Poikaystäväni petti minua kesällä. Ei (tietääkseni) maannut kenenkään kanssa, mutta flirttailu, pussaili ja hiplaili naisia kännissä baareissa...
Nyt luottamus on mennyt täydellisesti. Hän kyllä rakastaa minua, ja nyt syksyllä kaikki on muuttunut paremmaksi, mutta en silti pysty luottamaan. Ja miten uskaltaisin rakastaa miestä, joka on ollut epärehellinen ja uskoton?
Tuntuu, että tämä pilaa kaiken. Pystymme kyllä puhumaan asiasta, ja mies on kysynyt, että mitä voisi tehdä osoittaakseen olevansa luottamuksen arvoinen. En haluaisi rajoittaa hänen menojaan, koska tietenkin kavereitten kanssa voi aina mennä, mutta kun pelkään aina, että hän taas baarissa iskee muita naisia.
Pitäisikö vain luovuttaa ja erota, vai miten kaiken saisi ennalleen?
Nyt luottamus on mennyt täydellisesti. Hän kyllä rakastaa minua, ja nyt syksyllä kaikki on muuttunut paremmaksi, mutta en silti pysty luottamaan. Ja miten uskaltaisin rakastaa miestä, joka on ollut epärehellinen ja uskoton?
Tuntuu, että tämä pilaa kaiken. Pystymme kyllä puhumaan asiasta, ja mies on kysynyt, että mitä voisi tehdä osoittaakseen olevansa luottamuksen arvoinen. En haluaisi rajoittaa hänen menojaan, koska tietenkin kavereitten kanssa voi aina mennä, mutta kun pelkään aina, että hän taas baarissa iskee muita naisia.
Pitäisikö vain luovuttaa ja erota, vai miten kaiken saisi ennalleen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
on taipumusta siihen, ei hevillä luovu taipumuksestaan.
Siksi tämä onkin niin vaikeaa.. "Kerran petturi, aina petturi."
Poikaystävä vakuuttaa kyllä, että on nyt tajunnut, ettei niin voinut jatkua, ja että on parantunut tapansa, koska ei halua menettää minua... En vain pysty uskomaan häntä.
Toisaalta tuntuisi tyhmältä lähteä muuten ihanasta suhteesta, koska "kai ehkä joskus sitten kuitenkin petät taas".
En usko, että luottamus palaisi enää koskaan ennellaan. Voi se pikkuhiljaa parantua, mutta täydellinen luottamus ei palaa enää koskaan.
Aika vaikea tuo sinun asenne...
Tiedän pariskunnan, jossa mies halaillee ja hipailee aina kännipäissään kaikkia vaimonsa ystäviäkin, vaimon nähden tai toisessa huoneessa. Ei tämä asia vaimoa liiemmin hermostuta eikä hän siitä hernettä nenään vedä.
Siinä nimittäin oma elämä jää elämättä jos aina on varpaillaan odottamassa, että toinen möhlää näissä asioissa. Torumalla ja rajoittamalla suhde kuolee omaan mahdottomuuteensa.
Hmm, tuntuu aika mahdottomalta luottaa taas uudelleen... mä itse kehoittaisin sua tekemään niin, miten sä itse koet oikeaksi. Mua ainakin loukkaisi toi tollanen muiden lääppiminen, eihän se osoita sun kundikaverilta minkäänlaista kunnioitusta sua kohtaan! Ottaa aivoon tommoset pukit... mutta sun tehtävä niin, että sä olet itse taas onnellinen. Kysy itseltäsi, mitä sinä haluat. Oikeasti.
Jos eroatkin, niin se tosiaan sattuu vähän aikaa, mutta pian elämä voittaa. Kysy itseltäsi (toistoa, juu...), haluatko jäädä suhteeseen, missä olet koko ajan epävarma ja varpaillasi, vai haluatko vapauttaa itsesi ja olla taas kerran onnellinen? En todellakaan pidä hyvänä sitä, että itse rajoitat itseäsi olemasta onnellinen. Vai voitko tosissasi vakuuttaa olevasi onnellinen uskottoman kanssa?
Tee niin kuin sisimmässäsi koet oikeaksi. Siinä et menetä mitään, jos olet itsellesi rehellinen. Jos sinä vain itseäsi rajoittamalla pystyt pitämään suhteesi kasassa, niin sitten sitä ei koskaan oltu tarkoitettu onnistuvaksi. Vapauta itsesi vapauteen.
Hmph. Jos mulla olisi tuollainen jätkä, niin en sitä kauaa katselisi. Vain potku persiiseen ja hyvästi!
Poikaystäväni petti minua tuossa loppukesästä. Ja kyseessä oli todellakin makaaminen toisen naisen kanssa. Anteeksi olen antanut, mutta luottaa en voi, ainakaan vielä.
Mies on kyllä pyytänyt anteeksi, vannonut ettei niin enää tee ja kertonut miten vasta sen jälkeen tajusi, että minut hän vain haluaa. Ei kuulemma ollut kaikkien näiden ongelmien arvoista. Tiedän kyllä että hän katuu ja että hän ei varsinaisesti tahtonut pettää (monimutkainen juttu, mutta pettäminen tapahtui tavallaan vahingossa), mutta miten taas luottaa?
Mies ei käy enää juuri missään, koska yrittää kovasti osoittaa minulle mitä hänelle merkitsen ja että häneen voi luottaa. Itse olen hieman pahoillani kun tuntuu, että rajoitan hänen elämäänsä. Parempi tietysti ettei jatkuvasti baareissa ravaa, eipä tarvitse pelätä. Kesällä poikaystävä on lähdössä etelään, pelottaa jo valmiiksi.
Ei siinä auta mikään. On vain luotettava, ainakin yritettävä. Ei se suhde muuten toimi. Ja jos mies joskus sitten taas pettääkin, niin se pettää. Turha etukäteen murehtia. Yksi kerta on yksi kerta, ei aina pettäminen toistu.
kertokaa minulle, miten voi pettää vahingossa? Kompastuu jonkun päälle vai?
Niin kai sen täytyy tapahtua... tai sitten vahingossa housut putoo jalasta ja istahtaa miehen syliin jolla on vahingossa myöskin housut pois...
No joo, ite olen kans joutunu samanlaiseen kurimukseen, on vaikea luottaa häneen, varsinkin kun toinen osapuoli ei yritä mitään luottamuksen palauttamiseksi. Eihän se itsestään tuu takas vaan vaatii jumalattoman määrän työtä, jota hän ei halua tehdä. Tarkoittaako se sitten, että ei välitä minusta niin paljoa että viitsisi sen tehdä? Anteeksipyyntöä ja selitystä olen odotellut viikkoja, mutta niitäkään ei heru. Ehkäpä tekonsa sitten oli hänen mielestään mitätön ja omatunto ei kolkuta, mulle se kuitenkin oli raskas pala. Erityisesti nyt kun tapahtui toistamiseen... että kyllä ne naisetkin osaa.
Mies tavallaan petti minua vahingossa, se ei ollut suunniteltu teko, vaan johtui yksinkertaisesti siitä, että hän luuli suhteemme loppuneen (oma vikani, käyttäydyin tyhmästi) ja haki lohtua.
Vuosi sitten poikakaverini jäi kiinni seksiä tihkuvien tekstiviestien lähettelystä vieraille tytöille. Tai osa saattoi olla jotain vanhoja panojakin, ainakin yksi oli.
Itkin. Kysyin, etsiikö hän toista, mistä on kyse. Hän vakuutti rakastavansa minua, haluavansa vain minut. Hän lupasi lopettaa seksitekstailun.
Kahden kuukauden kuluttua eräissä juhlissa yhden otisen vieraan seuralainen, minulle tuntematon nainen, alkohumalassa esitellä saamiaan seksiviestejä. Mistäpä ne oli muualta lähetetty kuin poikaystäväni numerosta, oli suunniteltu tapaamistakin. Taas itkettiin ja sovittiin.
Ja viestien lähtettely vain jatkui...
Muutuin vainoharhaiseksi. Olin mustasukkainen jopa poikaystäväni kavereille, enhän voinut olla varma, tapailiko hän sittenkin joitakuita tyttöjä. Aina, kun hän lähti jonneksin ilamn minua, nostin tahtomattakin metelin, pelotti niin.
Olen yrittänyt rauhoittua. Olen yrittänyt opetella luottamaan taas. Rakastan poikaystävääni ja hän väittää haluavansa naimisiin kanssani. Silti en tiedä, tuleeko tästä mitään.
Aina, kun jollain tavalla saan itseni uudelleen edes hitusen luottamaan häneen, tapahtuu taas jotain. Kesällä hän oli matkalla kavereidensa kanssa. Nämä kuvasivat humalaista poikaystävääni videolle ja selostivat, miten tämä baarissa hiplasi alaikäisiä tyttöjä. Poikaystävän kaverin bileissä sain kuulla asiasta taas. Ja viime viikonloppuna poikaystäväni väitti menevänsä isoäitinsä luo, mutta viettikin iltaa ex-tyttönsä kanssa, johon hän aiemmin kiisti enää pitävänsä yhteyttä.
Olen sekaisin. Miten voin enää luottaa poikaystävääni? Silti en halua häntä jättää. Ja hän itkee, miksi en luota häneen edes siinä, että hän haluaa elää kanssanuí. Mikä miehiä riivaa?
Alkaa tuntua siltä, että jos pettää vähässä pettää paljossakin. En tiedä tulevaisuudesta muuta kuin sen, että en kykene ehkä enää koskaan sokeasti luottamaan ihmiseen, jota eniten maailmassa rakastan. Aina, kun mies lähtee jonnekin, herää epäily, valehteleeko hän sittenkin. En tiedä, kuinka kauan kestän sellaista raastavaa tunnetta.