Kuinka kauan Sinä odottaisit?

Jaksaisin odottaa omaa kultaani vaikka miten kauan tarvittaessa. Omassa kaukosuhteessa näen kultaani noin puolen vuoden välein ja aina vaan on ihanempaa ja ihanempaa hänen kanssaan vietetty aika. Tällainen tapaaminen kantaa pitkälle, koska olo on kuin leijailis pilvissä seuraavat kuukaudet. En pystyisi pettämään mistään hinnasta, vaikka kyllähän noita tarjokkaita olis täällä Suomessa. En usko kuitenkaan nauttivani seksistä muutakuin oman kullan kanssa. Lisäksi pettäminen on niin väärin, että en vois sellaista itselleni antaa koskaan anteeksi. Nyt kun minulla on Se Oikea, en halua päästää häntä käsistäni vaikka mikä olis.

Kaiken kaikkiaan kaukosuhteemme on todella hyvä, vaikkakaan helppoa se ei ole. Se tunne, kun näkee toisen pitkästä aikaa, on mieletön!!! Mutta sitten on taas puolestaan kauhea tunne, kun on lähdön aika... Kaukosuhde sopii meille hyvin, koska olemme vielä aika nuoria (parikymppisiä), niin ehdimmepä sitten samalla itsenäistymään ja kasvamaan. Eihän tämä onneksi lopun ikää kestä.

"Jos joutuisit olemaan erossa rakkaastasi, kuinka kauan sinä jaksaisit odottaa?"

Tämä on todella vaikea kysymys. Ja se riippuu todella paljon ihmisestä. Minä haluan suhteelta:

Varmuutta
Hellyyttä
Seksiä
Tulevaisuuden suunnitelmia
Luottamusta
Läheisyyttä
Yhdessäeloa

Elän tällä hetkellä kaukosuhteessa (näemme keskimäärin viikon välein), ja jotkut tuon listan asioista eivät nytkään toteudu niin hyvin kuin haluaisin.
Minulle voisi joku ehkä 4 kuukautta olla sellainen aika, mitä en jaksaisi odottaa, tässä elämäntilanteessa. Siis jos tyttöystäväni sanoisi lähtevänsä pois 4 kuukaudeksi, sanoisin että älä luota siihen että olisin täällä sua 4 kuukauden päästä odottamassa, eli toisin sanoen: ero. Olen tosiaan parikymppinen opiskelija.

En aikoisi tyttöystävälleni valehdella. Monen kuukauden ero voi hyvinkin olla minulle liikaa. Jos voisin kokea kaikkia tärkeimpiä asioita jonkun muunkin kanssa, niin miksi kiduttaisin itseäni odottamalla?


"Jos joutuisit päättämään suhteen ollessanne erossa, miten hoitaisit asian? Jättäisitkös kertomatta rakkaallesi, että olet jättänyt hänet toisen vuoksi?"

En jättäisi koskaan tyttöystävääni toisen naisen takia.
Jos näin jotenkin kuitenkin kävisi, niin kertoisin sen seuraavan kerran kun näkisimme, tai jos siihen olisi kauan aikaa, niin sitten heti puhelimessa.

Mulla on neljä naista eri puolilla suomea. Kivaa on ja kukaan ei tiedä toinen toisistaan :)

kyllä riittäisi, jos tietäisi että näkee pian.

en tietenkään jättäisi, reilua kertoa asiasta heti.

kyllä, mutta olisi pakko sulkea, jos siltä se alkaisi näyttämään.

Kyllä voi, mutta se riippuu ihmisestä, hänen luonteestaan. Luotatko häneen ja vaikka luotatkin, niin aina saa epäillä. Hemmetin vaikeaa se on, tiedän sen.

Erään etäkuvion päätepiste on hyvin lähellä. Kertomatta jätetyt kerrotaan, tunnelmiin tutustuaan. Jatkossa etälempeilyt jääkööt jäätymään kauas unohduksiin havisemaan. Selkein purjein vailla shouvaamista ja huokaamista. Lähellä kuljemme, mutta kuinka lähellä.

Vuosi sitten otin kunnon kurssia kohti näitä kertomisia, mutta sotkuinen sumu ja tuulet veivät toisen tuonnemmas tai eivät juuri liikuttaneet lähemmäs.

Mulla on 300 km päässä yksi miehen alku josta tykkään ihan mielettömän paljon, enemmän kuin koskaan ennen kenestäkään. Ei seurustella silleen virallisesti mutta se poika on ainekin sanonu että on aineki sitoutunu minuun ja välittää tosi paljon eikä halua ketään muuta. Ja luotankin että niin se on.

Ollaan tunnettu jo monta vuotta ja sillon joskus koko meän ystävyys alko silleen että molemmat oli ihastuneita toisiinsa. Tekstattiin ihan mielettömästi ja joka päivä mesessä juteltiin ja kaikkea. Sitten se yhtäkkiä tyssäs ihan ku seinään ja jonkun kk päästä sain kuullakki että se oli löytäny jonkun toisen joka asu samalla paikkakunnalla. Sattu ihan mielettömästi mutta oikeestaan ymmärrän sitä poikaa kuitenki. Pistää vaan miettimään että mitä jos se tapahtuu uudestaan, jaksaisko enää siitä huolimatta että välittää siitä pojasta niin paljon.

Nyt ne on eronnu sen tytön kanssa ja niitten koko suhde ei ollu oikeen onnellinen ja se tyttö pettikin tätä poikaa. Ollaan kuitenki koko aika oltu hyviä ystäviä ja nyt taas paljon enemmän ku ystäviä. Ensimmäisen ja toisen tapaamisen välillä, nyt ku meillä on taas ollu juttua, oli joku puoli vuotta mutta nyt ollaan nähty parin kuukauden välein. Kokoajan ihan mieletön ikävä eikä pysty ajattelemaan suunnilleen muuta.

Kuitenkin vaikka se poika on juuri sitä kaikkea mitä haluan nii on semmonen läheisyyden tarve. Joskus saattaa vaikka tanssia hitaita jonkun pojan kanssa baarissa tai halata tai muuta ja muutaman kerran on pussannukki toista poikaa kun on vaan niin kaivannu jonkun kosketusta. Eihän se tietenkään tunnu samalta ja heti samassa tulee tosi huono omatunto.. vaikka eihän se periaatteessa ole pettämistä koska ollaan sovittu ettei seurustella ainekaan tässä tilanteessa. Mutta silti ei pystyis kuvittelemaankaan kertovansa sille pojalle että on tehny semmosta.

Tää poika on kuitenki ite semmonen ettei se koskaan tekis mitään sellasta. Mietityttää usein että jos se tekis niin kertoiskohan se mulle. Ja haluaisinko edes tietää. Koska nyt on niin onnellinen siitä että on joku, vaikkei saakkaan olla lähellä joka päivä..

Usein mietityttää että kuinka kauan tätä jaksaa ja mitä sitten ku se poika menee armeijaan ja ei nähä varmaan vuoteen kunnolla. Oon sanonukki sille pojalle että välillä tuntuu etten jaksa ja tavallaan toivoisin että se lohduttais ja sanois että kyllä me selvitään tästä mutta se käskee vaan olemaan ajattelematta semmosia. Sitten jos tää jatkuukin tämmösenä siihen asti että se menee armeijaan niin varmasti vaikea päättää mitä tekis. Kun on semmonen henkilö joka kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä ja sen takia tää tilanne tuntuu niin vaikeelta.

muuta kuin että onneksi eletään tätä aikaa. Ollaan illat mesessä ja kun tuota kuvaakin saa. Yhdessä ollaan aina kun voidaan... ja kaivataan niin pirusti muulloin :):))
On periaatteiltaan oikean tyyppinen niin voi toiseen huoletta luottaa. Ollaan silti avoimin silmin jos jotain on.. niin poikki laitetaan reilusti. Mutta tällä hetkellä rakastetaan ja pohditaan yhteistä.
Ollaan kaksi aikuista vaikka yhdessä mennään käsikädessä kuin lapset ikään.. :)))

En tieda kuinka kauan odottaisin...en nae rajaa. Ex-poikaystavani kuitenkin naki sen rajan. Me erottiin 1v. 3kk kestoisen kaukosuhteen jalkeen. Sita ennen oli melkein 2v. yhdessa. Han oli ensimmainen rakkaus, ensimmainen kaikessa. Ehka siksi sattuu niin pirusti. Viikko on mennyt ja yritan tassa jotenkin kestaa.
Mikas siina kun han sanoi olevansa jo melkein kuollut sisallaan kaukosuhteen takia? En ymmarra. Ehka laittoi vain kaukosuhteen syyks kun ei ole elama, en tieda. Olen kuitenkin katkera, katkera kaikesta. Kavin Suomes 2krt vuoden aikana. Olinhan Suomessa n. 4kk vuodessa. Ei sitten ilmeisesti riittanyt. Sanoi etta suhde ei voi menna seuraavalle tasolle koska oon nii kaukana. En sitten tieda mika totuus loppujen lopuks on. Ehka ihminen vaan muuttui.
Olen niin pettynyt ja katkera...ero on kuitenkin niin tuore ja taalla oon yksinaisena rapakon takana...

Poikakaverini on lähössä syksyllä koko lukuvuodeks vaihtoon. Ollaan oltu yhessä vasta reilut kolme kuukautta, mut tiedän et tässä on elämäni mies, joten jaksan odottaa, ehdottomasti! Nähtäis vaihdon aikana ehkä kerran tai kaks...Toivottavasti tää miekkonen jaksais yhtä lailla...Mut jos suhde kestää vuoden eron, ni sitten se kyllä kestää mitä vaan.

mun oma mies on vankilassa,ja on ainakin 2 seuraava vuotta,mä jaksan kyllä venailla...jos oikeesti toista rakasta ni jaksaa myös odottaa

Kyllä jaksan odottaa niin kauan kun tarvii, mutta mielummin vähemmän aikaa kuin enemmän! Ei kuitenkaan asuta niin kaukana toisistamme, ettei voitas nähdä joka viikonloppu jos ei mitään ylitsepääsemätöntä estettä tule:)
En pettäisi mistään hinnasta. Kun olen löytänyt niin ihanan miehen niin ei paljon muut miehet kiinnosta! En voisi kuvitellakaan että kukaan saisi aikaan samanlaisia tunteita minussa, kun ei ole ennen tätä miestäkään saanut!:)
Ja pettäminen on sitä paitsi muutenkin väärin, oli suhde millä pohjalla tahansa. Jos haluaa paneskella muita ihmisiä, niin ensin täytyy pistää asiat halki ja poikki entisen kanssa!

kaukosuhteesta. elän kaukosuhteessa ja kaikki se aika jonka yhdessä vietämme on parasta mitä voin elämältäni tällä hetkellä toivoa. Ja suunnitelmana on löytää molempia miellyttävä asunto, mutta sitäkään emme kiireellä tee vaan annamme kuitenkin ajan kulua ja etsimme rauhassa. Ei siis voisi kuvitella että kukaan muu mies saisi edes minkäänlaisia tunteita heräämään vaikka hieman yrittäisi. Olisihan se mukavaa mitä nopeammin asiat loksahtaisi paikoilleen. Odottaminen ja eroaminen kerta toisensa jälkeen on pahinta mutta jokainen jälleen näkeminen on sitäkin upeampaa. Jos suhde ei kestäisi kertoisin mieluiten kasvotusten että suhde on ohi ja kertoisin myös miksi ja samaa toivoisin myös toiselta osapuolelta.