Kylläpä tulee näin juhlapyhinä surkuteltua omaa kohtaloaan. Erehdyin kulkemaan keskustan halki eilen vappuaattona lenkillä ollessani, ja vaivuin yhä enemmän epätoivoon. Onnellisia ja iloisia pariskuntia joka puolella.
Kohtaloni on vissiin sinetöity vanhana piikana.
Tietysti syytä varmaan itsessänikin, eipä tuota kukaan kotoa hakemaan tule. En koe baareja erityisen viehättävinä paikkoina: musiikki pauhaa niin ettei ajatuksiaan kuule, saattikka kaverin puhetta ilman megafonia. Kaiken lisäksi absolutismini ei sekään puolla hirveästi baareilua. Eipä sillä, voisihan tuota baarikokemustaan kartuttaa, jos sieltä kala onkeen nappaisi. Elämäni 23 vuoden aikana olen tainnut kolme kertaa kapakassa käydä. Mutta, kun ei ole ikinä ketään kaveria jonka kanssa lähteä. Kaikki lähtevät kotipaikkakunnille vkolopuiksi, ja keskellä viikkoa ei ole inspistä mihinkään lähteä. Yksikseen en mihinkään baariin lähde istumaan.
Mutta missäpä muualla sitä ihmisiin törmää? Ei kukaan kaupungin halki kulkiessa tule tarraamaan käsipuoleen kiinni. Nettitreffeillekin sanon ei kiitos.
Kohtaloni on vissiin sinetöity vanhana piikana.
Tietysti syytä varmaan itsessänikin, eipä tuota kukaan kotoa hakemaan tule. En koe baareja erityisen viehättävinä paikkoina: musiikki pauhaa niin ettei ajatuksiaan kuule, saattikka kaverin puhetta ilman megafonia. Kaiken lisäksi absolutismini ei sekään puolla hirveästi baareilua. Eipä sillä, voisihan tuota baarikokemustaan kartuttaa, jos sieltä kala onkeen nappaisi. Elämäni 23 vuoden aikana olen tainnut kolme kertaa kapakassa käydä. Mutta, kun ei ole ikinä ketään kaveria jonka kanssa lähteä. Kaikki lähtevät kotipaikkakunnille vkolopuiksi, ja keskellä viikkoa ei ole inspistä mihinkään lähteä. Yksikseen en mihinkään baariin lähde istumaan.
Mutta missäpä muualla sitä ihmisiin törmää? Ei kukaan kaupungin halki kulkiessa tule tarraamaan käsipuoleen kiinni. Nettitreffeillekin sanon ei kiitos.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Samaa pohdin minäkin. Jos ei baarista tai netistä niin mistäs sitten ? Sitäpaitsi ei baarista ja netistäkään mitenkään helposti ketäään löydä. Ite en oo ainakaan.
Jää kai sitten nään muut perinteiset: harrastukset, vapaaehtoistoiminta, opiskeluympyrät, työpaikka, kavereiden kautta, bileet, tapahtumat, kurssit, seurat, kerhot.
Toisaalta jos käy jo töissä ja omaa muutaman harrastuksen niin ei siinä kauheesti enää jää aikaa osallistua spr:ään tai savenvalajat ry:hyn.
Eli pitäisi vaan jaksaa olla vieläkin aktiivisempi, menevämpi, sosiaalisempi. Lisäksi jos opettelisi small talkin oikein kunnolla. Siis, että olisi luontevaa heittää tuntemattomille läppää lähes joka paikassa. Kyllä silloin jossain vaiheeessa joku tarttuisi mukaan.
Tai sitten vaan kärsivällisesti jatkaa elämäänsä niin kuin nytkin ja luottaa, että se oikea osuu kohdalle kun sitä vähiten odottaa, vai miten se nyt sanotaankaan. Rakkauden, seurustelun, seksin nälkä vaan on ajoittain aika kova...
Rakas opiskelupaikkani on hyvinkin naisvaltaista: OKL. En ole mukana missään järjestö, kerho yms. toiminnassa. Harrastukseni ovat yksilöharrastuksia. Ongelma ei ole ujoudessani tai muussa vastaavassa.Olen hyvinkin supliikki ihminen sille päälle sattuessani.
Olen vain luonteeltani tällainen erakko, ja tottunut olotilaani. Välillä vain iskee epätoivo. Että näillä eväillä.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Ter. alkup. kirjoittaja
Melkein voisi kopioida tuon tekstin paitsi että itse harrastan baarielämää, joskin ihan yhtä huonosti sieltäkin löytyy seuraa.
Harmittaa kun ei ole tarpeeksi rohkeutta mennä juttelemaan tai kysymään seuraa. Olen jotenkin niin herkkä jos tulen torjutuksi, se on todella ikävä tunne. Tulee heti mieleen että onko ulkonäössäni jotain vikaa vai olenko muuten vain tyhmä.
On jo välillä käynyt mielessä että entäpä jos joudunkin elämään yksin sitten koko elämän. Entä jos en löydä ketään kenen kanssa voisi perustaa perheen ja hankkia lapsia. Kun yksi haave minulla on ainakin ollut ja se on ollut saada oma perhe, siitä olen aina unelmoinut.
Itse olen kyllä ajatellut että kun en enää nuorennukkaan tästä niin kokeilen kaikkea, vaikka nettitreffejä tai sokkotreffejä.
Harrastan urheilua ja olen hyvässä kunnossa, koska tykkään käydä tosi ahkeraan uimassa. Sielläkään en ole tavannut ketään, tosin itse en ole kyllä ikinä kuvitellut että uimahalli voisi olla sopiva iskupaikka koska en halua häiritä ihmisiä käyttäytymällä typerästi.
Saattaahan olla että olen tavallaan itse syypää siihen miksi olen edelleen sinkku ja varmaan tulen olemaankin. Olen kehittänyt kaikkia ihme pelkoja ja esteitä päässäni että en voi tavallaan "kulkea sydän avoina" ,kuten pastori tänään vappupuheessaan mainitsi. Ja voi myös olla että ilmeeni tai eleeni on yli-itsevarman näköinen tai kylmän näköinen joka voi vaikuttaa torjuvalta tai että "minua ei kiinnosta" vaikka oikeasti olen todella mukava ihminen.
Noh näin tällä kertaa ja aatokset tästä "sinkun pyhästä". Palataan asiaan juhannuksena.
Ei julkisilla paikoilla varsinaisesti iskeä tarvitse. Se saakin näyttämään hölmöltä, tökeröltä, jopa pelottavalta. Mutta tilanteisiin liittyvää voi tokasta missä vain kelle vain. Vaatii vain ripauksen harjoitusta. Esim. uimahallissa voi hyvin kysyä, että "tiedätkö miten tämä on vappuna auki" tai "saakohan tuolta vesijuoksuun tarvittavia välineitä lainattua - oletko kokeillut - kasvattaako kuntoa...." . Pienestä käytännön lauseesta voi siis alkaa keskustelu ja jos tarpeeksi jatkuu niin sitähän voi sopia vaikka treffit kahville joskus.
Läpän heittoa kannattaa harjotella mummojen kanssa. Ei ole niin paljoon paineita :). Ja mummot tykkää rupatella. Hyviä paikkoja esim. hissit, roskiksen katos, bussipysäkki, maitohylly jne. jne.
todellakin vasta juhannuksenä. Hulluksihan tässä tulisi, jos näkisi ilakoivia ihmisiä useammin :)
Kyllä multa tavallaan läpän heitto onnistuu ja saan jutun kuin jutun aikaiseksi melkein kenen tahansa kanssa, ainoa ongelma on se kunnollinen tilanteen löytäminen.
MIKSI IHMEESSÄ SANOT NETTITREFFEILLE EI?
mä en käsitä miks jotkun ihmiset on niin vastaa nettitreffejä? mikä ihme siinä on? onko se sun mielestä epätoivoista? mikä siinä on sitten niin epätoivoista? Nettitreffeistä löytyy paljon ihan laadukkaita miehiä ja naisia. 80% ihmisistä on niissä tositarkoituksella liikenteessä. Jos et ole valmis kokeilemaan nettideiitejä niin senkus surkuttelet sitten tylsää sinkkuelämääsi. Mut kantsis vähän tarkemmin miettii et mikä siinä niin kamalaa on sitten.
Ehkäpä taustalla on se, että ne jokseenkin mielletään epätoivon merkiksi. Itselläni on kylläkin tuttuja jotka netin kautta ovat kumppania etsineet ja menestyksekkäästi onnistuneet, ja en pidä heitä mitenkään epätoivoisina ja luusereina. En vain itse koe luontevaksi tehdä ensimmäistä kontaktia ihmiseen koneen välityksellä.
omien kokemuksieni kautta en ole tavannut sopivaa miestä,kranttuja sporttisia mammanpoikia tai nyrkinja hellan väliin tarjoavia kylläkin, kuten eronneita,karanneita ja mielenhäiriöisiä..normaaleja, ei en vielä.
miehiä. Te vaan olette kävelleet onnenne ohi. Ette joko etsi oikeasta paikasta tai sitten ette muuten ole noteeranneet meitä. Minullakin mielestäni ihan fiksu ilmoitus, ei suuria vaatimuksia mutta silti kukaan ei vastaa. Kuvaa ei siinä ole. Kuvan voi vastaaja pyytää lähettämään s-postitse jos kiinnostaa. Liekö juuri tuo kuvattomuus mikä estää naisia vastaamasta..toisaalta yksityisyydensuoja sekä itsesuojeluvaisto sanoo että ei kuvaa. Netissä on kriminaalinalkuja kiusantekijöitä ihan riittämiin.
Voi, meitä näyttää olevan enemmän kuin uskoinkaan!
Olen kokeillut niin baarit kuin netitkin. Olen pitänyt silmäni auki opiskelupaikassa ja harrastuksissa. Olen ollut rohkea ja supliikki ja kaikkea mitä maa päällään kantaa.
Kuitenkin miehet joista kiinnostun (silloin harvoin kun heitä tulee vastaan) ovat olleet varattuja, juuri eronneita, tai sen verran vieraita kasvoja kahvijonossa, ettei heihin oikein pysty tutustumaan. Baarissa en ole koskaan törmännyt kiinnostaviin miehiin. Netin kautta olen tavannut mukavia, mutta en ole tuntenut heidän kohdallaan sitä kuuluisaa sähköä.
Tänään on masentavaa. Eilen törmäsin erääseen, josta olin kiinnostunut ja vähän epäilin että myös hän olisi - nykyään mies seurustelee toisen naisen kanssa. Eikö minun vuoroni tule koskaan? Miksi niin monet muut tuntuvat tutustuvan ja rakastuvan kuin tuosta vain? Mikä ihmeen paha karma omalla kohdallani on?
Tulee hetkiä, ettei oikein edes jaksa uskoa törmäävänsä enää keneenkään. Jos elämä tai Jumala haluaa nöyryyttää minua näin perinpohjaisesti niin voin vain todeta, että siinä on todella onnistunut.
Kertokaa, mistä tulee toivo?
Luulen että Jumala ja elämä laittavat eteesi paitsi varattuja, myös vapaita miehiä. Miten kummassa onnistut poimimaan juuri ne varatut miehet? Yritätkö vain jotain erityisen komeita tms? Mielenkiintoisia miehiä löytyy kyllä ilman Adoniksen piirteitäkin. Kokeilepa huviksesi. Itse tunnen monta mukavaa sinkkumiestä, jotka eivät löydä naista, vaikka kaipuu on kova.
Olishan se helppoa, jos kyljestä löytyisi sellainen on/off -nappi, mitä painamalla ihastuisi keneen tahansa. Sitähän voisi sitten pelkällä järkeilyllä naida vaikka Nykäsen Matin itsensä (vaikka eivätpä taida järkeily ja Matti samaan lauseeseen mahtua).
Miksikö törmään varattuihin? Koska tässä kolmenkympin kurvissa suuri(n) osa ihmisistä on varattuja. Piakkoin on varmaan kyllä alkamassa toinen kattaus, niin että sitä odotellessa.
Komeita tai vähemmän komeita. Aiemmat rakkauteni eivät varsinaisesti mitään kiiltokuvapoikia olleet, mutta heissä oli sitä kornilta kuulostavaa "jotakin". Adonikset ja muut taruolennot taisivat kyllä jäädä jonnekin yläasteen ja lukion ajoille..