Miten te kakkoset olette tälle palstalle eksyneet? Suurin osa kakkosista vakuuttaa olevansa erittäin tyytyväisiä elämäänsä, oman elämänsä herroja ja toisaalta taas uskottomuus on yleensä kakkosten mielestä pettäjän vika (ehkä hieman myös petetyn). Mikä on siis johdattanut tälle palstalle keskustelemaan? Täällähän on jopa keskusteluketjuja, jotka on osoitettu kakkosille kuten tämä minunkin kysymyksesni.
Teenpä pienen vertauksen. Minulla on lapsia, mutta ei omasta mielestäni kasvatusongelmia. Niinpä en kirjoittele kasvatusongelmapalstalle, vaikka tavallaan olen asiasta kiinnostunut, koska minulla on lapsia.
Teenpä pienen vertauksen. Minulla on lapsia, mutta ei omasta mielestäni kasvatusongelmia. Niinpä en kirjoittele kasvatusongelmapalstalle, vaikka tavallaan olen asiasta kiinnostunut, koska minulla on lapsia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ehkäpä kakkoset kokevat, että mies pettää heitäkin. Ovat uskottomia kakkoselle ollessaan vaimon luona. Tai haluavat kuulla petettyjen puolisoiden tuntemuksia. Eikö palstan nimi ole "uskottomuus"? Eikä "petetyksi tulleet" Samassa uskottomuussopassahan koko kolmikko pyörii.
Käyn minäkin avioliitto palstalla, vaikka en liitossa olekaan. Ja uteliaisuuttani siellä kasvatuspalstalla, vaikka ei ongelmia lasten kanssa olekaan. Ja vaikka rotukissapalstoilla, vaikka minulla ei kissaa olekaan. Muiden kokemukset eri asioista voivat poikia ajatuksia ja kirjoituksia. Ja eikö se ole koko tän lystin tarkoitus?
Petetyillekin on olemassa ihan omat palstansa.
Tuo aloitus oli juuri niin 'laput silmillä' kirjoitettu kuin vain petetyltä ykköseltä voi odottaa, anteeksi vaan. Kyllä mäkin luen esim. matkustamisesta useista eri kohteista vaikka en niissä ole käynyt tai edes ajatellut käydä ;)
En ole kakkonen,mutta...
Jollain on suhde varattuun; silloin ON suhde varattuun (sinulla ei ole kasvatusongelmia)....Eli miksi he eivät kirjoittaisi uskottomuus-palstalle. Ehkä naiset ovat muutenkin kiinnostuneita näistä suhdesotkuista...Sillä kuinka paljon täällä kirjoittelee niitä pettäviä miehiä?!
Yritin muotoilla kysymykseni neutraaliksi, mutta näköjään epäonnistuin. En siis ole petetty ykkönen. Olen lukenut tätä palstaa parisen kuukautta, koska yksi kaverini on tätä nykyä sekä ykkönen että kakkonen. Olen aika p...araossa, koska tunnen aviomiehenkin ja olen yrittänyt tätä palstaa lukemalla yrittää ymmärtää kaverini elämää. Välillä on ollut tosi järkeviä ketjuja, mutta aika suuri osa jutuista taitaa olla provoja tai keksittyjä.
Petetyt käyttäytyvät mielestäni aika ennustettavasti. Jotkut (heti pettämisen paljastuttua?) ovat aika kiukkuisia ja haluaisivat lähinnä tappaa kaikki kakkoset. Jotkut petetyt (pettämisestä jotenkin selvinneet?) taas ovat kohtalaisen analyyttisiä oman elämänsä suhteen.
Pettäjien kirjoituksia täällä näkee tosi harvoin. Johtuuko siitä, että pettäjät ovat usein miehiä?
Sitten täällä näkee selkeästi täysin ulkopuolisten kirjoituksia kuten minä nyt. Ihmiset ovat joutuneet tänne palstalle kuka vahingossa ja kuka jostain syystä, mutta kirjoituksista näkee, että asiasta ei ole oikein omakohtaista kokemusta. Tyyliin joku kakskymppinen kirjoittaa, että he eivät ymmärrä, miten parisuhdetta voi jatkaa, jos toinen osapuoli edes vilkaisee vastakkaista sukupuolta olevaa ihmistä.
Mutta kakkosia pyörii täällä melkoisesti. En ole kirjoituksia laskenut, mutta veikkaisin heidän kirjoituksiaan olevan melkein yhtä paljon kuin petettyjen kirjoituksia. Ja kakkoset ovat myös aina naisia, kakkosmiehiä kuten pettäjiäkään ei näy. Siksipä minua kiinnosti, miksi kakkoset täällä pyörii. Petetyille kai pettäminen tulee usein yllärinä ja tämä palsta näyttää olevan ensimmäisen vihan/epätoivon purkauksen kohde.
Yksi hyvä selitys oli tuo naisten yleinen kiinnostuneisuus ihmissuhdeasioista. Onkohan vielä muita?
Olen siis tällainen kakkonen ja käyn tällä forumilla siinä toivossa, että joskus törmäisin vastauksiin, joita vailla olen. Olen ollut vuosia miehen sivusuhde. Sinä aikana hän on mennyt naimisiin, perustanut perheen... ja jatkanut seksisuhdettaan. Mies on älykäs, fiksu ja mukava - mielestäni. Sanoo rakastavansa vaimoaan. On sitoutunut ja "suojeleva" vaimoaan kohtaan. Silti hän kykenee systemaattisesti pettämään elämänsä tärkeintä ihmistä.
Tämä ylittää ymmärrykseni. Ja seksisuhteen kirjoittamattomien sääntöjemme mukaisesti emme puhu miehen privaatti elämästä. Emme ole siis varsinaisesti rakastavaisia enkä ole pyrkimässä ykköseksi ykkösen paikalle.
Pettäjät eivät taida kuulua tämän forumin kirjoittajiin, koska en löytänyt vastauksia tämäntyyppiseen mielestäni ristiriitaiseen käyttäytymiseen. Mutta syynsä siihenkin täytyy olla.
Hei, jos kakkosia ei olisi niin ei olisi uskottmuuttakaan. Siten he ovat erittäin merkittäviä henkilöitä täällä..erittäin tärkeitä. Vaimot voisivat vaikka sitten perustaa palstan nimelt:
Uskolliset vaimot, joita on petetty.
Uskottomuutta on monenlaista. Onnistuu vallan mainiosti ilman yhtä ainutta "kakkosta".
Päätimpä vastata, vaikka kysymyksesi olikin mielestäni (jopa jokseenkin vähättelevällä tavalla..?) asenteellinen.
Itse käyn tällä palstalla oikeastaan itsetutkiskelumielellä. Ja paljon olen löytänyt hyvää "aineistoa", peilejä ja näkökulmia.
Uskon, että parivalinta on hyvin pitkälle alitajuista; erilaiset (tyydyttymättömät?) tarpeet/ pelot/ kyky ja taidot liittyä läheisiin/ tunnistaa ja ilmentää tunteita ja uskallus antautua hyväksyttäväksi ja rakastetuksi aidosti omana itsenään/ ym. "näkymättömät" tekijät ohjaavat parivalintaa (-siis näin ajattelen tällä hetkellä.. -ensi kuussa voin olla jo toista mieltä, kunhan aineistoni ja kokemukseni karttuvat..).
Olen paljonkin pohtinut sitä, mikä mahtaa olla minussa se, joka varattua miestä viehättää --ja toisaalta, mikä/ mitkä ovat yhteisiä piirteitä miehissä, joista itse olen ollut viehättynyt/ viehätyn.. kaikki eivät toki ole olleet naimisissa, mutta kyllä yhteisiä piirteitä nimenomaan edellä luettelemillani osa-alueilla on selkeästi havaittavissa.
Maailmaa nähneenä, kiertäneenä ja kokeneena olen tarkastellut ko. "uskottomuus/ uskollisuus" -ilmiötä/ asiaa myös historiallisena ja kultturellisena asiana/ tekijänä.
En ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että "länsimainen" yksiavioisuuteen perustuva parisuhderakkaus on ainoa oikea rakkauden muoto.
Olen nähnyt hyvin toimivia "järjestettyjä" parisuhteita, joissa rakkaus on nähty/ koettu ajan myötä kasvavaksi ja kehittyväksi.
Olen myös nähnyt hyvin toimivia moniavioisia rakkausuhteita (myös länsimaissa). Toisaalta moniavioisuus on yhtälailla ongelmallinen tilanne/ suhde, jollei se toimi, kuten sen "tulisi" toimia -niin, että kaikki osapuolet voivat hyvin.
Olen myös pohtinut nimenomaan yksiavioisuuden haasteita itsenä kehittämiseen -erityisesti molempien kumppaneiden omaa vastuuta omasta hyvin/ huonosti voinnistaan (parisuhteessa), sen tunnistamisesta ja valmiuksista toimia ongelmatilanteissa.
Tähän mennessä (-kuten sanoin..ensi kuussa voin jo olla ihan eri mieltä : D ..) olen nähnyt yhdeksi suurimmaksi ongelmaksi kyvyttömyyden tunnistaa/ ilmaista omia tarpeita/ tunteita ja kyvyttömyyttä ylipäätään tiedostaa voivansa tavalla tai toisella huonosti ihmissuhteissa -olivat ne sitten yksi- tai moniavioisia rakkaussuhteita, ystävyys- tai sukulaisuussuhteita.
Ajattelen, että jokaiseela periaatteessa on itsellään vastuu omasta hyvinvoinnistaan ihmissuhteissaan. Joskus omaa huonovointisuuttaan vain on vaikea tunnistaa -erityisesti, jollei ole kokemusta muusta. Likaisessa vedessä kasvanut kala ei osaa edes kaivata puhdasta.. kerran koettuaan "jotain parempaa" ei voi ymmärtää kuinka on siihen asti elää voinut ihan tyytyväisenä..
Tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen/ ilmaiseminen ja toisten ihmisten tunteiden/ tarpeiden vastaanottaminen ja niihin vastaaminen on taito, joka opitaan jo äidinmaidossa -joko hyvin tai huonosti.. Kotoa saatujen eväiden turvin jokainen lähtee taipaleelle oppimaan lisää -ja joskus hylkäämään saamansa opit toimimattomina tai muuten itselleen sopimattomina.
Toisaalta on myös tilanteita, jolloin esteenä muutokseen saattavat olla voimakkaat kultturelliset ym. ympäristöön liittyvät tekijät. Silloin haaste muutokseen ja vastuuseen omasta itsestään, elämästään, tarpeistaan, hyvinvoinnistaan ja "onnellisuudestaan" on monin verroin ongelmallisempi. Joskus jopa liian ongelmallinen; moni on näissä tilanteissa maksanut hengellään uskostaan omaan itseensä.
Vähän rönsyili nyt tämä vastaus, mutta tämän tyyppisten ajatusten/ asioiden tiimoilla olen mm. tällä palstalla surffaillut ja paljon saanut. Kiitos siitä!
Yhtenä kimmokkeena näille pohdinnoilleni on ollut monella tavalla antoisa ja opettavainen suhteeni naimisissa olevaan mieheen. Koen suhteemme -seksistä huolimatta- enemmänkin ystävyyssuhteeksi. Ko. miehen elämänkumppani on "osa" häntä ja hänen elämäänsä ja historiaansa aivan eri merkityksellä. Ja mielestäni näin on hyvä.
Miksi näin on ja miksi se on kenenkin mielestä hyvin/ huonosti, oikein tai väärin jne. on tälläkin palstalla heijastellut kaikkia näitä asioita, mitä tässä kirjoitin, milloin mistäkin näkökulmasta..
Ja näkökulmia tarvitaan, jotta joakainen voisi löytää ja valita omansa. Tärkeintä kuitenkin on, että näkökulma on todellakin oma, eikä vain pelkojen, asenteiden ja ympäristön muovaama tuotos.
Vielä tarkennus käsitteisiin "uskollisuus" ja "uskottomuus".
Uskottomuutta on mielestäni monenlaista. Seksuaalinen uskottomuus on vain yksi pieni osa-alue.
Ajattelen, että ihminen on tavalla tai toisella ensin uskoton itselleen(esim. tunteilleen/ tarpeilleen ja niiden ilmaisemiselle ihmissuhteissaan) ja vasta sen jälkeen uskoton elämänkumppanilleen/ kumppaneilleen.
Fyysistä/ seksuaalista uskottomuutta nähdäkseni aina edeltää kyseisenlainen "henkinen" uskottomuus, joka hyvin usein on tiedostamatonta.
Samalla tavalla, ihmisen täytyy ensin rakastaa/ kyetä rakastamaan itseään. Vasta sen jälkeen voi rakastaa/ kyetä rakastamaan toista/ toisia.
Itsensä rakastaminen onkin mielestäni itse asiassa uskollisuutta omalle itselleen, tunteilleen ja tarpeilleen. Näistä voi toki (ja pitääkin!) joustaa ja tinkiä esim. lasten tarpeiden ollessa kyseessä, mutta sen voi aidosti ja itseään (ja myös lastaan) vahingoittamatta tehdä vain, jos lähtökohta itselleen uskollisuudessa/ itsenä rakastamisessa on kohdallaan.
no minä olen ollut uskoton..ja siksi täällä pyörin, ja olin tavallaan samalla "toinenmies", heh no joo.
Ja lyhyesti, miksi oli uskoton..rakastuin, niin rakastuin koska omassa liitossa ei mennyt hyvin vaikka mitä oltiin yritetty. No vaikka kaikki nyt sitten naureskelee että kädetöntä toimintaa, miksi ette jutelleet..yms..jne. niin kuitenkin niin kävi. Nyt ollaan vieläkin vaimon kanssa yhdessä kun toinen nainen lopuksi pitikin vain minua "pilkkana" karrikoiden mutta kuitenkin valitse oman liittonsa edelleen.
Itse olen muuten juuri samanlaisessa tilanteessa ja seuraan kun kaverin tapailee (avovaimonsa tietämättä) toista naista. Se ei ole oikeastaan kivaa, itse olen siitä samaa mieltä. En haluaisi itse olla myöskään siinä tilanteessa.
Noo, kunhan jotain höpötän ajankuluksi..