Luin parisuhdepuolella viestiketjua siitä, haluavatko kaikki naiset lapsia. Keskustelu herätti seuraavia ajatuksia:
Suomi24 keskustelujen perusteella yleinen asetelma on se, että "tosimiehet" lähtökohtaisesti vastustavat kaikkea sitoutumista, seurustelusta avioliittoon ja lasten hankkimiseen. Tämä ikään kuin kuuluu miehen rooliin. Naista pitää haluta, mutta sitoutumista ei. Loppuun kuluneen sanonnan mukaisesti miehen siis pitää levittää siementään.
Naisen rooliin puolestaan kuuluu tarve aloilleen asettumiseen, pesän rakentamiseen ja perheen perustamiseen. Naisen pitäisi "markkinoida" nämä asiat myös vapautta arvostavalle miehelle, eli taivutella valitsemansa kumppani "perhemyönteiseksi".
Tämähän on puhdasta biologiaa: Miehen pitää huolehtia geeniensä levittämisestä, naisen siitä, että jälkikasvu selviää hengissä sukukypsäksi asti. Tämä turvaa lajin jatkumisen.
Ongelma on siinä, että kulttuuri on muokannut olosuhteita siten, etteivät naisetkaan enää välttämättä hingu perheen ja lapsien perään. Nykypäivän arvotkin ovat enemmän perhevastaisia kuin -myönteisiä. Perhe merkitsee naisille kahta työmaata, pätkätöitä ja pienempää eläkettä kuin miehillä. Miksi naisten siis pitäisi kantaa vastuu lajin säilymisestä (tai nykykielellä veronmaksajien ja työvoiman riittävyydestä), miesten jatkaessa "esihistoriallista" käyttäytymistään biologiaan vedoten?
Monesti kuitenkin nainen, joka ei noudata tuota vanhaa kaavaa, vaan toteuttaa itseään miesten tavoin ja nykykulttuurin suosimalla tavalla, leimataan vastuuttomaksi, kevytkenkäiseksi tai jollakin muulla tavalla vialliseksi. Miksi? Koska edelleen ihmisten selkäytimissä on huoli lajin säilymisen turvaamisesta ja nainen, joka käyttäytyy "poikkeavasti", on uhka ihmiskunnan jatkuvuudelle. Sukupuolelle "poikkeava" käytös on siis karsittava pois, esimerkiksi asettamalla tällaisen yksilön maine kyseenalaiseksi kehittelemällä erilaisia halventavia nimityksiä kuten huora, jakorasia jne. Näin saadaan naiset pysymään paremmin ruodussa. Tai yritetään ainakin...
Suomi24 keskustelujen perusteella yleinen asetelma on se, että "tosimiehet" lähtökohtaisesti vastustavat kaikkea sitoutumista, seurustelusta avioliittoon ja lasten hankkimiseen. Tämä ikään kuin kuuluu miehen rooliin. Naista pitää haluta, mutta sitoutumista ei. Loppuun kuluneen sanonnan mukaisesti miehen siis pitää levittää siementään.
Naisen rooliin puolestaan kuuluu tarve aloilleen asettumiseen, pesän rakentamiseen ja perheen perustamiseen. Naisen pitäisi "markkinoida" nämä asiat myös vapautta arvostavalle miehelle, eli taivutella valitsemansa kumppani "perhemyönteiseksi".
Tämähän on puhdasta biologiaa: Miehen pitää huolehtia geeniensä levittämisestä, naisen siitä, että jälkikasvu selviää hengissä sukukypsäksi asti. Tämä turvaa lajin jatkumisen.
Ongelma on siinä, että kulttuuri on muokannut olosuhteita siten, etteivät naisetkaan enää välttämättä hingu perheen ja lapsien perään. Nykypäivän arvotkin ovat enemmän perhevastaisia kuin -myönteisiä. Perhe merkitsee naisille kahta työmaata, pätkätöitä ja pienempää eläkettä kuin miehillä. Miksi naisten siis pitäisi kantaa vastuu lajin säilymisestä (tai nykykielellä veronmaksajien ja työvoiman riittävyydestä), miesten jatkaessa "esihistoriallista" käyttäytymistään biologiaan vedoten?
Monesti kuitenkin nainen, joka ei noudata tuota vanhaa kaavaa, vaan toteuttaa itseään miesten tavoin ja nykykulttuurin suosimalla tavalla, leimataan vastuuttomaksi, kevytkenkäiseksi tai jollakin muulla tavalla vialliseksi. Miksi? Koska edelleen ihmisten selkäytimissä on huoli lajin säilymisen turvaamisesta ja nainen, joka käyttäytyy "poikkeavasti", on uhka ihmiskunnan jatkuvuudelle. Sukupuolelle "poikkeava" käytös on siis karsittava pois, esimerkiksi asettamalla tällaisen yksilön maine kyseenalaiseksi kehittelemällä erilaisia halventavia nimityksiä kuten huora, jakorasia jne. Näin saadaan naiset pysymään paremmin ruodussa. Tai yritetään ainakin...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Sille et kuitenkaan mitään voi, että useimmat miehet haluavat tehdä lapsia sellaisen naisen kanssa, joka on lapsirakas ja vastuuntuntoinen. Niinpä muutoksen ketju katkeaa alkuunsa, kun jakorasiat ja muut itsekkäät itsenäiset naiset eivät lapsia saa. Eivät varsinkaan menestyneimpien miesten kanssa, mikä vaikuttaa edelleen evoluutioon, sillä tietenkin menestyneimpien miesten, esim. rikkaiden, jälkeläiset saavat parhaimmat mahdollisuudet päästä itsekin pitkälle elämässä. Ja niin, kuinkas paljon olet kuullut tapauksista, joissa esim. naisjohtajalla on lapsia menestyneen miehen kanssa? Aivan oikein, kovin harvoin. Joko itsenäinen itsekäs nainen on menestyneen miehen kanssa ja pari ei tee lapsia, tai sitten itsekäs nainen on tavis (ehkä jopa hissukka) miehen kanssa ja pari tekee lapsia.
Vahvistit juuri väitteeni siitä, kuinka lapsia haluamattomat naiset leimataan viallisiksi ja yritetään siten palauttaa ruotuun. Maailmankuvasi on ilmeisesti niin mustavalkoinen, että mielestäsi naisista vain äidit/äidiksi haluavat ovat vastuuntuntoisia ja epäitsekkäitä.
Hyviä huomioita. Mielenkiinoista on mielestäni se, ettei nykyisen yksilön vapauden aikakautena vieläkään voida luopua naisen seksuaalisuuden hallitsemisesta.
Ihmiset ovat muuten jo aika kaukana biologisesta "minästään", miksi sitä kuitenkin naisten pitäisi toteuttaa vaikka muilla alueilla siitä olisikin luovuttu? Eihän lapsiakaan ole ennen kasvattaneet vieraat ihmiset vaan lähipiiri. Kuitenkin imeväisikäisten pitäminen erossa vanhemmistaan tai kasvatusvastuun ulkoistaminen ei herätä oikeastaan minkäänlaisia pelkoja. Se katsotaan normaaliksi vaikkei sillä mitään luonnonmukaista perustaa katsoakseni ole.
Tulee sellainen olo, että kyllä naisissa on pakko olla jotain hirveän pelottavaa kun hallinnantarve on niin suuri. Onko se pelko sitten biologinen vai sosiaalinen, en kyllä osaa sanoa. Varmaan sosiaalinen joka oikeutetaan biologisin perustein.
Onhan se kuulkaa jo pitkälle historiassa nähty, mitä vääränlainen perhe saa aikaan lapselle. Itsekkäiden itsenäisten äitien lapsista tulee isättömiä (joka lisää aggressioita), ja jäävät vaille normaalin, vastuullisen äidin hoivaa (joka aiheuttaa kyvyttömyyttä erottaa oikeaa ja väärää sekä kyvyttömyyttä normaaliin tunne-elämään). Psykologisestikin todettuja juttuja. Siitä vaan itsenäiset naiset tekemään lapsia, niistä tulee varmaan todella onnellisia.
Pitäiskö naisten olla siis täydellisen riippuvaisia miehistä, jos kerran naisten itsenäisyyttä noin karsastat. Mitä ylipäätään tarkoitat sanalla "itsenäinen"?
Entä millainen on "vääränlainen perhe"?
Ehkä pitäisi laittaa itsenäinen lainausmerkkeihin, näin "itsenäinen". Samaa tarkoitin kirjoittamalla "itsekäs itsenäinen". Minulla ei ole mitään oikeasti itsenäisiä naisia vastaan. Valitettavasti vain useimmille naisille itsenäisyys ei tarkoita mitään muuta, kuin sanaa jolla voi oikeuttaa loputtoman itsekkyyden.
Entä millainen on "vääränlainen perhe"?
Yh-äiti
Lesboperhe
Homoperhe
Jossain määrin uusioperheet, varsinkin sellaiset missä lapsia on yhteensä melkein kymmeneltä eri biologiselta vanhemmalta.
*Kuitenkin, tilannetta voi jokaisessa näistä tapauksista korjata, jos lapsella on vastuulliset isovanhemmat, jotka korvaavat lapselta puuttuvaa oikeanlaista rakkautta, huolenpitoa ja ohjausta. Valitettavasti usein on niin, että vääränlaiset perhemallit kulkevat ja periytyvät suvussa eteenpäin.
Kauemman ja kauemmas mennään alkuperäisestä aiheesta, mutta... Aiemmassa viestissäsi mainitsit, että "itsekkäiden itsenäisten äitien lapsista tulee isättömiä (joka lisää aggressioita)". Homoperheissä ei ainakaan tätä ongelmaa ole...
Yh-isää lapsineen et ilmeisesti pidä "vääränlaisena perheenä"? Miksi et?
Mä pidän itseäni tosimiehenä enkä todellakaan allekirjoita väitettä että:
1. tosimies haluaa levittää siemeniään joka puolelle, ei päde minuun tuo väite
2. tosimies ei koskaan halua sitoutua millään tavalla, ei tuokaan päde minuun.
Lapsia en välttämättä halua mutta ihanan naisen, sen oikean kanssa olen valmis sitoutumaan. Lapsen tekoa en koe varsinaisesti sitoutumiseksi. Sitoutuminen mulle merkitsee esim. avoliittoa tai naimisiin menoa. Jokatapauksessa sitoutuminen on sitä että on halua ja tahtoa elää sen saman kumppanin kanssa hamaan hautaan asti, ja jos hyvä tuuri käy niin yhteiset hautapaikat.
Tosimies, uskollinen ja romanttinen sellainen koen olevani. Kaikista elämässä koetuista paskoista asioista huolimatta jokin pieni osa jossain salaisessa sydämen ja järjen lokerossa mussa vielä uskoo sen oikean olemassa oloon ja kestävään parisuhteeseen ja rakkauteenkin. Vaikka joskus tuleekin uskonpuute.
Huomasitko, että olin kirjoittanut sanan tosimies lainausmerkkeihin...
"Lapsen tekoa en koe varsinaisesti sitoutumiseksi."
Tuo jäi hiukan vaivaamaan. Jos tekisit sen oikean kanssa lapsen, etkö todella kokisi sitä suurempana sitoutumisena kuin esimerkiksi avoliittoa?
En koe lapsentekoa samalla tavalla kuin esim. avioliittoa. Okei, lapsenteko on ehkä jollain tasolla sitoutumista mutta ei samalla tavalla kuin avioliitto tai avoliitto.
Entäpä jos en halua lapsia, entä jos ei se oikeakaan halua lapsia? Eihän silloin kannata alkaa lapsia edes suunnittelemaan. Toisaalta kun ikääkin alkaa jo olla niin se lapsen teolle sopiva ajankohta on jo mennyt ohi.
Sitoutumisesta vielä, jos se oikea nainen on kohdalla, niin mikä ettei voisi mennä naimisiinkin. Edellyttäen tietysti että myös minä olen naiselle se oikea.
Eikös se sitoutumisen kannalta ole tärkeintä että oli lapsia suunnitelmissa tai ei niin nainen ja mies rakastaa toisiaan ja haluavat jakaa elämänsä toistensa kanssa ja myös ne yhteiset hautapaikat?
"Okei, lapsenteko on ehkä jollain tasolla sitoutumista mutta ei samalla tavalla kuin avioliitto tai avoliitto."
Avoliittohan ei välttämättä merkitse sen vahvempaa sitoutumista, kuin vuokran maksu puoliksi. Eikö mielestäsi lapsen hankkiminen ole sitä voimakkaampi ilmaus siitä, että tarkoitus on elää ja kasvattaa lapsi yhdessä?
Avioliitosta voi erota, avoliitosta vasta helppo onkin erota, eikö yhteisen lapsen hankkiminen mielestäsi edellytä yhtään vahvempaa sitoutumista, ei pelkästään parisuhteeseen vaan myös perheeseen? Tätä tarkoitin. Ymmärsin kyllä, että sinä et vauvakuumetta pode, yritän kuljettaa keskustelua yleisellä tasolla.
"Okei, lapsenteko on ehkä jollain tasolla sitoutumista---"
Jos tosimiehenä itseään pitävien suhtautuminen lapsiin ja sitoutumiseen on tuollainen, on turha syyllistää lapsia haluamattomia naisia itsekkäiksi ja vastuuntunnottomiksi. Päinvastoin, hehän ovat erittäin vastuuntuntoisia. Mies.kin tuolla ilmoitti lasten "pilaantuvan" YH-perheissä. Lisääntymishaluttomat naiset eivät ainakaan yksinhuoltajiksi jää.
Voi tietenkin olla, että me kaksi puhumme tässä asiassa vain eri kieltä...
Nostit esille nyky-yhteiskuntaa vaivaavan ongelman, tosin todennäköisesti tietämättäsi. Ongelmana nimittäin on yksiavioisuus, joka ei sovi ihmisen luontoon, vaan on katkerien ja kelvottomien miesten säälittävä yritys estää, etteivät heitä kunnostautuneemmat saisi aivan kaikkia naisia itselleen (ainakaan virallisesti; voihan avioliitostakin hyppiä sinne ja tänne).
Naitujen naisten ei tarvitse käydä ansiotyössä, sillä miehen luonnollinen tehtävä on elättää perheensä, minkä monet "pehmo-isät" ovat jättäneet tajuamatta. Näin myös naiselle jää aikaa kodin ja lasten hoitoon. Kun naiset poistuvat työmarkkinoilta, miesten palkat kasvavat ja ovat siten riittävän suuria elättämään koko perheen.
Miksi eivät sitten miehet voisi kantaa ja hoivata lasta? Niin kauan kuin miehet eivät kykene synnyttämään ja imettämään, on parasta jättää tämä naisille.
Alkuperäiseen viestiini viitaten naisen ei kannata jäädä taloudellisesti riippuvaiseksi miehestä.
"Miksi eivät sitten miehet voisi kantaa ja hoivata lasta? Niin kauan kuin miehet eivät kykene synnyttämään ja imettämään, on parasta jättää tämä naisille."
Taas vedotaan biologisiin syihin asiassa, johon kulttuurin kehittyminen on tuonut toisenlaisiakin ratkaisumahdollisuuksia.
Ei, kyllä ne ovat vieläkin vain naiset, jotka voivat synnyttää.
Aivan, eikä imetyskään miehiltä onnistu, muttei se silti tarkoita, etteikö mies voisi osallistua lapsen hoitoon millään tavalla.
Mikäli ajatus siitä että, "Sukupuolelle "poikkeava" käytös on siis karsittava pois, ", pitää todella paikkansa, selittää se miksi niin monet naiset tuntuvat karttavan miehiä jotka haluavat sitoutua parisuhteeseen. Vai onkohan se sittenkin vain yleisteoria jolla kukin voi selittää ja perustella omia mielipiteitään?
"Vai onkohan se sittenkin vain yleisteoria jolla kukin voi selittää ja perustella omia mielipiteitään?"
Ei koko maailmaa voi mahduttaa muutamaan lauseeseen, sen kai jokainen ymmärtää. Niillä muutamilla lauseilla saa kuitenkin aikaan mielenkiintoisia keskusteluja.
Täällä voisi syntyä mielenkiintoisempaa keskustelua? Kokeile laittaa juttu sinnekin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&subcat=977
Kyllä vaan miehen on huolehdittava naisestaan ja lapsestaan vaikka olisi kuinka sitoutumishaluton. Miehellä on vaan oma roolinsa ja naisella omansa perheessä. Periaatteessa nainen ei selviä yksinhuoltajana, ei ole tarkoitettukaan selviämään. Kuulostaa kuin väittäisit että nainen voi ihan yhtä hyvin elää yh:na tai että se on jotenkin luonnollisempaa kuin perhe koska mies ei halua perhettä?!?!?
Jos nyt luontoa ajatellaan, niin harvinaisempaa siellä taitaa olla molempien vanhempien huolehtiminen jälkeläisistään kuin "yksinhuoltajuus".
"Kyllä vaan miehen on huolehdittava naisestaan ja lapsestaan vaikka olisi kuinka sitoutumishaluton".
En ole vapauttamassa miehiä huoltajan vastuusta. Kirjoitin naisen ja miehen rooleista perheen perustamisen yhteydessä: Täältä luetun perusteella [biologisin perustein] perhemyönteisen naisen tehtävänä vaikuttaa olevan [biologisin perustein] vapausmyönteisen miehen taivutteleminen/kouliminen perhemyönteiseksi, jotta he voisivat YHDESSÄ turvata jälkikasvunsa varttumisen aikuiseksi asti.
Pohdin lähinnä sitä, ovatko naiset nyt kyllästyneet tähän tehtäväänsä ja lähentyneet roolissaan miehiä, kun yhteiskunnan arvojen kovetessa olosuhteet perheen perustamisen kannalta muuttuvat yhä epäsuotuisammaksi. Ja ovatko nimitykset huora, jakorasia ym. keksitty tämän lajille epäsuotuisan kehityksen pysäyttämiseksi?
Evoluutiota?
Saitko nyt kiinni?
"Täältä luetun perusteella [biologisin perustein] perhemyönteisen naisen tehtävänä vaikuttaa olevan [biologisin perustein] vapausmyönteisen miehen taivutteleminen/kouliminen perhemyönteiseksi, jotta he voisivat YHDESSÄ turvata jälkikasvunsa varttumisen aikuiseksi asti."
Enpä ollutkaan alkuperäisessä tekstissäni kirjoittanut tuota viimeistä lausetta aivan noin. Ajatus kulkee nopeammin kuin kaksisormijärjestelmällä kirjoittaa... Ei siis ole vika lukijan ymmärryksessä, jos kirjoittaja hölömöilee. Pahoittelen.