Sinä aina suutut minulle, kun jokin asia ei mene sinun tahtosi mukaan. Tänäänkin sulkeuduit ovi paukkuen makuuhuoneeseen äitisi sanottua liian kepeällä äänensävyllä jotain. Viime yön nukuin sohvalla, kun minun äitini erehtyi soittamaan. Välillä paiskot ovia ja kiljut minulle, kun koira ei tottele. Milloinkahan opit ymmärtämään, että minä en ole kaikkivaltias enkä pysty määräämään maailman menoa?
Rakkaalle vaimolleni
Velinen
4418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Menetys ja suurehko kriisi ovat yleensä ainoa
keino oivaltaa oman käyttäytymisen syyt ja seuraukset.
Minunkin mieheni ihmettelee, kun suutun hänen äitinsä jatkuvista puheluista. Mies on siinä sitten niin viattomana, että ei hän soita.
Olen kertonut, että ei tarvitse vastata. Mutta ei ymmärrä.
Mutta oikeasti sinun ehkä kannattaisi yrittää muuttaa sitä maailman menoa ja lakata ajelehtimasta. Eihän se koira ala totella, mutta iloisena jaksaa kouluttaa koiraa lisää. Äitin soittelut saa kyllä loppumaan - jos haluaa.
Ihmisellä on velvollisuus pitää huolta perheestään ja vanhemmistaan. Onko mitään pahempaa kuin perheeseen kuuluva jäsen joka yrittää estää toista tekemästä sitä mikä on moraalisesti välttämätöntä. Miten mahtaisi olla mikäli miehesi äiti olisi yrittänyt saada apua sydänkohtauksen saatuaan ja sinä olisit estänyt miestäsi vastaamasta. Vähän vastuullisuutta elämään, masennuskin tappaa ja miehesi estää tätä.
Varmaan sinullakin on joskus naimisissa olevia lapsia.
Miksi sinä (tai ap:n vaimo) haluaisit kieltää mieheltäsi äidin kanssa puhumisen? Onko anoppi niin hirveä? Soittoja enemmän kuin kerran päivässä? Sinä ja hän ette tule toimeen?
Kuten edellinen kirjoittaja, en voi kuin ihmetellä haluaisi rajoittaa miehesi yhteydenpitoa lähimpään sukulaiseensa (tai hänen äitinsä yhteydenpitoa poikaansa).
Jos aioit vastata, että "pitäisi sen jo kasvaa isoksi, lakata olemasta mammanpoika" tjsp., älä. Turha kärjistys.