En tiedä kuuluuko tää mun asia tähän mun jonkilaisesta parisuhteesta tässä mullakin on kysymys. Eli asiaan..
Olen ollut naimisissa olevan miehen kanssa yhdessä 2 vuotta, salassa. Kukaan ei tiedä meidän suhteesta kaikkea paitsi mun hyvät ystävät.
Muille en edes tohdi kertoa miten moraalitonta elämää elän. Mutta rakkaus sokastuttaa kaikki!!
Niin ainakin teki mun tilanteessa. Hänellä on vaimo, ja lapsia jopa seitsemän. Hän on arabi mies ja siis muslimi, joka selittää tän lukuisan lapsimäärän. Hän on kuitenkin viel aika nuori mies, kolmeyksi. Nuorena jo avioitunut.
Hänellä ei ole vaimonsa kanssa mitään muuta kun lapset joiden takia ovat yhdessä. Mutta se ei ole nyt itse asia..Vaan se että..
Olen silmittömästi rakastunut häneen, olemme kokeneet yhdessä niin paljon hyviä asioita ja hän tuli minun elämääni just silloin kun elin vaikeampaa nuoruus sekamelskaa ja asiani oli sekaisin.
Hän oli minun ensimmäinen mies, jonka kanssa olen olen rakastellut, ja se asia on minulle tosi tärkeä että saan olla sen miehen kanssa jonka kanssa sen olen kokenut.
Mutta hän ei ole vapaa. Vaikka hänellä ei ole "vaimonsa" kanssa mitään, niin hänellä on lapset ja hän pitää heistä todella paljon.
Mutta minullakin on suuri haave saada oma perhe ja avioitua myöhemmin..Mutta saanko mitään!??
Tiedän että monet teistä ajattelee nyt että eroa tästä miehestä heti, koska pystytte ajattelemaan asiaa vain järellä. Mutta minulla on tunteet, jotka sekoittavat minun ajatukseni ja en osaa enää irrottautua tästä miehestä.
En tiedä onko tämä oikeaa rakkautta vai läheisriippuvuutta. Pelkään mitä minun elämä tulee olemaan sitten ilman häntä. Jospa en löydä enää ketään joka minua rakastaisi!
Mutta minä tiedän että minun mahdollisuuteni saada hänet omakseni on prosentuaalisesti niin minimissä..olemme jutelleet tästä ja hän on yhtä sekaisin kun minä koska välittää ja tarvitsee minua mutta tietää kuitebkin sen tosiasian että hän ei ole vapaa niin kuin minä.
Tämä on tosi raskasta henkisesti koska en pysty ajattelemaan enää vain järjellä tätä asiaa.
Elän jossakin haave maailmassa, odottaen että jotakin tapahtuu mutta mitään ei tapahdu. Olemme tunteneet näin kauan mutta siitä huolimatta tilanne on sama.
Tää mies oikeasti välittää minusta ja sen kyllä näyttää mutta miksi hän ei ole valmis eroamaan oikein virallisesti jos haluaa olla kanssani.
Miksi hän epäröi ja pitää tälläistä sekavaa kaksois elämää yllä koko ajan!??
Silloin kun tutustuin häneen, hän alussa puhui yhteisestä elämästä omassa kodissa mutta ne puheet on loppunut mitä kauemmin olemme olleet yhdessä. Joskus tuntuu että hän ajattelee saavansa pitää meidät kaikki koska tietää että olen häneen niin kiintynyt että jaksan sinnitellä tässä.
Mutta minä tarvitsen miehen jonka saan tuoda kotiin, jonka kanssa saan kulkea yhdessä kauppaan ja joka paikkaan. Ettei tarvi aina pelätä että joku näkee meidät!!
Mutta minä en pysty jättää tätä..Koska mulla on niin hyvä olla kun olemme yhdessä. Olen oma itseni ja tunnen itseni hyväksi vaikka hiukseni sojottaisi kaikki eri suuntaan. Joka kerta kun nähdään, olen niin iloinen.
Miksi minun tuli rakastua varattuun mieheen!!
Kertokaa minulle järkeviä kannanottoja tähän mun tilanteeseen..Mitä te näette tästä ja miten toimisitte ollessanne itse vastaavassa tilanteessa. Tarvitsen apua ja rohkaisevia mielipiteitä. Tiedän että olen toiminut epäasiallisesti tutustuessani varattuun mieheen ja sen puolesta en tarvitse enää mitään kommentteja. Virheistä oppii mutta miten selviän tästä eteenpäin..hänen kanssa tai ilman!??
Olen ollut naimisissa olevan miehen kanssa yhdessä 2 vuotta, salassa. Kukaan ei tiedä meidän suhteesta kaikkea paitsi mun hyvät ystävät.
Muille en edes tohdi kertoa miten moraalitonta elämää elän. Mutta rakkaus sokastuttaa kaikki!!
Niin ainakin teki mun tilanteessa. Hänellä on vaimo, ja lapsia jopa seitsemän. Hän on arabi mies ja siis muslimi, joka selittää tän lukuisan lapsimäärän. Hän on kuitenkin viel aika nuori mies, kolmeyksi. Nuorena jo avioitunut.
Hänellä ei ole vaimonsa kanssa mitään muuta kun lapset joiden takia ovat yhdessä. Mutta se ei ole nyt itse asia..Vaan se että..
Olen silmittömästi rakastunut häneen, olemme kokeneet yhdessä niin paljon hyviä asioita ja hän tuli minun elämääni just silloin kun elin vaikeampaa nuoruus sekamelskaa ja asiani oli sekaisin.
Hän oli minun ensimmäinen mies, jonka kanssa olen olen rakastellut, ja se asia on minulle tosi tärkeä että saan olla sen miehen kanssa jonka kanssa sen olen kokenut.
Mutta hän ei ole vapaa. Vaikka hänellä ei ole "vaimonsa" kanssa mitään, niin hänellä on lapset ja hän pitää heistä todella paljon.
Mutta minullakin on suuri haave saada oma perhe ja avioitua myöhemmin..Mutta saanko mitään!??
Tiedän että monet teistä ajattelee nyt että eroa tästä miehestä heti, koska pystytte ajattelemaan asiaa vain järellä. Mutta minulla on tunteet, jotka sekoittavat minun ajatukseni ja en osaa enää irrottautua tästä miehestä.
En tiedä onko tämä oikeaa rakkautta vai läheisriippuvuutta. Pelkään mitä minun elämä tulee olemaan sitten ilman häntä. Jospa en löydä enää ketään joka minua rakastaisi!
Mutta minä tiedän että minun mahdollisuuteni saada hänet omakseni on prosentuaalisesti niin minimissä..olemme jutelleet tästä ja hän on yhtä sekaisin kun minä koska välittää ja tarvitsee minua mutta tietää kuitebkin sen tosiasian että hän ei ole vapaa niin kuin minä.
Tämä on tosi raskasta henkisesti koska en pysty ajattelemaan enää vain järjellä tätä asiaa.
Elän jossakin haave maailmassa, odottaen että jotakin tapahtuu mutta mitään ei tapahdu. Olemme tunteneet näin kauan mutta siitä huolimatta tilanne on sama.
Tää mies oikeasti välittää minusta ja sen kyllä näyttää mutta miksi hän ei ole valmis eroamaan oikein virallisesti jos haluaa olla kanssani.
Miksi hän epäröi ja pitää tälläistä sekavaa kaksois elämää yllä koko ajan!??
Silloin kun tutustuin häneen, hän alussa puhui yhteisestä elämästä omassa kodissa mutta ne puheet on loppunut mitä kauemmin olemme olleet yhdessä. Joskus tuntuu että hän ajattelee saavansa pitää meidät kaikki koska tietää että olen häneen niin kiintynyt että jaksan sinnitellä tässä.
Mutta minä tarvitsen miehen jonka saan tuoda kotiin, jonka kanssa saan kulkea yhdessä kauppaan ja joka paikkaan. Ettei tarvi aina pelätä että joku näkee meidät!!
Mutta minä en pysty jättää tätä..Koska mulla on niin hyvä olla kun olemme yhdessä. Olen oma itseni ja tunnen itseni hyväksi vaikka hiukseni sojottaisi kaikki eri suuntaan. Joka kerta kun nähdään, olen niin iloinen.
Miksi minun tuli rakastua varattuun mieheen!!
Kertokaa minulle järkeviä kannanottoja tähän mun tilanteeseen..Mitä te näette tästä ja miten toimisitte ollessanne itse vastaavassa tilanteessa. Tarvitsen apua ja rohkaisevia mielipiteitä. Tiedän että olen toiminut epäasiallisesti tutustuessani varattuun mieheen ja sen puolesta en tarvitse enää mitään kommentteja. Virheistä oppii mutta miten selviän tästä eteenpäin..hänen kanssa tai ilman!??
Vastaukset 10
Vanhimmat
En itse eläisi tuollaisessa helvetissä suoraan sanoen. Miehellä on seitsemän lasta, ja sinä ajattelet vain tunteitasi? Jos todella ajattelisit itseäsi, tajuaisit ettei tuo kestä kauaa. Kannattaisi ajatella niitä lapsiakin... niillä on tietämättään toinenkin äiti.
Elät todellakin helvetissä. Ja vielä omasta tahdostasi. Kärsi kun olet itse tekosi tehnyt... nyt on aika kantaa niistä vastuu.
Eihän se, että nai lasten isää, tee kenestäkään äitiä :-D Vai mitä ihmettä oikein tarkoitit?
"Olen ollut naimisissa olevan miehen kanssa yhdessä 2 vuotta, salassa."
Olet siis sitoutunut tähän mieheen, ja periaatteessa ne lapset, mitkä miehellä ovat, ovat sinun lapsipuoliasi, eli silloin olet heidän äitipuolensa heidän tietämättään. Halusitpa tai et.
Etsi itsellesi kunnon suomalaismies, äläkä mitään muslimia. Sanon tämän ihan järjen kanssa :)
etsi mies jolla ei ole perhettä ja rakastu häneen.
Mielestäni haet itsellesi tietoisesti turhia suruja.Miksi varatun kanssa,jos haluat perheen perustaa? On helpompiakin tapoja aloittaa.
Jos saisit kyseisen miehen luottaisitko,etteikö hän tekisi sinulle joskus saman tempun,kuin vaimolleen.Kertoohan tämä asia miehen luonteesta aika paljon.Jos nykuinen vaimo ei ole aivan "hirviö",ei kunnon mies jätä lapsiaan toisen naisen takia.
Sinusta tuntuu,että olet kohdannut ainutlaatuisen miehen.Ei varmasti ole ainut mies,johon voisit rakastua.
Unohda mies ja rupea elämään sillein,kuin todellista perhettä haluavan ihmisen pitää.Jos haluat leikkiä miehen kans josta pidät,niin jatka samaan malliin.Kaikki asiat ovat sinun puolellasi.
Tuskin tarinasi on edes tosi,mutta jotain mielipitetä olet saanut,jos joudut noin pahaan tilanteeseen.
Olen itse naimisissa muslimimiehen kanssa , tästä johtuen ystäväpiiriini kuuluu paljon juuri musliminaisia jotka ovat avioliitossa, mutta silti mies kulkee missä milloinkin. Totuushan on kuitenkin se että loppujen lopuksi nämä miehet palaavat vaimonsa luo. Usein miehet jopa kertovat asiasta vaimolleen ... Erot eivät ole sallittuja . Mies joutuisi TODELLA huonoon valoon sukulaistensa silmissä. Suku saattaisi jopa hylätä hänet jos hän vaimonsa jättäisi (ainoa todellinen syy eroon olisi vaimon uskottomuus)Varsinkin vaimon suku saattaisi nostaa asiasta sellaisen "mekkalan" ettei mies sitä kestäisi...
Se selitys ettei ole mitään vaimon kanssa on myös yleensä puuta heinää ...
Kannattaa miettiä että pystytkö jatkamaan näin sillä todennäköisesti mies ei koskaan jätä vaimoaan...
Sinä "kokemusta" nimimerkki, tää on todellakin täyttä totta. Nyt huomaat kuinka mahdottomia juttuja täällä elämässä voi tapahtuakkaan.
Kiitos mielipiteistä, arvasinkin niiden sisällön jo ennen kun ne luin. Tunnen kyllä aikamoista tyhmyyttä nyt mutta saanpa kärsiä kun kerran tähän leikkiin aloin.
Sinulle "muslimin vaimo". Olen erityisen varma
heidän tilanteestaan kotona koska olen hoitanut heidän lapsia. Miksi muuten tää mies nukkuu eri huoneessa kun hänen vaimonsa??
Vaikka heillä ei olisikaan mitään, olen aika varma että lapset pitää tätä herraa kotona.
Minulla tuskin on siinä elämässä mitään sijaa.
Joo täytyy mennä pois..alko nii masentaa..
Muuttakaa hänen kotimaahansa, siellä saa varmasti pitää kahta tai useampaa vaimoa ja voitte lopettaa salailun...
Olet todella hyväksi käytetty
En siis ole rakastunut varattuun mieheen, mutta mieheen joka ei ole mulle sopiva.
En jaksanut lukea noita muita vastauksia, joten en tiedä minkälaisia vastauksia oot saanut.. mutta..
Rakastuin siis mieheen noin puolitoista vuotta sitten. Olin seurustellut sitä ennen kerran-pari, mut mun osalta ne ei olleet kovin vakavia. Pidin niitä silloin enemmän ystävinä, en edes osannut rakastaa, koska en ollut rakastunut vielä sitä ennen.
Se oli ainakin mun osalta rakkautta ensi silmäyksellä. Se koko juttu on niin sekava etten ala kertomaan kaikkia typeriä yksityiskohtia, mutta yritettiin seurustella ja olla kavereita ja uudelleen seurustella ja miettiä mitä me ollaan toisillemme.. ja nytkin asiat on vähän kummallisesti katkolla.
Tajusin kuitenkin etten tule koskaan olemaan täysin onnellinen hänen kanssaan. En saa sitä kaikkea ihanaa rakkautta ja sitä mitä pienestä tytöstä asti olen toivonut, ellen ole itselleni täysin rehellinen.
Pidin illuusiota yllä siitä että kaikki vielä muuttuu ja seurustelumme sujuu.. vaikka tiesin että en ole onnellinen. Kun näimme kaikki oli hyvin mutta mies ei pitänyt seuraavista suunnitelmistaan oikeastaan ikinä kiinni.. sen jälkeen lepytteli, ja nähtiin taas. Oravanpyöra vain jatkui.
Nyt oon pääsemässä siitä vaaleanpunaisesta kuplasta,jossa olen elänyt, eroon. Puhkaisin sen itse. Sanoin tälle jätkälle että me EI voida olla missään yhteyksissä, ei kavereita.. ei mitään.
Pidin ehkä omaa itsetuntoanikin hieman yllä tän miehen avulla.. tiesin että hänellä on tunteita mua kohtaan ja aina tiesin hänen soittavan..
Nytkin jätin selittelyn vähiin ja niinpä tämä jätkä on soittanut sen jälkeen moneen kertaan. En kuitenkaan ole vastannut.
En koe olevani mikään bitch näin tehdessäni koska olen niin paljon kestänyt paskaa.. ja ollut ymmärtäväinen. Ehkä vieläkin joissain salaisissa unelmissani (joita en kavereilleni enää kertoisi) mietin meidän olevan yhdessä, mutta vain jos hän kohtelisi minua arvokkaammin. Ja koska melkein sata prosenttisesti tiedän sen olevan tuhoontuomittu unelma.. en voi kuin itkeä silloin kuin itkettää ja muuten olla iloinen siitä että osaan rakastaa, kun taas uskallan.