Tuli bänät miehen kanssa puolitoista vuotta sitten riidan seurauksena. Oikeestaan se viimeinen tikki oli kun haukuin hänet, tiedän loukanneeni kyllä. Asiat jäivät sellaisiksi, vaikka puhuttavaa olisi ollut vaikka millä mitalla. Yrittänyt aika ajoin saada miehen juttelemaan mutta mies ottaa sen vain ahdisteluna! Nyt hänellä on ollut nainen muutaman kuukauden. Mies on liioitellut ja valehdellut minun ja hänen suhteestaan muille. Ja saan kuulla naiselta ja miehen kavereilta syytöksiä ahdistelusta jnejne. Pari hetkeä olen saanut vaihtaa muutaman sanan naisen kanssa. Ja juttuja kuullessani ne ovat ihan älyttömiä. Mies tekee kaikkensa etten tutustuisi hänen naiseensa, tai hänen kavereihinsa. Paitsi tietenkin suhteemme aikana sain hänen kavereistaan muutaman kaveriksi itselleni. Osa kavereista ei tykännyt minusta koskaan...
Mies hakee kuitenkin huomiotani. Kun esim tapaamme baarissa hän vilkuilee ja päilyää että huomaan hänet ja olettaa että hänen juttusilleen menen. Olen mennytkin mutta olen saanut kuulla vain haukkumista jnejne. Kun en mene hänen juttusilleen hänen tuijotteluistaan huolimatta, hän alkaa ilvuilemaan, näyttämään kieltä, nuoleskelemaan naisensa kanssa tms jotta saisi varmasti hermoni menemään. Hän tietää että varmasti en jätä sanomatta jos kiukustun. Koko tämä tilanne näyttää sille muiden mielestä että minä olen se epätoivoinen jahdistaja ja mies se joka kärsii minun käytöksestä. Hänellä on jokin pakkomielle. Ilmeisesti hän ei välitä minusta mutta hänen on pakko saada huomioni. Selvinpäin törmätessä hän hehkuu punaisena... Mutta sovittua tapaamista hän ei halua! Hän haukkuu minulle myös miehiäni joita minulla on ollut hänen jälkeensä.
En ymmärrä...
Mies hakee kuitenkin huomiotani. Kun esim tapaamme baarissa hän vilkuilee ja päilyää että huomaan hänet ja olettaa että hänen juttusilleen menen. Olen mennytkin mutta olen saanut kuulla vain haukkumista jnejne. Kun en mene hänen juttusilleen hänen tuijotteluistaan huolimatta, hän alkaa ilvuilemaan, näyttämään kieltä, nuoleskelemaan naisensa kanssa tms jotta saisi varmasti hermoni menemään. Hän tietää että varmasti en jätä sanomatta jos kiukustun. Koko tämä tilanne näyttää sille muiden mielestä että minä olen se epätoivoinen jahdistaja ja mies se joka kärsii minun käytöksestä. Hänellä on jokin pakkomielle. Ilmeisesti hän ei välitä minusta mutta hänen on pakko saada huomioni. Selvinpäin törmätessä hän hehkuu punaisena... Mutta sovittua tapaamista hän ei halua! Hän haukkuu minulle myös miehiäni joita minulla on ollut hänen jälkeensä.
En ymmärrä...
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Mies tekee kaikkensa etten tutustuisi hänen naiseensa.."
"Mies hakee kuitenkin huomiotani. Kun esim tapaamme baarissa hän vilkuilee ja päilyää että huomaan hänet ja olettaa että hänen juttusilleen menen. Olen mennytkin ..."
Mistä sinä tiedät, mitä hän olettaa?
Älä mene kummankaan juttusille, anna niitten olla ja elää rauhassa ja siirry itsekin elämässäsi eteenpäin.
No sitä hän todellakin "odottaa"! Miksi ihmeessä hän sitten tahallaan ärsyttää koska tietää että ärtyneenä takuulla menen jotain sanomaan. Hän hakee silkkaa huomiota.
Olen mennyt juttusille vain siksi että olen halunnut vihdoin puhua asiat, ja se oli pitänyt tehdä jo ajat ajat sitten! Tämä tilanne riistäytyy koko ajan enemmän käsistä.
Arvaapa miten paljon helpompaa olisi mennä eteenpäin jos en joutuisi kuuntelemaan hänen kavereiltaan syytöksiä... ja jos hän ei olisi valehdellut ja liioitellut juttuamme muille. Ja jos hän ei ärsyttäisi... Mitä vähemmän hänen jutuillensa menen/ pidän yhteyksiä, sitä suuremmat panokset hänellä on. Hän haluaa kaiken näyttävän siltä että minä olen se epätoivoinen roikkuja ja hän se "syytön ahdistettu"
Miksi et anna asian olla ja unohda koko miestä, kun et sen "kiusan teolle" mitään voi (etkä sitä juttusille voi pakottaa). Kyllä tekstistäsi hieman ahdistelevan/takertujan kuvan saa, jos väkisin yrität tutustua miehen nykyiseen ja kavereihin, tai vaadit sitä vasten tahtoaan tapaamiseen.
On vain asioita joille ei mitään mahda ja se pitää hyväksyä. Jos kuitenkin saat huutelua/syytöksiä baarissa tai kadulla, ilman että itse menisit juttusille, niin silloinhan voit mainita pokelle tai poliisille asiasta.
Voimia ja yritä päästä eteenpäin.
Kyllä hän on itse se joka "jahtaa" minut juttusilleen... tuijottelee, päilyilee, ja jos se ei minua saa juttusilleen nii hän tekee kaikkensa saadakseen minut ärtymään. Jolloin menen sen purkamaan häneen.
"jos väkisin yrität tutustua miehen nykyiseen ja kavereihin"
He itse tulevat sönköttämään. Yritän heille vain valaista tilanteen oikeaa laitaa... olen vain nii pirun kyllästyny tähän jo! Heillä on vain miehen mielipide, ja he uskovat siihen ihan liikaa... Ja nykyiselle olen vain yrittänyt tehdä selväksi ettei se mies todellakaan kiinnosta. Ainut mitä teen on se että yritän hänen kaverinsa saada tajuamaan tilanteen oikean laidan...
Kerro ihmeessä miksi hän ärsyttää? Koska tietää että silloin varmasti tulen jotain sanomaan...
Ja tämä kun ei ole vain minun mielipide. Kaverini huomasi äskettäin saman. Sanoi että ihan selvästi mies hakee huomiota ja ärsyttää tahallaan. Kaverini luuli aiemmin myös että minä vain keksin tuon, mutta nytkun hän näki itse nii kyllä mielipide muuttui...
Ja onko se sitten aina fiksua jättää asioita sikseen? Minä olin se joka "kärsi" suhteessa. Tämä puhumattomuus on vain hänen kannaltaan paras... hän ei halua minkäänlaisiin vastuisiin teoistaan.
Ja enää en edes halua hänen kanssaan jutella... nyt kun olen lopettanut "ahdistelun" siitä että tekisimme sopimuksen, hän on itse alkanut ärsyttää...
En sanonut, että mikään on sinun syytäsi vaan kerroin vain millaisen kuvan kirjoituksestasi sain. Kuten jo sanoin, mielestäni asian kannattaa antaa olla, unohtaa ex, ex:n kaverit, niiden jutut ja mielipiteet. Tietenkään asioita ei aina kannata jättää sikseen, mutta sinun tapauksessasi en keksi miksi niitä pitäisi vatvoa loputtomiin, (siis mitä sellaista ex teki josta se pitäisi saada vastuuseen). Eikö se riitä sinulle, että sinä ja nykyinen miehesi tiedätte, minkälainen kusipää exäsi on.
"unohtaa ex, ex:n kaverit, niiden jutut ja mielipiteet"
Ongelmaa lisää osittain se että osa hänen kavereistaan on minunkin kavereitani tai jotain sinne päin. Toki he ovat enemmän tämän miehen kavereita... eivätkä halua puuttua asiaan, eivätkä tule valittamaan minulle, vaikkakin uskon heidän uskovan tuota miestä enemmän. Toisaalta heillä ei ole mitään todisteita olemassa että jahtaisin tuota miestä, sen verran hyvin he oppivat tuntemaan käytökseni silloin kun olin tämän miehen kanssa. Sitten on myös näitä jotka ovat minun parempia kavereita mutta samalla miehen baarituttavia/työkavereita.
Ts. törmääminen tuon ex-miehen kanssa on väistämätöntä.
Nykyinen mieheni? Ei minulla sellaista ole... mutta tässä jokunen aika sitten tämä exäni haukkui erästä miestä jonka kanssa minulla oli muutaman viikon suhde viime syksynä. Tuo mies oli ulkomaalainen (siksi ei suhteestakaan olisi tullut mitään...) ja tätä exääni todellakin näytti ärsyttävän. Hänen nykyisensäkin (joka oli paikalla myös) ihmetteli että miksi tuo mies nii paljon siitä raivoaa.
Se mitä hän teki ja tekee varsinkin nykyään, loukkaa aivan h*lvetisti. Hän kieltää koko suhteemme ja antaa kaikkien käsittää kuinka minä vain roikuin/roikun... Mutta todentotta hänestä on tullut täysi kusipää, isolla K:lla. En ikinä haluaisi tuollaista miestä itselleni... se mitä hän silloin aikoinaan oli, sitä kaipaan.
Oletko myöntänyt olleesi tahditon, pyytänyt anteeksi? Selkeästi ja reilusti?
Aloita siitä, silloin ehkä mieskin saattaa avautua puhumaan asiat halki ja loppuun, ja antaa myös anteeksi, josta on hyvä jatkaa eteenpäin.
Jos mulle olis tehty noin kuten sinä, asiat jäisivät varmasti kaivamaan ja sopua on vaikea saada aikaan. Sun on nöyrryttävä myöntämään, että et ole kohdellut häntä reilusti. Jos se ei ole mahdollista sinulle, asia ei etene. Vika voi olla myös sinussa.
Ihmisiä ei voi kohdella miten vaan ja olettaa, et kukaan ei piittaa. Suhteenne on voinut merkitä miehelle paljon ja lopuksi on kuitenkin jäänyt susta aika paska maku, jos et hoitanut tilannetta loppuun kuten sivistyneet ihmiset sen tekisivät.
Todellakin olen... Ja sen haluaisin juuri myöntää kasvotusten. Voisimme puhua, voisin pyytää anteeksi ja hän samoin. Olen yrittänyt tuota jo niin monesti että olen todellakin antanut itsestäni todella epätoivoisen kuvan. Olen myös viesteitse pyydellyt anteeksi mutta koska tiedän hänen olleen se suurin kusipää, vaadin myös häneltä anteeksi pyyntöä.
Niin no, tässä kävikin näin, että minä olen se jota asiat kaivaa! Eikä tuota miestä, ei vaikuta kovinkaan pahoillaan olevansa vaikka tiedostaa näköjään hyvin tekonsa.
Meillä oli ongelmamme, mutta ne aina selvitettiin. Joskus nykyäänkin minulla on tunne että aivan kuin hän välittäisi, mutta hänen on vaikea antaa anteeksi se mitä minä tein ja sanoin. Mutta painotan taas että minun tekoni ja sanani todella olivat paljon pienemmän kuin hänen...
Kaikkeni olen juuri tehnyt sen suhteen että tilanne vietäisiin loppuun sivistyneesti. Olen tehnyt jo vähän liikaakin hyviä tekoja hänelle tämän "riidan" aikaan mutta sitä enemmän hän on kaatanut paskaa niskaani. Mun ymmärrys ei riitä...
¨Te ootte eronneet jo puolitoista vuotta sitten; eikö pitäis jättää koko asia, kun ette ole tähän mennessä jutelleet etkä saanut anteeksi pyydettyä.
Nyt kun mies on alkanut seurustelemaan, niin älä enää mene tuppautumaan, olisi se juttuhetki löytynyt jos mies olisi sitä halunnut. Minusta vaikuttaa että Sinä olet nyt se joka ahdistelee miestä ja hänen uutta naisystäväänsä. Pahasti.
Tottahan Sinun ärsyyntyneenä kiukuttelu häiritsee miestä, mies tietty vilkuilee Sinua koska oottaa että ryntäät kiukkuamaan TAAS hänelle vaikka hän seurustelee (puolentoista vuoden jälkeen) uuden donnan kanssa. Ikävää ja noloa kun aikaa on jo mennyt ja exä säntää pöytään kiljumaan...
Miks Sun pitää vaihtaa pari sanaa nykyisen naisen kanssa, toi kyllä vaikuttaa muille että Sinä ahdistelet tätä paria. Anna jo olla, hanki elämä !
Ei Sun tarvii tähän naiseen tutustua. Eikä miehen uusiin kavereihin; Susta saa aika maanisen kuvan.
""Osa kavereista ei tykännyt minusta koskaan... ""
Jaapa, toi kyllä kuullostaa että olet hyvä píenessä mielessäsi aattelemaan muitten puolesta, tiedät mitä muut ajattelevat ?? Tai sitten jotain Sussa on kummaa etteivät miehen kaverit Sinusta pitäneet. Kumpi pitää paikkansa tai sitten ei kumpikaan.
Ajatuseten lukijoita ei ole; et voi tietää haluaako mies Sinun tulevan hänen juttusilleen. Vaikka tuskin kun on jo seurustelun aloittanut naisensa kanssa.
Sekin vaikuttaa ettei halua jos kohtelee Sinua ikävästi kun luokseen tuppaat. Ei varmaan halua että menet hänen luokseen ja aikaahan teillä olisi ollut jutella.
Nuoleskelu naisen kanssa on ilmeisesti rakastumisen huumaa: eivät malta olla irti toisistaan ja Sinä otat sen ivailuna.
Kyllä toi vaikkuttaisi minustakin ahdistelulta. Anna palaa, elä etteenpäin, oot jäänyt kiinni katkeruuteen ja pyörität vielä puolentoistavuoden jälkeen turhaan asioita mielessäs.
Itsellä samanlainen tilanne, nykyisen exä oli aika hankala, halusi jutella meidän kanssamme ja haastoi riitaa. Exän kanssa miehellä ei ollut mitään keskusteltavaa, enää ja kuitenkin nainen hakeutui seuraamme, aina keskustelu kääntyi hänen puoleltaan riidaksi. Vanhojen jauhamiseksi. Noloa istua samassa pöydässä.....
Siis anna olla ja elä eteenpäin.
"kun ette ole tähän mennessä jutelleet etkä saanut anteeksi pyydettyä."
Niin miksihän ei olla? Miehestä tämä ollut kiinni... olen tehnyt kaikkeni sen eteen että voisimme vihdoin jutella. Ts antanut aikaa että hän itse olisi jo vihdoin viimein valmis keskusteluun.
Haluan jutella monestakin syystä! Koska en vaan pääse irti tästä, haluaisin unohtaa... Toisekseen vihastuttaa kun mies pakenee sitä kaikkea mitä teki sillon suhteemme aikana. Ilman hänen tekemisiään meillä ei olisi mitään selvitettävää!
Eli yritätkö sanoa että asioiden pitäisi antaa vanhentua? Jos olet velkaa jollekin nii pitkität maksua pari vuotta että voit sitten sanoa vihdoin sille lainaalle että "sorry, eikö tää oo jo vanhentunu juttu?" ja jättää maksamatta?
No jos nämä asiat oltas selvitelty jo sillon heti eron jälkeen ei kenenkään tarviisi valittaa että tuppaudun hänen ja nykyisensä suhteen väliin.
"Ei Sun tarvii tähän naiseen tutustua. Eikä miehen uusiin kavereihin; Susta saa aika maanisen kuvan."
Kuule en ole mitään kaveria tuosta tytöstä hankkimassa mutta en todellakaan halua että hän käyttäytyy noin niiku käyttäytyy. Ja jos mies ei ole puhunu totta, on kai minun saatava muille järki käteen? Ja mihin miehen uusiin kavereihin?
Jokunen hänen kavereistaan (jo meidän suhteemme aikana) on minunkin kaveria. Tajuatko yhtään miten tukalaksi tämä tilanne tulee myös heille?
""Osa kavereista ei tykännyt minusta koskaan... ""
Ei pitänyt ei... koska en ole niin kaunis kuin heidän mielestään pitäisi. Sitähän he tekivät... haukkuivat miehelleni miten ruma jnejne olen.
"Nuoleskelu naisen kanssa on ilmeisesti rakastumisen huumaa: eivät malta olla irti toisistaan ja Sinä otat sen ivailuna."
No totta hel*etissä otan! Koska mies tekee kaikkensa aina saadakseen katseeni ja huomioni ennen sitä...
Käsititköhän tätäkään kun aiemmin mainitsin että, aina silloin kun en ole mitään välittänyt miehen olemassa olosta vaikka hän onkin ollut lähellä, hän alkaa irvuilemaan tai mitä tahansa jotta saa minut huomaanaan ja ärtymään. Ja hän tietäää että ärtyneenä varmasti pakkaudun "juttusille"
Niin, eipä kuulosta kovinkaan aikuismaiselta tuo meininki. Pystytkö mitenkään olemaan huomioimatta häntä? Eli mitä tapahtuu, jos hänen katseistaan jne. huolimatta annat vain olla?
Jos hän puhuu pahaa muille, niin et loppujen lopuksi voi tehdä mitään. Kyllä ihmiset (yleensä) antavat noiden alentavien puheiden jäädä omaan kategoriaansa ja muodostavat kuvan ihmisestä sen mukaan, mitä he tietävät.
Miksi sinun edes pitäisi olla kaveri hänen kavereidensa kanssa? Ja jos jo olet, niin tuskinpa he sinua "hylkäävät" vai äijän puheiden perusteella...
Tähän mennessä hän on aina saanut tehtyä kaiken niin pitkälle että olen hermostuneeksi mennyt.
Ensin hän vilkuilee, jos en välitä, hän alkaa näyttelemään kieltä tms, jos en välitä vieläkään hän alkaa nuoleskelemaan naisensa kanssa. Jos sittenkään ei "kiinnostukseni" herää hän saattaa naureskella tai jotain läppää heittämään kuulteni entisistä ukoistani. Kaikkensa hän keksii...
No nii... en usko että muut välittävätkään kuin nämä miehen kaverit, jotka tuntuvat olevan nii sinisilmäisiä tuon miehen suhteen että aivan sokeana häneen luottavat. Ja tuota asennetta mies käyttää hyväkseen tavallaan... Jos hänen kaveriensa luottamus horjuisi, hänen olisi vaikeaa olla yksin minua vastaan.
Hänen jotkut kaverit ovat kaveria minulle... mutteivat läheskään nii hyvää kaveria että heidän menettäminen olisi minulle maailman loppu. Se tässä oikeastaan onkin kun hänen kaverinsa yksikään ei ole minun nii hyvää kaveria että voisi uskoa minuakin 100%:sti!
Mulla on yksi neuvo:
Välttele miestä kaikin mahdollisin keinoin. Vaihda ravintolaa, poistu aina paikalta SAMANTIEN kun mies on näköpiirissä, älä katso päinkään, älä reagoi, älä vastaa, älä mitään mikä liittyy kyseiseen mieheen.
...että noin tulisi toimia. Mutta yleensä törmään häneen vain baarissa, ja teen kaikkea edes tajuamattani kiukun vallassa. Nyt kun mies ei ole lähellä, ajatukset ovat selviä ja olen hyvin tietoinen että pitäisi käyttäytyä noin kuin neuvoit.
Mutta on yksi kysymys... miksi mies käyttäytyy noin?