Pettäminen taitaa olla jokinnäköinen trendi nykyään.Minä olen tullut siihen tulokseen ettei enää kannattaisi seurustella ollenkaan,itse olen kyllä varattu,mutta jos joskus eroan niin en kyllä toista kumppania hommaa.Rakkaudella on liian kova hinta tässä maailmassa.
Nykyisessä suhteessani minua on petetty sekä aikaisemmassa suhteessani.Minäkin olen pettänyt,mutta en koskaan pystyisi siihen enää.Ehkä olen liian hyväsydämminen ihminen,mutta katumus tuntuu yhtä pahalle kuin petetyksi tuleminen.Minä en todellakaan pystyisi siihen enää koskaan.Siitä selviäminen on elinikäinen projekti.Vaikkakin olen heti virheen tehtyäni ollut rehellinen ja kertonut mokauksestani,toisin kuin kumppanini,minä en pystyisi koskaan salaamaan ton kaltaista asiaa.Ei voi vaatia kumppaniltakaan rehellisyyttä jos ei itse siihen pysty.
Enkä voi ymmärtää ihmisiä jotka pystyvät koskemaan varattuun ihmiseen,tollaset ihmiset kuvottavat minua.Sitäpaitsi juuri tollaset ihmiset edistävät toisen pahaa oloa.Minä en pystyisi siihen koskaan,vaikka varatun kumppani olisi kuinka inhottava ihminen tai vaikka olisin miten rakastunut varattuun henkilöön tai vaikka varattu olisi miten onneton suhteessaan,niin silti en,kukaan ei ole ansainnut petetyksi tulemisen tunnetta enkä minä halua edistää muiden ihmisten pahaa oloa,en edes tuntemattomien.Alkaa tuntumaan että olen kohta ainoa,joka ajattelee näin,eli siis ainoa joka ei hyväksy pettämistä kenekään osalta.
Miten kukaan pystyy koskemaan varattuun,minä en todella ymmärrä ja se suututtaa minua,että noin hirveitä ihmisiä on edes olemassa.En toivo että varattuun koskeva joutusi kokemaan sen miltä tuntuu tulla petetyksi,sillä niinkuin sanoin en toivo sitä kenellekkään,mutta miettikää haluaisitteko että teidän perheenne rikottaisiin?Minusta seurustelussa ei ole mitään järkeä jos pitää pettämään ryhtyä,silloin on parempi erota.
Enkä väitä että pettäminen olisi varattuun koskevan vika,mutta he edistävät sitä ja tiedän kyllä että osa pettäjistä unohtaa kertoa olevansa varattuja.Kyse onkin nyt heistä jotka koskevat varattuun vaikka tietä heidän seurustelevan.Kummasakin on siis vikaa.
En tiedä kuinka olen itse pystynyt antamaan anteeksi tai kuinka minulle on pystytty antamaan anteeksi,mutta luottamuuspula muuttaa ihmisen helposti toisenlaiseksi,eikä en jälkeen mikään ole enää yksinkertaista.
Onnelista elämää kaikille;)
Nykyisessä suhteessani minua on petetty sekä aikaisemmassa suhteessani.Minäkin olen pettänyt,mutta en koskaan pystyisi siihen enää.Ehkä olen liian hyväsydämminen ihminen,mutta katumus tuntuu yhtä pahalle kuin petetyksi tuleminen.Minä en todellakaan pystyisi siihen enää koskaan.Siitä selviäminen on elinikäinen projekti.Vaikkakin olen heti virheen tehtyäni ollut rehellinen ja kertonut mokauksestani,toisin kuin kumppanini,minä en pystyisi koskaan salaamaan ton kaltaista asiaa.Ei voi vaatia kumppaniltakaan rehellisyyttä jos ei itse siihen pysty.
Enkä voi ymmärtää ihmisiä jotka pystyvät koskemaan varattuun ihmiseen,tollaset ihmiset kuvottavat minua.Sitäpaitsi juuri tollaset ihmiset edistävät toisen pahaa oloa.Minä en pystyisi siihen koskaan,vaikka varatun kumppani olisi kuinka inhottava ihminen tai vaikka olisin miten rakastunut varattuun henkilöön tai vaikka varattu olisi miten onneton suhteessaan,niin silti en,kukaan ei ole ansainnut petetyksi tulemisen tunnetta enkä minä halua edistää muiden ihmisten pahaa oloa,en edes tuntemattomien.Alkaa tuntumaan että olen kohta ainoa,joka ajattelee näin,eli siis ainoa joka ei hyväksy pettämistä kenekään osalta.
Miten kukaan pystyy koskemaan varattuun,minä en todella ymmärrä ja se suututtaa minua,että noin hirveitä ihmisiä on edes olemassa.En toivo että varattuun koskeva joutusi kokemaan sen miltä tuntuu tulla petetyksi,sillä niinkuin sanoin en toivo sitä kenellekkään,mutta miettikää haluaisitteko että teidän perheenne rikottaisiin?Minusta seurustelussa ei ole mitään järkeä jos pitää pettämään ryhtyä,silloin on parempi erota.
Enkä väitä että pettäminen olisi varattuun koskevan vika,mutta he edistävät sitä ja tiedän kyllä että osa pettäjistä unohtaa kertoa olevansa varattuja.Kyse onkin nyt heistä jotka koskevat varattuun vaikka tietä heidän seurustelevan.Kummasakin on siis vikaa.
En tiedä kuinka olen itse pystynyt antamaan anteeksi tai kuinka minulle on pystytty antamaan anteeksi,mutta luottamuuspula muuttaa ihmisen helposti toisenlaiseksi,eikä en jälkeen mikään ole enää yksinkertaista.
Onnelista elämää kaikille;)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin, itseänikin kuvotti että olin suhteessa varattuun. Rakastinhan juu, mutta kyllä se väärin oli eikä sitä tunteet muuta. Sen rakkauden vuoksi osittain myös miehen jätin. Muttamutta.... Mitä enemmän aikaa kulunut, niin sitä enemmän näen miten kamalasti mies käyttäytyy. Olen sanonut hänelle suoraan, että yrittäisi nyt parisuhdettaan korjata ja että tajuaako hän vasta silloin mitä on menettämässä kun on jo sen menettänyt.
Toivoin, että hän oikeasti olisi ottanut opikseen jotain tästä pettämisestä ja parantanut tapojaan. Mutta ei, samalla tavalla hän vieläkin ottaa yhteyttä ehdottaen että jos vielä... Itse en vastaa mitenkään. Eikö tälläinen käyttäytyminen pettäjältä ole kenenkään muun mielestä kuvottavaa?
En tiedä johtuuko se sitten jostain vieläkin vallalla olevasta käsityksestä, että miehet saavat lentää kukasta kukkaan eikä se ole mitenkään tuomittavaa. Harmittaa välillä ihan miestenkin puolesta, että heitä kohdellaan kuin lapsina joille ei voi mitään vastuuta antaa kannettavaksi.
Jäin miettimään, että ketkä oikeastaan ylläpitävät tätä käsitystä. Kautta aikojen on ollut olemassa myös sanonta, että ei pyytäjä ole hullu, vaan se joka suostuu; tai pitääkö aina olla yllytyshullu..
Kuka siis antaa miehelle luvan ja hyväksyy "lentää kukasta kukkaan"? Se lentäjä, vai kukka?
se on nykyaikana valitettavaa ettei uskollisuus ole enää arvossa. itse olen komea nuori mies ja aina rakastunut tyttöihin/naisiin jotka kauniita ja petollisia. en tiedä minkä takia jokainen jonka kanssa olen ollut on ollut petollinen. johtuuko se minun ulkonäöstä, että he ovat pelänneet minun pettävän. ensimmäinen joka minua petti syytti minua että olen pettänyt ja paljastui että hän oli pettänyt. sen jälkeen en enää halunnut häntä. erohan siitä sitten tuli. olin lyöty mies monta vuotta, enkä voinut olla naisen kanssa piiiitkään aikaan. Sekin satutti kun kerran yksi tyttö sanoi minulle että olen sen näkönen että olen pannut kaikkia naisia ( 1 kanssa siihen mennessä) saipa sekin sitte lähtee. kaikki on vaa ulkonäön takia. uskoin rakkauteen ja se oli minua niin pahasti satuttanut. yhdenillan juttuihin en ole koskaan kyennyt, minä tarvitsen tunteen rakkauden. sen että valittää toisesta ja toinen minusta. vaikka sanoisin tai tekisin jotain hullua toinen ymmärtää sen. Toinen rakkauteni oli vähän laimeampi kun tämä ensimmäinen ja tässäkin suhteessa nainen etsi "parempaa", vaikka tajusi ettei se parempaa olekkaan. en halunnut häntä enää takaisin. Kolmas rakkaus roihusi kulovalkean tavoin. se oli intohimoista ja tulista. olin korvia myöten rakastunut, en olisi koskaan uskonut tuntevani niin. Tämä sitten musersi minut, suhde loppui yhtenä päivänä kuin seinään. aamulla oltiin vielä niin rakastuneita. illalla oltiin jo erottu ja seuraavana päivä hänellä oli uusi hoito kierrossa. En tiedä voiko enää uskoa rakkauteen vaikka kuinka toivon että joskus vielä löytäsi sellaisen joka kestää...tuntuu että luotan liikaa näihin pinnallisiin hyväksikäyttäjiin..en koskaan usko pahaa toisesta ennen kun saan itse turpaani..
Ainahan ne on ihmiset pettäny kautta aikojen.Tän päivän ihmiset on vaan niin tyhmiä että ne möläyttää kaikki henkilökohtasetkin asiat ja saavat sitten raipan iskuja selkäänsä suunnalta jos toiselta,sitten pyörivät itsesäälissä....Mummelitkin ja Papparoiset kertovat sitten jos kertovat!
Harvoin saa lukea terveen järjen tuotosta enää nykyään, mutta nytpä sain! :)
raasua! =D
ei ihme ettei ihmissuhteet nykyään toimi..koskaa ei voi luottaa toiseen..varmaa mustaki kasvaa kovasydämminen paskapetttäjä tätä menoo..
yksin olet hyvyydessäsi (ja komeudessasi ja kaikessa muussa ihanuudessa kieritettynä) syntynyt tähän väärään ja katalaan maailmaan! Voi sua kaunista poikaraukkaa! ;)
ja muita morkkaat, niin et olisi koskaan kertaakaan itse pettänyt. Vitsi harmittaa tollaset sekavat tunteenpurkaukset ja muiden mollaukset, kun itsekin on touhunnu menemään.Pata kattilaa soimaa. Ja olisi varmaan sopinut paremmin tuonne "naisen logiikka" osastolle.
Minä olen hyvännäköinen 35-vuotias nainen, enkä ole KOSKAAN pettänyt kumppaniani. Ketään. Minä olen tiennyt sen kokeilematta, että se on hirveintä, mitä toiselle voi tehdä. Minuakaan ei ole koskaan petetty - tai sitten on osattu jäljet peittää pirun hyvin.
Varatun kanssa olen ollut ollessani vapaana, mutta tekeekö se minusta nyt sinun silmissäsi huonomman kuin itse olet?
Petin kyllä,tosin tilanteessa jolloin kumppani kertoi haluavansa eron.Elimme siis periaateessa erossa,mutta silti rakastin vain häntä joten petin periaattessa itseäni.Tämä tilanne on hieman vaikea selittää.En pystynyt menemään tämän toisen kanssa loppuun asti kun aloin tuntemaan katumista ja pahaa oloa.Seuraavana päivänä kumppanini kysyi olinko ottanut hänen vitsinsä erosta tosissani.
Minä en ollut pitänyt sitä vitsinä,sillä hänhän oli huutanut sen minulle.Murruin aivan täysin ja luulin että paras tapa selvitä oli oli vain jatkaa täydellä mitään ajattelematta eteenpäin,ja niin teinkin mutta kesken kaiken iskikin kuvottava olo.Kerroin tapahtuneen heti "kumppanilleni",hänen soitettuaan seuraavana päivänä.
Periaattessa siis petin,mutta toisaalta en.Väärin se on silti sitä en kiellä,niinkuin sanoin en hyväksy sitä itseltäni enkä muilta.Tästä opin että on selvitettävä ensin omat ja toisen tunteet perusteellisesti ennenkuin mitään tekee kenenkään muun kanssa.Päätöksessäni olen pysynyt ja tapahtuneesta on vuosia.
Tiedän kyllä että monet oppivat asiat kantapään kautta,niinhän minäkin tein.Mutta opin myös ensimmäisestä virheestä.Olen aina ollut sitä mieltä että pettäminen on väärin ja olen aina tiennyt etten koskaan pystyisi koskemaan varattun henkilöön.
Enkä ole väittänyt että olisin parempi ihminen kuin kukaan muukaan,en todellakaan,tässä asiassa vain kuvittelen ajattelevani järkevästi,sillä en todella halua satuttaa ketään tarkoituksella tässä asiassa,enkä todella halua että ihmiset joutuvat kokemaan miltä petetyksi tuleminen tuntuu,enkä pysty edes vaikuttamaan siihen muutoin kuin omalta osaltani.Kerroin vain ajatukseni niinkuin sinäkin.
Eikä kuvailemani henkilöt ole mielestäni kokonaan pahoja ihmisiä,kukaan ei voi olla kokonaan paha,jokaisessa on aina jotain hyvää,vaikka tekisikin mielestäni vääriä valintoja ei kaikkia tarvitse miellyttää.Minä vain satun kuulumaan heihin ketkä ovat sitä vastaan.
sinä hyvännäköinen nainen et ole KOSKAAN pettänyt miestä, sekö tekee sinusta muita paremman ja oikeuttaa morkkaamaan muita? ;)
kuinkas muuten. Onneksi saa täällä päteä.
"Vaikkakin olen heti virheen tehtyäni ollut rehellinen ja kertonut mokauksestani,toisin kuin kumppanini,minä en pystyisi koskaan salaamaan ton kaltaista asiaa"
Minusta pääpaino ei olekaan siinä, että kestetään totuudessa. Synninpäästöä ei kertominen todellakaan ole, siinä olet minun mielestäni hyvin väärässä. Vastuunottaminen on asia, joka ihmisen tulisi tehdä ja toimia sitten olosuhteiden mukaan. Sinun ikivanha käsityksesi siitä, että totuus palkitaan ja voit taas nukkua yösi hyvin - se palvelee vain sinua ja onnetonta sieluasi, mutta vähät välität toisesta puoliskosta.
Sinun hyväsydämisyydestä en pitäisi niin suurta lukua. Jos sinua olisi petetty, olisit kai tietänyt sen aiheuttaman tuskan syyttömälle, etkä olisi pettänyt ensinkään. En siis allekirjoittaisi, että olisit oppinut yhtään mitään. Tapaus on vain tuoreessa muistissasi ja vannot katumuksessasi täydellistä uskollisuutta.
"Minä en pystyisi siihen koskaan,vaikka varatun kumppani olisi kuinka inhottava ihminen tai vaikka olisin miten rakastunut varattuun henkilöön tai vaikka varattu olisi miten onneton suhteessaan"
Voi sentään. Että vaikka varatun kumppani olisi kuinka inhottava ihminen? Niin, et siis edes kostoksi panisi vierasta sikaa? Kyllä, olet todella hyväsydäminen ihminen.
Suututtaa, että on olemassa niin hirveitä ihmisiä, jotka elävät virheineen muiden yläpuolella. Sellaiset ihmiset kuvottavat minua.
En tiedä oliko päätökseni kertoa asiasta oikein vai väärin.En todellakaan tehnyt sitä siksi että halusin keventää omaa oloani,kadun sitä edelleen yhtä paljon kuin sinä hetkenä kun tapahtunut tapahtui,eikä sen kertominen todellakaan lieventänyt oloani.Koin vain että olimme uuden alun edessä ja että silloin tulisi aloittaa puhtaalta pöydältä ja kumppanini tietäisi haluaisiko jatkaa kaikesta huolimatta vai ei.
Eikö parisuhteen kuuluisi kuitenkin joka tapauksessa perustua rehellisyydelle?Minä ainakin haluan,että kumppanini olisi minulle rehellinen ja kertoisi touhuiluistaan vaikkakin se satuttaisi niin tietäsin kaiken näkemäni pohjalta päättää olenko sittenkään suhteessa oikean ihmisen kanssa.Yhden kerran annoin anteeksi,mutta toiseen kertaan en pysty.
Rehellisyydelle suhteen tulisikin perustua. Siksi, voimatta olla rehellinen teostani kumppanilleni, erosimme. En voinut elää asian kanssa suhteessa enkä halunnut olla epärehellinen kumppanilleni enkä tarpeettomasti häntä satuttaa.
osittain tossa kuviossa on kyllä kyse vastuuttomuudesta. Jos olisit kertonut, olisit ollut ainakin rehellinen ja olisitte yhdessä voineet päättää suhteenne tulevaisuudesta / erosta.
Itse ainakin haluasin tietää, jätettiinkö minut siksi, ettei kanssani voinut ajatella tulevaisuutta, vai siksi, että toinen petti eikä kestänyt syyllisyyttään...ihan eri asiat minun kannaltani.
Kuulostaapa vain siltä, ettet silloisesta kumppanista juurikaan välittänyt, kun tuollaiseen ratkaisuun päädyit. Eli eroaminen ei sinulle ollut kovakaan pala. Pääsit itse sillä tavalla halpoimman kautta.
Vastuutonta on pettää.
Suhteemme päättyminen oli ollut jo jonkin aikaa ilmassa. Olimme keskustelleet asiasta, joten yllätyksenä tämä ei silti tullut.
Eroaminen sattui, epäilyistäsi huolimatta, vaikka suhteemme oli jo viimeisen vuoden aikana ehtinyt muuttua viileäksi. Eroa ei mitenkään helpottanut minun syyllisyydentuntoni. Tietenkin saat omata oman mielipiteesi asiaan, minäkin pidän kiinni omastani.
Suhteen päättymiselle on silti yksi ja ainut syy: tunteita ei ollut. Se oli selkeä syy meille kummallekin. Miksi pitäisi kaivaa kaikki ilkeydet esiin? Kerätäkseen itseensä vihaa ja katkeruutta?
varjo-Nimetön, joka tänne on ilmestynyt hävyttömästi kirjoittelemaan "mun" nimimerkillä. Mut mä se en oo! ;)
ole pettänyt vaan minua on petetty. Jos sinua on petetty ja tiedät miten raa´tsi vereslihalle revityn petetyn elämä on ja menet pettämään en todellakaan sinua hyvänä ihmisenä pidä. Jos minä nyt pettäisin miestäni se olisi julma ,raaka kosto.
Et ole ajatuksissasikaan koskaan pettänyt?
Paatuntu sikavalehtelija! =D =D =D
Toisessa kappaleessa; sanot myös itse pettäneesi kumppaniasi ja sitten seuraavassa kappaleessa ihmettelet suunnattomasti, miten joku voi koskea, tai rakastua "toisen omaan. Kuinka itse olet voinut tehdä kyseisen teon? Tosi ristiriitainen kirjoitus.
Tai olihan toi monellakin lailla, mutta mitä ristiriitaa on toisen kanssa sekstaamisella ja rakastumisella? Eijymmrrä tää...
...ankarasti siihen nähden että olet itsekin pettänyt.
en ole koskaan pettänyt yhtä suudelmaa enempää enkä usko että koskaan pystyisin siihen, sillä kadun sitäkin suudelmaa vieläkin :P vaikka en pettämistä hyväksy, niin ymmärrän kyllä osittain (en kaikkia tapauksia). mutta ihan suoraan sanoen halveksin pettäjiä.
itseäni petettiin aikoinaan, mutta sain sen selville vasta jo erottuani; ja sekös vasta sattui!! Se sattu niin hirveesti, että sekosin surusta ja inhosin itseäni, seksiä ja miehet oksettivat kauan aikaa! en voinut kuvitella enää edes luottavani keneenkään enkä luota vieläkään.
ne tunteet, joita kävin läpi oli niin vaikeita ja kamalia, että olen ne jo unohtanut - kropan ja mielen puolustusmekanismia. ei sitä tunnetta haluaiskaan takaisin. tuntuu samalta kuin yllä kirj. kaunis mies, mutta vain naisena. en pysty edes suutelemaan ihmistä, jota kohtaan en tunne jotakin.
olen, niin nurinkurista kuin onkin, nyt rakastunut varattuun ja olen langennut seksiinkin hänen kanssaan. tuntuu kyllä, että hän sanoisi olevansa varattu vain pitääkseen minua vähän loitolla - en ole koskaan nähnyt tätä paria yhdessä ja voisin kuvitella tämän valkean valheen tyypilliseksi. kaipa rakastuminen näkyy minustakin kilsan päähän..ja ahdistaa tuon kaltaista veijaria?! tiedän, että pitäisi lopettaa..itseinho ja syyllisyys painaa. en puolustele tekoani millään. voisin sanoa ei, mutta hän tekee minusta tahdottoman marionetin olemalla vain oma itsensä....