Ties miten monennen kerran olen todennut olevani musta lammas perheessä. Veljeni, kaikella tapaa (kyseenalaisellakin) ansioitunut, käy kuolemansakin takaa minun ylitseni. Ei ole keinoja kaihdettu loukata minua tuon tuosta, en ole osannut tehdä koskaan vanhempieni mieliksi koskaan mitään. Ne ovat aina riistäneet minulta kaiken antamansa takaisin. Voin sanoa, että en ole saanut osakseni sellaista turvallisuuden tunnetta, minkä vataan elämää rakennetaan. Olen täysin hukassa, pian elämäni elänyt 45-vuotias kaveri. Eikö minulla olisi oikeus jo omaan elämään. Tämä toinen yritys rinnakkaiseloon on täysin epäonnistunut ja vain sen takia kun päätin pysyä erossa ja pitää mielipiteeni. Ensimmäinen pesäero tuli kun lastensuojeluviranomaiset suosittelivat lähtöä kotoa. Kuitenkin aina ne ovat osanneet käntää kaiken minun syyksi. En jaksa olla enää sylkykuppina.
Entäs kun perhe on pahin
dan
1561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
harvassa sisaesarjassa jos vanhemmat tekee sen puolueen, nii ne jotka on saanut sillon pentuna jotain, niin ne saaneet pennut sitten muistaa tai tajuaa mitä ja millä tapaa se hyvä on pentuna saatu....
Hyvä se on sitten aikuisena miettiä miksi se sisarparven yksi ei ota mitää osaa muiden riemuihin oman kurjuutensa keskellä. Häneltähän mahdollisesti kiellettiin se oman onnen etsiminen ja saatiin sitten mahdollisesti samalla jopa useampikin yksin oleva....