Miten pian tulivat sukulaiset käymään katsomassa vauvaa kun olitte palanneet synnytyssairaalasta kotiin? Ymmärrän halun nähdä lapsenlapsi, mutta jo kun itse palailin vielä sektiosta toipumaan (sairaalasa vain 3 pv) kotiin perjantaina, olisi miehen vanhemmat tulleet jo la-su. Minusta aika ajattelematonta. Nyt he sitten tulevat vissiin tulevana vkonloppuna, mutta eivät silloin kun meille sopisi. En tiedä onko tämä oikea palsta valittaa, kun appivanhemmat ihan mukavia. Itse haluisin toipua vielä ja sitten myöhemmin olisin valmis passaamaan jne.
pian synn.jälk
suku käym.
162343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
En nyt oikein ymmärrä, että miten se sinun hommasi olisikaan passata heitä? Jos kyseessä on miehesi vanhemmat, niin eikö miehesi voi heille kahveja keittää? Ja osaavat varmasti itsekin ottaa kaapista purtavaa, kun nälkä tulee?
Aika junttimaista touhua, jos leikkauksen kokenut nainen laitetaan passaamaan porukkaa. Pöh!
Niin totta, eihän minun tarvitse passata, siinäpähän ajattelevat että mikähän sitä vaivaa. Mieheni onneksi tekee kotitöitä, passatkoon hän ja toiv. itsekin osaavat jotain tehdä ... oma äitini kun kävi niin hän toi ruokaa, yms. heti helpotusta arkeen. Katsoi vauvaa ja sanoi, että paremmalla ajalla tulee sitten, kun joutuivat lähtemään ikkunaremontin tekoon. Siskollani nuha, joten hän tulee kun paranee. Muutenkin vierailijoiden pitää huomioida se, etteivät ole sairaita kun tulevat kylään.
Oma äitisi on siis jo käynyt sinua katsomassa synnytyksen jälkeen. Et siis ole liian väsynyt tapaamaan ihmisiä. Olet vain liian väsynyt passaamaan heitä. Luultavasti appivanhempasi eivät odota sinulta yhtään mitään. Saat aivan varmasti maata rauhassa sängyssäsi, kun he hoitavat itselleen kahvin ja pullan pöytään.
Ruuan tuomisesta sen verran, että Anoppi&appi-palstalla miniät itkevät sitä, kun anoppi tuo ruokaa. Sitä ei kuulemma saisi enää nykyaikana tuoda.
Niin kävi sen takia, että toipuisin toi siis ruokaa, hyvin monipuolista ja vahvistavaa, ettei tarvitse itse laitella ja on se ihan eri asia oman äidin kanssa läpi käydä asioita. Synnytys oli vaikea ja menetin aljon verta yms. Ei anoppi tai appi ole muutenkaan meillä aikaisemmin käyneet kertaakaan, mutta jostain syystä nyt tulisivat heti. Eivät ole mitään vauvan hyväksi ostaneet kuten itse tai omat lähisukulaiset. Kai sitä vähän katkera saa olla. Kuten sanoin, tottakai äiti kävi katsomassa ja onnittelemassa ja pahoitteli sitä kun ikkunaemonttiin pitää lähteä kauemmaksi mökille. Ja kyllä minusta on ouoa, jos tullaan heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen! Tämä on minun mielipide. Ajattele mitä ajattelet. Omaa äitiäni ei tarvitse passata, mutta heitä kyllä.
Kyllä vieraitten pitää tietää mikä sinua vaivaa, jos et passaa ja leikkauksesta ei ole viikkoakaan.
Eivät kai he nyt ihan ääliöitä ole.
Sano, että olet iloinen kun tulivat, imuroida pitäisi, pyykki pestä, tiskit on altaassa, lakanat vaihtamatta, eikä mies ehdi kaikkea.
etteivät appivanhempasi ole ostaneet vauvallesi mitään. Voisivatko he ajatella, että ostavat sitten kun lapsi on syntynyt. Omassa lähipiirissäni sattui kaksi todella ikävää tapausta odottaessani esikoistani. Keskosena syntyminen, eikä lapsi selvinnyt. Toinen oli synnytyssairaalan vika. Ystäväpiirissämme oli sellainen uskomus, ettei etukäteen saanut ostaa vauvantarvikkeita. Itsekin porhalsin niitä ostamaan heti kun pystyin synnytyksen jälkeen kävelemään, minulla ei ollut kotona kuin äitiyspakkauksen tavarat. Appivanhempanikaan eivät ostaneet mitään etukäteen, mutta syntymän jälkeen, kysyivät heti, mitkä lastenvaunut halusin ja he ostivat ne. Lisäksi tuli kotitalouskoneet ym. Kälyni kävi ulkomailla ja toi valtavan nipun aivan ihania lastenvaatteita.
Niin voihan se olla niinkin - itse en uskaltanut alkuun edes kertoa raskaudestani kaikille, kun vasta todella myöhään. Vain läheisille kerroin aiemmin, mutta jo 2.kk:lla. Ostin jotain pientä etukäteen, kaikki muu lähempänä synnytystä. Mutta vielä pitää lähteä ostamaan sopivampia vaatteita. Appivanhemmat ovat aika nuukia, en usko että panostavat kauheasti lapseen. Hänen poikansakin joutunut itse opiskeluaikana kustantamaan kaiken, mutta sisarensa saa kaiken vanhempiensa pussista. Kertoohan sekin jo jotain. Appi puhuu jo kuinka hän ostelee namia, ja itse aion pitää tiukat karkkipäivät enkä yleensäkään totuttaa turhaan makean perään. Tiedän itse kun on paljon tullut reikiä hampaisiin, kun aikoinaan opiskellessa irtokarkit maistuivat. Vaunut toivat pääsiäisen aikaan ja ne oli maksaneet 20 € ja ovat todella vanhat. Sanoivat vain, että oishan me uudetkin ostettu, mutta...Minusta jos lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi voisi satsata enemmän.
säilyttää, molemmille yhtä paljon. Sellainen kyllä aiheuttaa kieltämättä katkeruutta. Lastenvaunuihin olisi kyllä voinut satsata kunnolla, olen pahoillani puolestasi. Nyt ymmärrän paremmin ajatuksiasi. Ehkä he sitten ovat vain ajattelemattomia, vaikea sanoa. Miehesi olisi ehkä paras kertoa pelisäännöt apelle tuon karkin suhteen, vihonviimeistä touhua opettaa lapsi heti karkin perään. Meilläkään ei karkkia syöty, lapset parikymppisiä nyt, eikä yhtään reikää ole ollut. Pidä pääsi, miehesi tukee sinua varmasti. Onnellista pikkuäidin elämää sinulle, nauttikaa lapsestanne.
ovat varmasti innoissaan uudesta tulokkaasta. Parempi niin kuin etteivät välittäisi ollenkaan. Jos ovat kerran mukavia muuten, varmasti ymmärtävät tilasi. Ei sinun tarvitse ketään passata, miehesi voi sen tehdä. Itselläni poika oli viikon vanha kun menimme esittelemään hänet appivanhemmille (pitkä välimatka).
Ilman muuta ymmärtävät tilasi synnytyksen jälkeen!
Toivottavasti tuovat jotain syötävää ja miehesi keittelee kahvit. Jos et jaksa seurustella heidän kanssaan sillä hetkellä, fiksut appivanhemmat ymmärtävät sen.
Toivu rauhassa, nauti keväästä ja ONNEA TEILLE KAIKILLE!
Ovat vain niin innoissaan, että tuskin malttavat odottaa :-) mutta sehän on vain hyvä asia. Sinulla on nyt kaikki maailman oikeudet ottaa rennosti. Petaa itsellesi mukava paikka vaikka sohvalta ja makoilet siinä vauvan kanssa rupattelemassa vieraille niin kauan kuin jaksat. Mies tai anoppi voi hoitaa tarjoilut vieraille ja sinulle. Otat vaan rennosti ja otat onnentoivotuksia vastaan. Jos alkavat nupisemaan tarinoita "meidän äiti se synnytti ojan pohjalle ja suoraan siitä mentiin heinätöitä jatkamaan, ei edes nenää ehditty niistää" niin kerro yksityiskohtaisesti sektiosta ja esittele arpea, niin eiköhän hiljene. On se nimittäin aika iso leikkaus ettei kukaan siitä viikossakaan selviä.
ryntäsivät koko suvun voimin sairaalaan seuraavana päivänä synnytyksestä. ei siinä mitään, mutta kun tuntui, että eivät he tulleet vauvaa katsomaan vaan juorusivat kaikki suvun asiat siinä pienessä huoneessa. 3 tuntia meni.
kotona sitten... ekana aamuna marssii lomittaja sisälle kahville, en ollut pyytänyt...
älä sinä passaa. pistä anoppi passaamaan. etkä sektion jälkeen saakaan rehkiä vaan pitää huolta pelkästään itsestäsi ja vauvastasi.
Täälläpäin tuommoinen ei onnistu, meillä pääsee vain isä ja lapset katsomaan potilashuoneeseen/osastolle! Kätilöt käännyttävät muut vierailijat pois. Infektioriskin ja äitien levon takia. Osaston ulkopuolella voi tapailla ja lapsi näytetään lasi-ikkunan takaa.
7 vuotta aikaa, eli kuopus syntyi silloin... lienee käytäntö muuttunut.
Meille tuli miehen isä heti kun kerittiin sairaalasta kotiin ja itse olin tosi kipeä repeämän takia.Ajattelematonta porukkaa kun ovat.
Sairaalaan tuli porukkaa katsomaan seuraavana päivänä synnytyksestä. Olin niin väsynyt ja shokissa, etten tainnut saada sanaa suustani. Valjeni olisi tullut samana päivänä kun kotiuduttiin, kiellettiin tulemasta. Olin aivan sekaisin monta päivää, en olisi siinä mielentilassa pystynyt vieraita vastaanottamaan. Mielestäni vieraita voi kieltää tulemasta heti. Pitää ajatella omaa vointia. Sano vaikka, että haluatte rauhassa toipua ja tutustua vauvaan.