Onko täällä ihmisiä,joita on petetty/ovat pettäneet,ja ovat kuitenkin pystyneet jatkamaan suhdetta sen "ykkösen" kanssa tämän jälkeen?Miten ootte selvinneet ja mitä ootte tehneet parisuhteen eteen,että vaikeuksista on selvitty?
Voiko pettämisestä selvitä?
sissi
436885
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
mikä on mahdollista. useat jatvat pettämisenkin jälkeen.
kai sitä muitakin keinoja on kuin mennä terapiaan?
Ei kai se nyt yksin riitä,että kun keskustelee terapeutin kanssa niin kaikki on hienosti ja suhde toimii?..jollei nyt sitten puoliso satu olemaan sellainen terapeutti.. ;)
Olen se petetty osapuoli nainen,jonka miehellä oli suhde työkaveriinsa naimisissa hänkin.
Meillä tuli asia ilmi vasta viimevuonna,tapahtuneesta oli kulunut jo yli 20 vuotta,kuitenkin kuin olisi vasta tapahtunut.
Vaikeaa on ollut,mutta yritetään mennä eteenpäin.
Välillä tulee takapakkiakin.Parempi on,jos asia
tulee heti ilmi,niin sen käsittely on helpompaa,sillä voi myös tarvittaessa jututtaa toistakin osapuolta.Nyt ei voi muuta uskoa,kuin mitä mies sattuu muistamaan,muisti kylläkin on melko heikko,kun kysyy jotain suhteesta.
En tiedä vielä kauanko asia vaivaa,sillä ikääkin alkaa olla 56 vuotta ja onhan meillä takana avioliittoa 34 vuotta eli elämää ennen suhdetta,josta en kylläkään tiennyt silloin mitään ja elämää suhteen jälkeen.
lähditte purkamaan ongelmia?Olen lukenut näitä muita kirjoituksia täällä,ja näyttäisi siltä että ainoana vaihtoehtona tarjotaan terapiaa.
Oletko pystynyt antamaan anteeksi miehellesi ja miten olet saanut luottamuksen takaisin,vai oletko saanut?Riittääkö se että päättää antaa anteeksi ja päättää luottaa toiseen?
Tunteet ovat todella ristiriitaisia tällähetkellä.Rakastan miestäni ja haluan että asiat järjestyisivät,mutta en tiedä mitä tehdä tai riittääkö se,että rakastaa ja yrittää parhaansa?
Kyllä siinä tunteet oli kovalla koetuksella ja on osittain vieläkin.Mies vastasi kysymykseeni,että oletko ollut uskollinen,niin hän vastasi että en.Silloin tuntui aivan kauhealta ja päivien päästä vasta tajusi hänen sanomansa.Tunnen tämän naisen ja hänen kuvansakin on meillä.Tiesin heti kenestä naisesta oli kysymys,jota mies ihmetteli,Varmaan on ollut alitajunnassa koko ajan,että heillä on ollut jotain ja niinhän olikin ollut.Mies ei halua puhua koko asiasta,sillä hän tuntee häpeää ja on kantanut kuulema syyllisyyttä koko ajan.Olen itkenyt,raivonnut pakannut kamppeenikin jo kerran.Täytyy ottaa huomioon,se että tapahtumasta on jo aikaa,vaikka ajantaju kyllä katosi.Kohta on vuosi mennyt asian ilmitulosta ja ehkä nyt pikkuisen hellittää.
Soittelin selvinnäkijöille ym,että kalliiksi kylläkin on tullut,mutta pakko on ollut purkautua johonkin,koska kenelle sitä noin vain voi enää kertoa,että miehelläni on ollut suhde silloin joskus.Näen myös silmissäni heidän syleilevän ja rakastelevan ja inhoittaa,että tämä toinen nainen on ollut minua kohtaan mielinkielin.Emme asu enää samalla paikkakunnalla.
eli petetty. Mies petti minua kaksi vuotta. Hän tapasi naisen vain noin parikymmentä kertaa, mutta he puhuivat jatkuvasti puhelimessa. Mies kertoi kaiken intiimin perheestämme ,ihan kuin se, koti olisi ollut yksin hänen. Minusta oli todella kummallista kuulla heidän puhuneen perheidemme asioista.
Nainen kärähti ja jätti mieheni. Alku oli niin hirveää piinaa , että tuntuu etten kykene muistamaan siltä ajalta muuta kuin tuskan.
Mieheni teki sen hirvittävän virheen, että hän vertaili minua tuohon naiseen jopa seksuaalisesti. Ei auttanut, että omin silmin näin sen naisen olevan harmaa,tyylitön pullukka.
Ei auttanut, että hän soittaessaan minulle antoi itsestään tosi typerän vaikutelman. Tuli vaan olo, että tuohonko olisit minua vaihtamassa.
Nyt ollaan eletty siitä alkpamauksesta puolitoista vuotta, päätetty olla avioliitossa. Minusta kuitenkin meidän välillämme kaivertaa tuo mieheni hellimä muisto ihanasta kielletystä hedelmästä. Minusta tuntuu ettemme pääse lähelle toisiame. Jos olet pettäjä, kerro minulle vaalitko sitä muistoa hekumallisista hetkistä ? Seksuaalisesti olen todella loukattu, jos olisin mies olisin ollut ns.lerttakulli puolitoistavuotta.
Käymme pariterapiassa ja asiat kaikesta huolimatta tuntuvat hiljalleen etenevän. Todella , sitähän sanotaan , että toipuminen pettämisestä kestää miltei kaksi kertaa sen ajan minkä pettäminen kesti.
Kauheasti ponnisteluja ja kasvamista se vaatii molemmilta.
Paljon riippuu sinusta, rakastatko? näytätkö sen?
Lerppakulli nosti päätään ja muuttui lerttakulliksi. Vitsiä väännettävä kyyneleet silmissä.
Olen myöskin petetty osapuoli.Miehelläni oli lyhyt suhde toiseen naiseen.Suhdetta kesti reilun kuukauden.Nyt suhde on ohi,ja olemme päättäneet yrittää uudestaan.
Kerroit,että "toipuminen pettämisestä kestää miltei kaksi kertaa sen ajan minkä pettäminen kesti" ja jos näin vähällä päästään niin... :)
En tiedä millainen tämä toinen nainen on ollut,enkä haluakaan.Yritän olla ajattelematta sitä asiaa,ja keskittyä suhteeseen ja siihen,että itse selviän asian kanssa ja asian yli.Vaikeampaa on ollut se ettei mieheni ollut rehellinen,kuin itse pettäminen toisen naisen kanssa.
Rakastan miestäni ja hän on todella tärkeä minulle ihmisenä ja puolisona,ja hän kyllä tietää sen.
Olen sen kertonut ja näyttänyt hänelle..ja jopa kysynytkin että tietäähän että asia on näin,vaikeuksista huolimatta.
Pettämisestä toipuminen on yksilöllistä eli kovin tarkkaa aikaa ei voi sanoa, milloin kukin on käynyt oman kriisinsä läpi. Uskottomuusasioita tuntevat alan ammattilaiset eli erilaiset pari- ja perheterapeutit sekä kriisityöntekijät puhuvat, että uskottomuuskriisin kokeneen kohdalla toipuminen kestää vuodesta kahteen vuoteen, jopa pitempääkin, oli kyseessä sitten parisuhteen toisen osapuolen kertapettäminen tai useista kuukausista vuosiin jatkunut sivusuhde. Jotkut eivät selviä petetyksi tulemisestaan vuosienkaan jälkeen, vaikka ovat työstäneet asiaa niin itseksensä kuin parisuhteessaankin ja saaneet tukea koulutetulta, asioihin perehtyneeltä henkilöltä.
Kukaan ulkopuolinen ei voi mennä sanomaan petetylle, tuleeko tämä selviämään uskottomuuskriisistä vai ei. Jokainen maallikko katselee uskottomuutta omien moraalikäsitystensä ja oman elämänkokemuksensa pohjalta, joten tällä palstalla neuvoisin olemaan varovaisen kriittinen sellaisille kirjoituksille, joiden tarkoitus on uskotella mukamas totuutta, kuinka sinun tulee tehdä tai kuinka sinulle tulee käymään. Samoin elävässä elämässäsi saatat törmätä näihin "yhden totuuden äänitorviin". Yksinkertaisesti kukaan ei osaa ennustaa toisen puolesta.
Ymmärsinkö oikein, että olet päättänyt yrittää selvitä omin avuin kriisistäsi? Erittäin hienoa, että yrität ja yritätte miehesi kanssa yhdessä eteenpäin. Sen haluan kuitenkin sanoa, että tällä palstalla paljon mainostettu ammattiapukaan ei ole välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto ja erityisesti silloin kun tuntuu, että asioissa ei nyt oikein päästä eteenpäin eikä taaksepäin.
Tarkoituksena olisi selvitä "omin nokkinemme",mutta olen myös alkanut harkitsemaan ammattiapua.En niinkään suhteen takia,vaan itseni takia.
Olemme keskustelleet mieheni kanssa monista asioista,mutta paljon on vielä asioita,joista täytyy keskustella ja käydä läpi.Kuten mikä tähän tilanteeseen on johtanut ja miten tästä eteenpäin,ja ennen kaikkea,mitä teemme,kun seuraava kriisi iskee suhteeseen (en nyt tarkoita kriisillä pettämistä,vaan asioita parisuhteessa,joita voi vastaan tulla elämän varrella,kuten työttömyys,raha-asiat,kuolema,sairaudet yms),miten tälläisissä kriiseissä toimitaan rakentavalla tavalla,eikä repimällä toista ja itseä kappaleiksi,esim pettämällä.En nyt tarkoita sitä että kaikki kriisit täytyisi elää jo valmiiksi,vaan lähinnä yleisesti,miten toimitaan ettei asioita paettaisi esim pettämisellä.
Parisuhdeterapiasta emme ole mieheni kanssa keskustelleet,ainakaan vielä.Ehkä tilanne olisi toinen,jos emme pystyisi keskustelemaan ja olemaan avoimia ja rehellisiä toisillemme.
kiitos, tämä on ollut tähän asti jo todella hieno keskustelu.
Olen samassa tilanteessa sissin kanssa ja ajatuksetkin ovat hyvin samantapaisia.
itse mietin, mitä terapia voisi antaa, vai voisiko? Jos välit ovat hyvät ja voidaan keskustella?
omasta tilanteestasi?
Jos löytyis joitakin "yhtymäkohtia",joita ei itse ole tullut ajatelleeksi..
Välillä kun tuntuu,että on niin sekaisin omien tunteidensa kanssa,ettei näe "metsää puilta".
p.s.mieheni sanoi tänään,että on ylpeä siitä kuinka vahva (??) oon ollut tässä tilanteessa ja sanoi että pitää minusta todella paljon.Eihän se paljoa ole,mutta minulle se oli todella iso asia..ja alku jostakin..alku onnellisuudesta :)
Mieheni ns. rakastui toiseen ja hurvitteli avoimesti tämän kanssa muutaman viikon. Välillä hän halusi jatkaa kanssani, välillä ei, ja tämä tilanne oli todella rankka.
Nyt miehelleni on selvinnyt mitä on rakastaminen ja mitä puolestaan ihastuminen. Mutta selvitettävää on paljon. Ja hankalinta on selvitä ikävistä muistoista jotka nousevat tunnetasolta pintaan. Luottamus on niin ikään kortilla. Minulla mieheeni, miehelläni itseensä.
Mietin, mitkä asiat lapsuudessa ym.vaikuttavat tilanteeseen edelleen, saaden hänet tekemään tuon kaltaisia asioita. Mutta totuushan on se, että hän itse ainoastaan voi käsitellä ne.
Omalta osaltani olen tiedostanut sen, miten oma lapsuuteni on vaikuttanut reaktioihini ja käytökseeni parisuhteessa.
Monesti kuvio on se, että toinen puolisoista pakenee läheisyyttä ja toinen hakee sitä liikaakin.
Se joka pettää tai yrittää valita kahden välillä, voi käyttää alitajuisesti kuviota alistamiseen. Ja se joka on esim. lapsuudessa ollut alistettu,. ¨joutuu¨ tuohon myllytykseen mukaan. Usein alistetulla vaivaavat sisäiset arvottomuuden tunteet. Kun ne tiedostaa, seuraava tehtävä onkin yrittää löytää itsearvostusta ja itsetuntoa naisena ja ihmisenä.
Silti alistettukin voi jollakin tasolla alistaa, ja saa siten toisen reagoimaan ahdistumisella. Esim. liika huolehtiminen toisen hyvinvoinnista voikin olla alitajuinen epäluottamuslause toisen kyvylle selvittää itse omat ongelmansa.
Petetyn rooli on selvitä vahvana. Mutta silti hänellä on myös oikeus olla joskus heikko. Vahvan rooli auttaa huonon omantunnon kanssa kamppailevaa pettäjää selviämään helpommin syyllisyytensä kanssa.
Mutta tämä on pitkä tie. Olennaista on se, että ensin päätetään selvittää asiat ja jatkaa yhdessä (ne jotka niin päättävät). Sen jälkeen edetään askel kerrallaan.
Me olemme aloittaneet siitä, että nautimme hyvistä asioista päivä kerrallaan. Emme aina puhu rankkoja, vaan rakennamme yhteistä hyvää oloa. Kummankin itsetunto on ollut kovilla. Kehumme ja kannustamme toisiamme. Osoitamme myönteisiä tunteita.
Selvitämme kumpikin tahollamme asioita nyt aluksi ja uskon että lisääntyvän itsetuntemuksen myötä se palasten yhteensovittaminen ja kokonaisnäkemys kehittyy vähitellen.
Toisaalta kumpikin tarvitsee nyt myös aika lailla tilaa ympärille. Sallimme sen toisillemme, ajan ajatella rauhassa.
Voimia kaikille!
Uskon itse, että kaikesta voimme oppia - se mikä ei tapa, vahvistaa!
mutta vain todellisella rakkaudella, kärsivällisyydellä, pitkämielisyydellä ja lempeydellä. Toinen asia sitten on, jos kumppani on toistuvasti pettänyt eikä kadu. Silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin hylätä petollinen puoliso.
mutta voin siitä huolimatta väittää, että juu, selvitty on ja jatkettu. Ei edes käyty missään pariterapeutilla, minä olen meistä se, joka ei halua puhua ns. "ammatti-ihmisille" yhtään mitään. Välillä menee niin kuin ennenkin ja se tuntuu ihan mukavalta. Sitten taas kun "menee niinkuin ennenkin", säpsähdän sisäisesti miettimään että meneekö nyt sitten niin kuin viimeksi, "tosi helvetin huonosti".
Omista ajatuskuvioista on hankala päästä eroon. Kaikkein vaikeinta on tajuta se, että sellainen heppi-ukkeli mies oli (on?). Ja entä jos tekee se uudestaan, niin sitä minä en ehkä enää kestä. Ja niinkuin minä olin huoleton idiootti, niin nyt sitten välillä pahemman kerran hukassa. Hiippailen yöllä yksin olohuoneeseen ja katselen tyhjyyteen, missään ei tunnu olevan mitään järkeä, minä en itke vaikka itkettää, miksi itkisin, mieheni sai mitä halusi.
Minä en tiedä miten toiset käsittelevät nämä asiat. Parhaiten pärjään kun en tuhlaa koko jutulle ajatustakaan, mutta kun aina ei voi olla ajattelematta mitään ja silloim tulee älytön tarve saada jotakin jolla "vetää pää himmeeksi". Käyn vaikka provoilemassa täällä =D. Huutelen ilkeyksiä noille kakkosille... juu, tosi hauskaa ;D)).
Minä en edes ymmärrä mitä voisin tehdä parisuhteen eteen enemmän. Hah, minä en tehnyt yhtään mitään sen eteen, ja en kai tee nytkään :), oltiin vain ja se oli hyvä, tai siis ei ollut, niinkuin huomaatte, mutta sittenkin. Ainut mitä voin tehdä, niin on olla palaamatta niin usein tähän ikävään episodiin, ainakaan niin usein kun se mielessäni liikkuu. Välillä pääsen yli kun ajattelen että, "jokaisella on joku jossain, yhtä lailla onneton", ...niin, paitsi tuskin on, vain onnellisilla on onnellisia... No anteeksi, en nyt ole parhaimmillani kannustamaan, haluan kai vaan rypeä välillä itsesäälissä :( . Sinä voi itse päättää voitko jatkaa, jos haluat, niin varmasti onnistuu.
Ei voi puhua kuin omasta kokemuksesta ettei se koskaan unohdu
Pettämisen jälkeen voi rakentaa uudelleen yhteisen elämän - siihen entiseen ei enää ole paluuta. Anteeksi antaminen on aika vaativaa, itse yritän vain elää tapahtuneen kanssa. Kaikkea olemme kokeilleet, meillä pariterapia katalysoi aina eroajatukset, joten sen lopetimme puolen vuoden jälkeen. Viimeisen käyntimme jälkeen muutin omaan asuntooni.
Parhaan avun olen saanut ystävältäni ja psykiatriltani - yritin jakaa kuuntelemisen taakkaa useammalle henkilölle. Jouduin syömään pillereitä puoli vuotta - ilman niitä ei tullut unta ja ajatukset velloivat tapahtuneessa. Putosimme todella syvälle kriisiin, vaikka molemmat halusimme jatkaa liitoamme. Kaikki tunteet on kriisistä selvitäkseen käytävä läpi - inho ja vihakin. Kirjoittaminen auttoi selvittämään ajatuksia, pidin päiväkirjaa päivättäin toista vuotta. Luin kaikki mahdolliset kirjat eroista ja parisuhteen rakentamisesta. Siitä tuli etäisyyttä ja todellista tutkimustietoakin tapahtuneesta.
Pian kriisimme alkamisesta tulee kaksi vuotta täyteen, silloin puolisoni kertoi rakastumisestaan toiseen. Takaisin kotiin muutin kuukauden omassa asunnossa asuttuani. Eropaperimme peruutettiin jo yli vuosi sitten. Nyt aurinko paistaa ja useinmiten uskon puolisoni todella haluavan elää kanssani ja myös hyväksyn itseni jäämisen tähän liittoon petettynäkin. Meidät pitää yhdessä rakkautemme - sen huomasimme, ettei omaisuudella ole mitään merkitystä, jos menettää sen kaikkein tärkeimmän ihmissuhteen.
Kun rakastat miestäsi ja te molemmat haluatte jatkaa, onnistutte rakentamaan uuden suhteen yhdessä. Onnea teille rankalle, mutta palkitsevalle yhteiselle tiellene!
tuli kun luin kirjotuksesi.Ja laittoi miettimään,että onkohan mun asiat sittenkään niin pahasti,kun olin kuvitellut..
Kiitos kannustuksesta,paljon voimia ja kaikkea mahdollista hyvää myös sinulle ja puolisollesi.
Kyllä pettämisestä voi selvitä.
Rankempaa se on tietysti silloin, jos puoliso on ollut vielä ¨rakastunut¨tuohon toiseen. Helpompi olisi antaa anteeksi vaikka kännissä sählääminen ja ¨tapaturma¨.
Se vie aikaa. Molemmilta. Lopulta se pettäjäkin voi huomata, mitä on ollut menettämässä.
Tärkeintä on se, löytyykö teiltä kummaltakin myönteisiä tunteita toisianne kohtaan. Jos se mikä on teidän välillänne, on sittenkin oikeaa rakkautta, sen avulla voitte selvitä hankalankin ajan ylitse. Jos teillä on hyvä toistenne kanssa, rakentakaa uusi elämä ja aloittakaa se puhtaalta pöydältä sitten kun olette käsitelleet asiat läpi.
Voimia kaikille!
on kyllä ihania ihmisiä,kiitos teille kaikille avusta,neuvoista ja tuestanne.
Voimia ja jaksamista kaikille :)
Tuntui toisaalta lohduttavalta lukea tarinoita. Toisaalta pahalta muiden puolesta. Itse sain kuulla vasta äsken ja pää on vähän sekaisin. Mieheni myös rakastaa omien sanojen mukaan sitä pettäjää. Siksi en uskalla uskoa tulevaiseuuten. Vaikka päätimme jatkaa vielä yhdessä. Miten sen anteeksiannon voi tehdä? Mitä nörtymistä se iteltään vaatii. Minusta tämä on nöyryyttävää. En kestä ajatella niitä hetkiä jolloin he olivat sängyssä vai missä nyt sitten olivatkin. Mitäsiellä parisudeterapiassa puidaan. Syytetään toine toistaaan? Se ei varmaan paranna asiaa. Miten seviän tästä eteenpäin? Miten me selviämme?
syytetä toinen toisiaan. Paremminkin kerrotaan toiselle tunteistaan ja se terapiatilanne (terapeutti/terapeutit) estävät tilanteen ryöstäytymisen riidaksi. He esittävät kysymyksiä ja näkökantoja asiaan, joita ei ehkä ole tullut ajatelleeksi. He saattavat kysyä ,mitä luulet puolisostasi tuntuvan... ja sitten kysyvät puolisolta miltä sinusta tuntuu ja mitä ajattelet siitä mitä puolisosi juuri kertoi.
Olen kokenut, että pariterapiassa ihan oikeasti puhutaan oikeista asioista. Pyritään ymmärtämään itseään ja toista. Tavoitehan on läheisyyden uudelleen luominen, henkinen kasvu ja kypsyminen.
Siellä uskallan myös puhua asioista, joista en kahden mieheni kanssa pysty puhumaan.
Minulla on hyviä kokemuksia vaikka helppoahan se ei ole kuten varmasti ymmärrät. Mutta jokatapauksessa suosittelen ja ainahan sen voi lopettaa jos siltä tuntuu.
Sanoiko miehesi rakastavansa myös sitä toista ?
Siinäpä soppa, paljon selvitettävää. Huh, huh.
Kuinka siedät sellaista ollenkaan. Minun vaihtoehdot miehellesi olisi joko minä tai se toinen. Pakko on pystyä valitsemaan, ei kaikkea voi saada, se pitäisi aikuisen miehen ymmärtää.
Voimia tälle ihmiselon kiemuraiselle tielle .
Mieheni pettäminen paljastui minulle viikko sitten. Takana 13 hyvää onnellista vuotta.
Hän ei osaa oikeastaan itsekään selittää, miksi näin tapahtui, mutta korostaa koko ajan, että minä olen se ykkönen eikä ollut todellakaan tarkoitus jättää perhettä. Hän sanoi vaan jotenkin menneensä mukaan "huumaan", vaikka ymmärtää hyvin, että se jos mikä ei ole todellista elämää eikä hän halua elää tällaisen naisen kanssa. Katuu kovasti tekoaan. Häpeän tunteet ovat valtavia. Halusi, että yritämme tästä eteenpäin yhdessä ja aloitamme pariterapian.
Olen nyt viikon kuluessa vakuuttunut hänen vilpittömyydestään ja yritämme jatkaa yhdessä. Ongelmana suurimpana ehkä minun jaksamiseni. Hän tiedostaa myös asian ja yrittää tukea minua jaksamaan.
Vaikeinta on olla ajattelematta heitä yhdessä, mitä he tekivät ja ns. vertailla. Tosin mieheni ja myös parisuhdeterapeutti (jolle eilen soitin) sanovat, että kyseessä ei ole vertailutilanne. Vain petetty kokee sen niin. terapeutti kysyi myös minulta puhelimessa, että "Mitä sinä olet nyt menettänyt?" Se pysäytti minut jotenkin. Toisaalta enhän minä nyt ole mitään menettänyt noin konkreettisesti, paitsi luottamuksen! Mutta Toisaalta ajattelen, että jospa tämän myötä saisinkin samalla, kun luottamus kasvaa, niin myös uuden ja vielä paremman avioliiton.
Nyt yritän karistaa aina tämän "naisen" mielestäni, kun se sinne on yrittämässä ja alan touhuta jotain. Tosin voimat ovat aika vähissä huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Ruoka ei myöskään ole maistunut. Laihtunut viikossa neljä kiloa.
Voimia kaikille samojen asioiden kanssa painiville!
Mieheni rakastui työpariinsa ja se johti lähes vuoden seksisuhteeseen. Olemme olleet yhdessä 22 vuotta ja lapsia on kolme (13,9, ja 1,10 vuotta). Kaiken pit olla selvää kun syyskuun alussa kaikki paljastui minulle. Aloitimme lokakuussa pariterapian . Mutta mieheni aloitti seksisuhteen uudelleen tammikuusssa ja samaan aikaan me aloitimme Solmu-parisuhdekurssin!"
Kaikista uskomattominta on ollut että uskollinen, rehellinen ja luotettava mieheni on muuttunut täysin valehtelijaksi, johon et voi luottaa.
Nyt vappuna hän koitti vähän lämmitellä meidän suhdetta, kun torjuin hänet hän soitti välittömästi työparilleen. Koko ajan mieheni korostaa että suhde on loppu, hän haluaa parantaa suhteemme. Kyllä teot osoittavat missä tunteet ovat.
miehelleni, minä vai se toinen ? Molempia et saa, aikuisen miehen tulee osata päättää. Eihän hän voi pitää sinua varmana varalla , jos pettäjäkaveri heittää pellolle. Hän on ilmeisesti päässyt pettämisen makuun. Eikö hän tunne syyllisyyttä, moraalista ahdistusta?
Näpäytä, että hän tietää sinun voivan hyljätä hänet. Vaadi vastaus minä ta pettäminen ? Muita vaihtoehtoja ei ole.
Hyväksi kokenut ja Petetty myös. Sain lohtua siitä että teillä on samoja kokemuksia. Kiitos ystävät, vaikkakin virtuaaaliystävät.
Minä rakastan miestäni edellen syvästi, enhän minä ollut se joka läksi vieraisiin. Olen kelannut sitä että mitä tein väärin avioliitossamme. Mies väitää että olen ollut hyvä vaimo. Mutta hän edelleen rakastaa sitä toista. Se koskee minun sydämeen. En olekkaan enää se ykkönen elämässä.Hän kärsii todella kovasti mutta ei suostu lähtemään terapiaan. Hän on ahdistunut. Minä syön mielialalääkkeitä ja olen turta. Myöskin minä olen laihtunut ja voin heikosti. Olen sairaslomalla.Pelkään koko ajan että mieheni lähtee takaisin sen toisen luo,vaikka vannoi minulle että jää minun luo ja rakastaa minua.Mutta...luottamus on mennyt. Miten sen saa takaisin ja miten sen anteeksiannon pystyy tekemään?
Olen saaanut paljon lohtua tältä palstalta. Tuo Nimetön vaaan saisi jäädä pois aiheuttamsta pahaa mieltä. Tiedättekö onko muita näin hyviä keskustelupalstoja netissä? Olen pahoillani teidänkin muiden puolesta. Pitäisikö perustaa petettyjen vaimojen kerho? Onko sellaista olemassa? Minun tuttavapiirissä saattaa olla kohtalotovereita mutta kaiki ei halua puhua ja salaavat asian. Minusta olisi helpompi puhua vieraan kanssa. Silloin siinä ei voisi vertailla osapuolia kun ei tuntisi kumpaakaan. AUTTAKAA MINUA! Olen todella epätoivoinen ja jopa pahat ajatukset ollut mielessä.Tiedätte varmaan mitä helppoa ratkaisua olen ajatellut.Itsekästä tekoa josta muut kärsii.
Olin eilen mieheni kanssa parisuhdeterapeutilla. Keskutelimme kolme tuntia. Välillä itkettiin, mutta lopussa jo vähän naurattikin. Jotkin asiat siellä satuttivat, mutta kuitenkin meistä mlemmista tuntui, että ilma taas puhdistui. Kotona rakastelimme ja puhuimme vielä lyhyesti joistakin asioista, mitkä uudelleen nousivat mieleen ja halusin niihin tarkennusta.
Olo on myös edelleen turta ja voimaton, mutta uskon että vielä joskus olen taas vahvoilla joka lailla. Eihän elämässä koskaan voi olla vakuuttunut tulevasta, mutta haluan vielä kerranm kurkistaa tämän tuskan taakse, olisiko siellä vielä meidän suhteellemme jotain ja jos on niin yritän ajatella, että tämä oli se hinta, mikä minun piti maksaa siitä, että suhteemme heräsi uuteen ja parempaan vaiheeseen. Jos siellä ei ole mitään, tuska jatkuu ja tai tulen uudelleen petetyksi, niin voin ehkä varmemmalla mielellä sitten päästää irti. Tosin miehenikin on nyt luvannut, että hän ei aiheuta minulle enää tällaista tuskaa ts. "hän ei vie minua", vaan jos niin käy, että joku ilmestyy hänen maailmaansa, niin hänkin voi todeta, että meidän suhteemme on sitten syystä tai toisesta ohi.
Luulen tietäväni, miltä sinusta tuntuu Jenni2. Enkä oikeen osaa edes auttaa, millä siitä selviää pathaiten. Mutta luotetaan yhdessä siihen, että aika tekee tehtävänsä ja rakkaus ja anteeksi antaminen ja eräänlainen armollisuus itseään kohtaan.
Voimia!
Minä olin meillä se joka petti, eli minulla oli yksi syrjähyppy toisen miehen kanssa. Kun mieheni sai tietää asiasta, oli hänen ensireaktionsa halu erota. Olemme kuitenkin päättäneet jatkaa yhdessä ja nyt puolen vuoden jälkeen asia alkaa jo helpottamaan.
Voin kokemuksesta sanoa, ettei pettäjälläkään ole helppoa tuollaisessa tilanteessa. Häpeä ja tuska ovat valtavat - jouduin myös itse syömään unilääkkeitä melkein kolme kuukautta. Lisäksi myös pettäjälle on vaikeaa jäädä suhteeseen sen takia, että siihen jäädessään joutuu uudelleen ja uudelleen kohtaamaan heikkoutensa ja mokansa, tuntuu, että on syyllinen kaikkeen pahaan suhteessa. Pois lähteminen antaisi ikäänkuin tilaa unohtaa tapahtunut.
Kaikesta huolimatta rakastamme toisiamme ja nyt olemme täysin vakuuttuneita siitä, että haluamme jatkaa yhdessä. Olemme keskustelleet todella paljon tähän johtaneista syistä sekä puhuneet lisäksi tulevaisuudesta, minkä uskon olevan tärkeää. Mitä seuraavan kerran kun suhteessa menee huonosti - miten estämme tilanteen uusiutumisen. Olemme luvanneet kumpikin katsoa enemmän rakkautemme perään - sovimme että jos alamme etääntyä toisistamme, otamme vaikka väkisin yhteistä aikaa ja menemme vaikka viikonlopuksi kahdestaan hotellíin. Jos ongelmat tulevat pahoiksi, menemme pariterapiaan. Olemme kumpikin nykyisin sitoutuneita parisuhteeseemme ja emme pidä pettämistä vaihtoehtona.
rehellisestä ja rohkeasta vastauksesta. Antoi vähän ymmärrystä suhteessa tuohon omaan pettäjääni.
Mistähän johtuu, että kuitenkin naispettäjä rohkeammin tuo esille tuntemuksiaan kuin miehet.
Nuo kullijutut ,joita täällä risteilee kertovat paremminkin miehistä ,joilla ei kovinkaan paljon ole kykyä eritellä asiaa, toisin kuin sinulla.
Kiitos
Oli hyvä lukea sun tekstiä,välillä näin toiseltakin kannalta.
Minkälaisia syitä löysit itsestäsi,että tulit pettäneeksi?
On hyvä muistaa,että pettäminen todellakin satuttaa molempia osapuolia,sekä pettäjää että petettäjää.Ja toisaalta olen miettiny myös sitä,että tavallaan petetyllä onkin "helpompaa"; ei ole mitään menetettävää.Vai mieltä muut olette tästä?
Syyt meillä olivat ns. klassisia... hellyys väliltämme oli loppunut, seksi lopussa, keskusteluyhteyshukassa eli olimme etääntyneet toisistamme. Elämäntilanteemme olivat kummallakin tahoillamme hektiset ja tämä varmasti vaikutti asiaan. Oli usein tilanteita, että mieheni suoranaisesti työnsi minut pois kun lähestyin häntä eikä hän suostunut puhumaan ongelmista. Uskon, että yksi pettämiseni syy oli katkeroituminen.
En kuitenkaan hyväksy pettämistäni enkä koe että se on missään tilanteessa oikeutettua. Myös mieheni on nyt jälkipyykin aikana pyytänyt anteeksi minulta välinpitämättömyyttään yhtä lailla kuin minä hänen loukkaamistaan. Jos tämä jotain on meille opettanut, niin kommunikaatiota ja toistemme huomioimista. Sen vuoksi olemme puhuneet myös tulevista ongelmatilanteista, sillä pitkään suhteeseen varmasti tulee vielä joskus onglemia - yritämme vain tulevaisuudessa olla varautuneempia ja hoitaa tilanteet paremmin ja rakentavammin.
Itse pistin itseni hyvin koville syrjähypyn jälkeen. Analysoin kaikkea mitä sanoin, esim. jos sanoin miehelleni "rakastan sinua", mietin ne syyt miksi rakastan juuri häntä jne. Halusin kysyä itseltäni kaikki kysymykset ja olla varma että haluan ja pysytyn jatkamaan mieheni kanssa - hän myös pisti minut koville kysymyksillä. Kaiken tämän jälkeen uskon, että olemme loppujen lopuksi kuitenkin vahvoilla ja olemme oppineet paljon toisistamme. Emme aikoinaan olleet koskaan puhuneet pettämisestä tms. mutta nyt on pakon edessä tullut käytyä läpi niin hyvät kuin huonot asiat elämässä ja nähtyä taas vähän suurempi vilaus toisen pään sisältöä. Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville! Tie on pitkä, mutta mikään parisuhde ei ole täydellinen ja katumuksen ja anteeksiantamisen voimalla voi suhde kehittyä jopa vahvemmaksi.
Pettäminen satuttaa kaikkia osapuolia. Kriisimme alkuvaiheessa tuntui, että emme selviä hengissä. Ensimmäisen viikon aikana nukuin kuusi tuntia, painoni putosi neljä kiloa ja pulssi löi koko ajan melkein sataa. Lääkkeillä sain sitten unen. Puolisollani oli monta kuukautta vaikeita rytmihäiriöitä ja verenpaineet olivat pilvissä. Pelkäsin hänen todella kuolevan syyllisyyteensä.
Itse ymmärsin vasta äskettäin, melkein kahden vuoden päästä kriisimme alkamisesta, että puolisoni tässä keikauksessa menetti eniten - meidän suhteemme, ainoan ystävänsä ja sivusuhteesta tietävien kunnioituksen. Minulta meni vain meidän suhteemme ja se kolmas - hänellä ei ollutkaan mitään, vain varastettuja salaisia hetkiä.
Hyvä Sissi, älä ota vastaan täältä tai "ystäviltäsi" ehdottomia ohjeita - kuinka joku ei voisi sietää milloin mitäkin. Sinä olet oma itsesi ja katsot asoita omasta näkökulmastasi. Sinulla on oikeus rakastaa miestäsi - tätä miestä, joka teki virheen ja haluaa nyt rakentaa kanssasi uuden yhteisen elämän.
Sun kirjotuksesi oli kaunis ja todella asiaa.Oon miettiny todella paljon asioita,ja eräs niistä asioista mitä pelkään on se ettei mieheni anna anteeksi itselleen.Syyllisyys näkyy hänestä,jo ihan fyysisestikin;alkava vatsahaava tästä hyvänä esimerkkinä..itse olen antanut anteeksi(päättänyt antaa anteeksi ja teen kokoajan anteeksiannon eteen töitä)mieheni syrjähypyn.
Nyt tilanne näyttää (olosuhteisiin nähden) hyvältä,puhumme paljon ja molemmat yrittävät tehdä parhaansa parisuhteen eteen.
Ystävät ovat olleet hyvinä tukina,mutta vielä enemmän olen saanut tukea ja kannustusta täältä.
Suuri kiitos sinulle kirjoituksestasi.Ja paljon voimia ja jaksamista sinullekin.
Mieheni petti minua polttareissaan, häihin oli aikaa kaksi viikkoa. Kännin "piikkiinhän" se meni ja tuossa tilanteessa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin koittaa antaa anteeksi. Vaikka tapaus oli kertaluontoinen, vasta nyt paljon myöhemmin se sattuu kovasti. Nyt olen miettinyt kovasti asiaa ja se saa kyyneleet virtaamaan... Häät olisi ollut parempi jättää väliin. Nyt elämämme on tasapaksua, tuo muisto on jättänyt syvät haavat. Iloa tuo lapsi, jonka vuoksi tätä elämää jaksaakin jatkaa.
Pahinta on se, että luottamus on kadonnut varmaankin loppuelämäksi. Mutta sen kanssa on vaan elettävä, kannettava tämä risti.
Voimia kaikille.
ei sun tarvi mitään ristiä kantaa, ota lapsi ja lähde käveleen. Vaikka lähdet, et ole syyllinen perheesi rikkoutumiseen, vaan se pettänyt osapuoli on. Miljoonat lapset elävät vain toisen vanhemman kanssa ja tapaavat toista, ja voivat aivan hyvin henkisesti. Ala-asteen opettajana tiedän. Kenenkään elämän ja avioliiton ei tarvitse olla syvien haavojen kanssa päivästä toiseen selviytymistä. Hyvänen aika, elämä omiin käsiin! Ja kohtaat kyllä uuden rakkaudenkin. Tiedän kyllä hyvin, että voit rakastaa miestäsi vielä syvästikin, mutta hei, itsekunnioitus ja oma kasvaminen kehiin!
Ihan suututtaa lukea tuollaista kurjaan kohtaloonsa alistuneen tekstiä.
Ja voi jumalauta ne polttareissaan remunneet jotka ei itse jaksaneet kantaa vastuuta aikuistumisestaan leikkivät niin lasta ja "vahingossa lipsahtanutta". Miten jaksat käsrvistellä sellaisen kakaran kanssa? Etkö halua aikuista miestä. Voi v.
Hei haloo, enää ei ole ala-asteen opettajia - ei ole ollut enää moneen vuoteen. Mikä oikein olet? Jos olisit kasvattaja, tietäisit, ettet voi elää toisten elämää ja arvioida heidän ratkaisujaan kirjoittamaasi tyyliin. Ihan suututtaa lukea tuollaista asiantuntematonta tekstiä tässä muuten hyvässä ketjussa.
Nykyään on peruskoulunopettajia ja osa työskentelee luokanopettajina ala-asteella ja osa aineenopettajina sekä ala-että yläasteella.
Monesti kyllä ihan ammattipiiressä puhumme ala-asteen opettajista ,koska se on selkeää varsinkin yhtenäiskoulussa (luokatt 1-9, jos et tiedä).
kirjoitusvirheet päälle , niitä tekee nääs myös ope varsinkin näppäimistöä takoessaan.
voitais pysyä asioissa,eikä alkaa moittimaan toisia,tai keskittymään kirjoitusvirheisiin..jookos :)
siis ettei keskitytä NÄIHIN kirjoitusvirheisiin ;)
olen petetty osapuoli ja tapauksesta on jo useampi vuosi. Annoin miehelleni anteeksi tapahtuneen. Emme käyneet missään terapiassa, ehkä olisi pitänyt..olemme yrittäneet selvitä omin voimin.
Mutta mutta nyt vuosien jälkeen vanhat tapahtumat alkavat vaivata miestäni. Hän pelkää joka päivä että kostan hänelle ja petän häntä. Hän näkee "mörköjä" kaikkialla eli jos kaupassa käynti kestää 10 min kauemmin niin olen ollut jossain muuallakin... jos joudun jäämään ylitöihin niin on varmasti tapaaminen jonkun kanssa (huom kaikki työkaveri ovat naisia).
Luulen ettei hän ole pystynyt antamaan itselleen anteeksi. Samoin syyllisyys joka vaivaa häntä hyvin paljon ja sitä hän yrittää paeta juomalla, joka taas lisää niitä "mörköjä"..
Mutta se on ihan oikein sille äijälle. Nähköön vaan mörköjä kun on pettänyt sua. Toivon että kaikki pettäjät alkaisi näkemään pieniä vihreitä Lordeja kasapäin.
niin justiinsa :D