Huoh, alkaa todellinen uupumus tulla tähän hommaan. Puoli vuotta jaksoin hirveällä innolla ja motivaatiolla, treenasin punttisalia ja hiihtoa viikossa yhteensä 15 tuntia, kalorit 1500-1800 välillä. Saldo: -3 kg ja ylikunto.
Nyt olen kuukauden lepäillyt ja treenannut todella kevyesti, kroppa alkaa olla kohdillaan. Intoa treeniin ja laihduttamiseen ei tosin enää löydy mistään. Hulluna treenasin ja laskin kaloreita, mutta mitään tulosta ei tullut. Ei kovin innosta jatkamaan.. Mulla oli niin suuri kalorivajekin että lihasta ei treenistä erityisemmin kertynyt. Tuntuu ettei tässä ole enää mitään järkeä jatkaa, jos ei laihdu vaikka ajaa itsensä ylirasitukseen asti.
Lääkärille varasin ajan kilpirauhastutkimuksia varten, mutta jonoa on ja kuukausi pitää vielä odottaa. Kouluakaan ei enää ole. Aikaisemmin treenaaminen antoi sisältöä päivälle kun ei muuta jaksanut tehdä, mutta nyt ei jaksa enää sitäkään. Pääsykoekirjoihin en jaksa keskittyä, eikä huvita muutenkaan tehdä muuta kuin vain olla ja istua ja kiukutella vanhemmille. Tiedä liittyvätkö nuokin nyt sitten kilpirauhaseen.. Paino ei sentään nouse, treenihalujen ohella kun ruokahalukin on aika tehokkaasti hiipunut.
Tästä postauksesta ei nyt tullut aivan sellaista kuin ajattelin.. Mutta muutama piristävä ja kannustava sana tekisi terää.. Ja jos jollakin on vinkkejä kuinka sitä lähtisi jatkamaan :)
Nyt olen kuukauden lepäillyt ja treenannut todella kevyesti, kroppa alkaa olla kohdillaan. Intoa treeniin ja laihduttamiseen ei tosin enää löydy mistään. Hulluna treenasin ja laskin kaloreita, mutta mitään tulosta ei tullut. Ei kovin innosta jatkamaan.. Mulla oli niin suuri kalorivajekin että lihasta ei treenistä erityisemmin kertynyt. Tuntuu ettei tässä ole enää mitään järkeä jatkaa, jos ei laihdu vaikka ajaa itsensä ylirasitukseen asti.
Lääkärille varasin ajan kilpirauhastutkimuksia varten, mutta jonoa on ja kuukausi pitää vielä odottaa. Kouluakaan ei enää ole. Aikaisemmin treenaaminen antoi sisältöä päivälle kun ei muuta jaksanut tehdä, mutta nyt ei jaksa enää sitäkään. Pääsykoekirjoihin en jaksa keskittyä, eikä huvita muutenkaan tehdä muuta kuin vain olla ja istua ja kiukutella vanhemmille. Tiedä liittyvätkö nuokin nyt sitten kilpirauhaseen.. Paino ei sentään nouse, treenihalujen ohella kun ruokahalukin on aika tehokkaasti hiipunut.
Tästä postauksesta ei nyt tullut aivan sellaista kuin ajattelin.. Mutta muutama piristävä ja kannustava sana tekisi terää.. Ja jos jollakin on vinkkejä kuinka sitä lähtisi jatkamaan :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koklaas lopettaa laihduttaminen ja väkisin pakertaminen. Itsellä ekaa kertaa menossa sellainen laihtuminen jossa päätavoite on hyvässä fyysisessä olotilassa ei niinkään pakonomaisessa painonpudotuksessa. Ja aika pian kun lopetin painon kyttäämisen se alkoikin pudota ja kärsiä ei tarvitse nälkää eikä pakon omaisesta liikkumisesta. Harrastan nytkin liikuntaa mutta en laihtuakseni vaan parantaakseni kuntoani ja voidakseni paremmin ja ennenkaikkea nauttiakseni itse siitä liikunnasta. Sitkeä olet ollutkin kun olet jaksanut laihduttaa melko heikosta tuloksesta huolimatta. Mutta ajattele, aina kun se on laskenut on se positiivista ja tavoite aina vähän lähempänä.
"Puoli vuotta jaksoin hirveällä innolla ja motivaatiolla, treenasin punttisalia ja hiihtoa viikossa yhteensä 15 tuntia, kalorit 1500-1800 välillä. Saldo: -3 kg ja ylikunto."
Ihan hirveää luettavaa.. Kyllä tuosta oli pitänyt jo ihminen palkita ihan muuttuneella elämällä! Itse laihdun helposti enkä hitto silti saa viimeisiä mahamakkaroita pois. Kateellinen olen tuosta sisustasi..
Itselläni tehoaa parhaiten sellainen elämäntapa, että jätän varsinaisen pääruoan pois ja kiellän itseäni hakemasta ruokaa muualta kuin jääkaapista. Koska muuten se on pizza tai kerrosateria. Napsin siis pitkin päivää kaikkea pientä hyvää: kevytjogurttia (muista maitohappobakteerivalmisteet!), mysliä, paahtoleipää aamupalajuustolla, hedelmiä, ja annan itselleni luvan syödä jotakin noista vähän heti kun maha kurnaisee.
Liikuntaa en harrasta, koska minusta ei yksinkertaisesti ole siihen. Kuntoni on niin huono, että alan itkeä, jos koetan päästä kuntoa kohentavalle tasolle. Teen raskasta työtä ja se saa luvan riittää. Mutta mikäs sen parempaa, jos saa vielä kevyeen ruokavalioon yhdistettyä salia tai juoksua.
Onnea sinulle matkaan!
Itse sain parhaan motivaation ja avun Hypnologilta joka oli erikoistunut painonhallintaan.
Olen pysynyt nyt ihannepainossani jo vuosia.
Kokeilin vaikka mitä ja sitten se loksahti kohdalleen tuo mielenhallintani.
Tyttönen