Kun minun ensimmäinen poikaystäväni jätti minut 1,8kk sitten, tulin tänne särkynyt sydän palstalle (ensimmäistä kertaa siis koko suomi 24 sivuille) lukemaan muiden juttuja ja sitä kuinka he ovat toipuneet surusta. Kirjoitin oman juttunikin palstalle ja sain aivan ihania neuvoja. Ero oli tavallaan katkera koska se tuli täytenä yllätyksenä 3 vuoden seurustelun jälkeen. Sanoin exälleni, että jos nyt jätät, et koskaan tule enää saamaan minua takaisin. Ja koska tunnen hänen historiansa todella hyvin, tiedän, että olin pirun hyvä tyttöystävä.
Sanoinkin vielä, että parempaa et tule koskaan saamaan. Hän sanoi, että aina on tullut parempia.
puoli vuotta eron jälkeen exä alkoi seurustelemaan. 2kk sen jälkeen tuli kertomaan minulle kuinka oikeassa olin ollut ja että parempaa hän ei voi varmaan ikinä saada. olisi jättänyt tyttönsä, mutta muistutin mitä erohetkellä sanoin. (kirpasi sydämessä, vaikka olin juuri päässyt hänestä yli) Voiton riemu myöskin vyöryi yli!
Tämän jälkeen hän on 2 kertaa pyytänyt tapaamaan ja viimeisellä kerralla sanoi, että ei pysty kuvittelemaan tekevänsä lapsia ja perustavansa perheen jonkun muun kuin minun kanssa. sanoin hänelle, että meistä ei koskaan tule paria enää. Ja samalla sanoin että millanen hänestä on tullut, koska hän kuitenkin edelleen seurusteli tämän tytön kanssa. Tämä tyttö on täysin eri maata kun exäni, ja ihmettelinkin silloin alussa mielessäni heidän suhdetta. en tunne tyttöä hyvin, mutta hänen tekonsa puhuvat puolestaan. Valehtelin kuitenkin exälleni yhteen palaamisesta aivan täysin, koska hän on edelleen elämäni rakkaus ja kukaan muu ei tunnu minulle miltään.
Säälin silloin alussa ihmisiä jotka sanoivat että on vuosi kulunut erosta ja vieläkin vain kaipaa ja kaipaa. no okei, minä en todellakaan joka päovä kaipaa, mutta joskus kun on yksin, tulee aivan älytön tarve olla lähellä exääni. Kerran soitin hänelle, koska tarvitsin erään yhteisen ystävämme numeron ja muualta en olisi sitä voinut saada. hänen nykyinen oli siinä vieressä, ja sai skitsokohtauksen ja on sen jälkeen vahtinut exääni kuin haukkaa (yhteiset ystävät kertovat). Tämä nykyinen on varmasti tuntenut olonsa uhatuksi koska tiedän exäni vertailleen minua ja nykyistä (nykyistä negatiivisessa mielessä). Varmasti ärsyttävää nykyiselle kylläkin. mutta että skitsokohtaus... astiat meni uusiksi.
Nyt en ole erään työkeikkani vuoksi nähnyt exääni n. 7kk. Exäni on jostain kuullut, että olen tulossa takaisin ja on laittanut sähköpostia, että toivoo kovin meidän tapaamista.
Ihan hirveetä.. En vain pääse yli asiasta että hän on elämäni rakkaus ja muita ei näköpiiriin ole tulemassa. Sydämeni haluaisi palata yhteen jos se joskus siihen menisi, mutta järki sanoo, että ei.
Hänen kanssa on aina koko tämän n.1,8kk eron ajan meillä on jonkinlainen yhteys säilynyt. ainakun olemme tavanneet satunnaisesti muutamia kertoja ja tai tarkoituksella (n. 3kertaa, tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut. Tiedän että hän tuntee saman.
eron syy oli todella typerä, jonka vuoksi myös oli silloin alussa vaikea toipua koska en uskonut että niin voisi käydä. Tiedän että kyllä saa suhteessa olla ilmeisesti jotain vikaa, että se menee niin pienestä poikki.
Miten voi vaan unohtaa sen kaiken mitä oli ja pystyä aloittaan alusta jonkun muun kanssa. Olen muutaman kerran kokeillut, muuta aina olen jättänyt.
Mä en vaan nyt tiedä mitä teen kun nään exäni. Ja tällä en edes tarkoita sitä että suostun yhteiseen tapaamiseen vaan että näen hänet yhteisen kaverin kanssa tai ihan vaan kadulla.
Sanoinkin vielä, että parempaa et tule koskaan saamaan. Hän sanoi, että aina on tullut parempia.
puoli vuotta eron jälkeen exä alkoi seurustelemaan. 2kk sen jälkeen tuli kertomaan minulle kuinka oikeassa olin ollut ja että parempaa hän ei voi varmaan ikinä saada. olisi jättänyt tyttönsä, mutta muistutin mitä erohetkellä sanoin. (kirpasi sydämessä, vaikka olin juuri päässyt hänestä yli) Voiton riemu myöskin vyöryi yli!
Tämän jälkeen hän on 2 kertaa pyytänyt tapaamaan ja viimeisellä kerralla sanoi, että ei pysty kuvittelemaan tekevänsä lapsia ja perustavansa perheen jonkun muun kuin minun kanssa. sanoin hänelle, että meistä ei koskaan tule paria enää. Ja samalla sanoin että millanen hänestä on tullut, koska hän kuitenkin edelleen seurusteli tämän tytön kanssa. Tämä tyttö on täysin eri maata kun exäni, ja ihmettelinkin silloin alussa mielessäni heidän suhdetta. en tunne tyttöä hyvin, mutta hänen tekonsa puhuvat puolestaan. Valehtelin kuitenkin exälleni yhteen palaamisesta aivan täysin, koska hän on edelleen elämäni rakkaus ja kukaan muu ei tunnu minulle miltään.
Säälin silloin alussa ihmisiä jotka sanoivat että on vuosi kulunut erosta ja vieläkin vain kaipaa ja kaipaa. no okei, minä en todellakaan joka päovä kaipaa, mutta joskus kun on yksin, tulee aivan älytön tarve olla lähellä exääni. Kerran soitin hänelle, koska tarvitsin erään yhteisen ystävämme numeron ja muualta en olisi sitä voinut saada. hänen nykyinen oli siinä vieressä, ja sai skitsokohtauksen ja on sen jälkeen vahtinut exääni kuin haukkaa (yhteiset ystävät kertovat). Tämä nykyinen on varmasti tuntenut olonsa uhatuksi koska tiedän exäni vertailleen minua ja nykyistä (nykyistä negatiivisessa mielessä). Varmasti ärsyttävää nykyiselle kylläkin. mutta että skitsokohtaus... astiat meni uusiksi.
Nyt en ole erään työkeikkani vuoksi nähnyt exääni n. 7kk. Exäni on jostain kuullut, että olen tulossa takaisin ja on laittanut sähköpostia, että toivoo kovin meidän tapaamista.
Ihan hirveetä.. En vain pääse yli asiasta että hän on elämäni rakkaus ja muita ei näköpiiriin ole tulemassa. Sydämeni haluaisi palata yhteen jos se joskus siihen menisi, mutta järki sanoo, että ei.
Hänen kanssa on aina koko tämän n.1,8kk eron ajan meillä on jonkinlainen yhteys säilynyt. ainakun olemme tavanneet satunnaisesti muutamia kertoja ja tai tarkoituksella (n. 3kertaa, tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut. Tiedän että hän tuntee saman.
eron syy oli todella typerä, jonka vuoksi myös oli silloin alussa vaikea toipua koska en uskonut että niin voisi käydä. Tiedän että kyllä saa suhteessa olla ilmeisesti jotain vikaa, että se menee niin pienestä poikki.
Miten voi vaan unohtaa sen kaiken mitä oli ja pystyä aloittaan alusta jonkun muun kanssa. Olen muutaman kerran kokeillut, muuta aina olen jättänyt.
Mä en vaan nyt tiedä mitä teen kun nään exäni. Ja tällä en edes tarkoita sitä että suostun yhteiseen tapaamiseen vaan että näen hänet yhteisen kaverin kanssa tai ihan vaan kadulla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hei
ei kannata palata menneeseen.mene eteenpäin reippaasti
Elä loppuun se mikä on alkanut ja josta et rauhaa saa. Tiedät jo itsekin että se on elettävä. Kyllä aika sitten näyttää mihin koko homma asettuu. On sitä ihmeellisempienkin kuvioiden jälkeen vielä rakastettu ja eletty elämä yhdessä. Älä vaan sulje elämäsi rakkautta pois. :)
Hei,
Nappaimista puuttuu aakkosten viimeiset kirjaimet, pahoittelen heti alussa..
Ymmarran hyvin tilannettasi. Valitettavasti en osaa antaa sen enempaa neuvoja koska meilla sinansa suht vastaava tilanne.
Omassa tilanteessani vain mietin sita, uskottelenko hanen olevan Elamani Rakkaus vai onko han oikeasti sita. Kaipaanko vain siihen helppoon ja entiseen takaisin, koska on vaikeampaa menna kohti tuntematonta tulevaisuutta? Olen myos miettinyt sita, etta niina hetkina kun kaipaan hanta niin etta hengittaa sattuu, kaipaanko itse hanta vai kaipaanko sita tunnetta etta se joku rakastaa minua ja etta en ole yksin.
Sen kun tietaisi.
Meilla avoero 4.5vuoden jalkeen yhdessa, erosimme puoli vuotta sitten. Mies jatti. Ei kunnon syyta (ei kolmatta osapuolta, vakivaltaa, mitaan) vaan ei vaan enaa tiennyt mita haluaa elamaltaan (on siis AIVAN sekaisin, sen olen huomannut keskusteltuamme eron jalkeen)ja sai tarpeekseen vakiintuneesta suhteestamme ja siita etta meilla oli suht paljon tyhmia riitoja.
Kk eron jalkeen alkoi tietysti katua, mietti tekiko elamansa virheen. Mina olin ihan viela rikki, pohjalla, enka tiennyt miten nousta. Otin tietysti hanen lahestymisensa vastaan, keskustelimme paljon ja sankyynkin paadyttiin usein. Paatimme kuitenkin etta tama on nyt tauko, katsotaan kun palaan takaisin (hain heti eron jalkeen ulkomaille vaihtoon puoleksi vuodeksi).
Olemme edelleen tekemisissa. Alussa mies viestitti enemman ikavaansa ja kysyi saisiko tulla kaymaan. Kielsin. Nyt han on loytanyt uuden, mina loysin myos, mutta oma suhteeni on enemman ja vahemman kariutunut, mika ei sinansa itseani haittaa silla haluan elaa nyt sinkkuuttani. Jos juttelemme puhelimessa, molemmat vinoilevat toisen uusista ja molemmille jaa paha mieli puhelun jalkeen.
Kumpikaan ei tieda, palaammeko enaa yhteen kun palaan takaisin samaan kaupunkiin missa han on.
Arvaa vaan miten olen tata miettinyt. On hetkia jolloin en muista koko ihmista enaa, yleensa paivisin koska on tekemista ja ihmisia ymparilla. Mutta vartus kun tulee tammoinen hetki niinkuin nyt, eli on ilta ja hamaraa ja hiljaista ja olen yksin. Ajatukset harhailee, sydanta puristaa ja tuntuu etten ikina paase lopullisesti taalta pohjalta pois.
Tassa siis sita nyt ollaan samassa tilanteessa kuin sinakin, miettimassa palatako entiseen vaiko ei. En tieda mita mies edes haluaa, mutta tiedan etta minun on ensin itse paatettava mita haluan, ennen kuin tapaan hanet pitkasta aikaa.
Mies, johon minulla oli 3k:n tapailusuhde (ei siis mitaan vakavaa), oli mukava. Tiedan etta jos olisimme eri tilanteessa, voisin jopa rakastua haneen. Kun mietin nyt pahaa oloani, yritan selvittaa sita, kaipaanko exaani vai yleensakin jotain joka pitaisi kiinni ja valittaisi. Ja valilla tuntuu etta en valttamata kaipaa exaani, myos edellinen ihastukseni kelpaisi, jos tapailustamme olisi siis kehittynyt mitaan vakavaa. Tapailemme vielakin valilla, ja joka kerta tunnen oloni hyvaksi hanen seurassaan.
Siksi en nyt tieda mita kaipaan. Olenko yksinainen vain koska tiedan ettei tuolla missaan ole ketaan joka rakastaisi minua, koska viimeiset 4.5v oli aina Se Joku jonka kainaloon tiesi voivansa kapertya. Kaipaanko siis exaani vai sita laheisyytta ja varmuutta.
Huoh.. Menee jankkaukseksi. Valilla taas mietin etta han on se elamani mies, monenkin asian vuoksi. Itse en milloinkaan halunnut eroa, ja olin valmis elamaan elamani hanen kanssaan. Suhteemme oli sinansa erikoinen etta olemme eri maista kotoisin, mutta en antanut senkaan haitata minua. Han otti sen aina esteena ja viikko sittenkin puhelimessa puhuessamme sanoi kuinka hankalaa suhteessa on olla jos ihmiset eivat ole samasta maasta kotoisin.
Itse taas en ole milloinkaan ottanut sita esteena, ennemminkin rikkautena. En hankaluutena, ennemminkin mahdollisuutena. Tiedan etta se vaatii enemman, mutta olin valmis siihen. Siksi mietin, jos han nyt eparoi, voinko palata hanen kanssaan yhteen vaikka molemmat sita haluaisivatkin. Kestaako suhde. Mutta toisaalta, se kesti 4.5v ja vain koska alussa mies oli se joka piti sen pystyssa, mina eparoin.
Olen myos sanonut itselleni etta jos han nyt loysi uuden, tarkoittaa se ettei han enaa kaipaa minua. Mutta viimeksi puhelimessa mainitsin etta tapasin taman miehen jota tapailen tammikuussa, johon eksani selvasti loukkaantuneena etta nopeastipa loysit uuden. Tajusin etta han loysi uutensa helmikuussa, ja huhtikuussa kertoi etteivat he ole viela harrastaneet seksia. Itse makasin miehen kanssa helmikuun alussa, usein.
Siksi en nyt tieda mita ajatella. Tama viestikin on ihan sekava... Toivottavasti osaat lukea rivien valista ja liittaa omaan elamaasi. Ehka joku oma sekava ajatukseni auttaa sinuakin...?
Voimia!