Olen 25 vuotias yh-äiti, joka ei millään kykene suhteen kariutumisen jälkeen(yhdessä 7 vuotta, erosta nyt 1 vuosi) palaamaan suhdemarkkinoille. Lapsi vie kaiken vapaa-ajan, ja vaikka olisi ihanaa löytää joku hyvä mies, on vaikea uskoa,että kukaan haluaisi rakastaa toisen lasta. Ja lapsen onni on kuitenkin minulle tärkeintä.. Miten muut olette eron jälkeen päässeet takaisin kuvioihin?
yh:n uusi elämä?
Maija
123094
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
minulla oli samoja ongelmia.. olin ilman parisuhdetta 7 vuotta eron jälkeen, kunnes tapasin nykyisen mieheni.. anna itsellesi ja lapsellesi aikaa
pian 12 vuotta yksin, toivo taitaa olla jo mennyttä näin keski-ikäisenä..
joo.toisin erosta on vasta n.4kk ja poika on pieni.vasta 7kk..pelottaa löydäkö enää miestä.sellaista joka rakastaa poikaani kuin omaa koska isä ei osaa rakastaa poikaa.hän ei välitä,ei halua nähdä.syyttää mua etten anna tavata poikaa vaikka ilomielin antaisin jos hän haluaisi mutta en kerjää enää.aivan sama..kyllä elämä voittaa.
Höh, älkäähän nyt.
Ajatelkaa asiaa niin, että nyt teillä on kaikki mahdollisuudet elää itseksenne, lapsenne kanssa.
Teillä ei ole kiire, eikä se onni tule hakien, se tulee, kun tulee, ja aivan taatusti tulee joskus.
Itse olen ollut yh kolmisen vuotta, mutta minä pidän siitä, enkä haikaile suhteeseen, koska poikani on vasta alta 4v.
Minulla on aikaa, ja nyt tämän ajan haluan käyttää yksin oloon ja lapsen kanssa olemiseen.
Kyllä se mies sieltä sitten joskus tulee, vielä en ole siihen valmis.
a-k86, sinäkin olet vielä nuori, lapsesi vasta vauva ja erosta vasta hassun lyhyt aika, älä suotta hosu. Nauti siitä, että saat olla poikasi kanssa kaksin, voit antaa kaikkesi hänelle.
Kyllä sinäkin, nuori ihminen vielä suhteen saat, mutta sellaisten kanssa ei kannata hosua.
Ensin pitää oppia nauttimaan itsestään, lapsistaan ja sitten vasta suhteesta.
ihmisten ilmoille. En edes ajattele, etteikö kukaan voisi tykätä lapsistani. Jos joku ei tykkää, olkoon tykkäämättä. On kuitenkin niitäkin, joita ei lapset haittaa tai että lapsia voi olla.
Koita katsella itsellesi mies kenellä myös on lapsi tai lapsia. Ehkä silloin molemminpuolinen ymmärrys on helpompi saavuttaa.
Älä turhaan kiirehdi, nauti elämästäsi lapsesi kanssa. Kyllä se oikea elämänkumppani vielä tulee. Uuden miehen täytyy ottaa koko paketti tai ei ollenkaan. Kyllä minä ainakin uskon, että joku mies voi rakastaa sinua sekä lastasi. Rakastanhan minäkin omien lasteni lisäksi muidenkin lapsia täysin vilpittömästi. Olen lapsirakas! (nainen kylläkin)
Jos joku nainen haluaa minut, niin saa luvan ottaa koko paketin.
Ongelmasi on nuori ikäsi. On vaika löytää noin nuoria miehiä jotka olisivat valmiit perheen saamiseen.
Sinulla on siis 2 vaihtoehtoa, ota vanhempi mies tai odota kunnes olet 30 vuotias, joillon kaikki tuttusi ovat eronneet eikä ole enää mikään ihme että olet yksinhuoltaja.
Itse jäin yh:ksi 22 vuotiaana ja nyt 35 vuotiaana olisi vientiä aivan eri tavalla kuin 20:senä oli.
Tsemppiä!
eka lapseni syntyi kun olin 22v ja lapsen isä lähti lätkimään kun kuuli raskaudesta..no pikkukylällä olis ollut vientiä yhäipällekkin kokoajan.. pojan ollessa 2,5v tapasin nykyiseni ja nyt kolme lasta lisää ja mieskin puhuu kysyttäessä, että hänellä on neljä lasta..
Olen nyt 34vee ja tyytyväinen olooni aviovaimona ja neljän lapsen äitinä!!!!!
Kyllä niihin "kuvioihin" pääsee mukaan kunhan vain lähtee.
Kun itselleni tuli ero, aloitin elämän ajattelemalla myöskin itseäni. Pian seurustelinkin jo toisen miehen kanssa, vaikka tyttöni oli alle puoli vuotta.
Täytyy muistaa että äitiys eikä lapsi ole sairauksia, joita tarvitsisi hävetä. Muista olla oma itsesi, nainen. Älä ole pelkästään äiti.
että yh:n pitää sännätä parisuhteeseen kun ns oikea nainen eli sinkku saa ylellisyyden seurusteluun eli deittailuun ja olla rinsessa?