siinäpä hyvä kysymys...mun paras ystäväni on menossa ens kesänä naimisiin ihmisen kanssa kenen kans on pitänyt yhtä jo seitsemän vuoden ajan...no seitsemään vuoteen mahtuu paljon iloja ja suruja, mutta kun tällä hetkellä tilanne on se että tämä mun hyvä, rakas ystäväni pettää miestään aina kun vaan siihen on mahdollisuus...ja väittää silti rakastavansa miestään ja haluavansa tämän kanssa naimisiin ja lapsia!! monet kerrat oon koittanut sanoa että miettis nyt ja jos jää kiinni niin menettää kaiken. Mutta ei, joka kerran jälkeen hän vaan sanoo et nyt oli viimenen kerta mut aina vaan tulee se seuraava.
Ja nyt asiat on menny siihen pisteeseen että hän sanoo ettei jaksa kuunella mitään moraalisaarnoja, että sen on hänen elämänsä. Niin paljon kun ystävästäni välitänkin niin silti on aika vaikee hyväksyä sitä että hänen pitäs vannoo ikuista rakkautta ihmistä kohtaan ketä satuttaa päivästä toiseen, toisen tietämättä tosin. Mutta kun asuuu pienellä paikkakunnalla niin on vaan ajan kysymys koska armas sulho saa vaimokkeensa touhuista tietää...
Kyllä tuottaa vaikeuksia astella kaasona kirkon käytävää pitkin ja katsoa kun solmitaan liitto joka perustuu valheille...että mitäs sanotte, missä menee ystävyyden raja? Kertoakko vai ei...pilaanko suhteeni ystävään vai annanko hänen pilata oman ja toisen elämän...
Ja nyt asiat on menny siihen pisteeseen että hän sanoo ettei jaksa kuunella mitään moraalisaarnoja, että sen on hänen elämänsä. Niin paljon kun ystävästäni välitänkin niin silti on aika vaikee hyväksyä sitä että hänen pitäs vannoo ikuista rakkautta ihmistä kohtaan ketä satuttaa päivästä toiseen, toisen tietämättä tosin. Mutta kun asuuu pienellä paikkakunnalla niin on vaan ajan kysymys koska armas sulho saa vaimokkeensa touhuista tietää...
Kyllä tuottaa vaikeuksia astella kaasona kirkon käytävää pitkin ja katsoa kun solmitaan liitto joka perustuu valheille...että mitäs sanotte, missä menee ystävyyden raja? Kertoakko vai ei...pilaanko suhteeni ystävään vai annanko hänen pilata oman ja toisen elämän...
Vastaukset 12
Vanhimmat
niin neuvon jättämään asian sikseen.
Itsepähän itselleen kuoppaa kaivaa. Rumaa jälkeähän siitä tulee mutta....
Itse menin kertomaan ystävälleni kun mies juoksi vieraissa pitkään - minut haukuttiin ystäväni toimesta kateelliseksi valehtelevaksi pahansuovaksi ihmiseksi joka ei itse löydä miestä/osaa olla miehen kanssa tai ilman ja siksi yritän tuhota heidän suhteensa. Plus olen kateellinen lapsesta jota molemmat haluavat. (Itse en olisi voinut kuvitellakaan lasta haluavani, ikääkin kun oli tuolloin hätäisesti 18v...? Sama siis kuin ystävälläni!) Plus mies tottakai veti helvetinmoiset kilarit kun jäi kiinni...
Eli aikamoiset psykoanalyysit tuli naamalle kuin vain ystäväni parasta ajatellen (olivat hankkimassa lastakin!) kerroin miehen suhteista. En tiedä mistä nuo jutut tulivat, mutta loppujen lopuksi aika sama. Sattuuhan se jos "koko kaupunki tietää sen mua ennen".. Ja ystävä oli liian heikko jättääkseen miehen/pistääkseen tämän pyytämään anteeksi, oli helpompi kieltää tapahtunut ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut (paitsi ystävän menetys) kuin tehdä kuten hänen oletettiin tekevän - suuttuvan miehelle.
Mutta itse ajattelin sen niin että parempi kertoa nyt kuin kuulla kunniansa sitten kun ystäväni olisi saanut tietää itse pettämisestä ja tajunnut ettei paras kaverinsa kertonut. Se oli mielessäni suurempi rikos kuin kertominen pettämisestä. Eipä ollut ystävä samaa mieltä..
Itse olen sitä mieltä nykyisin että ei pettämisestä voi olla tietämättä. Siltä suljetaan aktiivisesti silmät, kun halutaan elää vaaleanpunaista unelmaansa. Jos joku kehtaa rikkoa sen unelman niin auta armias...
...just niinhän siinä todennäköisesti kävis. Ja on han ystävyys kallis arvoinen juttu, mut inhottaa katsella sivusta. Molemmat on siis mun hyviä ystäviä, mutta tän tytön oon tuntenu ihan pienestä pitäen...Ja just nyt tuntuu etten oikeastaan edes tunne koko ihmistä.
Eniten tässä pelottaa se että jos ne nyt tähän soppaan vielä lapsen haluaa...
Ei oo aina helppoa olla ystävä...vaikka tottahan sekin on ettei se mun omaaan elämään mitenkään vaikuta, paitsi minähän se olen joka joutuu ne itkut kuuntelemaan kun käry käy...sanopa siinäkin sitten että mitäs minä sanoin...
Hei!
Usein ajatellaan että valkoinen valhe voi olla parempi paha kuin totuuden kertominen. Tämä pätee mielestäni silloin kun on kyseessä asia, joka ei liity keskinäiseen, intiimiin luottamukseen.
Ymmärrän, että nainen on ystäväsi ja haluat hänelle hyvää. Nyt sinun tarvitsee ajatella asiaa myös tietämättömän, hyvinkin tärkeän osapuolen kannalta. -Minun mielestäni minkään ihmissuhteen ei pitäisi pohjautua valheille ja siksi sinun tulisi välittömästi kertoa tälle sulhaselle missä mennään, jos kerran tämä morsmaikku ei tähän pysty eikä halua.
Tuntuu, että jollain tavalla morsian ei ole ollenkaan tyytyväinen omaan elämäntilanteeseensa ja siksi tavallaan vetää mattoa altansa pois. Onnellinen ihminen ei käyttäydy tuolla tavoin.
Kehoitan sinua myös oman itsesi takia kertomaan sulholle. -Haluatko kantaa loppuelämäsi taakkaa siitä, että ystäviesi avioliitto perustuu valheelle? -Aina kun joku ystävällisesti mainitsi heidän onnestaan, sinua kalvaisi sydämessäsi synkkä totuus kaikesta.
Toinen vaihtoehto on, että joskus asia paljastuisi kuitenkin. -Mitäköhän luulet sulhon ajattelevan asiasta kun kuulisi sinun tietäneen kaikesta tapahtuneesta koko ajan. Jos ystäväsi on noin petollinen miehelleen, hän voisi tällaisen tilanteen paljastuttua vetää hyvinkin sinutkin mukanaan jorpakkoon. -Tee palvelus kaikille teille kolmelle ja ole rehellinen tälle miehelle. Heti!
Ystävä ei ole vastuussa aikuisesta ystävästään. Jokainen menee hautaan niiden mokiensa kanssa jotka on tehnyt ITSE. Ystävä ei ole naisen huoltaja.
Hänen ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Hän on tehnyt parhaansa, yrittänyt puhua ja saanut jo nyt melkein naisen silmilleen. Viestinviejät ammutaan AINA. Hänen ei tarvitse ottaa vastuuta toisten avioliitosta.
Ikävä kyllä on oletettavissa että ystävyys kaatuu moraalisiin eroihin myöhemminkin, mutta jos luit tuon ketjun ylempiä viestejä niin jos haluaa HYVIN pikaisen eron ystävästä ilman välien selvittelyä, niin se onnistuu kun puuttuu toisten avioliittoon.
Toiset EIVÄT EDES HALUA TIETÄÄ PETTÄMISESTÄ. Heille moraalinen petos ei ole petos ollenkaan, kunhan eivät tiedä siitä! Heille on sama pettääkö puoliso, kunhan eivät tiedä siitä mitään.
Tuollaista moraalista taakkaa että "pakko kertoa" ei voi asettaa ystävälle! Se että joku tykkää kissoista ei tarkoita että toisenkin olisi pakko tykätä.. Et voi moralisoida toisten puolesta.
Ensinnäkin A. En moralisoi, puhun vain kylmää faktaa. B. Jos moralisoin, olen täysin oikeassa tässä asiassa, jos ajatellaan vähän laajemmalla tasolla kuin sinä näytät ajattelevan. C. Luuletko, kun sanot minua moralisoijaksi, että se on minusta ikävää? -Päin vastoin, olen ylpeä, jos minulla on vielä moraaliset käsitykset kohdallaan! Joiltain se taitaa puuttua tälläkin palstalla?
Kyse ei ole siitä ammutaanko viestinviejä tai haluaako joku olla tietämättä petoksesta! Minusta on todellakin parempi vaihtoehto ottaa vaikka paskaa omaan niskaansa kertomalla totuus ja ottamalla riskin siitä että tämä mies ei haluaisikaan tietää tulevan vaimonsa pelehtimisistä.
Joka tapauksessa tämä ystävä tekisi vain miehelle palveluksen, joka luultavasti vaikuttaisi koko hänen loppuelämäänsä. En missään nimessä väitä, etteikö tällaisesta asiasta tulisi kaikille paha mieli ja ehkä ystävyyskin menisi, mutta uskon vahvasti totuuteen ja rehellisyyteen ihmisten kesken. Sen verran täytyy toisia kunnioittaa.
Sinä olet varmaan itse sitten moraalisesti laajakatseisempi, käyt ehkä vieraissa tai muuten vain aivosi ja sydämesi ovat herneen kokoisia. Selittää hyvin äreän puolustuskantasi tähän kiperään asiaan.
Joka tapauksessa kaikki ihmiset ovat vastuussa myös kanssaeläjistä ja myös heidän hyvinvoinnistaan. Jos olet rehellinen itsellesi, voit olla rehellinen myös muille - niin helppoa se on.
Oikein hauskaa ja moraalisesti vireää kesää sinulle! :)
Alkuperäistä ketjun kirjoittajaa kehoitan seuraamaan sydäntään. Sillä ei ole väliä, mitä minä tai joku muu sinulle neuvoo. Tiedät tekeväsi oikein, mitä se sitten onkin, kun sydämesi tuntee niin. Tsemppiä kiperään tilaanteeseen.
Älä sekaannu ystäväsi ja hänen miehensä väleihin. Kuten ystäväsi on jo sanonutkin se on hänen elämänsä ja vaikka sinun on vaikea hänen tekojaan hyväksyä, niin anna olla. Anna hänen tehdä omat virheensä, kenties hän niistä vielä oppii joku päivä. Ja jos ei opi, niin se ei ole sinun ongelmasi, sinulla on oma elämäsi.
Koko touhu loppujen lopuksi kaatuu sinun niskaasi.Menetät ystäväsi,jos puutut.Olet yrittänyt puhua,et voi muuta.Jos ystäväsi ällöttää sinua,ota etäisyyttä.Et pysty muuttamaan häntä.Olen ollut vastaavassa tilanteessa.Yritin puhua,ei auttanut.Erosivat lopulta,mutta emme ole enää paljoa tekemisissä,koska ystäväni osoittautui minuakin kohtaan tietyissä asioissa paskapääksi.Joten jos hän pystyy tuollaiseen,niin älä puutu.
kuinka hyvää tarkoittasit, saat viestinviejn maineen ja tiedäthän miten niille käy..leikki leikkinä,anna kaverisi touhuta ja pidä itse mielummin matalaa profiilia. Vot myös suoraan sanoa ystävällesi, että et halua kuulla sanaakaan hänen touhuistaan, silloinhan et myöskään tiedä asioita etkä joudu tilille pimittämisestä. Muista, mitä vähemmän toisten,ystävienkin intiimeistä asioista tiedät, ajan mittaan sen parempi.
Ei ole sinun tehtäväsi olla "moraalisesti vastuussa" ystäväsi käytöksestä. Voit samalla miettiä mitä tuo ystävyys sinulle merkitsee ja mitä saat itse siitä,jos arvonne ja moraalikäsityksenne ovat noinkin eri maailmoista.
Mitä tekee sellaisella ihmisellä, joka ei ole ihan samalla aaltopituudella? Antaa vain mennä... Maailmassa on muitakin ihmisiä.
Tämä kommenttini ei ollut vinoilua, vaan olen oikeasti tuota mieltä!!!!!
Kunhan halusin tarkentaa, ettei väärinkäsityksiä synny..
Olet menossa Jumalan silmien eteen ja valheelliseen juhlaan:(
Itse en menisi kaasoksi! Sehän on sama kuin puollustaisin hänen petoksiaan.
Entä kun asia tulee ilmi?
Sinulta kysytään miksi olit kaaso ja miksi et sanonut mitään.
Saat saman leiman kuin ystäväsikin, koska olet puollustanut häntä.
Hyppää hyvä ihminen laivasta ennenkuin se uppoaa!
Lähetä sille ystäväi miehelle nimettömänä postia.
Kukaan ei kärsi salailusta, ja asia ei jää sun omalletunnollesi.
Tietenkin posti kannattaa laittaa nimimerkillä esim. "sattumalta huomannut vaimosi touhut -tuttu" tai vaikka "vanha koulukaveri"