Nyt en todella jaksaa enää. Koko minun elämäni on ollut suurta onnettomuutta. Juon viina lievittäkseen kipuni. Myöhemmin astun mereen ja annan hypotermia hoitaa loput... On niin suuri helpotus. Kaikki sanoo että kyllä kaikki järjestyy, on aina syy elätä. Onko todella näin. Miksi minun on pakko kärsiä vain sen takia että tuttavien voivat välttyä huonon omatunnon ajatuksia jne... Tästä ei tuu mitään. Olen kuitenkin odottanut 28 vuotta!!! Olen vain niin väsynyt!!
Viimeinen päiväni täällä
Lost78
101457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Typerät ajatuksesi! Tiedän kyllä miltä tuntuu lähemmäs, itsekään ei aina meinaa jaksaa. Ei vaan mikään maistu miltään, viinaa menee jne. Mutta jotenkin olen jaksanut sinnitellä odottaen parempaa... tsemppiä sullekin!!
Ikävää että olosi on noin huono. Muista kuitenkin, että onnettomuus ja paha olo eivät loputtomasti jatku, vaan asioilla on aina lopulta tapana järjestyä. Niin myös sinunkin tapauksessasi, vaikka et sitä tällä hetkellä uskoisikaan. Katselepa eteenpäin muutama päivä tai viikko, niin asiat voivat olla jo ihan toisin... Viinan juonti ei tuossa tilanteessa auta yhtään, päinvastoin. Sehän vain masentaa entisestään. Yritä keksiä itsellesi jotain parempaa ja mukavampaa tekemistä sen tilalle.
Jos et tällä hetkellä todellakaan keksi mitään muuta syytä elää, niin elä sitten edes lähimmäistesi takia. Onhan siinäkin jo ihan riittävästi syytä.
Voimia sinulle!
Siis millaista se sun elämäsi on nyt sitten ollut? Mitä sä elämältä odotat? Mistä haaveilet? Älä murheitasi ainakaan siihen pulloon hukuta.
Tiedän että varmasti kuulostan kuin teinikäiseltä kokemattomalta typerykseltä. Olen kuitenkin nähnyt ja elänyt aika paljon. On tullut niin monta pettymystä etten jaksaa enää!!! Kaikki sanoo että elämää on elämänarvoista. En oikein tajuu miksi näin olisi. itse kärsin niin tajuttomasti mutta ketään ei välittää. Minkä takia minun on pysyttävää elossa vain muiden takia?? Haluaisin elätä mutta on lian rankaa kantaa taakka itse... Pahoittelen kaikki kirjoitusvirheet. Olen nimittäin suomenruotsalainen...
nyt ainakin viimeaikaiset pettymykset?? Ilmeisesti jotain on juuri sattunut kun päätit tänne kirjoittaa.
Heip! Kolme kertaa on kulta lähtenyt toisen mukaan, aina on kulunut kolme vuotta että tuska on hävinnyt, aina olen löytänyt uuden ja kaikki vanhat jutut on muuttuneet merkityksettömiksi. Nyt mulla on enää kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta tätä tuomiota jäljellä, sit oon viimeistään taas onnellinen :)! Kuulostaa ehkä pahalta mutta jokainen päivä on edellistä helpompi ja nopeampi, trust me!
joo, elämä ei ole helppoa ja ihmiset ovat ilkeitä ja kaikki on sitä samaa paskaa kerta toisensa jälkeen. Vaan se on kuitenkin sinun elämäsi. Panen paremmaksi, halusin kuolla 7-vuotiaana ja tässä sitä ollaan yli 30 vuotta myöhemmin.
Viinalle sitä hypotermiaa, korkki auki ja jorpakkoon koko paskalitku. Ei muuta kuin lankulle ja mereen kaikki kipua aiheuttava. Kysy itseltäsi huomenaamulla, mitä todella tahdon ja kysy sitä monena päivänä aina uudelleen ja uudelleen.
Oon samanikäinen. Kyllä mustakin tolta tuntui/ja tuntuu joskus. Maltahan vielä, elämässä tarvitaan kärsivällisyyttä. Mutta ymmärsin myös että vielä ei ole aika, tulla toisen ihmisen. Nyt on muun aika, vaikka opiskelun. Sekin on tärkeää olla sitä minkä lahjan/lahjoja on saanut. Mennä itselle oikeaan suuntaan. Sieltä löytää tarkoituksen. Ja kun tietää ja huomaa mitkä on itselle kivoja ja tärkeitä asioita toisaallakin.
Lopetahan viinan juominen, se aiheuttaa masennusta ainakin. Kohdista itsesi positiiviseen energiaan, ajatuksesi, ja puhu aina eri paikkoihin edes nimettömänä -aina vaan kun tuntuu siltä. Kuule, kun aika menee lopulta nopeaan, tiimalasi, eiköhän me ehditä viel vanhana kuolla. Löysin minäkin mitään tai en. Jotain arvokasta kokemusta ainakin löydän. Kuolin yksin tai en.
Olet odottanut 28v, niin moni muukin, minäkin. Enää en odota, elän. Aika jos on, sitten, ei väkisin. Onnellisuutta voi ihme kyllä tulla siltikin, en tiennyt sitä.
Löysin itselleni sopivaa kevyempää koulutusta ja oikeita aloja minne voin mennä. Kun tarpeeksi pitkään koitin. Yksin tässä ollaan, mutta taivas ei vieläkään pudonnut niskaani.
Lepää jos olet väsynyt, sitten jaksat taas omaan tahtiisi.
Olin samoissa tiloissa kuin sinä, mutta sen näin, suuri toivo tuli, ja ymmärrys. Takapakkia taas, mutta sitten tuli vahvuutta. Nyt en aina ymmärräkään kuin vähän, mutta sen verran ymmärrän että etsitään oikealla tavalla oikeista asioista jotakin kivaa. Ollaan myös onnellisia siitä mitä on, eikä siitä mitä ei ole. Rakennetaan, ei hajoteta. Pinnallisuus pois, jo helpottaa sekin. Elämä ei ole näyttänyt sulle varmaan kaikkia puolia vielä kuitenkaan. Hyviä tarkoitan. Ymmärretään myös että epäkypsiä kommunikaatiotaidottomia on ja heille emme voi muuta kuin koittaa rentouttaa tunnelmaa :) Jos joku töksäyttää. Älä siis välitä jos joku on tökerösti sua kohtaan käyttäytynyt, se on vaan sitä kakaramaisuutta aikuiseltakin tai väsymys iskenyt. Positiivinen kun on oikea muoto käyttäytyä.
Tärkein on puhe, ja auttaja, nimettömänäkin voit aina puhua.
Kevyemmin, huumoria myös. Muistathan. Ja puhetta siksi ettei aina itse näe kun putken läpi jos masis on.
Minäkin olen täällä, yksin, se joka kompastui elämän kengän nauhoihin. Et ole yksin. Täällä! Huomaatko minut. Halaan sinua kovasti. Juttelisin vaikka kanssasi koko yön tai aina vaan. -Lepää, älä luovuta turhaan, koska asioilla on tapana järjestyä, kun vähän niitä potkii oikeaan suuntaan, kun ensin mietiskelee. Huomaisit myös että luovutit turhaan, asioille kun löytyy aina hyvä ratkasiu täälläkin vaikka se ensin on "hankalaa".
Nyt luin myös ihmissuhde asioitasi. Voisitko olla edes ystävä tämän viimeisen kanssa? Ja muistaa että jollei hän, joku muu peittoaa hänet mahdollisesti. Moni painii samojen asioiden kanssa. Illuusio on luulla että kenelläkään on kukkaa elämä "suhdeasioissa"... Ennemmin tai myöhemmin lähes jokaisella on tällaisia asioita. Ehkäpä elämän oppikirjasta. Vaikeuksien kautta voittoon.
Lähde varovasti tutustuen kauan, ystävänäkin... ihmissuhteisiin. Olen käynyt tunnemyrskyjä, tiedän kyllä, kaikenlaisista tuntemuksista. Nyt en rakastu, en lähde suinpäin suhteisiin. En lähdekään välttämättä ollenkaan. Ei ole pakko. Ellei tule oikeaa vastaan. Enkä ole siltikään yksin. Mutta jokainen tekee tavallaan.
Rakkaus/suhde hehkutus on harhaa. Rakkautta voi tuntea muutenkin, energiaa, ja pakolla oikea ei tule, mutta voi katsoa jos tulee. Voi keskittyä muuhunkin, kivaan.
On mullakin joka päivä vaikeaa noiden asioiden kanssa ja kun ei tosiaan mene miten haluaisi. Mutta mitäpä sille voin. Ja onhan sekin aika tollo joka ei hyviä puolia mussa näe, tai viitsi katsoa.
Itseään voi vielä kehittää, siitäkin tulee jonkilainen tarkoitus ja vielä kun hyväksyy itsensä niin se on hyvä.