Menkää tonne lukemaan mitä ihmiset kirjoittaa mummuistansa.
jos internet olisi ollut 30 vuotta sitten olemassa, olisivat noiden "mummujen" miniät täällä haukkuneet niitä ja ne mummu-anopit haukkuneet miniöitä katkeriksi prinsessoiksi.
Tuola näkee omien lastenlasten näkemyksiä, ei miniöiden.
Kyllä jotkut anopit ja mummut voi vaan olla vittumaisia ja sille ei voi mitään. mulkku tulee aina oleen mulkku ja vanhempana se vielä vaan kärjistyy.
Laitoin nauhan näiden kahden välille nyt. Itsellä ei anoppia, mutta tykkään lukea palstaa ja nauraa puolin jos toisin. Itselläni on ollut vittumainen mummo! äitini vihas sitä -samoin KOKO suku. Lauko suustaan ihan mitä vaan. Usein porukka lähti sieltä itkien pois. Minä mukaanlukien monen monta kertaa.
Että sellasia anoppeja on.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001509&posting=22000000016082352
jos internet olisi ollut 30 vuotta sitten olemassa, olisivat noiden "mummujen" miniät täällä haukkuneet niitä ja ne mummu-anopit haukkuneet miniöitä katkeriksi prinsessoiksi.
Tuola näkee omien lastenlasten näkemyksiä, ei miniöiden.
Kyllä jotkut anopit ja mummut voi vaan olla vittumaisia ja sille ei voi mitään. mulkku tulee aina oleen mulkku ja vanhempana se vielä vaan kärjistyy.
Laitoin nauhan näiden kahden välille nyt. Itsellä ei anoppia, mutta tykkään lukea palstaa ja nauraa puolin jos toisin. Itselläni on ollut vittumainen mummo! äitini vihas sitä -samoin KOKO suku. Lauko suustaan ihan mitä vaan. Usein porukka lähti sieltä itkien pois. Minä mukaanlukien monen monta kertaa.
Että sellasia anoppeja on.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001509&posting=22000000016082352
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuolla sinun kokemuksellasi yleisestikin otaksutaan että "kaikki" mummot ja anopit on ikäviä - et ota sitä huomioon yhtään miten pahaa mieltä sellainen asenteellisuuden leviäminen ja levittäminen aiheuttaa niissä, jotka kiltisti parhaansa yrittävät olla mukavia, kilttejä anoppeja ja mummoja
Ihan varmasti on anopeissa, miniöissä, vävyissä, appiukoissa, kaikissa ilkeitä ja katkeria ihmisiä,jotka osaavat hankaloittaa toisten elämää.
Mutta se ei ole yleinen tilanne, ei sinne päinkään. Ainahan on niin, että paljon toistensa kanssa tekemisissä olevat ihmiset ovat alttiita riidoille, sama tilanne voi olla esimerkiksi oman vanhemman tai lapsen kanssa.
Mitä tulee sitten tähän anoppi tai appi asiaan; usein siinä on ongelmana se, että parisuhde ei ole kunnossa tai takeltelee, silloin kaikki toisessa ihmisessä pakkaa ärsyttämään ja mikäs onkaan parempi kohde kuin puolison vanhempi, syytellä häntä kaikesta. Tiedän tunteen, miten helposti siihen menee, mutta jos uskaltaa rehellisesti miettiä omia ongelmiaan, kohdentaa ne oikein, anoppikaan ei ärsytä ollenkaan. Hän on oikeasti ihan mukava. Ja viat ne on minussakin, olen huomannut :)
Tuosta alkuperäisestähän voi nyt päätellä että tarkoitin kaikkia mummuja ja anoppeja... tietty!
Ja kyllä -joskus ei tarvi edes parisuhteessa olla vikaa kun anoppi on mulkku niin kun omalla äidilläni (joka itse on sellainen joka ei halua pahaa kärpäsellekään) luulen että enimmissä tapauksissa niin kuin tällä palstalla kirjoittavat ne miniät joiden miniä-anoppi suhde on kärjistynyt jatkuvan ilkeilyjen vuoksi.
ELI TÄLLÄISENÄ NUORENA PLIKKANA, SIVUSTA KATSOJANA sanon kaikille miniöille, että paskaa ei tarvitse sietää, mutta sanonta kuuluu: viisas vaikenee. Ei tarvitse olla tekemisissä mulkkujen anopeiden kanssa. Asiat voi järjestää aina niin, ettei tarvitse tavata.
Miniöille myös: kärpäsestä ei myöskään kannata tehdä härkästä. Kaikki me joskus mulkkuja ollaan. Ne ultimate mulkut voi siis kuitenkin unohtaa, ja jatkaa elämää.
porukkaa NUORET, mulkutatte VANHOJA, mutta jos olettekin itse niitä..katsokaa peiliin ja miettikää..?
ei ne nyt kaikki nuoret MULKUTA VANHOJA.Mutta kun se nyt vaan on niin , että meissä anopeissa on niitä MULKKUJA myös.Ja vanhempana kun pitäis olla viisaampi......
Minun tuttavapiirini on mummuikäinen, kaikki erilaisia.
Yhtäkään näistä isovanhemmista ei saa samaan muottiin.
Ei myöskään suhdetta lapsenlapseen.
Tunnen ikäihmisiä, joilla omat lapset jotka jo 50 v. joten lapsenlapsia ei tule olemaan.
Samoin kuuluu tuttaviini "ikäneitoja" ilman lapsia, joten myös ilman lapsenlapsia.
Näissä henkilöissä on yhteistä eriasteinen suru,
lapsenlapsettomuudesta,
tai siitä ensimmäisestä, eli lapsettomuudesta.
Perinne mummua ei ole.
Tunsin oman mummuni ja pidin häntä viisaana ja hyvänä ihmisenä.
Äitini ei sallinut mummun tapaamisia, hän ilmoitti jo ennen lapsenlapsia:
"Olen osani hoitanut yhtäkään en syliini ota."
Mummi äidin äiti oli kuollut ennen syntymääni.
Lasteni mummu oli kuollut ennen X-miehen tapaamista.
Olen ensimummu Juniori on puolivuotias, Seniori yli kolmenkymmenen.
Olin hyvin varauksellinen mummuvirastani, koska suhde Senioriin on hyvin kimurantti. Seniori käyttää valtaa tapaamisien suhteen, erimielisyyden sattuessa, käytti jo ennen isäksi tulemistaan.
Oletin, voivani pitää Junioriin viileää väliä,
koska esim. nuorten eron jälkeen, suhteen ylläpito voisi olla mahdotonta. Mietin säästäväni itseni mahdolliselta menetyksen tuskalta.
Tunteet eivät ole järjellä säädettävissä...
Mitä tunnen tai koen lapsenlapsessa?
Vauvantuoksun (joka häivähtää Seniorille vauvana), kujertavan vilkkaan ja aktiivisen pienenpojan, pehmeän ihon, tarkkaavaisen silmäparin.
Sukuni/-mme näköä ei Juniorissa nähtävissä:)
Tunnen hellyyttä ja koen iloa läheisyydestä, pikkuista sylissä pitäessäni.
Näin ilon jota Juniori osoitti kuullessa isänsä äänen.
(eräästä vierailukerrasta vain isän hakiessa)
Tunsin mieletöntä iloa ja onnea Seniorin vanhemmuudesta.
Kuulen ikävän, (itkun oma sävy) juuri ennen kiukuttavaa untenmaille menoa.
Äidin ikävä, jota mummu ei voi poistaa,
tunnen hellyyttä Junioria kohtaa ja kiitollista iloa Miniästäni.
(Juniorissa on isänsä piirteitä; Nukkumatti saa kiukun kirahduksia ja unihiekka ihan itkettää.)
Olen onnistunut saamaan mummu suhteen hyvään kehitys vaiheeseen.
Juniori käy vierailulla mummolassa säännöllisesti.
Elämä on ainut kertainen, mitään valmista kaavaa ei ole.
Miksi rakastan tätä lasta?
Rakastan kaikkia lapsia, olen aina rakastanut, rakkaudelle on ikäni mittainen historia.
Elämän unelmani oli 4-5 lasta.
Mummuksi tuleminen on lahja. Lahjan antavat vanhemmat.
Omat lapseni olivat elämänlahja, laina jota sain rakastaa.
Opin elämänkiertokulun ymmärtämisen konkreettisesti vauva sylissäni.
Peiliin katsoessani, minua katsoo takaisin mummuikäinen vanheneva nainen.
Ihminen ei huomaa omaa paikkaansa elämän kiertokulussa, ajan tajuaminen on vaikeaa.
Omaa mummuani muistaessa, koen antaneeni osani elämän kiertokulkuun.
Minulla on syvä rauha.
Pelko elämästä on kadonnut, kuin olisi voittanut elämän.