Vähän taustaa:
Ollaan erottu miehen kanssa reilu vuosi sitten ja mies löysi melkein heti uuden. Minullakin on ollut omat seikkailuni, mutta en ole edes ajatellut vakiintumista, koska olisin halunnut jatkaa mieheni kanssa.
Aluksi kaikki tuntui sujuvan, mutta kun mies löysi uuden, niin kaikki asiat muuttuivat kovasti vaikeiksi. Lasten takiahan tässä lähinnä yhteyksiä pidetään, vaikka aluksi sovittiin että pyritään säilyttämään ystävyyskin. Taitaa kuulua asiaan, etenkin kun miehellä on jo uusi suhde, että välit kuitenkin hiljalleen viilenevät.
Jossain vaiheessa minustakin tuntui että pääsen taas elämän syrjään kiinni, vaikean alun jälkeen, mutta nyt on taas ihmeen vaikeaa. Tuntuu että olo on lähes yhtä paha, kuin silloin kun kuulin että mies on tavannut jonkun.. Koko ajan on itkuinen olo, mutta itku ei vain tule.
Eron jälkeen ollaan juteltu asioista miehen kanssa paljon, viimeksi kai viime viikolla. Jostain syystä hänen puheistaan välittyy minulle vaikutelma, että jotain tunteita hänellä vielä on jäljellä, mutta hän ei halua niitä päästää pintaan, koska olen häntä siinä määrin loukannut. Mietinkin että ajatteleeko mies niin, että vaikka tunteita on, niin hän ei uskalla ajatella enää yhteiseloa kanssani, etten satuttaisi häntä enää uudestaan.
Ja miten hitossa tähän asiaan saa jotain järkeä, kun samat asiat pyörii mielessä koko ajan, eikä niihin tule mitään tolkkua...
Niin ja sanottakoon vielä, että mies on siinä määrin ylpeä, ettei varmasti minulle myöntäisi, vaikka olisinkin oikeassa tässä asiassa.
Ollaan erottu miehen kanssa reilu vuosi sitten ja mies löysi melkein heti uuden. Minullakin on ollut omat seikkailuni, mutta en ole edes ajatellut vakiintumista, koska olisin halunnut jatkaa mieheni kanssa.
Aluksi kaikki tuntui sujuvan, mutta kun mies löysi uuden, niin kaikki asiat muuttuivat kovasti vaikeiksi. Lasten takiahan tässä lähinnä yhteyksiä pidetään, vaikka aluksi sovittiin että pyritään säilyttämään ystävyyskin. Taitaa kuulua asiaan, etenkin kun miehellä on jo uusi suhde, että välit kuitenkin hiljalleen viilenevät.
Jossain vaiheessa minustakin tuntui että pääsen taas elämän syrjään kiinni, vaikean alun jälkeen, mutta nyt on taas ihmeen vaikeaa. Tuntuu että olo on lähes yhtä paha, kuin silloin kun kuulin että mies on tavannut jonkun.. Koko ajan on itkuinen olo, mutta itku ei vain tule.
Eron jälkeen ollaan juteltu asioista miehen kanssa paljon, viimeksi kai viime viikolla. Jostain syystä hänen puheistaan välittyy minulle vaikutelma, että jotain tunteita hänellä vielä on jäljellä, mutta hän ei halua niitä päästää pintaan, koska olen häntä siinä määrin loukannut. Mietinkin että ajatteleeko mies niin, että vaikka tunteita on, niin hän ei uskalla ajatella enää yhteiseloa kanssani, etten satuttaisi häntä enää uudestaan.
Ja miten hitossa tähän asiaan saa jotain järkeä, kun samat asiat pyörii mielessä koko ajan, eikä niihin tule mitään tolkkua...
Niin ja sanottakoon vielä, että mies on siinä määrin ylpeä, ettei varmasti minulle myöntäisi, vaikka olisinkin oikeassa tässä asiassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kun mulle. Ja fiilikset nyt on aika samanlaiset. Erostani on reilu vuosi ja välillä tuntuu kuin taas olisi alkanu koko eron käsittely uudestaan.
Exä myös halusi ystävyyttä mutta kun uusi nainen löytyi niin välit viilenivät ja hän oli vielä se joka vaati oikein ystävyyttä ja nyt hän ei sitä enää haluakaan.
Itsestäni myös tuntuu että hänellä olisi jotain tunteita vielä mutta ei vaan voi näyttää että on kenties tehnyt virheen, hän oli se joka lähti nopeasti mun ja lasten luota.
Oisko sulla mailiosoitetta, ois kiva vaikka vaihtaa ajatuksia?
Mulle voi meilata osoitteella [email protected]
postia tulemaan.