Mä haaveilen Siitä Oikeasta. Siitä, mistä kaikki sanoo, et "kyl sen sit tietää kun se kohdalle osuu". Onko sellasta olemassa? Jos ajattelee maapallon ihmisten lukumäärää, kaikille EI voi sellasta olla! Miesten suhde naisten lukumäärään jne. Mitä sit jos se mun Oikea on jossain Uudessa-Seelannissa eikä me ikinä tavata? Great. Voiko uskoa semmosen kohtaamiseen vai onko se romanttista löpinää? Voiko semmosen tavata vaikkei siihen uskoiskaan? Ootteks te tavannu Sen Oikean? Huraa, monta kyssäriä... Alan olla epätoivoinen!
ONKO SIELUNKUMPPANEITA OLEMASSA?
26
5595
Vastaukset
- tunnistaa
Ole huoleti, kyllä sen Oikean tunnistaa, kun Hän vihdoin kohdalle osuu.
Itselläni on takana jo roimasti elämänkokemusta ja muutamia todella pitkäaikaisia suhteita. Minäkin ajattelin aikaisemmin, ettei sitä "Yhtä ja Oikeaa" ole olemassakaan, vaan pikemminkin oikeita ihmisiä eri aikaan. Ajallaan oli nuoruuden rakkaus, jonka kanssa opeteltiin seurustelun aakkoset sekä aviopuoliso, jonka kanssa oli hyvä perustaa perhe.
Vasta, kun nyt aikuisena tapasin uuden rakkauden, huomasin, että "Se Oikea "onkin olemassa, vaikka hänen tapaaminen voi kestää. Ainakin minuun Hän teki heti lähtemättömän vaikutuksen. Tänäänkään en osaa selittää, mikä Hänessä vetoaa minuun,mutta hyvänolontunteestani tiedän löytäneeni sen sielunkumppanin. Yllätyksenä itsellenikin, hän ei ollut lainkaan sellainen kuin olin aijemmin kuvitellut suuren rakkauteni olevan.- ...olla mun kirjoittamani!
Noin juuri mullekin kävi; oli nuoruudenrakkaus, toistakymmentä vuotta kestänyt avioliitto ja lopulta kuin salama kirkkaalta taivaalta se Sielunkumppani! No; vieraalta maalta se löytyi mutta löytyi! Ihan saman kulttuurin piiristä tosin, ei olla näitä "monikulttuurisia" vaikka äidinkieli eri onkin.
Olin jo jätettynä valmis elämään elämäni yksin, vain lasteni kanssa kun kohtasin Rakkauden jollaisesta me kaikki haaveilemme. Ja samoin mulla; ei hänkään ollut sellainen jollaiseksi unelmieni miehen kuvittelin mutta tiesin välittömästi hänet löytäneeni kun kohtasimme. Ja tunne on molemminpuoleinen, sen voin varmaksi sanoa hänenkin puoleltaan. - huuhaamuumi
...olla mun kirjoittamani! kirjoitti:
Noin juuri mullekin kävi; oli nuoruudenrakkaus, toistakymmentä vuotta kestänyt avioliitto ja lopulta kuin salama kirkkaalta taivaalta se Sielunkumppani! No; vieraalta maalta se löytyi mutta löytyi! Ihan saman kulttuurin piiristä tosin, ei olla näitä "monikulttuurisia" vaikka äidinkieli eri onkin.
Olin jo jätettynä valmis elämään elämäni yksin, vain lasteni kanssa kun kohtasin Rakkauden jollaisesta me kaikki haaveilemme. Ja samoin mulla; ei hänkään ollut sellainen jollaiseksi unelmieni miehen kuvittelin mutta tiesin välittömästi hänet löytäneeni kun kohtasimme. Ja tunne on molemminpuoleinen, sen voin varmaksi sanoa hänenkin puoleltaan.No kiitos teille! Saitte sydämeni taas vähän värähtelemään toivosta. Minusta olisi vaan aika kurjaa, jos joutuisin odottelemaan vielä parisenkymmentä vuotta ja kokeilemaan sillä välin kaiken maailman psykopaatteja tai kärvistelemään yksin... Tietty vanhempana on kypsempi silti. En tosin halua naimisiin kenenkään kanssa ellen oo ehdottoman varma siitä hengenheimolaisuudesta. Kai noita maagisia tarinoita sitte on, ja vois kai ajatella niinkin, ettei mulle ois annettu suurta visiota ja toivetta jostain, jos ei mulle semmosta ihmistä olis! Pitäs vaan nyt rauhottua ja avata silmät. Kai se sieltä sitte tuloo.
- etsiminen
huuhaamuumi kirjoitti:
No kiitos teille! Saitte sydämeni taas vähän värähtelemään toivosta. Minusta olisi vaan aika kurjaa, jos joutuisin odottelemaan vielä parisenkymmentä vuotta ja kokeilemaan sillä välin kaiken maailman psykopaatteja tai kärvistelemään yksin... Tietty vanhempana on kypsempi silti. En tosin halua naimisiin kenenkään kanssa ellen oo ehdottoman varma siitä hengenheimolaisuudesta. Kai noita maagisia tarinoita sitte on, ja vois kai ajatella niinkin, ettei mulle ois annettu suurta visiota ja toivetta jostain, jos ei mulle semmosta ihmistä olis! Pitäs vaan nyt rauhottua ja avata silmät. Kai se sieltä sitte tuloo.
ja juuri silloin tuo ihminen ilmestyy. Itse olin lopen kyllästynyt kaksilahkeisiin ja päätin sisimmässäni, että nyt riittää, olen rauhassa yksin. Eipä mennyt kauaa kun tuon miehen kohtasin, ja se oli siinä. Nyt yli 20vuotta avioliittoa takana, kaikki yhä edelleen hyvin. Sielunkumppaneita on todella olemassa. Odotat vain rauhassa sitä oikeaa.
- usko mihin sinä uskot
Kyllä siihen uskoa voi. Luulen vain että aina toisesta tuntuu että on ja toisesta että ei ole. En ole nähnyt ihmeitä. Ehkä tulen olemaan aina yksin. Ellei kumpikin kohtaa.
- sokeritassu
Kyllä se on minunkin tunnustettava, että se sielunkumppani on olemassa. Luulin, että sellainen minulla jo on, yhteistä taivalta on takana kohta 15 vuotta ja kaksi ihanaa lastakin hänen kanssaan. Olemme mieheni kanssa kuin 2 marjaa, ajattelemme samoin, puhumme samoja asioita samaan aikaan ääneen. Niin, päällepäin kaikki on niin täydellistä, kuin voisi olla. Kuljemme vieläkin käsikynkkää kaupungilla ja näytämme tosi herttaiselle parille.
No, tosiasia kuitenkin on, että kohtasin ihmisen, joka vei kerrassaan jalat alta. Olen ravistellut itseäni, tehnyt todellakin aivan kaikkeni, että pääsisin ihastuksestani. Nyt huomaan kuitenkin olevani pisteessä, että hän on vallannut minut täysin. En tiedä, mikä minuun iski, se oli salama kirkkaalta taivaalta. Pam -olin rakastunut. Tiedän, ettei tämä ollut yksipuolista, mutta silti emme ole toistemme kanssa tekemisissä. Tämä on muuttunut kaukorakkaudeksi, tunne on ja pysyy etäisyydestä huolimatta. Emme lietso sitä, tunne vain on.
Eli pakko se on myöntää, sielunkumppanini taisin löytää. Ei sitä voi järjellä selittää! Aivan käsittämätöntä!
Täytynee sanoa vielä se, että ennen olin levoton, aivan kuin jokin olisi minua vaivannut ja pälyilin ympärilleni jotain etsien. Nyt olen levollinen, vihdoin, enkä pälyile mihinkään, olen vain -ja onnellinen!- intuitio, hiljainen tieto...
Niinpä se kävi mullekin. Maailman parasta elämää viettäneenä... Vuosiakin meni ensin joidenkin "heikkojen signaalien" vaikutuspiirissä, että jotain tulee tapahtumaan ja pelottikin. Mitä lie intuitiota. Ja sitten viimein se tapahtuikin ja se pelotti ja kummastutti, kuinka niin voi käydä. Kuinka niin kaksi eri maailmasta ja jopa eri ikäluokastakin voivat löytää toisensa tavalla, jota ei voi sanoin kuvata. Se vain tuntuu ja sen vain tietää heti, kun se tapahtuu. Nyt vain on sanoinkuvaamaton rauha, luottamus ja vahva tietoisuus siitä, että on koskettanut erikoisella tavalla, puhtaalla rakkaudella toisen ihmisen sisintä rikkomatta silti mitään ympäriltään.
On vain tunne, että tuossa edessäni, tuolla vain ajatuksen päässä on sielunsisareni, ystäväni lopun elämääni. Sisäinen voima, jonka siitä ajatuksesta saa, on suunnaton.
Ja siltikin kaikki muu maailma toimii ja pyörii ympärillämme edelleen samanlaisena .. särkymättä, rikkoutumatta. Eikö siinä olekin jotain suurta?!
- MrHalu
David M. Buss - Halun Evoluutio! Tai siis lukekaa kaikki joilla epärealistisia 'se yksi ainoa ja oikea odottaa takana kulman'-ajatuksia. Suosittelen, helpottaa elämää!
- Elisa66
Niin..minä uskon sielunkumppanuuteen.Itsekin löysin omani.Kauan oltiin ystäviä,tultiin tosi hyvin toimeen.Silloin jo synkkasi,mutta vasta monen vuoden jälkeen rakastuin..ja rakastuminen tuli sinänsä yllättäen,että oltiinhan tunnettu jo 5 vuotta..
- olen luultavasti tavannut
nyt, kun olen ollut jo viisitoista vuotta naimisissa. Tutustuin työpaikalla 6 vuotta nuorempaan mieheen, jonka kanssa olen liikuttavan samankaltainen monissa asioissa. Keskustelemme kaikesta maan ja taivaan välillä, jos vain aikaa sattuu olemaan. Olemme molemmat perheellisiä, joten se siitä sitten. JA toisaalta en tiedä hänen ajatuksistaan liittyen sielunkumppanuuteen, emme ole koskaan sellaisista asioista puhuneet. En ole rakastunut tähän mieheen, tunnen vain syvää ystävyyttä. Toisenlaisissa olosuhteissa voisin varmasti ihastuakin, mutta tämä ikäerokin on oma juttunsa.
Avioliittoni on ihan ok, rakastan miestäni edelleen, vaikka joskus mietin miksi. - että on
kyllä ehdottomasti "sen oikean" olemassa oloon. Ja itse asiassa tiedän, että niin on. Siinä vaiheessa, kun päädyn yhteen miehen kanssa, josta ajattelen niin tiedän kyllä, että hän on "se oikea". Siitä ei ole epäilystäkään :)
- Lellukka45
ihanaa, kun tietää, että sielunkumppani tosiaankin on olemassa. Meillä kaikillahan on kuitenkin se oma kohtalon määräämä tie kuljettavana, ennen kuin olemme valmiit kohtaamaan sen oikean eikä sitä voi välttää. Löysin omani vuosi sitten, mutta elämäntilanteistamme johtuen en kuitenkaan saa häntä omakseni, mutta ystäviä voimme silti olla. Hän ei usko sielunkumppanuuteen samalla tavalla kuin minä, mutta on sanonut, että ei ole koskaan aikaisemmin tavannut ihmistä, jonka kanssa olisi niin samalla aaltopituudella kuin minun kanssani. Itse tiesin heti tavatessamme ja tutustuessamme, että tätä miestä olen odottanut koko elämäni. Toivossa on silti hyvä elää, ehkä joskus olemme yhdessä, vaikka se nyt näyttääkin epätodennäköiseltä.
- Minä
Lellukka45 kirjoitti:
ihanaa, kun tietää, että sielunkumppani tosiaankin on olemassa. Meillä kaikillahan on kuitenkin se oma kohtalon määräämä tie kuljettavana, ennen kuin olemme valmiit kohtaamaan sen oikean eikä sitä voi välttää. Löysin omani vuosi sitten, mutta elämäntilanteistamme johtuen en kuitenkaan saa häntä omakseni, mutta ystäviä voimme silti olla. Hän ei usko sielunkumppanuuteen samalla tavalla kuin minä, mutta on sanonut, että ei ole koskaan aikaisemmin tavannut ihmistä, jonka kanssa olisi niin samalla aaltopituudella kuin minun kanssani. Itse tiesin heti tavatessamme ja tutustuessamme, että tätä miestä olen odottanut koko elämäni. Toivossa on silti hyvä elää, ehkä joskus olemme yhdessä, vaikka se nyt näyttääkin epätodennäköiseltä.
Myönnän, että en ole koskaan seurustellut vain seurustelemisen vuoksi. En ole väkisin etsinyt itselleni poikaystävää, vaan olen ollut ennemmin yksin ja odotellut sitä oikeaa. Eikä se ole koskaan ollut minulle ongelma, sillä osaan pitää itsestäni huolta ja olen itsenäinen, tosin joskus sitä on tuntenut itsensä yksinäiseksi ja ihmiseksi, joka ei kelpaa kenellekään ja miettinyt, että mikä minussa ihan oikeasti on vikana.
Olen kuitenkin luottanut siihen, että minulle on olemassa jossain se henkilö, jota rakastan ja joka rakastaa minua ikuisesti.
Sitten lähdin reippain mielin Ranskaan töihin, koska halusin ylläpitää ranskan kielen taitoani. Se oli syyni lähteä sinne. Minulla ei ollut mitään aikomusta ihastua saatikka rakastua kehenkään.
Siinä sitten vaan kävi niin, että rakastuin. Välimatka on edelleen pitemmän puoleinen, sillä minä opiskelen Suomessa ja hän Ranskassa.
Mutta ehdottomasti on totta se, että "silloin kun sitä ei etsi, se tulee vastaan ja sen löytää". Olemme toisillemme ehdottomat sielunkumppanit, että itseäkin ihan hämmästyttää.
Meillä samankaltaisuudet (molemmat oinaita) vetivät puoleensa ja vetävät edelleen. On ihanaa olla sellaisen ihmisen kanssa joka ymmärtää, joka pitää samoista asioista, joka ajattelee samalla tavoin, ja jolla on samanlaiset arvot ja asenteet.
Jokaisella suhteella on tietysti omanlaiset asiat, mitkä tekevät suhteesta tärkeän ja sen päähenkilöistä sielunkumppanit.
Uskoin alusta lähtien, että joku jossainpäin maailmaa kuuluu minulle ja se päivä, 14.7., se hetki oli tarkoitettu minulle. Silloin tapasin oman sielunkumppanini.
Sanonkin sinulle, että usko siihen, ole kärsivällinen, äläkä turhaan etsi, sillä et sinä etsimällä sitä löydä! Se tulee aikanaan vastaan.
- Teraam
Vanhempani uskovat. Avioituivat 4 kk:n tuntemisen perusteella ja nyt takana on n. 35 aviovuotta. Samoin molemman puolen isovanhemmat ovat olleet ikuisesti naimisissa ja 1-avioisia ja kasvaneet saumattoman näköisesti yhteen.
Minua aina kasvatettiin siihen, että kyllä sen oikean tunnistaa, kun se kohdalle osuu. No, olen sitten pitänyt jokaista ihastusta "sinä oikeana", ja ollut jo kahdesti naimisissa... minä uskon, että jokaiselle löytyy suielunkumppani, mutta sitä yhtä oikeaa ei ole. vaan muutama jokaiselle. sen takia ei ole vaaraa että se ainoa oikea löytyy austraaliasta vaan jo muutama ihan suomestakin .) yhden olen jo itselleni löytänyt. tosin hän on ystäväni,yksi parhaista ikinä. ajattelemme samoin, ja välillämme on lähes telepatiaa. kuitenkin uskon ettei hän ole ainoa sielunkumppanini mutta kiirettä en pidä. (se, kuinka toisemme löysime löytyy nuorten kirjeystävät.osastolta otsikolla tahdon kertoa... ) :)
- epätoivoinen.
Ei sitä oikeaa olekkaan! Se on vaa Se joku, Se sopiva. Ennen mäkin kuvittelin et Se oikea olis olemassa mut sit tajusin iän myötä et se EI voi pitää paikkaansa, koska miten muuten selittäisit avioerotkin!? Siis se sopiva - se viimeinen - se elämän mies/nainen. niinpä miten sitten selität kans homoseksuaalijutut? Ja ne jotka ei löydä sitten ikin ketään! Kuulemma miehii on naisiin enemmä koko maailmassa. Niinpä miten sit riittäis jokaiselle miehelle ns. se oikea!? Ovatko loput homoja, heh? Ns. Se oikea on vaa joku typerä jonkun epätoivoisen keksimä juttu, joka ei pidä paikkaansa, ainakaan mun mielestäni. Joku uskonnollinen juttu kait? Taikauskooko? Aika utopistinen juttu!!!
- kaveritasollakin
On olemassa!
Etkö ole huomannut tätä sielunkumppanuus asiaa
ystäväsuhteissasi? Onko sinulla parasta kaveria, jonka kanssa sinulla on sielunkumppanuus?
Jos on niin todrnnäköisesti jostain löytyy sielultaansopiva mies elämääsi. - rakkaudesta
En usko että "se oikea" on oikea ilmaisu, mielestäni olisi realistisempaa haaveilla onnellisesta rakkaudesta. Kaikkia ihmisiä kait yhdistää kyky rakastua ja rakastuminen "vie järjen". Onnellinen se, ken tämän rakastumisen rakkaudeksi kypsyttää ja siihen sitoutuu... Ei sen toisen mikään samoja asioita harrastava sielunkumppani kyllä tarvitse olla - se vaan rakastuneesta tuntuu siltä. Yleensähän luulisin ihmisten rakastuvan helpoiten "vihollisleirin edustajiin". Mitä lie rodunjalostuksellisia päämääriäkin siihen rakastumiseen liittyy - miksi muuten olisi niitä komeita "kaikkien naisten" rakastamia "sydäntenmurskaajia" joita kukaan ei omakseen saa? Sama tunne se on onnellisesti ja onnettomasti rakastuneella että onnea sinulle että juuri sinua onnistaisi.
- omansa löytänyt
Olen kerran eronnut, nelikymppinen ja nyt vasta löysin oman sielunkumppanini. Rakastin toki ex-miestäni kovasti, enhän olisi hänen kanssaan koskaan naimisiin muuten mennyt ja lapsia hankkinut. Meillä kuitenkaan ei koskaan ollut sitä yhteyttä mitä nyt tunnen nykyisen kumppanini kanssa. Exäni löysi oman puolikkaansa ja jätti minut. Aluksi se oli toki järkytys mutta pääsin ylitse ja kun olin jo päässyt vaiheseen jossa nautin elämästäni vain lasteni kanssa, kohtasin Hänet........ Ajatuksemme kulkevat niin samaa rataa että se joskus suorastaan saa meidät pelästymään. Meillä molemmilla on menneisyytemme ja olemme tulleet siihen tulokseen että tarvitsimme tuon kaiken pystyäksemme nyt nauttimaan vihdoin siitä oikeasta pyyteettömästä rakkaudesta. Nuorempana ja pienemmällä elämänkokemuksella olisimme kenties vain satuttaneet toisiamme. Niin että ehkä siksi tarvitaan niitä eroja ja sydänsuruja: kasvattamaan meitä ottamaan vastaan Sen Oikean. Älkää luopuko toivosta!!!
- huuhaamuumi
En voi muuta kuin ihmetellä, että niin moni tosiaan uskoo sielunkumppanin olemassaoloon - jo on vielä kohdannutkin sen!! Minulla vaihtelee tunnista toiseen suurin piirtein ajatukset. Välillä sitä mieltä, että se on höpöhöpöä, ei semmoista oo kaikille (just toi miesten ja naisten lukumäärän ero), välillä tuntuu siltä, että koska tunne/intuitio siitä on niin vahva, sellaisen on PAKKO olla mulle jossain. Luulen et homoille ja lesboille on sit omat oikeansa homojen ja lesbojen joukossa, onhan niitä onnellisia ja pysyviä homoseksuaalisiakin parisuhteita. Ja toisaalta on myös niitä, jotka menee luostariin tai jonnekin tai muuten vaan haluaa olla yksin, niille ei sit oo tarkotus ollakaan ketään.
Oon seurustellut yli 3 vuotta kai vaan siksi, kun ei ole ketään muutakaan. Tää ihminen on maailman kiltein ja kai paras mitä vois toivoa, mutten oo ikinä rakastunut tai ihastunut siihen, oon vaan yrittänyt. Kiintynyt olen ja välitän hänestä hirmuisesti, mutta mulla on just toi levottomuus mistä joku (en nyt tähän hätään muista nimimerkkiä) mainitsi, koko ajan odotan jotain, on toive muusta. Ennen kaikkea haluaisin että kaikki lähtis tutustumisesta ja molemminpuolisesta rakastumisesta. Usein tuo ihminen jonka kanssa olen tuntuu täysin vieraalta, jos ei nähdä vähään aikaan, mulla kestää aina sopeutua siihen. Se rakastaa mua hirmuisesti ja musta on sääli, kun en voi antaa samaa takas. Pystytään kyllä puhumaan tästä. OOn ajatellut jos tuo ihminen ois sitte se mun kohtalo, se pitäs vaan tajuta. Koska eihän mulla muuta valittamista oo suhteessa kuin se että mun syvä tunne puuttuu ja henkinen yhteys mun puolelta. Ja tiedän taas, että pystyn antamaan enemmän, pystyn rakastumaan ja rakastamaan syvästi.
Näyttää siltä, että Sen Oikean kohtaa siis vasta keski-iässä?! Pitäskö mun vielä kymmenisen vuotta odottaa... Aika surullista! Mutta oon nyt vähän pirteämpi ja toiveikkaampi kuitenkin! Pitäs vaan olla myös kärsivällinen.
- kysymystä
Vastaus on kyllä.
- uskon
tähän vahvasti, olen sellaisen löytänyt!
Uskon että sielunkumppaneita on olemassa.. Sielunkumppani on sellainen ihminen, jonka kanssa asiat loksahtavat kohdalleen ja jonka kanssa tuntuu kokonaisuudessaan hyvältä, vaikka normaaliin ihmiselämään kuuluvia vaikeuksiakin olisi. Sellaisen ihmisen kanssa voi luoda tasapainoisen suhteen.
Sellaisia ihmisiä, jotka sopivat hyvin toisilleen, voi löytyä yhtä hyvin läheltä kuin kaukaa. Missä, miten ja kenet kohtaa ja kenen kanssa syntyy sitä oikeaa rakkautta ja kumppanuutta, on kai osaksi kiinni sattumasta (ja miksei tavallaan kohtalostakin...), osaksi asianomaisista itsestään..
Luulisin löytäneeni sielunkumppanini.. Olemme molemmat tunteellisia ja vähän taiteellisiakin, meillä on samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja elämänarvoja. Tietysti eroavaisuuksiakin on, mutta sen tiedostaminenkin voinee olla osa sitä sielunkumppanuutta.- huuhaamuumi
Niin sitä jäin miettimään että missä niitä ihmisiä sitten kohtaisi. Joku sanoi mulle, että jos kyseessä on sielunkumppani, se toinen voi olla vaikka roskakuski, ei tarvitse olla yhteisiä juttuja. Minusta sielunkumppanuuden suuri osa taas on ne yhteiset jutut! Nykyiseni kanssa mulla ei hirveästi oo mitään yhteistä ja se häiritsee. Pidän itseäni taiteilijasieluna ja parhaimmat ystävät, sinänsä hengenheimolaiset esimerkiksi, olen löytänyt juuri eri taiteenalojen parista.
Tällä hetkellä on vaan vähän hankalaa tavata uusia ihmisiä kun elämässä on vaan työ, pitäisi hirveästi liikkua kai ihmisten ilmoilla ja varsinkin sellaisissa paikoissa, mitkä itseä kiinnostaa. Mutta silti epäilyttää, että näistä kaikista ihmismassoista joskus sattuisi törmäämään vain siihen yhteen, joka kolahtais... Neulan etsimistä heinäsuovasta!? Kohtalo apuun pliis!
- m35
"tapasimme" ja tustuimme netin kautta yli kuukausi sitten ja lähes kaikki natsaa kohdalleen.
Todella pitkiä keskusteluja ja parit tapaamiset takana.
Kauan kestikin sen oikean löytyminen. Johtaako tämä yhteiseen loppuelämään? Sitä emme tiedä mutta aika näyttäköön.
Helvetti että olen onnellinen ja samaa sanoo hän. - parnassos
Kyllä sielunkumppanin löytää, niin löysin minäkin ilman mitään "varoitusta".Olin laittanut lehteen ilmoituksen ja nykyinen aviomieheni vastasi siihen. Rakastuin häneen ensimmäisen tekstarin perusteella ja tässä sitä vielä ollaan, kolmen vuoden jälkeen. Minulla oli lista millaisen miehen haluan. luulin etten löydä. Mutta löysin. Älä heitä toivoa menemään. Löydät sen sieltä mistä et sitä usko löytävän! Elämä yllättää!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .573185Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen472911Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631242729Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi3541827- 711104
Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito101081Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.193981- 44829
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että101822Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde26820