siinäpä hyvä kysymys...mun paras ystäväni on menossa ens kesänä naimisiin ihmisen kanssa kenen kans on pitänyt yhtä jo seitsemän vuoden ajan...no seitsemään vuoteen mahtuu paljon iloja ja suruja, mutta kun tällä hetkellä tilanne on se että tämä mun hyvä, rakas ystäväni pettää miestään aina kun vaan siihen on mahdollisuus...ja väittää silti rakastavansa miestään ja haluavansa tämän kanssa naimisiin ja lapsia!! monet kerrat oon koittanut sanoa että miettis nyt ja jos jää kiinni niin menettää kaiken. Mutta ei, joka kerran jälkeen hän vaan sanoo et nyt oli viimenen kerta mut aina vaan tulee se seuraava.
Ja nyt asiat on menny siihen pisteeseen että hän sanoo ettei jaksa kuunella mitään moraalisaarnoja, että sen on hänen elämänsä. Niin paljon kun ystävästäni välitänkin niin silti on aika vaikee hyväksyä sitä että hänen pitäs vannoo ikuista rakkautta ihmistä kohtaan ketä satuttaa päivästä toiseen, toisen tietämättä tosin. Mutta kun asuuu pienellä paikkakunnalla niin on vaan ajan kysymys koska armas sulho saa vaimokkeensa touhuista tietää...
Kyllä tuottaa vaikeuksia astella kaasona kirkon käytävää pitkin ja katsoa kun solmitaan liitto joka perustuu valheille...että mitäs sanotte, missä menee ystävyyden raja? Kertoakko vai ei...pilaanko suhteeni ystävään vai annanko hänen pilata oman ja toisen elämän...
Ja nyt asiat on menny siihen pisteeseen että hän sanoo ettei jaksa kuunella mitään moraalisaarnoja, että sen on hänen elämänsä. Niin paljon kun ystävästäni välitänkin niin silti on aika vaikee hyväksyä sitä että hänen pitäs vannoo ikuista rakkautta ihmistä kohtaan ketä satuttaa päivästä toiseen, toisen tietämättä tosin. Mutta kun asuuu pienellä paikkakunnalla niin on vaan ajan kysymys koska armas sulho saa vaimokkeensa touhuista tietää...
Kyllä tuottaa vaikeuksia astella kaasona kirkon käytävää pitkin ja katsoa kun solmitaan liitto joka perustuu valheille...että mitäs sanotte, missä menee ystävyyden raja? Kertoakko vai ei...pilaanko suhteeni ystävään vai annanko hänen pilata oman ja toisen elämän...
Vastaukset 53
Vanhimmat
Mielestäni kannattaa kyllä kertoa vaikka ystävyyssuhde menisikin pilalle. Ei toisen ihmisen elämää saa pilata tuolla tavalla. Kyllä avioparin täytyy voida luottaa toisiinsa ja on aika törkeätä toiselta jos pettää vaikka on juuri menossa naimisiin.
toisten elämän parhaita asiantuntijoita.
Anna ystäväsi elää elämänsä niinkuin itse haluaa. Jokainen tekee omat valintansa, elää elämänsä tavallaan ja myös poimii hedelmänsä aikanaan.
Kaasoudesta tietysti kannattaa (ja pitää!) kieltäytyä, jollei ko. luottamustehtävä itsestäsi tunnu hyvältä.
miksi sinun pitää kertoa?
anna toisen elää sellaista elämää,kuin hän haluaa.
minäkin petin miestäni, ennenkuin mentiin naimisiin.petin häitten jäkeen 2kk ekakerran.
älä vaivaa päänuppiasi tuolla, älä saarnaa. hyväksy ystäväsi sellaisena kuin hän on.
kukapa nykyään edes menee naimisiiin tosissaan?aika harvat..ja joka toinen pettää, revi siitä.
...kyllä mä sen tiedän oikein hyvin että pettää, oon itekin joskus pettänyt ja mua on petetty mutta kyllä se suhde on loppunu siihen. Mitä järkeä on mennä naimisiin jos ei kerran pysy housut jalassa kodin ulkopuolella...? kyl siin menee koko avioliitosta perusta. Mutta eihän se mulle kuulu ja jokainen tavallaan... Ite en vois edes harkita tollasella elämän tyylillä naimisiin menoa...jos toista tosiaan rakastaa niin miks haluaa tieten tahtoen pilata kaiken. Harmittaa vaan niiden molempien puolesta.
miten omaa elämääs elät ja mitä voisit omalla kohdalla "edes harkita" ja mitä et. Älä sekoita omia asioitas ja toiveitas toisten elämään. Se-ei-kuulu-sulle.
Sitäpaitti, mikä "ystävä" sä oikein olet, jos sä edes harkitset tuollaista!? Jos et hyväksy niin ala kalppia muualle etsimään "parempia" kavereita ja jätä toiset rauhassa toteutamaan omaa elämäänsä.
Oletpa tilanteeseen joutunut. En tiedä sitten, onko tuo jo vähän liikaa vaadittu ystävyydeltäkin. Varmaankin ystäväsi tietää periaatteesi ja silti saattaa asiat tietoosi.
Mutta luulen, että en kertoisi tuolle hänen kumppanilleen, toisaalta ehkä rupeaisin karttamaan tätä ystävääkin. Luottamus on tärkeä asia, mutta ei sitä pitäisi koetella liikaakaan. Tulee mieleen, että jos noin kevyesti suhtautuu johonkin ihmissuhteeseen, niin miten sitten muihin.
Sinuna en ainakaan kaasoksi rupeaisi.. siitä voit kieltäytyä, ajatelkoon ystäväsi mitä haluaa, luulisi jotain tajuavan. Hän siis on aiheuttanut sinulle vaikean tilanteen, mitäs siitä pitäisi päätellä ..
petollisen ystävän? En mä ainakaan. Oikeastaan absurdi sanayhdistelmä! Ei ystävä ole petollinen. Ei voi olla. On joko ystävä tai sitten ei ole. Jos pettää ystävänsä luottamuksen, sen jälkeen ei enää ole.
En mä ainakaan haluaisi Best Manikseni kaveria, joka edes HARKITSEE (jossain keskustelupalstalla mun selän takana) mun luottamuksen pettämistä.
Alhainen otus. Ja kerjää täällä vielä ymmärrystä! Hyi saatana.
...vaikken tollasta hyväksy niin mun ystävänihän se on kaikesta huolimatta! Ei sellanen sit mieleen tullu ennekö aloit hyi saatanatteleen että ehkä mä vähän ajattelen tässä sitä mun ystävänikin parasta! Vaikka se paskamaisesti toimiikin nii tiiän tasan tarkkaan mikä itku ja poru siitä tulee että se kiinni jää! ehkä se olis kaikille paras että jäiskin kiinni, mutta en minä sitä ole käräyttämässä, en nyt enkä myöhemmin... Kuhan vaan kysyin mielipidetta! Mut kiitti nyt kuitenkin.
ja katoa sen elämstä. Se on kaikesta päätellen parasta mitä voit hänen hyväkseen tehdä.
Mielestäni ystävä ei kuitenkaan ole katolinen pappi, joka ei kerro edes tehtyä murhaa vaitioloonsa vedoten. Eiköhän se ystävyys yleensä perustu siihen, että ollaan suurin piirtein samalla aaltopituudella ja sen takia tuetaan toinen toistaan. Jos elämä vie eri suuntiin ja elämän arvot muuttuu syystä tai toisesta, ei ystävyys välttämättä säily. Alkuperäisen kirjoittajan tilanteen tekee vaikeaksi vielä se, että puolisoiden ystävistä tulee usein yhteisiä ystäviä tai yhteydenpito hiipuu ajan kanssa. Miten alkuperäinen voi koskaan muodostaa edes kaverisuhdetta ystävänsä mieheen?
Mielestäni alkuperäisen ystävä käyttää kirjoittajaa hyväkseen ja katsoo, miten pitkälle "ystävän" moraali venyy. Myöhemmin alkuperäinen voi joutua esimerkiksi alibiksi jne, kun "ystävä" käy risteilyillä jne. Jos olisin alkuperäinen kirjoittaja ja ystävän käytös olisi minusta täysin ei-hyväksyttävää, antaisin koko ystävyyssuhteen kuolla.
Tuntuu löytyvän ihmisiä, jotka näkee hyväksikäyttöä ihan sama mihin suuntaa katsoo. Vai on ystävään luottaminenkin jo nyt sitten hyväksikäyttöä? Joojoo. Että testailee ihan niinkuin koemielessä vaan ystävä-raukkansa moraalia ja venymiskykyä? Siinäpä vasta harrastus naisella!
Uskomatonta paskaa! Et kai itekkään niele tuota mitä kirjoitat??
Jos ei ystävä miellytä niin reilu peli: täyskäännös eri suuntaan ja kävelee pois - siis lakkaa olemasta ystävä. Ei siinä muu auta.
Sitähän minä juuri kirjoitin, että antaa ystävyyssuhteen hiipua, jos ei käy ajatusmaailma yksiin. Vai käskinkö jossain kertoa ystävän miehelle?
"Ystävien" hyväksikäyttö on tässä maailmassa ihan yleistä. Minä voisin mainita muutaman naisen, joiden kanssa on joskus oltu oikein luottoystäviä, mutta elämä on vienyt eri suuntiin. Minusta on hyväksikäyttöä esimerkiksi minulta lupaa kysymättä sanoa olevansa luonani yökylässä (naisten ilta nääs) ja olla salapanonsa kanssa jossain mökillä. Ymmärrän, että joku tunnontuskissaan uskoutuu minulle pettäneensä miestään enkä varmasti kerro asiaa eteenpäin. Jos kuitenkin huomaan, että juttu vain jatkuu ja olen vain kyseisen henkilön omantunnon puhdistava likasanko, minusta kyse on hyväksikäytöstä eikä ystävyydestä. Juttuhan on kokonaan toinen, jos molemmat ystävykset hyväksyvät uskottomuuden eikä kumpikaan joudu moraaliseen ongelmaan toisen kertoessa seikkailuistaan.
Taidat olla vähän katkera, ettei vaan olis osunu omalle kohalle!
jos mulla olsi tommonen "kaveri" niin syytä katkeruuteen todellakin olis. Oon mä tietysti tollaisia tapauksia nähny vierestä, ku "ystävä" vetää jalat alta. Mikä vois olla törkeämpää?
...vitun törkeetähän se on luottamus pettää...
pienen pakinamuotoisen jutun jossa sanottiin suunnilleen näin (en muista sanatarkkaan koska jutun lukemisesta on yli kaksi vuotta aikaa, mutta mieleen se jäi!):
"Mitä on todellinen ystävyys? Todellinen ystävyys on sitä, että jos ystävä tulee kertomaan sinulle teheneensä paloittelumurhan, sinä kuuntelet hänet ensin loppuun ja sen jälkeen lohdutat häntä: "Noo... sulla vaan oli tosi huono päivä..."."
Pakinassa tietenkin karrikoidaan viimeisen päälle, mutta sanoma tuli erittäin selväksi. Ja olen täysin samaa mieltä. Sellaista on todellinen ystävyys.
En ikinä laittaisi omia ystäviäni moiseen tilanteeseen. Itse esimerkiksi mietin omaa avioeroani vuosia miehen uskottomuuden jälkeen. Ystävät on tietysti sitä varten, että he kuuntelevat huolia, mutta toisaalta he eivät ole kuitenkaan mitään ammattiauttajia tai "pappeja" niin kuin joku sanoi. Minäkin lopulta säästin ystäviäni ja aloin pohtimaan avioliittoani ja -eroani ammattilaisten kanssa. Ajattelin ystävyyden lopulta kaatuvan siihen, että negatiiviset asiat saavat liian ison painoarvon suhteessamme. Kai sen ystävyyden pitäisi kaikille osapuolille jotain antaa eikä vain ottaa.
ystävä nimenomaan kuuntelee ja *yrittää* ymmärtää. Jos ei jaksa/pysty ymmärtämään, on syytä sanoa se tulevalle ex-ystävälle. Mutta siltikään missään tapauksessa luottamusta EI PETETÄ menemällä esimerkiksi kertomaan ystän puolisolle uskottuja salaisuuksia. Se on minun milestäni aivan ehdoton sääntö.
Nimenomaan ystävyyteen kuuluu myös se, että ei pistä ystävää liian hankalaan asemaan, ts valitsemaan tai tekemään omantuntonsa vastaisesti. Toki silloin on kysymys ihmisestä, millainen hänen moraalinsa on, mitä hän ajattelee asioista. En pitäisi siitä, että minua käytettäisiin jatkuvasti alibina tai kantaisin salaisuuksia, jotka olisivat omien arvojeni vastaisia. Tosi ystävä miettii sitä..
sin siis määrittelet sen, millainen sinun ystäväsi saa olla ja miten hänen tulee käyttäytyä kelvatakseen ystäväksesi toteuttaessaan omaa elämäänsä? Okei.
Teidän näkemyksiänne ystävyydestä lukiessani ymmärrän entistä kirkkaammin sen, miksi aina sanotaan, että oikea ystävä on kultaakin arvokkaampi, ja kenellä sellainen on, on todella onnekas. Teidän kaltaisianne "ystäviä" varmaan kyllä jokaisella riittää - valitettavasti.
Heh ja minä ajattelen sinusta ihan samoin ja silti minulla on pari mitä parhainta ystävää, joihin luotan ja jotka luottavat minuun. Olennaisena siihen kuuluu toisen kunnioittaminen ja huomioiminen.
Mitäs meinaat, että ajattelit musta samoin? Tarkoitatko, että susta on kivaa kun sulla on sellaisia ystäviä joiden kanssa on kivaa ja mukavaa, kunnoittavaa ja huomioivaa - niin kauan kun elää ruodussa? Sitten jos tulee vaikea elämäntilanne ja käytös muuttuu sellaiseksi jota sinä et hyväksy niin sitten ei enää ollakkaan ystäviä? Tosi ystävyyttä joo. Lähinnä tuollaista amerikkalaistyylistä high-society seurapiiriystävyyttä.
Sulle ei sitten kelpais mun kaltainen, joka ottaa sut vastaan luuserina ja hylkiönäkin, eikä petä vaikka elämä muuten tekis sulle mitkä tepposet tahansa? Okei. Ihan miten vaan... jännä valinta.
Itse nimenomaan suuntaan katseeni taivaaseen ja pyydän, ettei kohdalleni satu "ystäväksi" sellaista hienopersettä joka suureen moraallinsa ja hyvyyteensä tukehtumaisillaan menee kertomaan musta juttuja ympri kyliä - silloin kun mä eniten tarvitsisin edes jonkun, joka edes yrittää ymmärtää.
Tämä tarinointi menee mutkikkaaksi :)
Luulen, että keskustelemme kuitenkin aika samasta asiasta, minä vaan näen jotain erilaisena. Nimenomaan ystävyys on sitä, että voi olla sitä mitä on, eikä tarvitse pelätä, että sitä selitellään. En ole niin edes yrittänyt väittää.
Ajattelin lähinnä sitä, että pitää miettiä, mitä ystävän kannettavaksi antaa, jättää omaksi salaisuudeksikin jotain eikä kaataa kaikkea ystävän päälle mietittäväksi. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö ottaisi vastaan kaikkea mitä omilta ystäviltäni tulee. Mutta on olemassa ihmisiä, jotka ovat olevinaan ystäviä, mutta sitten asettavat toisen mahdottomaan tilanteeseen. Kuten minut tässä yksi päivä eräs alkoholisoituva ystävätär teki, ei näitä, joita kutsuin ystäviksi. En ole häntä hylännyt, mutta tavallaan hän teki minusta kanssarikollisen, tuskin minua kukaan syyttää, mutta pistää se miettimään.. kun yritän auttaa, tipahdan itsekin suohon. Ja se ei liene edes järkevää. Parasta "ystävyyttä" tai auttamista lienee se, että jättää itse selviämään, vaikka se kovalta tuntuukin.
tuli mieleen sota. Kuitenkin kun on armeijan käynyt, ja joskus joutunut pohtimaan syvällisemmin luottamusta sitäkin kautta. Tilanne, jossa ei näytä olevan toivoa.. jossa toisen pelastamisyritys on itselle lähes varma kuolema.. niin vain täytyy tehdä. Sitä varten kannattaa elää.
Niin sota on sota .. aina poikkeustila.
Minä tuossa esimerkissäni puhuin jostain muusta, siitä, että minuakin voidaan syyttää jostakin, jonka jätin tekemättä, sen takia, että yritin pelastaa toista, enkä onnistunut. No alkoholisti on myös tavallaan aina erikoistapaus, hänen temppuihinsa vastaa parhaiten jättämällä hänet ensiavun jälkeen selviämään itse.. vaikka kyllä se sydämestä ottaa ja unet vie.
aina on poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia. Sotaesimerkillä halusin vain kirkastaa lojaliteetin syvimmän olemuksen mahdollisimman puhtaana. Monet sodasta viehtyneet (en kuulu heihin, vaan olen nyttemmin aseeton palvelija ensiaputehtävissä, mikäli sota syttyisi) pitävät sotaa "puhtaana" ja "kauniina" juuri sellaisista syistä, että siinä ihmisluonto tietyllä tavalla tulee kaikkine puoline kokonaan ja loppuun saakka esille. Mutta tokihan se myös väristää ja kierouttaa ihmisen luonnetta. Samoin tekee varmaankin vaikea riippuvuus vaikkapa nyt alkoholiin. On totta, että jos ihminen omasta tahdostaan (tai tahdon puutteestaan) jatkuvasti ja aktiiviesti hakeutuu ongelmiin, ei häntä voi paraskaan ystävä loputtomiin auttaa.
Olet varmaankin tehnyt kaiken sen mitä osasit ja pystyit. Hyvää kesää sinullekin.
Jokaisen oma asia pilata oma elämänsä. Viestinviejä ammutaan. Ja yhtä hyvin ystäväsi voisi kertoa totuuden, kuten sinäkin. Sinun asiasi totuudentorvena oleminen ei vain ole.
Pienellä paikkakunnalla luulisi puolisokean miehenkin näkevän vaimonsa puuhat...
että mies kyllä tietää. Jopa todennäköistä. Hän ei silti tee asialle mitään. Rakastaa tulevaa vaimoaan kaikesta huolimatta. Luulen, että miehen on luonnostaan helpompaa ymmärtää vieraissa käyvää naistaan kuin toisin päin - jos rakkaus on kuitenkin parin välillä olemassa. Siihen ei ole kenelläkän asiaa puuttua.
ystävä vaan toisia ihmisiä hyväkseen käyttävä tunnevaurioitunut poloinen.
Uskottomuus on vakava loukkaus toista kohtaan ja vaurioittaa keskinäistä luottamusta.
Vanhempien suhde on lapsen koti. Millaisen kodin tällainen ihminen kykenee rakentamaan?
Kun kaksi ihmistä avioituu heillä usein miten on myös lähisukulaisia. Heidän avioliittonsa onni tai onnettomuus koskee laajaa joukkoa ihmisiä heidän ympärillään.
Lasken nuoruuden kokemattomuuden tiliin joka muuta väittää.
Rakkaus on luottamusta arvonantoa ja halua jakaa. "Ystäväsi" on ilmeisen kyvytön mihinkään edellä mainituista.
Hänen kanssaan avioon aikovan tulisi tietää hänen uskottomuudestaan.
ei tiedä ystävyydestä ja lojaaliudesta mitään.
Kyllä elämä kokemuksineen opettaa sinulle mitä on ystävyys ja lojaliteetti.
On se jo paljon opettanutkin - sekä jvyinä että akanoinakin, valitettavasti. :)
Hei, tämä juttu on painanut minun mieltä jo kauan. Ehkä tämä ei edes tänne kuulu, mutta ei se ystävyyskään saa olla maailman tärkein asia.
Minulla oli ystävä joka hankki koiran kun muilllakin ystävillä oli sellaisen. Uutuuden viehätys meni pian ohi ja koira muuttui rasitteeksi. Lopulta tilanne ratkesi siten, että koira luovutettiin tutuille lopetettavaksi. Minulle ystäväni seposteli valetarinoita ja minä olin uskovinani. Koko koirajutun ajan pysyin lojaalina ystävääni kohtaan. Minun ystävyys siis ylitti minun oikeudentajun. Joskus juttu muistuu mieleen ja alkaa ahdistamaan. Minä pelkään että tämä juttu tulee vaivaamaan minua koko minun loppuikäni. En yksinkertaisesti pysty antamaan sitä itselleni anteeksi ja syytän itseäni siitä, että minun olisi pitänyt osata toimia toisin.
Voi olla että sinun jutussa kukaan vahingoitu, mutta entä jos se johonkin tosi surkeaan päättyisi. Murhenäytelmä - vaimo ja lapset.. Autolla päin rekkaa. Siis voiko muka joku ottaa noin rankasti? - No sitä kun ei edeltäkäsin koskaan tiedä. Ja voihan jotakin päätellä lehdistä vaikkei sinnekkään ihan kaikkea paineta. Kerroit tai et, kaikella on riskinsä.
Kun ei tiedä mihin mikäkin vaihtoehto johtaisi, kannattaa pysytellä siinä mihin on ryhtynyt: olla pettämättä ystäväänsä.
ihan tuota. Minun neuvo olisi, että jätät tuon ystävyyden. Älä sotke elämääsi sellaisten ihmisten tuohuihin jota et hyväksy. Anna kaverisi hoitaa oma elämänsä ihan miten lystää. Sinulle voi käydä muuten kuin minulle, huomaat että vihaat ystävääsi siitä syystä, että olit tasan tarkkaan itse se suurin pelkuri.
nimetön haluaisin sanoa, että lopeta jo nuo lapselliset ristiretkesi tänne petettyjen elämään. Meille on jo tullut selväksi, että sinulle on tärkeintä elämässäsi uskottomuuden ilot. Minä en ymmärrä miksi sinun täytyy väkisin käännyttää meitä pettämisen ilosanomaa, kun se ei kuitenkaan luonnistu vaikka kuinka epätoivoisina sitä haluaisimme (jotta mikään eikä kukaan enää satuttaisi). Yrittäisit edes keskutella noiden kakkosten ja muiden uskottomuutta puolustavien kanssa - vai kerjäätkö muka meidän rakkautta elämääsi? No sitä nyt et vaan voi saada, revi siitä.
mä en nyt ymmärrä ollenkaan mistä sä puhut. Mahdatko erehtyä "Nimettömästä"? Meitä on täällä aika monta.
sanoja käyttämättä! No, jos joku haluaa samaistua kusipäähän. Tuo nimimerkki on tuttu ruudusta, mutta täällä saa käyttää mitä
Nyt en kyllä ymmärrä tuosta yhtään mitään. Mut ei kait se mitään haittaa. :)
Jos haluat kertoa tuolle miehelle kuin asiat on, mutta silti säilyttää ystävyytesi ja tietysti välttyä viestintuojan ampumiselta niin...
Hommaa anonyymi emailossu, josta lähetät mailina koko paskan sille ukolle, vältä kertomasta sellaisia yksityiskohtia joista vain sinä tiedät, vaan kerro sellaisia juttuja jotka koko ystäväpiirinne tietää.
Sittenhän saa miettiä haluaako jakorasiaa itselleen vaimoksi, jos haluaa niin menee naimisiin ja jos ei niin sitten ei. Mutta sinulla on silti ystävä ja sinua ei ole viestintuojana ammuttu =)
Ystäväsi muutaman kuukauden hakee syyllistä mutta sokkona, kiellä aina jyrkästi =DD
lause oli se sokeri pohjalla ja tosi makeeta olikin =P
Hieno neuvo toi että lähettää nimettömänä mailia ja sitten kun oma ystävä on aivan hajalla asian kanssa niin valhetelee päin naamaa että en varmasti ollut minä joka lähetti! Ja katsoo vierestä pari kuukautta kun rikki revitty ystävä yrittää äärirajoillaan saada jostain totuutta kehiin. HIENOA!
Kyllä se on hyvä että ystävistä pidetään huolta.
No sehän on sitten hienoa kun sille ukolle joskus koko paska lävähtää käsiin ja se on hukannut elämästään erinäisiä vuosia jonkun jakorasian kanssa.
Eiköhän tässä tilanteessa ystävä ole itse hajottanut ja rikkonut joten turha tässä on kertojaa syyttää.
Ja parempi että nyt homma menee vituiksi, jos on mennäkseen kuin sitten 10 vuoden kulttua jolloin on mahdollisuus että tämä päättyy jotenkin muuten.
Itse olen sitä mieltä, että jakorasia saa kenkää joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Miksi miehen pitäisi tuhlata elämänsä sitten?
tuollaisia älyn ja moraalin jättiläisiä oikein työntyy tähän maailmaan?? =0 Varmaan sieltä pahasta silmästä, jonne ei aurinko paista.
no toivotaan että sullakin on niin hyviä "ystäviä", jotka syöttää sullekin samaa hunajaa joskus. Kunpa oikein purkista kaataisivat. Saisit tukehtua siihen makeuteesi.
nyt pahaks heittäidyit =O Älä nyt murjota.. kuti, kuti. Oi voi, sinä et vaan tainnut huomata ironiaa, tais mennä hevosenleikiksi. Ole hyvä, ota nessu, kuivaa nenukka, tuu sylkkyy ja niin en hiisku sanaakaa =) ..Niin ja voisit kai sää lopettaa nuo höpöhommas?
etkös sä tiedä, että ironia ja sarkasmi on huumorin lajeja, joita ei taitamattomien pitäisi lainkaan harrastaa? ;)
mutta tekikin mieli kiusata JUURI sinua :P Ihan tälleen kömpelösti taputtelin =D =D
se ei ollutkaan irnoniaa. Se olikin katkeruutta eli naisen luonteenomaista käytöstä, vai mitä? ;-)
se oli tarkoitettu juuri sinulle :) Enimmäkseen pidän miehistä =O Luonteenomaista minulle on miesten kiusaaminen. Jos erehdyin sukupuolestasi niin olen -..ooh tätä minun täytyykin miettiä nyt kunnolla... en ole kokeillukaan sitä ennen hmmm..'=)
et kai sä ole se huppana u_n?