Voi elämä, että voi hermoja raastaa yks pieni ihminen! Poikakaverini (sanotaan nyt vaikka Mikko) pikkusisko on vasta 9 vuotias, ja vihaan häntä täydestä sydämestäni. Ensimmäisiä kertoja kun uskaltauduin Mikon kotiin, tämä pikku paholainen kiukutteli sen takia, kun hävisi playstation tappelupelissä, ja kiljui ja huusi kuin mielipuoli. Ihmettelin aikani ja minua alkoi naurattaa koko tilanne, miten joku voi käyttäytyä noin häiriintyneesti? Lopuksi pikkusisko päätti huoritella minua ihan huvikseen. (Tosiaan, mitään syytä ei ollut, olin istunut hiljaa paikallani koko shown ajan.)
Tästä alkoi Mikon pikkusiskon inhoaminen.
Hän on sairaalloisen mustasukkainen äidistään, ja mikä oudointa, omalle isälleen. Ei anna vanhempiensa nukkua sängyssä vierekkäin, vaan hänen pitää olla keskellä. (ei riitä että pääsee samaan sänkyyn, hänen on pakko saada nukkua keskellä, tai muuten hän saa hirveän itku/raivo kohtauksen, joka jatkuu aamuyöhön. Pari kertaa ollut tätäkin todistamassa)
Pitää loppupäivän mykkäkoulua (joka on sen luonteenpiirteistä ihanin!) jos vanhemmat menevät esim. pizzeriassa samaan aikaan vessaan...
Muutenkin, käyttäytyminen on ihan häiriintynyttä. Olin juuri sen synttäreillä käymässä, ja kun avasi kavereiltaan saamia lahjoja, joissa yhdessä esim. oli Barbie kirjoituspaperia, hän alkoi valittamaan, "En mä olis tällästä halunnu, en mä tykkää Barbiesta!" Tuijotin vaan silmät pyöreinä tätä kiittämättömyyttä...
Varmaan eniten minua vaivaa tässä asiassa, että se matkii minua joka helvetin asiassa. (Vaikka olen 10 vuotta vanhempi.) Esim, olen koko elämäni rakastanut yhtä eläinlajia koko sydämestäni, ja esim. kotini on täynnä kaikkea siihen liittyvää. Nyt tämä pikku paholainen on ruvennnut haalimaan kaikkea siihen liittyvää myös, ja ei mistään muusta puhukkaan kuin siitä miten hän haluaa sitä ja tätä siihen eläimeen liittyvää. Lisäksi, kun värjäsin hiukseni kirkkaan punaiseksi, hän minut nähdessään rupesi kinuamaan äidiltään että haluaa saman värisen tukan. Ja kas kummaa, parin päivän päästä näinä hänet uudessa kirkkaan punaisessa tukassa. Voi helvetti että vitutti. Lisäksi se saa katsoa telkkarista mitä vaan ja mihin aikaan vaan. Näyttää ihan narkkarilta mustine silmänalusineen, mihin hän kuulemma haluaa äitinsä ostavan meikkivoidetta... Ja pentu on siis 9 vuotias...
En tiedä olenko vaan liian herkkä, mutta oikeasti inhoan tätä lasta.
Ainiin, sitten hän tulee aina käymään minun ja Mikon kämpässä (asumme valitettavasti ihan naapurissa) koska hän ei halua olla yksin kotona. Aina pitää olla joku hänen seuranaan koska häntä pelottaa olla yksin kotona (mistä lienee johtuvan? ei varmaan ainakaan niistä K18 zombie elokuvista jota se yöt pitkät katsoo, joita itsekkään en uskalla yksin katsoa...)
Anteeksi nyt tämä kauhea vuodatus, mutta oli pakko vähän purkaa tunteitaan. Jos muut tuntevat jonkun kauhukakaran niin olisi kiva kuulla kommentteja ja kokemuksia. Tiedän etten ole yksin. :)
ps. kannatan tosiaan sellaista ajatusta, että vanhemmillekkin pitäisi olla jonkunlainen lapsenkasvatuskoe, josta läpipäästyään saisi jonkun kasvatuskortin (tyyliin autokoulu, mutta lapsenkasvatusperiaatteella) ja ne jotka eivät osaisi kasvattaa lapsistaan kunnon kansalaisia, eivät saisi hankkia lapsia... Sellaisia pikkupiruja kyllä välillä näkee että huhhuh!
Tästä alkoi Mikon pikkusiskon inhoaminen.
Hän on sairaalloisen mustasukkainen äidistään, ja mikä oudointa, omalle isälleen. Ei anna vanhempiensa nukkua sängyssä vierekkäin, vaan hänen pitää olla keskellä. (ei riitä että pääsee samaan sänkyyn, hänen on pakko saada nukkua keskellä, tai muuten hän saa hirveän itku/raivo kohtauksen, joka jatkuu aamuyöhön. Pari kertaa ollut tätäkin todistamassa)
Pitää loppupäivän mykkäkoulua (joka on sen luonteenpiirteistä ihanin!) jos vanhemmat menevät esim. pizzeriassa samaan aikaan vessaan...
Muutenkin, käyttäytyminen on ihan häiriintynyttä. Olin juuri sen synttäreillä käymässä, ja kun avasi kavereiltaan saamia lahjoja, joissa yhdessä esim. oli Barbie kirjoituspaperia, hän alkoi valittamaan, "En mä olis tällästä halunnu, en mä tykkää Barbiesta!" Tuijotin vaan silmät pyöreinä tätä kiittämättömyyttä...
Varmaan eniten minua vaivaa tässä asiassa, että se matkii minua joka helvetin asiassa. (Vaikka olen 10 vuotta vanhempi.) Esim, olen koko elämäni rakastanut yhtä eläinlajia koko sydämestäni, ja esim. kotini on täynnä kaikkea siihen liittyvää. Nyt tämä pikku paholainen on ruvennnut haalimaan kaikkea siihen liittyvää myös, ja ei mistään muusta puhukkaan kuin siitä miten hän haluaa sitä ja tätä siihen eläimeen liittyvää. Lisäksi, kun värjäsin hiukseni kirkkaan punaiseksi, hän minut nähdessään rupesi kinuamaan äidiltään että haluaa saman värisen tukan. Ja kas kummaa, parin päivän päästä näinä hänet uudessa kirkkaan punaisessa tukassa. Voi helvetti että vitutti. Lisäksi se saa katsoa telkkarista mitä vaan ja mihin aikaan vaan. Näyttää ihan narkkarilta mustine silmänalusineen, mihin hän kuulemma haluaa äitinsä ostavan meikkivoidetta... Ja pentu on siis 9 vuotias...
En tiedä olenko vaan liian herkkä, mutta oikeasti inhoan tätä lasta.
Ainiin, sitten hän tulee aina käymään minun ja Mikon kämpässä (asumme valitettavasti ihan naapurissa) koska hän ei halua olla yksin kotona. Aina pitää olla joku hänen seuranaan koska häntä pelottaa olla yksin kotona (mistä lienee johtuvan? ei varmaan ainakaan niistä K18 zombie elokuvista jota se yöt pitkät katsoo, joita itsekkään en uskalla yksin katsoa...)
Anteeksi nyt tämä kauhea vuodatus, mutta oli pakko vähän purkaa tunteitaan. Jos muut tuntevat jonkun kauhukakaran niin olisi kiva kuulla kommentteja ja kokemuksia. Tiedän etten ole yksin. :)
ps. kannatan tosiaan sellaista ajatusta, että vanhemmillekkin pitäisi olla jonkunlainen lapsenkasvatuskoe, josta läpipäästyään saisi jonkun kasvatuskortin (tyyliin autokoulu, mutta lapsenkasvatusperiaatteella) ja ne jotka eivät osaisi kasvattaa lapsistaan kunnon kansalaisia, eivät saisi hankkia lapsia... Sellaisia pikkupiruja kyllä välillä näkee että huhhuh!
Vastaukset 35
Vanhimmat
miten poikaystäväsi on kommentoinut hänen käyttäytymistään? tai heidän vanhempansa?
Siis tuo kakarahan on koko perheen tyranni ja jollei siihen aleta pikkuhiljaa puuttumaan,niin onnea vanhemmille kun se kersa tulee OIKEAAN murkkuikään!
Vanhemmat saavat se kersan hiljaiseksi,antamalla sille kaiken mitä se tahtoo,mutta kuten tiedät kun antaa pirulle pikkusormen,niin....
mikäli asuisi minun luonani oppisi hyvin nopeasti tavoille.
annan sen siskon häiritä liikaa, ja hänen mielestään pitäisi vaan antaa olla. Hän on kyllä sitä mieltä että vahemmat kasvattavat siskoaan väärin, ja on koittanut puhua esim äitinsä kanssa, mutta kuuroille korville tuntuu menevän. On koittanut puhua myös, että jos kakru vietäisiin johonkin missä tutkittaisiin onko sillä joku ADHD tms. mikä voisi vähän selittää käytöstä, mutta eihän ne mitään saa aikaiseksi.
Joo voin vaan kuvitella millainen se on 14 vuotiaana... Varmaan jo raskaana tms...
:P
Siis aivan järkyttävää! Tällä alalla törmää kyllä monenlaisiin tapauksiin niin lapsissa kuin vanhemmissakin. Ja kuten aina muulloinkin, vanhempia on helppo syyttää ja niin teen jatkossakin. Koska kyllä se tapakasvatus on sieltä kotoa lähdettävä.
Tuollaisesta lapsesta kasvaa häiriintynyt nuori ja tasapainoton aikuinen. Kasvatuslaitokseen lapsi vanhempineen!! Todella nosti ihon kananlihalle ja niskakaravt pystyyn!! Raivostuttavaa!
Tekisi niin mieli sanoa sen äidille päin naamaa että pidä nyt perkele lapses kurissa, mutta koska haluan olla hyvissä väleissä poikakaverini perheen kanssa, olen vain tyytynyt näyttämään tyrmistyneeltä jos kakru on esim. päin naamaa kertonut minun olevan aivan possun näköinen...
hyvän moton, jota en nyt sanatarkasti välttämättä muista.
Kauhukakaroita ei synny, vaan kasvatetaan.
kauheeta kyllä! mutta vika ei ole lapsessa vaan vanhemmissa. kyllä itsekin sen vanhetessasi ymmärrät...
muka sanonut että vika on lapsessa??
Tiedän että vika on vanhemmissa ja kasvatuksessa.
"kyllä itsekin sen vanhetessasi ymmärrät..."
voi jessus sentään, niin koska en ole yhtä vanha ja viisas kuin sinä, en pysty tällaista itsestäänselvyyttä tajuamaan?
Ehkä sinäkin tarpeeksi vanhettuasi tajuat, että nuorempiin ei aina tarvitse suhtautua alentuvasti, ja useat heistä tajuavat varmasti asioista enemmän kuin sinä.
kirjoittaessasi et juurikaan maininnut lapsen vanhempia vaan vihasit ja suutuit lapsen käytöksestä. ei ollut tarkoitus suhtautua alentuvasti vaikka täältä (40v.) "melkein harmaiden hapsien" lomasta katsottuna 19v.kin on vielä oikeestaan lapsi... muistan kyllä hämärästi kuinka tyhmät vanhemmat itselläni oli, kun olin parikymppinen ja alle sen. elämä on heitäkin opettanut: vaikuttavat nykyään jo ihan fiksuilta... ehkäpä minäkin järkiinnyn ajan myötä.
kannattaisiko kokeilla 9v neitiin jämptiä ystävällisyyttä; se saattaa olla hyvä ratkaisu. älä mene kiukutteluihin mukaan ja aseta sinä rajat miten sinun kanssasi toimitaan. kun tulee epätoivottua käytöstä, käännä selkä, älä ole huomaavinasi, lähde tilanteesta pois. muista myös kehua, kun käytös on hyvää. tällaisista hemmotelluista lapsista saattaa saada todella palvovia ja sinuun ylöspäin katsovia ystäviä, kun asettaa rajat, joita heille ei ole ennen asetettu. pienikin lapsi ymmärtää, jollain tasolla, että rajat ovat rakkautta ja rajattomuus välinpitämättömyyttä...
No lapsihan tässä vielä ollaan, en sitä kiellä. Tosiaan manailen lapsen käytöstä, mutta tiedän että vika on vanhemmissa, ja lapsi ei muutu ennen kuin vanhemmat päättävät kasvatusperiaatteitaan muuttaa. Valitettavasti.
"tällaisista hemmotelluista lapsista saattaa saada todella palvovia ja sinuun ylöspäin katsovia ystäviä, kun asettaa rajat, joita heille ei ole ennen asetettu."
Juu en tiedä miksi, mutta tuntuu että kaikki mitä minä teen tai haluan, on hänen mielestä niin ihanaa... :) En todellakaan tiedä miksi. Ei vissiin ymmärrä sitten etten pidä hänestä. (En tosin sitä ole antanut mitenkään selvästi sitä ymmärtääkkään. Välttelen tapaamista hänen kanssaan, enkä ole mitenkään ystävällinen jos hänet tapaan, mutten epäystävällinenkään...)
Kummia noi lapset välillä! :)
Toivotaan, että itsellä pysyy järki päässä kun omia lapsia sitten joskus kasvatan...
No lapsen käytöshän siinä Nimetöntä ärsyttikin. Kyllä tuo on nyt jokaisen tiedossa (jopa sen 19 vuotiaan), että tuollaiseen vaikuttaa vanhempien kasvatus. Eihän autosta puhuttaessa tarvitse kertoa, että siinä on neljä rengasta? Ja mitä noihin ikäjuttuihin tulee, tuntuu että vasta silloin jostain oikeasti tajuaa jotain kun ymmärtää ettei tiedäkään ihan kaikkea. Joskus kyllä se parikymppinen ja nelikymppinen tuntuvat suhtautuvan ihan samalla tavalla; koska parikymppinen on vanhempi kuin 15-vuotias, on hän viisas. Koska nelikymppinen on vanhempi kuin kolmekymppinen on hänkin viisas ja tietäväinen.
sillä on ADHD,sillä itselläni on ADHD lapsi ja hänkään ei käyttäydy noin.
Mielestäni tuo silkkaa tyrannisointia ja kun vanhemmat eivät saa lastaan aisoihin,niin antavat mieluummin asioissa periksi.
En todellakaan salli,jos lapseni sanovat tai arvostelevat joitain ihmisiä,meillä laitetaan pyytämään anteeksi ja yleensä vielä kyseenalaistan asian,että miltä tyuntuu,jos joku hänelle niin sanoo.
Ilmeisesti poikaystäväsi vanhemmat eivät niin tee.
"En todellakaan salli,jos lapseni sanovat tai arvostelevat joitain ihmisiä,meillä laitetaan pyytämään anteeksi ja yleensä vielä kyseenalaistan asian,että miltä tyuntuu,jos joku hänelle niin sanoo."
Näin sen mielestäni pitäisikin olla :)
"Ilmeisesti poikaystäväsi vanhemmat eivät niin tee."
Juu ei, antaa periksi kaikessa, että lapsi olisi edes hetken hiljaa... Tulos kostautuu kahta pahempana vinkumisena, niinkuin on huomattu. Luulisi vaan niidenkin oppivan omista virheistään, mutta kun ei.
tuo pikkusisko, mutta et kyllä kuulosta sinä itsekään. Onneksi oma tyttöystäväni ei ole tuollainen sekopää...
haluatko vielä perustella tuon miten en vaikuta terveeltä..? :)
piti vielä lisätä, että oma mieheni ei kuulemma olisi koskaan rakastunut minuun jos en olisi "tällainen sekopää"...
Eli onneksi olen sellainen :)
Onneksi minä en seurustele tuollaisen ihmisen kanssa joka ei outoja ihmisiä siedä.
Ei nykyvanhemmat osaa ku hemmotella, ja pilallehan noi prinsessat sillon menee.
Kerroit siskon huoritelleen sinua ja jossain toisessa vastauksessa hän on sanonut sinua sian näköiseksi (tms). Sitten kuitenkin väität, että hän matkii sinua ja on sinun perääsi... kummallista...
Lapsi on epäkypsä. Hän sanoo mitä sylki suuhun tuo. Kasvatusta on, että hänelle sanotaan terävästi, että noin ei puhuta!
Tässä tapauksessa kukaan ei sano mitään, ymmärtäisin.
Kohteena oleva kirjoittaja voisi kyllä sanoa itse selvästi, että häntä ei nimittele kukaan, onko selvä?!
Samoin hän saisi sanoa tytölle, että hän ei saa värjätä tukkaansa saman väriseksi, koska on aina ilkeä eikä ole muuten kaveri.
Voisi sanoa esim. että sitten, jos ollaan ystävät, ja tullaan hyvin keskenämme toimeen, voitaisiin suunnitella samanlaiset värjäykset johonkin kivaan tilaisuuteen, johon ollaan yhdessä menossa. Mutta tietenkin vaan siinä tapauksessa, jos muuten ollaa ystäviä eikä riidellä ja nimitellä.
Ei tuon ikäinen opi jollei sano. Hän kuitenkin ihailee veljensä tyttöystävää. Uskoisin, että hän jos kukaan voisi opettaa tytölle käytöstapoja.
näin todella on, mikä ihmetyttää itseänikin välillä. Kai se on sitten niin, että kun se on hyvällä päällä, olen minäkin ok, mutta jos se on huonolla päällä, saa kyllä kaikki kuulla kunniansa. Oli syytön tai ei.
joskus jostain sen tekemisestä sille sanonutkin, ja jotenkin tuntuu uskovankin. Ainoa ongelma tässä on, että yleensä sen äiti on jossain lähettyvillä, ja tuntuu jotenkin "epäkohteliaalta" alkaa komentaa toisen lasta sen vanhempien läsnäollessa.
Toinen ongelma on, että vaikka olisinkin ainoa ihminen ketä se uskoisi, en halua viettää aikaa sen kanssa yhtään sen enempää kuin on pakko. Aina kun kuulenkin sen äänen niin ihokarvat nousee pystyyn.
päästäkö omaan kotiinne jos ei noudata normaalia käyttäytymis sääntöjä. Siihen teillä on oikeus jota ei tarvitse kenellekään selitellä. Saattaisi jopa olla alku jonkinasteiselle parantumiselle. Älkääkä "joustako" perhe sovun nimissä!
Eli mun miehen pikkusisko on vähän sinnepäin. Saa kiukuttelemalla kaikki periksi. Mut ratkasin asian näin. Kehuin hänet, kerroi et "olet mun lempparityttö". Eikä se aina kasvatuksesta johdu... Tulihän sun jäkäst ihan normaali vaikka onkin samat vanhemmat. Hän on vain TODELLA VAIKEA ihminen se tyttö.
Kerrot et hän matki sua, no tietenkin hän tekee niin koska hän tykkä susta.
Puhukaa joskus kahdesta, menkä vaikka elokuvin:)
Näytä hänelle hyvä esimerkki kun kerran hän tekee sun peräs asiat. Ja nyt kun teillä on yhteinen harrastus niin te voitte puhua paljon! Yksinkertaisesti tutustu hänet!
Ja olen kans saanut kokea kaikki siit tytöstä mist puhuin, puukkojen osoitus, nimettely, tappelu, ym..
Mut siltti hän on mun lemppari tyttö!
Itse olen 25 ja hän on 13 nyt ja tutustettiin n. 5w sitten.
Ole se aikuisempi:) Hän on vasta lapsi!!!
Jos tyttö käy sinun ja poikaystäväsi omassa asunnossa, niin sinähän siellä säännöt laadit.
Kyllä 9-vuotias jo kuuntelee puhetta.
Sano rauhallisesti, että meillä on ihan eri meiniki kuin sinun kotonasi. Täällä et päsmäröi.
Jos ei kelpaa, jos ei kuuntele, niin ovi aukeaa ulospäin.
Sano, että toivoisit, että olisitte ystäviä, mutta sinä et tarvitse sellaista ystävää, joka sanoo sinua - oliko se nyt possuksi - vai miksi, tai huorittelee. Jos lapsi haluaa tulla luoksesi, koska pelkää kotona, ei se ongelma sinun ole.
Sano ettei käy. Jos ei osaa käyttäytyä, joutuu olemaan yksin.
Hän ei ole enää pikkulapsi. Ihmiset alkavat muuallakin edellyttää häneltä käytöstapoja. Esim. koulussa.
Opetelkoon elämään omien pelkojensa keskellä. koska on ne on itse manannutkin.
Sinä et ole vastuussa mistään hänen kohdallaan. Pallo on hänellä.
Mutta jos hän alkaa parantaa asennettaan ja opettelee tavoille sinun kotonasi, niin palkitse hänet sitten ystävällisyydellä ja huomiolla.
Lapsi tarvitsee hyväksyvää palautetta. Sitä hän nykyisellä menollaan tuskin saa.
Vuodatus ei haittaa. Tämä palsta on sitä varten että tänne saa kirjoittaa kohtalaisen vapaasti. Uskon, että joku voi olla riiviö.
Miten sun poikakaveri suhtautuu siskoonsa ?
Onko sisko tyranni jonka mielen mukaan veljenkin on vain suostuttava elämään tai tapahtuu jotain kauheea ?
hän suhtautuu vähän kärsivällisemmin kuin minä siskonsa käytökseen, kai tottunut jo, tietää ettei se hyödytä jos sen antaa ärsyttää... Olisinpa itsekkin noin kärsivällinen! :)
Vaan munattomuutta. Ei millään pahalla.
mahdollisuus tämäkin... kuka tietää?
Se on sukulaisuutta. Ihmiset suostuvat nielemään enemmän paskaa sukulaisiltaan, kuin vierailta ihmisiltä.
Esim. "voisin kuristaa" kaupassa sylkevän, kirkuvan ja huorittelevan kakaran. Hänen äitinsä ei välttämättä edes huomaa mitään erikoista ja rakastaa lastaan ehdoitta...
Ihan selvästi tyttö haluaa olla, näyttää ja käyttäytyä kuin sinä.
Muistatko miltä tuntui ekan kerran rakastua vaikka TAKE THAT iin tai ROXETTEEN tai ihan mihin vaan, mitä silloin oli?
Idoleilla etsitään tietä pois tavallisuudesta. Siskon mielestä on hienoa, kun sen veljellä on noin COOL tyttöystävä ja se taatusti kertoo susta ylistävästi kavereilleen.
Kyse on kuitenkin vielä lapsesta, että se selittää läheisyyden tarpeen, tyhmät ylilyönnit jne.
Ole hellä, älä lyttää pientä kehittyvää itsetuntoa, vaikka oletkin oikeutettu sanomaan asioista. Hän kuuntelee sinua kyllä. Käytä viisauttasi ja yliasemaasi oikein!
Voi vittu.. Tuohan on IHAN kuin minä pienenä. Olin ihan samanlainen, paitsi jätin kyllä yleensä siskojen kaverit rauhaan, paitsi välillä kyllä tuppauduin heidän seuraan. Nyt vasta tajuan minkälainen ''kauhukakara'' olin.
Surkea on tilanteesi, otan osaa. Tässä kuitenkin pari neuvoa, joita et varmasti kuule muilta:
"Sä olet ihan possun näköinen". -> "Hassua, niin säkin". Aina sanotaan, ettei pidä "mennä mukaan", mutta kyllä tuon ikäinen ansaitsee jo kuulla osatotuuden käytöksestään. Ja onhan itseään puolustettava!
Jatkuvat vierailut epäsopivaan aikaan: ette avaa ovea. Minäkin leikin usein poissaolevaa, ihan vain siksi että juuri sillä hetkellä en jaksa vieraita. Jos poikaystäväsi tahtoo avata oven, lähde joka kerta samalla ovenavauksella pois(=mielenosoitus) tai käyttäydy kuin prinsessa ei talossa olisikaan(= älä tarjoa mitään/viihdytä, käske kotiin tietyn ajan päästä tai soita hänen äidilleen, pahimmassa tapauksessa keksi menoa).
Prinsessa on kasvatettu todella kieroon ja omahyväiseksi. Maailma on kuitenkin julma ja karman laki pitää huolen siitä, että tyttö saa kuulla vielä monta kertaa omasta käytöksestään. Paras palvelus hänelle olisi oppia käyttäytymään, mutta jos lässyt vanhemmat eivät asialle mitään tee, on vaikea vaikuttaa asiaan. Jos sirkustelu kuitenkin jatkuu kotona, ehkäpä siitä voisi jutella lastensuojeluviranomaisen kanssa..?
neuvoista, lupaan kokeilla :)
Ei oo kiva tilanne. Kuulostaa valitettavasti myös hemmetin tutulta, ainoana erotuksena se, että me aviomieheni kanssa olemme kolmekymppisiä ja meitä ja koko perhettä terrorisoiva miehen pikkusisko 25v.
Ei mulla ole neuvoja antaa, kun en oikein tiedä että miten tästä omastakaan tilanteesta selviää, sen vaan haluaisin sanoa että jaksuja...meitä on moneen junaan ja osa jää kuitenkin asemalle.
...siis lähinnä tuota lasta. Ei hän ole tosiaankaan itse aiheuttanut sitä että on "häiriintynyt". Tuo lapsi tarvitsisi todella paljon rakkautta ja sen ohella rajoja. Hänhän on ihan hukassa ja kokee ettei kukaan välitä hänestä.Ilmeisesti haluaa samaistua sinuun siksi että veljensä tykkää sinusta ja ehkä kokee että hänkin voisi olla rakastettu jos olisi kuten sinä.
Te "aikuiset" siellä voisitte vaikuttaa lapsen käytökseen jos teillä vain riittäisi kärsivällisyyttä siihen.Kaikella tuolla riehumisella ja huutamisella hän hakee vain huomiota.Hän on varmasti huomannut että kotona ainut keino saada huomiota on kiukuttelu ja raivoaminen...silloin kaikkien huomio kiinnittyy häneen.
Häntä pitäisi huomioida silloin kun käyttäytyy nätisti ja kun käyttäytyy huonosti niin olla kiinnittämättä huomiota häneen tai koittaa kiinnittää hänen huomio johonkin muuhun.Hän varmasti silloin eka kerralla huorittteli sinua siksi että huomasi sinun nauravan itselleen.ethän säkään tykkää jos olet vihainen ja kiukkuinen ja haluat vain että joku ehkä ottaisi syliin ja paijaisi,niin sitten joku vain nauraisi sinulle.Koita ajatella tuon lapsen kannalta asioita.HÄN ON VASTA LAPSI!! Vanhemmiltaan toivoisi vähän vastuuta.Totta kai hän on mustasukkainen että isä ja äiti on niin läheisiä ja nukkuvat vierekkäin jos hän jää ilman huomiota ja hellittelyä.Jotkut lapset vaan tarvitsee enemmän huomiota ja rakkautta kuin joku toinen.Paljosti asia riippuu siitä miten häntä huomioidaan kotona noin yleensä.TSEMPPIÄ SINNE JA KOITTAKAA LÖYTÄÄ OIKEA TAPA KOMMUNIKOIDA.
Tuli ihan asiallista tekstiä, täytyy myöntää. Varmasti jotain tuollaista on käytöksen takana.
Ongelma on, että minulla ei ole kanttia mennä neuvomaan lapsen äitiä sen kasvatuksessa ja itse olen niin harvoin enää paikalla, että mitään vaikutusta oman käytökseni muuttamisessa tuollaiseksi tuskin olisi. Ja vaikka kanttia olisi neuvoa poikakaverini äitiä, miten sen voisi sanoa loukkaamatta tätä, ja pitämällä välit hyvinä? :)
Jotenkin tuntuu, että se olisi (ainakin itselle) niin tulenarka aihe, jos joku tulisi itselle neuvomaan sitten joskus, miten minun kuuluisi omia lapsiani kasvattaa...
Mutta kiitos hyvistä neuvoista! Pitäisi varmaan jotenkin vaivihkaa saada se äiti lukemaan tätä palstaa ;) Ehkä se sitten ymmärtäisi miten pielessä sen lapsen asiat tuntuu olevan.