Voi olla, että tämä on vain minun ongelmani ja olen törmännyt huonoon tuuriin ja siksi valitan turhasta mutta ihmettelen suuresti, että kun nainen on jättänyt minut ja ilmoittanut (loiventaakseen pahanolontuntua) että haluaisi olla ystävä ja kaveri, niin tämä ei kutenkaan ilmene millään käytännön tasolla. Jos joku ottaa yhteyttä niin se olen minä. Aina. Jos tahtoisi kahville tai muuten nähdä ohimennen, niin heille ei koskaan sovi. Olen ymmärtänyt kaveruuden siten, että sitä voi joskus tosiaan nähdä ja jutella, kenties käydä vaik leffassa tai jotain mutta ei näissä tapauksissa.
Mistä johtuu, että naiset viljelee tätä "ollaan kavereita" -tematiikkaa, vaikka niillä sanoilla ei ole minkäänlaista perää. Viimeisellä kerralla päätin, että perkele mulle ei tarvii olla kaveria kun se ei kuitenkaa mene niin. Eli ihmiset: Kun laitatte välit poikki, niin laittakaa KUNNOLLA, eikä mitään valheellisia selittelyjä. Ei sen jätetyn mieli siitä yhtään kuitenkaan kohene.
Mistä johtuu, että naiset viljelee tätä "ollaan kavereita" -tematiikkaa, vaikka niillä sanoilla ei ole minkäänlaista perää. Viimeisellä kerralla päätin, että perkele mulle ei tarvii olla kaveria kun se ei kuitenkaa mene niin. Eli ihmiset: Kun laitatte välit poikki, niin laittakaa KUNNOLLA, eikä mitään valheellisia selittelyjä. Ei sen jätetyn mieli siitä yhtään kuitenkaan kohene.
Vastaukset 9
Vanhimmat
samanlaisia kokemuksia. ensin luvataan olla kavereita ja sitten ei aikaa liikenekään tapaamisiin, viesteihin ei vastata, ym. parempi olisi sitten kun pistäisi välit poikki kokonaan.
jos poikki menee, sitten menee, olkoot kaveria jonkun muun kanssa.
ensin jättävät, sitten tulevat juttelemaan ja puhuvat mut sänkyyn ja mä tajuan olevani siitosorin tapainen, antaa silloin kun naiselle sopii. enää en pelleile sellasella, jos loppu tulee niin tulee eikä ala enää uudelleen. ilmeisesti seksi multa sujuu mut mua ei kehtaa näyttää kavereille tai mun seura on tylsää tms. ja siitä syystä muutamakin nainen on ensin seurustellut ja sitten alkanut mulla panettaan itseään.
mun kavereitten mukaan mahdoton tilanne joka heille sopisi erinomaisen hyvin, mutta ei sovi mulle.
Joo, niin sanotaan, muttei käytännössä yleensä ikinä kuitenkaan tapahdu.
Taidetaan sillä "kaveruudella" yleisesti tarkoittaa pelkästään sitä, että tervehditään (ehkä) sattumalta tavatessa.
On tietysti niinkin, että ex-kumppanin alettua seurustella jonkun toisen kanssa, tästä toisesta voi tuntua mahdottomalta ymmärtää tyttö-/poikaystävän leffassakäynnit yms. tapailut exänsä kanssa.
Muutenkin lopetetusta suhteesta pääsee nopeammin irti, jos mitään yhteyttä ei ole.
Vaikka kaikki sen tietää, että kaveruus/ystävyys ei - suhdetoimintojen siirtyessä uusille ulottuvuuksille - pysty toimimaan (ainakaan täysin), niin silti jää se ihmetyksen aihe, että miksi toiselle sanotaan niin, että "ollaan kavereita" tai muuta vastaavaa kun se kuitenkin on vain turhaa sanojen helinää?
Eikö tämä klisheenomainen täytelause joutaisi jo roskakoriin? Tämä on sarjassamme niitä sanontoja, jotka kaikki tietää mutta mitään ei niille tehdä. Ikäänkuin kirjoittamaton sääntö, että erotessasi sinun tulee noin sanoa.
...juttu menee näin...kun joku sanoo sulle että ollaan kavereita niin kyllä se tarkoittaa loppuja.
Ihmiset haluu vaan olla hienotunteisia...mitä pahaa siinä on ?
Kavereita moikataan, vaihdetaan muutama sana...
Ystävää haluu auttaa ja häneltä saa apua, se on enemmän kuin kaveruutta...
Seksisuhde on pornoa...
Parisuhde on sitten aivan omaa luokkaansa...
Niinhän se tarkoittaa mutta miksi sanoa lopettaessa "ollaan kavereita" kun se ei kuitenkaan niin mene? Mitä hienotunteisuutta se pitää sisällään kun kaikki kuitenkin tietää mistä on kyse?
Pitääkö minun sanoa elämäni jatkotilanteissa, aina kun en tahdo sitoutua kehenkään, etä "hei... ollaan kuule kavereita".
Minusta tuo on lähinnä huvittavuudessaan jo lainvastainen lausahdus...
Ihmiset ei yleensä koskaan sano suoraan mitä tarkoittavat.
Totuutta muunnellaan ja kierrellään mitä erilaisimmista syistä.
Tärkeintä on omata itse sellainen taito että näkee koska kusetetaan...tai vaan muuten valehdellaan.
Ihmisen geneettistä perimää ei voi muuttaa vain siksi että sinä toivot sitä, helpompi on vain yrittää antaa ihmisille anteeksi...
kävi taas niin että kun sanoin jätettyäni miehen että voidaan olla ystäviä, niin kun miehelle tuli uusi nainen, sain kuulla huoritteluja. Todellinen pirttuhirmu sai siis lautasien heitoillaan aikaan sen ettei 4 vuoden suhteen jälkeen ex-mies uskalla edes moikata minulle vaikka ystävyys oli hänelle kuulemma tärkeää.
Jotta voisi olla ystävä entisen poikakaverin kanssa on ensin otettava etäisyyttä ja asettaa rajoja. Rankkaa hommaa. Ja siltikin ystävyys on raskasta. Eteenkin jos toinen rakastaa ja toinen ei.
Mutta päivittäin ollaan yhteydessä - kaveruuden tai ehkä jopa ystävyyden nimessä.