Kysyisin teiltä, jotka olette muuttaneet kumppaninne perässä ulkomailla, tai hän on tullut Suomeen, että missä vaiheessa suhdettanne tämä tapahtui?
Itse olen seurustellut reilun vuoden ja olen alkanut miettimään sitä, että ainoa keino todeta, tullaanko me pidemmällä tähtäimellä toimeen, on muuttaa samaan maahan. Mutta toisaalta en haluaisi hätiköidäkään, koska itselleni yhteenmuutto on tosi iso askel ja siinä vaiheessa haluaisin olla jo tosi varma, että suhde toimii ja johtaa johonkin suurempaan. Eli en haluaisi muuttaa yhteen vaan "kokeilemaan" toimiiko homma. Olen ehkä sen verran vanhanaikainen.
Tätä piirrettä onkin tosi vaikea yhdistää kaukosuhteeseen. Kuulostaisi aika hölmöltä muuttaa ulkomaille, mutta eri asuntoihin. Vai onko kellään kokemuksia tuosta?
Itse olen seurustellut reilun vuoden ja olen alkanut miettimään sitä, että ainoa keino todeta, tullaanko me pidemmällä tähtäimellä toimeen, on muuttaa samaan maahan. Mutta toisaalta en haluaisi hätiköidäkään, koska itselleni yhteenmuutto on tosi iso askel ja siinä vaiheessa haluaisin olla jo tosi varma, että suhde toimii ja johtaa johonkin suurempaan. Eli en haluaisi muuttaa yhteen vaan "kokeilemaan" toimiiko homma. Olen ehkä sen verran vanhanaikainen.
Tätä piirrettä onkin tosi vaikea yhdistää kaukosuhteeseen. Kuulostaisi aika hölmöltä muuttaa ulkomaille, mutta eri asuntoihin. Vai onko kellään kokemuksia tuosta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
tosin me ei olla kovin kauaa tunnettu.. ja nyt kaikki meidän keskustelut jotenki johtaa siihen, et sen pitäs olla täällä tai mun siellä..(ei siis olla koskaan tavattu livenä) nyt lähiaikoina se vaa ei onnistu.. mietin kyl että kun mulla olis syksyllä viikko vapaata, niin voisin mennä sinne.. sit jäi harmittamaan, kun se on menossa ulkomaille ens vuonna ja kutsu mut mukaan, mutta ehdin tavallaan kieltäytyä (en pystyis olemaan siellä niin pitkään kuin se) mut nyt rupes kaduttamaan.. (voisinhan mä olla siellä vaan osan ajasta, kyse on kuitenki 2-3 kk.. ite voisin olla 1 kk)
Niin.. Olen ollut kaukosuhteessa vuoden verran ja jos haluan jatkaa suhdetta, on mietittävä yhteiseloa ja mahdollista muuttoa. Itse en kuitenkaan tohdi muuttaa toiseen maahan vain miehen takia, vaan mietin ensin mahdollisuuksiani työn/opiskelun puolesta. Silloin säilyttäisin oman elämäni ja sosiaaliset kuviot suhteen ulkopuolella. Kaipuu ja suuret tunteet voivat muuttua arjen keskellä, varsinkin kun joudut kohtaamaan kulttuurieroista johtuvia ongelmatilanteita..
Heippa!!
Minä olen ollut kaukosuhteessa ulkomaalaisen miehen kanssa vuoden verran. Tavattiin lomamatkallani ja sen jälkeen ollaan tavattu lähes kuukausittain..Hän oli myös parin viikon lomalla täällä suomessa viime syksynä. Nyt aion mennä kesän ajaksi hänen luokseen ulkomaille. Olemme vuokranneet asunnon ja olemme yhdessä koko kesän. Itse koin tämän järjestelyn hyväksi, koska kaksi ja puoli kuukautta on hyvä aika tutustua paikalliseen kulttuuriin paremmin. Mutta se ei ole liian pitkä aika, jos käy niin, että koti-ikävä alkaa rassaamaan. Myöhemmin sitten varmasti tulee eteen pysyvämpiä ratkaisuja. Mutta nyt saan hyvän näkemyksen, millaista on elää ulkomailla, ulkomaalaisena. Olemme olleet koko suhteemme ajan erittäin tiiviissä yhteydenpidossa ja tutustuneet toisiimme niin hyvin kuin se tuossa ajassa on mahdollista. Meillä on elämään samanlaisia tavotteita ja arvoja. Henkilökemia pelaa hyvin eikä kieliongelmia ole juurikaan ilmennyt. Hyvin positiivisesti asennoidun tulevaan. Tsemppiä omiin ratkaisuihin. Kuuntele sydäntäsi, yhdistä siihen hitunen järkeä..silloin saat varmasti juuri oikean ja kasvattavan ratkaisun aikaiseksi..
..tuo teidän kesä yhdessä. Harmi ettemme voi toteuttaa samaa, kun kumpikin on töissä ja kesälomaa ei ole paljoa. Mulla ois kuukausi, mutta kun toinen on töissä, voisi tulla elo vähän tylsäksi olla päivät aina yksin.
Sinulle, joka ylempänä kirjoitit, lähde ihmeessä vaikka kuukaudeksi ulkomaille, jos pystyt. Tuollaiset "helpot" keinot olla yhdessä vähän pidempään muuttamatta kuitenkaan vielä lopullisesti (eihän mikään toisaalta ole lopullista) kantsii ehdottomasti käyttää hyväksi.
Mä olen kanssa samaa mieltä, että ulkomaille muuttoon pitää olla myös toinen "syy", eli kunnollinen työ, ettei kaikki paineet kasaudu parisuhteelle. Mutta itseäni kiinnostavat työt/yhtiöt ovat maan pääkaupungissa ja poikaystäväni asuu hieman kauempana, joten työmatkat tulisivat liian pitkiksi. Tästä johtuen olen miettinyt myös sitä eri paikkoihin muuttoa, mutta siinä ei tunnu toisaalta olevan mitään järkeä; muuttaa samaan maahan, mutta silti tavallaan kaukosuhteeseen.
Olisko kellään käytännön kokemuksia tästä aiheesta? Olisi kiva kuulla, miten asumis- ja työasiat järjestyivät. Ja oman sosiaalisen piirin muodostaminen?
Omassa suhteessani on syksyllä tulossa muutto yhteiseen asuntoon. Yhdessä ollaan oltu pari vuotta, joista 1. vietettiin melkein kokonaan eri puolilla maailmaa. Toinen vuosi ollaan asuttu samassa kaupungissa, jossa itse opiskelen ja jonne hän pääsi myös opiskelemaan. Silloin ei oltaisi vielä oltu valmiita muuttamaan yhteen, mutta kesän jälkeen niin on tarkoitus tehdä.
Kun poikaystäväni muutti Suomeen omasta maastaan, hän otti myös riskin ettei meidän suhteemme toimikaan - riskinotto kannatti! Oman kokemukseni perusteella kannustaisin yrittämään, sillä paljon enemmän jää harmittamaan, jos ei tiedä, olisiko suhde sittenkin toiminut...
3 vuoden seurustelun jälkeen (1 samassa maassa, 2 viimeistä kaukosuhteessa) olen vihdoinkin muuttamassa sinne, missä poikaystäväni asuu. Hän kulkee tällä hetkellä kahden kaupungin väliä, toisessa opiskelee ja asuu, toisessa käy töissä pari päivää viikossa. Emme muuta yhteen, 2 vuoden kaukosuhteen jälkeen musta suuri parannus on se,että ollaan samassa maassa. Jos suhde toimii, niin kyllä yhteen ehtii muuttamaan sitten myöhemminkin :)
Olen muuttamassa kaupunkiin jossa poikaystäväni käy töissä, toista kaupunkia en voisi harkitakaan sillä siellä ei minulle olisi juurikaan työmahdollisuuksia tms. Erillään asumisen alussa koen tärkeäksi myös sen vuoksi, että saan luotua oman sosiaalisen piirini ja opin tulemaan maassa myös omillani toimeen. En missään nimessä halua olla liian riippuvainen poikaystävästäni. Minun mielestäni ei ole tyhmää muuttaa miehen perässä ulkomaille vaikka ei heti yhteen muuttaisikaan. Itse olen ainakin iloinen siitä, että nykyiseen tilanteeseen verrattuna yhteinen aikamme tulee lisäätymään todella paljon!
kommenttini oli tarkoitus tulla ketjun aloittajan kirjoituksen alle eli ei siis Viirun kirjoituksen alle!hups :)
Olen vuoden verran ollut kaukosuhteessa ulkomaalaisen miehen kanssa. Opiskelen vielä, joten muutto tässä vaiheessa ei ole minulle mahdollista. Siksi olenkin ajatellut mennä vaihtoon vuodeksi kyseiseen maahan. Tällä tavalla pääsen tutustumaan kulttuuriin ja ihmisiin itsenäisesti. On niin sanotusti se "toinen syy" lähteä. Samaan asuntoon en kuitenkaan aijo muuttaa, ainakaan heti. Voihan sitäkin harkita, jos näyttää siltä, että tulee vietettyä aikaa saman katon alla liiankin kanssa.
Jos viihdyn maassa, rakastun vieläkin syvemmin ja opin kielen sujuvasti, kuka estää minua jatkamasta opintojani siellä?? Ei kukaan :)
Jos homma toimii, mutta en halua jäädä maahan, voin houkutella hänet vuodeksi opiskelemaan tänne.
Elämällä on tapana järjestyä, mutta joskus se järjestäminen vaatii pirunmoisia voimia. Uskon kuitenkin, että kyllä siitä selviää!