On olemassa kaunis tarina.
Sen alku ei ole kaunis. On syksy kun Miehelle selviää että naisella on mies.
Tarinan yksityiskohtia on turha selvittää. Monet tuntevat sen ja useat heistä tietävän tulevan lopputuloksen. Ainoa merkityksellinen siinä oli että nainen kielsi johdatuksen.
Meni synkkä syksy ja musta talvi.
Keväällä Mies matkusti junalla toiseen kaupunkiin, Helsingiin. Keskustassa hän rekisteröi Naisen. Molemmat menivät samaan ratikkaan. Mies oli epätavallisen tietoinen Naisen läsnäolosta. Mies vaistosi Naisen päätyvän samaan laivaan. Molemmat poistuivat samalla pysäkillä. Korkokantojen tehokas kopina saattoi Miehen putkeen ja sieltä laivaan. Mies ihmetteli valppauttaan Naisen suhteen. Se oli epätavallista. Nainen oli hyvin kaunis. Vaalea ja pitkä. Oli kuin jokin syvällä oleva tuli olisi tullut esiin ja se yhdisti heitä, mutta ei polttavasti eikä himokkaasti.
Tuli ilta ja yö. Seuraavana päivänä Mies näki Naisen istuvan yksin. Mies ei tiennyt miksi hän käveli Naisen luokse. Jokin voima vei hänet sinne. Tuli kysymys;"Menetkö yksin vai lähdetkö mukaani kaupungille".
Nainen vastasi myöntävästi.
He kävelivät nämä keväisen iltapäivän tunnit Tukholman kaduilla. Istuivat kahvilassa.
Tuli ilta ja yö. Keskustelu jatkui läpi yön aina varhaisille aamutunneille saakka. Naisen kauneus ei häikäissyt miestä. Miehen häikäisi silmät joiden surua ei voinut ymmärtää. Nainen kielsi surun. Mies ilmaisi kiitollisuutensa Naiselle tämän läsnäolosta. He sopivat tapaamisesta jolle ei ollut aikataulua.
Palatessaan naisen luokse Mies tunsi junassa Naisen läsnäolon. Päivät kuluivat ja aina kun Mies oli yksin hän tunsi Naisen läsnäolon.
Jotakin oli muuttunut ja hän ymmärsi menneet 14-vuotta. Ilman niitä hän ei olisi pystynyt koskettamaan tulevaisuuttaan.
Hän lähetti hiljaisen kiitoksen naiselle ja miehelle. Ilman heidän pahuuttaan tätä ei olisi tapahtunut. Heidän teoillaan oli oma merkityksensä. Nyt Mies tiesi että hänen ei tarvinnut irrottautua naisesta, hänet irrotettaisiin. Mieleen tulivat sanat syksyltä;" on hyvin mahdollista että yhteinen taipaleenne on lopussa, mutta sinun ei tarvitse tehdä mitään, elämä tekee sen puolestasi".
J...
Sen alku ei ole kaunis. On syksy kun Miehelle selviää että naisella on mies.
Tarinan yksityiskohtia on turha selvittää. Monet tuntevat sen ja useat heistä tietävän tulevan lopputuloksen. Ainoa merkityksellinen siinä oli että nainen kielsi johdatuksen.
Meni synkkä syksy ja musta talvi.
Keväällä Mies matkusti junalla toiseen kaupunkiin, Helsingiin. Keskustassa hän rekisteröi Naisen. Molemmat menivät samaan ratikkaan. Mies oli epätavallisen tietoinen Naisen läsnäolosta. Mies vaistosi Naisen päätyvän samaan laivaan. Molemmat poistuivat samalla pysäkillä. Korkokantojen tehokas kopina saattoi Miehen putkeen ja sieltä laivaan. Mies ihmetteli valppauttaan Naisen suhteen. Se oli epätavallista. Nainen oli hyvin kaunis. Vaalea ja pitkä. Oli kuin jokin syvällä oleva tuli olisi tullut esiin ja se yhdisti heitä, mutta ei polttavasti eikä himokkaasti.
Tuli ilta ja yö. Seuraavana päivänä Mies näki Naisen istuvan yksin. Mies ei tiennyt miksi hän käveli Naisen luokse. Jokin voima vei hänet sinne. Tuli kysymys;"Menetkö yksin vai lähdetkö mukaani kaupungille".
Nainen vastasi myöntävästi.
He kävelivät nämä keväisen iltapäivän tunnit Tukholman kaduilla. Istuivat kahvilassa.
Tuli ilta ja yö. Keskustelu jatkui läpi yön aina varhaisille aamutunneille saakka. Naisen kauneus ei häikäissyt miestä. Miehen häikäisi silmät joiden surua ei voinut ymmärtää. Nainen kielsi surun. Mies ilmaisi kiitollisuutensa Naiselle tämän läsnäolosta. He sopivat tapaamisesta jolle ei ollut aikataulua.
Palatessaan naisen luokse Mies tunsi junassa Naisen läsnäolon. Päivät kuluivat ja aina kun Mies oli yksin hän tunsi Naisen läsnäolon.
Jotakin oli muuttunut ja hän ymmärsi menneet 14-vuotta. Ilman niitä hän ei olisi pystynyt koskettamaan tulevaisuuttaan.
Hän lähetti hiljaisen kiitoksen naiselle ja miehelle. Ilman heidän pahuuttaan tätä ei olisi tapahtunut. Heidän teoillaan oli oma merkityksensä. Nyt Mies tiesi että hänen ei tarvinnut irrottautua naisesta, hänet irrotettaisiin. Mieleen tulivat sanat syksyltä;" on hyvin mahdollista että yhteinen taipaleenne on lopussa, mutta sinun ei tarvitse tehdä mitään, elämä tekee sen puolestasi".
J...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä murehdi. Vielä on löydettävää, ymmärrettävää. Huomaatko, näetkö sitä.