Miksi en kykene jättämään pettävää ja valehtelevaa poikaystävääni? Miksi en pysty!
Hän on jo kaksi kertaa tapaillu toista naista suhteemme aikana. Ensimmäisellä kerralla lupasi parantaa tapasa ja puolentoista vuoden jälkeen taas alkoi uusi tapailu. Nyt on taas niin rakastunut muhun ja haluaa elää elämänsä mun kanssa. Väittää katuvansa tekojaan ja kertoneensa totuuden, mutta tiedän ettei hän ole kertonut koko totuutta. Soitin toiselle naiselle, mutta en ole kertonut siitä mitään ja kun tenttasin sen jälkeen, huomasin p.ystäväni valehtelevan muutamista kohdista!
Mistä saisin voiman jättää hänet, voi mistä? Rakastan häntä, vaikka tiedän että joudun kärsimään hänen takia koko elämäni, jos jään tähän.
Syitä, miksi en pysty jättämään häntä on moniakin. Suurin on rakkaus ja se, että hän ollut mulle miehistä sopivin. Olen hieman erikoisen luonteinen ja hän on pystynyt ymmärtämään täysin. Olen ollut täysin omaitseni hänen seurassaan ensinmäistä kertaa elämässäni.
Toinen syy on se, että tulen huonosta kodista ja minulla ei ole ketään tukemassa, kun joudun yksin. Ei perhettä, ei kavereita tai työtuttuja (olen yrittäjä). Olen ns. yksinäinen susi. En halua enää palata yksinäiseen elämääni, missä ei mitään koskaan tapahdu. Tarvin läheisyyttä ja tiedon siitä, että joku rakastaa minua.
Miten ihmeessä selviän tästä? En halua olla kynnysmatto! Tiedän ansaitsevani parempaa, sillä vaikka olenkin epäsosiaalinen, niin olen ainakin miehelleni mukava, ihana ja kauniskin olen, ettei minua tarvitse hävetä.
En tiedä mitä teen ja olen epätoivoinen!
Hän on jo kaksi kertaa tapaillu toista naista suhteemme aikana. Ensimmäisellä kerralla lupasi parantaa tapasa ja puolentoista vuoden jälkeen taas alkoi uusi tapailu. Nyt on taas niin rakastunut muhun ja haluaa elää elämänsä mun kanssa. Väittää katuvansa tekojaan ja kertoneensa totuuden, mutta tiedän ettei hän ole kertonut koko totuutta. Soitin toiselle naiselle, mutta en ole kertonut siitä mitään ja kun tenttasin sen jälkeen, huomasin p.ystäväni valehtelevan muutamista kohdista!
Mistä saisin voiman jättää hänet, voi mistä? Rakastan häntä, vaikka tiedän että joudun kärsimään hänen takia koko elämäni, jos jään tähän.
Syitä, miksi en pysty jättämään häntä on moniakin. Suurin on rakkaus ja se, että hän ollut mulle miehistä sopivin. Olen hieman erikoisen luonteinen ja hän on pystynyt ymmärtämään täysin. Olen ollut täysin omaitseni hänen seurassaan ensinmäistä kertaa elämässäni.
Toinen syy on se, että tulen huonosta kodista ja minulla ei ole ketään tukemassa, kun joudun yksin. Ei perhettä, ei kavereita tai työtuttuja (olen yrittäjä). Olen ns. yksinäinen susi. En halua enää palata yksinäiseen elämääni, missä ei mitään koskaan tapahdu. Tarvin läheisyyttä ja tiedon siitä, että joku rakastaa minua.
Miten ihmeessä selviän tästä? En halua olla kynnysmatto! Tiedän ansaitsevani parempaa, sillä vaikka olenkin epäsosiaalinen, niin olen ainakin miehelleni mukava, ihana ja kauniskin olen, ettei minua tarvitse hävetä.
En tiedä mitä teen ja olen epätoivoinen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko sinulla tieto nyt hänen kanssaan siitä, että hän rakastaa sinua. Mietipä uudelleen.
..olla kyse läheisriippuvaisuudesta? Kerrot että tulet huonosta kodista ja et oikein löydä itsellesi tukea mistään.
Onko se rakkautta vai takerrutko?
Miehesi pettää sinua ja tottakai sinulla on oikeus olla loukkaantunut, surullinen, vihainen ja pettynyt. Sinulla on oikeus myös elää normaalia elämää normaalissa parisuhteessa.
Elämässä täytyy jatkaa eteenpäin ja huono parisuhde estää ihmisen kasvun.
Yksinäisyys ei ole syy elää kenenkään kanssa joka satuttaa.
Epäsosiaalinenkin luonne tarvitsee ystäviä ja kavereita:-) Tarvitsee tilaa hengittää.
Voisitko ajatella edes kirjekaveria tai meilikaveria? Jonkun, jonka kanssa jakaa näitä elämää isompia asioita?
Jos elämäsi pyörii vain poikaystäväsi ympärillä sinulta jää paljon näkemättä ja kokematta.
Valoa ja iloa elämääsi!
Niinpä, läheisriippuvuutta.. Minä itsekin riipun siten pettäneessä ja valehtelevassa miehessä, joka ei enää rakasta minua. Olemme eronneet, mutta tapailemme ja pidämme yhteyttä, aivan kuin seurustelisimme. En tiedä miten päästä irti. Pelkään yksinjäämistä ja sitä, ettei turvallista olkapäätä enää ole. Työpsykologin mukaan minulla on kasvunpaikka, on päästävä omilleen, irti suhteesta ja OPITTAVA OLEMAAN YKSIN. En ole ollut yksin sitten kuin 16-vuotiaana. Seuraava ihmissuhde onnistuu kuulema vasta kun olen oppinut olemaan yksin, päättämään asioista yksin jne.
.. olen samassa junassa.. ikää jo kuusikymmentä.. kymmenen vuotta roikkunut miehen toiveiden mukana.. nautinto on hänelle kaikki kaikessa.. nyt sain kysyttyä.. kun useamman kerran on minua pettänyt.. valheesta jäänyt kiinni.. puhelin aina äänetön.. ei muka halua ongelmia, kun entiset ottavat yhteyttä.. kuitenkin haluaisi olla vain minun kanssani.. mutta eilen kysyinkin; rakastatko minua.. joskus aiemmin samaa kysymystä on seurannut hiljaisuus ja että nautitaan nyt vaan elämästä, nyt kun kysymästä kysyin niin vastasi, että "En.." sen jälkeen olen kieltäytynyt tapaamasta.. vaikeeta on.. kun ikää on ja yksinäisyys painaa ja ei ole helppoa nuoremmankaan löytää rakastavaa kumppania.. kuitenkin eikö rakkaus ole suhteen peruspilari..
Toisinaan olen miettinyt omalla kohdallani samaa, kun tulee tilanteita missä poikaystävä on valehdellut ja jää kiinni... Se on vaan ni hemmetin vaikeaa päästää irti, jos toista rakastaa niin paljon. Toisinaan voi olla niin sokea että ajattelee että kyllä se siitä. Muttei se kai kuitenkaan niin ole. Ei pitäisi niiden asioiden mennä "ohi". Kyllä mä oon pyrkinyt aina selvittämään asiat ittenikin takia ja siksi ettei niitä tartte aina pohtia. Siitä vaan tulee ni ikävä seuraus kun toinen valehtelee että alkaa miettiä monista muistakin asioista että "puhuukohan toi nyt totta". Mutta mä olen myös yrittänyt ottaa sellasen asenteen että jos toinen pettää niin en mä sille voi mitään, jos se näkee asian niin että sen on niin tehtävä niin mä en pysty sitä vahtimaan 24/7. Ton ajattelun myötä oon saanu itelleni edes vähän rauhaa, pakko itteensä on sen verran kunnioittaa että arvostaa itteensä sen verran ettei ajattele että nyt se on pettämässä...
Tästä nyt tuli hieman sekava mut ehkä se pääpointti sieltä kuitenkin löytyy...
Täytyy osata arvostaa itteensä eikä stressata itseään sellaisilla asioilla joille ei yksinkertaisesti voi mitään.