Kuinka voi jatkaa pitkästä liitosta eteenpäin kun mies petti toisen naisen kanssa vuosia?
Äsken vasta sain tietää. Mies haluaa vielä yrittää liittoamme mutta mä en tiedä miten suhtautuisin. Tunnen itseni niin huonoksi ja petetyksi. Ja en tiedä säälinkö vai vihaanko miestäni.Miten mä voin luottaa vielä siihen? En haluasi erotakkaan koska on kaikkea yhteistä. Ja mä olin onnellinen liitossamme. Ja rakkaus ei ole mihinkään kadonnut. En vaan nähnyt metsää puilta. Mä olen hautonut kaikenmaailman itsetuhoajatuksia ja kaikkea hirveää. Mä järkevä aikuinen ihminen!!!! Auttakaa mua saman kokeneet!
Onneks meillä ei ole skidejä.
Äsken vasta sain tietää. Mies haluaa vielä yrittää liittoamme mutta mä en tiedä miten suhtautuisin. Tunnen itseni niin huonoksi ja petetyksi. Ja en tiedä säälinkö vai vihaanko miestäni.Miten mä voin luottaa vielä siihen? En haluasi erotakkaan koska on kaikkea yhteistä. Ja mä olin onnellinen liitossamme. Ja rakkaus ei ole mihinkään kadonnut. En vaan nähnyt metsää puilta. Mä olen hautonut kaikenmaailman itsetuhoajatuksia ja kaikkea hirveää. Mä järkevä aikuinen ihminen!!!! Auttakaa mua saman kokeneet!
Onneks meillä ei ole skidejä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
kaikkea hyvää jatkossa ja voimia!
Olen itsesamassa tilanteessa, enkä tiedä jäädäkkö suhteeseen jossa voin ehkä tulla onnelliseksi, mutta kärsiä vielä todella pahasti. Vai lähteä ja kärsiä nyt kamalasta yksinäisyydestä ja lohduttomuudesta, mutta ehkä löytää uuden onnen.
tästä apua?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000016136960
Minulle ainakin on ollut ja asia käsittelee aika pitkälti samoja juttuja kun mitä sulla on.
Itsellä alkaa helpottamaan paha olo,kiitos niille kaikille vastanneille ja tukeneille.
Paljon voimia myös sinulle ja koita jaksaa.
Elämä voittaa kuitenkin! :)
lukea että muilla on samantapaisia tilanteita. Sitä tuntee olevansa niin yksin. Ahdistus, tuska ja häpeä epäonnistumisesta musertavat.
Omat kokemukset muuttavat ajattelutapaa. Aikaisemmin uskoin että paras toimia petetylle on lähteä. Halveksin pettäjiä ja lajittelin ne kaikki samanlaisiksi luusereiksi. Nyt olenkin itse petetty. Oma pieni perheelämäni ei ollutkaan sitä miltä se näytti. Tässä tilanteessa on tunnustettava itselle että meitä on kaksi osapuolta. En minäkään aivan syytön ole. Rehellisesti sanottuna eroajatukset ovat käyneet mielessä. Nyt me sitten ollaan tässä tilanteessa. Huomaan kuinka paljon minulla onkin menetettävää. Meilla on hyvä arkielämä, lapsilla hyvä isä ja minullakin pitkämielinen mies. Aikaisemmin luulin että uskollinen ja täysin luotettava. Meillä tämä pettäminen tapahtui vuosia sitten, tilanteessa jossa elimme eräänlaista kriisiä. Pettäminen oli kertaluonteista ja mieheni on katunut ja kantanut syyllisyyttä mutta ei ole uskaltanut kertoa koska on ollut lähes varma että minä en halua jatkaa yhdessä. Tiedän siis että hän rakastaa minua, mutta anteeksiantaminen on noiin vaikeaa... Valvominen, pahaolo ja ruokahaluttomuus. Rinnassa puristava pakahduttava tunne, ne eivät taida ihan heti helpottaa...
Minua on myös petetty. Olemme olleet melko kauan naimisissa ja viisi vuotta sitten meillä oli mm työongelmia. Etäännyttiin toisistamme. Tuolloin miehelläni oli lyhyt muutaman päivän suhde. Hän ei siitä tuolloin kertonut, tosin aavistelin jotain. Eilen sain sitten tietää. En tiedä mitä teen, itken vaan. Meidän avioliitto ei ole ollut helppo. Itsekin olen joskus ajatellut lähteväni. En ole aina huomioinut aviopuolisoani, olen pitänyt häntä itsestäänselvyytenä. Uskon että hän kuitenkin rakastaa minua. Hän hyvä isä ja meillä on ihan toimiva arkielämä. Mutta se että on petetty ja toinen on salannut sen vuosia. Se sattuu niin, tuntuu että kuolemakin olis helpompi. Jotakin julmaa ja petollista on hiipinyt medän pikku perheeseemme...
Olen itse juuri nyt samantapaisessa tilanteessa. Mies petti minua puolen vuoden ajan. Luulin hänestä, että hän ei voisi ikinä tehdä sellaista. Hän on kirkkain silmin väittänyt minulle, että ei voisi koskaan loukata minua niin pahasti. Hän asuu viikot toisella paikkakunnalla ja oli tavannut jonkun naisen jossain juhlissa. Siitä oli sitten kehkeytynyt suhde. Jossain vaiheessa mieheni oli halunnut eroon naisesta, mutta nainen oli rakastunut eikä päästänyt miestäni. Hän oli kuulemma itkien pyytänyt yhteydenottoja. Lopulta mieheni oli kuitenkin saanut suhteen lopetettua.
Mieheni syyllisyyden aiheuttama paine sai hänet kertomaan suhteesta. Vappuaattona kuulin asiasta. Olen ollut koko viikon aivan romuna. Meillä on kaksi lasta. Nyt tämä mieheni naisystävä odottaa hänen lastaan. Tilanne on aivan kaoottinen.
En tiedä mitä teen. Nyt tuntuu, etten koskaan voi olla hänen kanssaan. Mielessäni pyörii kuva heistä yhdessä. Inhottaa ajatellakin, että mieheni on tullut luokseni tämän naikkosen sängystä. Tunnen ihan fyysistä kipua, mahaan koskee, oksettaa ja pyörryttää.
Tilanteesta emme ole vielä päässeet kunnolla keskustelemaan ajanpuutteen vuoksi. Mieheni haluaa jatkaa ja on luvannut tehdä kaikkensa sen eteen. Minun on vaikea antaa anteeksi ja unohtaa. Koskaan asiat eivät palaudu ennalleen.
Kaikille jotka vastasitte. Kyyneleet silmissä luin niitä. Mullakin vatsa kipea ja ruoka ei maistu ja ahdistaa. Tiedän etten ole yksin. Miksi niin pitää olla? Jos liitto on onnellinen, niin mikä miehiä vie? Seksikin on ollut aina hyvää ja kiihkeää. Ja harrastukset yhteisiä ja kaikki. Olen sellaisesa mielentilassa että en osaa ajatella järkevästi. Välillä puuhailen kaikkea ja tuntuu ettei se ollut tottakaan. Unta jota vähän liian pitkään nukuin.Mä olen neuvoton ja onneton. Mutta vielä kerran kiitti kaikille lohduttajille, olette ihania ihmisiä!
Ensimmäinen reaktio kun kuulin pettämisestä oli poismuutto. Kävin jo netissä katselemassa vapaita työpaikkoja toiselta paikkakunnalta.
Nyt kun aikaa on kulunut yli vuorokausi niin on vahvistunut tunne ettei kuitenkaan pidä hätäillä. On annettava itselle aikaa. Jotenkin lähteminen tuntuu pakenemiselta. Nyt tuntuu siltä että mun on pakko käydä läpi nämä kaikki kysymykset ja tunteet. Ja kun näitä asioita käydään läpi yhdessä mä huomaan etten taida olla aivan syytön. Mies oli se joka petti, mutta mun on ollut niin vaikea näyttää ja osoittaa rakkauttani...En tiedä mihin ratkaisuun me päädytään. Joko me läydetään se rakkaus ja läheisyys joka meillä alkuvuosina oli tai sitten päädytään eroon, mutta en haluaisi tehdä sitä virhettä että vihassani muutan erilleen ja sitten kadun.
ei pidä tehdä. Minäkin aion käydä kaikki seikkaperäisesti läpi mieheni kanssa. Tuskallista se tulee olemaan, mutta se on ainoa keino. Asiat pitää käsitellä huolellisesti. Mutta ainakin tässä vaiheessa tuntuu siltä, että on mahdoton jatkaa yhdessä.
Suhteemme on ollut hyvin pitkä, yli 20 vuotta. Siihen mahtuu paljon asioita, niin hyviä kuin pahojakin. Ei niitä voi noin vain jättää huomiotta. Seksi meillä on ollut aina hyvää ja molempia tyydyttävää. Mieheni sanoikin, ettei ymmärrä tekoaan, sillä hänellä on ihanat lapset ja ihana vaimo. Kaiken piti olla hyvin. Hänellä on ollut työpaineita ja muutenkin hän on ollut taipuvainen synkistelyyn ja jopa itsetuhoisiin ajatuksiin. Näitä hän toi esille, kun tiedustelin syytä hänen käyttäytymiseen. En vain ymmärrä sitä, miksi hän ei ole voinut keskustella asioista minun kanssa. Minunhan olisi pitänyt olla se ihminen, jolle kaiken voi kertoa.
Nyt käydään keskusteluja, mietitään ratkaisumalleja. Varmaan lapsillekin pitää puhua. Edessä tulee olemaan vaikeat ajat.
Niin samanlaisia tarinoita kuin minunkin elämäni tällä hetkellä. Hetken jo luulin, että olenko minä tännekin kirjoittanut! Toisaalta vertaistuki helpottaa, en olekaan ainut tässä maasas, ketä on petetty, vaikka olen kuulemma ihana vaimo ja meillä on huippu seksielämäkin ja lapsia.
Mutta minun miehelläni on ehkä jonkinlainen ikäkriisi, joka vei mukanaan.
jos haluat jatkaa, sanele ehdot...ensiksi vie se terapiaan ja tee loppu turhista löpinöistä. OLE NAINEN; äläkä se itkupilli.
moikka moi , ikävää lukea tuollaista tekstiä tämä siksi koska olen itse kokenut saman .Suljin silmäni enkä halunnut tunnustaa itselleni että mieheni pettää minua, mutta pian mukaan kuvioon tuli mun henkinen alistaminen ja jatkuva piilovittuilu ystävien ja naapurien kuullen ,Kaikki mitä tein oli hänen mielestä merkityksetöntä ja yhden kapakkaillan jälkeisenä aamuna kun hän tuli kotiin klo 5.30 kysellessäni missäs olet ollut , hän haukkui minua hyödyttömäksi !!! Ja oli juuri ollut vieraissa!!!
Jostain kaiken alistamisen takaa löysin voimia hankkia asunnon pojalleni ja mulle ja ilmoitin , että nyt riittää tämä avioliitto, haluan eron.Ja tämä on ollut todellakin paras ratkaisu vuosiin.nyt mua ei lOUkata vieraissa käynneillä, saan elää omaa elämääni , onnellisena.
ÄLÄ SALLI PETTÄMISTÄ, SE ON LOUKKAAVAA !
Ihania olette olleet te lohduttajat. Nyt tajuan että en ole yksin. Mieheni rakastaa sitä toista h...aa ja sanoo että ei rakasta mua enää. En tiedä miten eteenpäin? Tilanteet muuttuvat hetki hetkeltä. Auttakaa mua , miten saan elämänhaluni takasin. Olin ennen iloinen nauravainen nainen.
Olen pahollani puolestasi. En voisi kuvitella vielä pahempaa kuin oma tilanteeni.Mutta sun tilanne on kaikista pahin...
Nyt täällä paljon keskustellaan kakkosista ja ykkösistä. Olisiko parempi olla toinen palsta näille itsensä puolustajille tai toistensa parjaajille. Ja oma palsta meille petetyille. Se miten kakkoset kokee asiat ei sitä voi verrata siihen tuskaan mitä kokee kun mies pettää. Olen saanut lohtua täältä mutta viime päivinä keskustelu on livahtavut kakkosiin.Ja mulle on epäselvää loppujenlopuksi kuka on kakkonen kuka ykkönen ja kuka kolmonen.Oma tilanteeni on nyt se että mieheni vaan rakastaa toista ja yritttää silti mun kanssani. Eikö kuullostakkin selväjärkiseltä?
Itkupillin aikaisempia lähetettyjä viestejä vuodelta 2001 lähtien, se en todellakaan ole mä. Mua koskee vain tämä mieheni mua pettäminen.
Tilanne on aivan hirveä. Lauantaina mies kertoi meidän lapsille tekosistaan. Lapset menivät hiljaisiksi. Tyttärestä (kohta 16) näkee, että hänen on vaikea hyväksyä isänsä tekoa.
Ajan kanssa ehkä voin antaa anteeksi, mutta kaikista vaikeinta on hyväksyä sitä toiselle siittämää lasta. Olen varmaankin hullu, kun toivon, että lapsi menisi kesken. En haluaisi, että siitä suhteesta jäisi mitään jäljelle.
Näen miehestäni, että hän kärsii kovia syyllisyydentuskia. Se on ihan oikein. Mutta kun rakastaa toista, niin tällaisessakin tilanteessa toisen pahastaolosta kärsii itsekin. On kummallista, että näen hänestä, että hän oikeasti rakastaa minua, vaikka onkin tehnyt näin hirvittävän teon. Järjellä ajateltuna tällaista ei voi tehdä sellaiselle, jota rakastaa, mutta kaikkia asioita ei voi selittää järjellä.
Mieheni sanoo, ettei hänellä ole mitään tunteita sitä naista kohtaan. Hän on ollut jotenkin aivan ulkona kaikesta, hukassa, kun on tehnyt sen. Sekin loukkaa, että hän ei ole voinut puhua ongelmistaan minun kanssa vaan on hautonut asioita yksinään. Minun olisi pitänyt voida olla se ihminen, jonka kanssa asiat jaetaan.
Moni asia on muututtava suhteessamme, ennen kuin voimme edes yrittää jatkaa. Hänen on pistettävä perhe etusijalle. Sittenkään en voi luvata, että suhteemme onnistuu.
Olen todella pahoillani puolestasi. Ja lastesi puolesta. Ja koko teidän perheen. Tietty sitä miestä kohtaan en voi tuntea kuin vihaa koska en tunne häntä muuten kuin sikana. Kuinka osaisin auttaakaan sua? Oletteko ajatelleet mennä johonkin terapiaan? soita Kriisikeskukseen ja kysy apua. Älä jää yksin asiasi kanssa. Tai älkää jääkö yksin. Olen täällä kaukana ja ajattelen sunkin kohtaloa ja suren sitäkin. Tosin omassakin on kestämistä. Mutta aina auttaa jos saa toiselta lohduttavia sanoja. Lähetän ajatuksissani sulle voimaa, suuresti voimaa. Tunnethan sen sisimmässäsi?
Kiitos tuestasi. Se lämmittää mieltä. Toivon sydämestäni sinullekin jaksamista, voimia ja parempaa huomista.
Meitä petettyjä on turhan paljon. On hirveää lukea tälläkin palstalla näitä petettyjen tuntoja. Ymmärtää täysin miltä tuntuu, kun tulee petetyksi. Tuntuu, kuin elämältä putoasi pohja. Se ihminen, joka on vuosikaudet ollut lähellä, osoittautuukin täysin muuksi kuin on kuvitellut. Sitä ihmistä ei tunne enää.
Tunteeni heilahtelevat laidasta laitaan. Välillä on olo, ettei tästä ikinä selviä eikä ole mitään syytä edes yrittää, mutta hetken päästä voi ajatella, että ehkä kuitenkin ajan kanssa kaikki muuttuu paremmaksi.
Se toinen nainen saa silmittömän vihani päälleen. En voi sille mitään. Vihaan häntä enemmän kuin miestäni. On aivan käsittämätöntä, että nainen, joka haluaa perustaa perheen, on valmis tuhoamaan toisen perheen! Eikö muka ole vapaita miehiä?! Ei tällaiset ihmiset tarvitse perhettä. Toivon, että hän joutuu joskus kokemaan saman tuskan kuin minä ja minun lapseni.
Ehdotin miehelleni terapiaa. Hän oli siihen valmis, sanoi olevansa valmis mihin vain, mistä voisi olla apua. Olen menossa parin viikon päästä parhaan ystäväni luo keskustelemaan asiasta. Tarvitsen tilaa ja aikaa käydä läpi tunteitani.
jälleen teidän muiden kokemuksia. Mulla siitä tiedosta että mies on pettänyt on nyt kulunut muutamia päiviä. Viikonloppuna oli hetkiä jolloin tuntui että tästä ehkä jotenkin selvitään. Olemme mieheni kanssa puhuneet paljon ja hänellä syyllisyys on lähes kestämätön. Tänään alkoi arki ja työt, siitä selviytyminen tuntuu hankalalta. Töistä tullessa ahdistus kaatui päälle entistä suurempana ja alkaa saada jo lähes fyysisiä muotoja. Nyt pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään ettei tämä ole vaan pieni pilvi joka hälvenee vaan on tullut jäädäkseen.
Aikuinen tyttö: Mulla on ihan samanlaisia fiiliksiä. En vihaa miestäni vaan sitä toista h...Jopa tekisi mieli tehdä sille....vaikka kiskaista tukasta.Miestäni vaan rakastan edelleen koska ei se mun rakkauteni kadonnut mihinkään.
Nyt en tiedä miten eteenpäin. Pelkään pahoin että mieheni ei sittenkään halua yrittää vaan pakenee tätä tilanneta. Olen syönyt mielialalääkkeitä ja tuntuu että niistäkin kohta teho häviää. Itsemurha-ajatuksia ja kaikkea paskaa pyörii päässä.
Caro: Munkin tietämisestä on vasta muutama päivä. Ehkä mä elän vielä shokkivaihetta.
Yrittäkää tsempata ja jatkosssa kirjoitellaan miten kellekkin kävi...jos vielä elävien kirjoissa ollaan. Jookos?
Minäkin sain tietää asiasta vasta vappuaattona. Mieheni kertoi itse. Olin saanut nimettömän tekstiviestin juuri joulun alla, jossa kerrottiin, että miehelläni on pitkään jatkunut suhde. Näytin viestin miehelleni, hän ei vielä silloinkaan pystynyt tunnustamaan tekoaan. Valehteli päin naamaa. Nyt kun asia tuli selville, olen aivan varma, että tuon viestin lähettäjä oli tämä hutsu. Hän oli saanut mieheltäni kuulla, ettei hän tahtonut enää jatkaa suhdetta, joten hän halusi pilata myös meidän välit.
Ensimmäiset yöt tunnustamisen jälkeen nukuin unilääkkeiden avulla. Eikä niistäkään ollut aina yhtään apua. Ekan yön unet jäivät vajaaseen kahteen tuntiin. Kuitenkin oli hoidettava työ ja lapset. Onneksi minulla on lapset, niiden vuoksi elämän on jatkuttava. Yhdessä asiassa ainakin olen elämässäni onnistunut: olen kasvattanut hienot ja empaattiset lapset.
En vieläkään täysin pysty käsittämään, että tämä todellakin on totta. Mieheni ei pysty selittämään miksi teki minulle näin kauhean teon. Kaikista vaikeinta on käsittää se sen vuoksi, kun hän kertoi, että hänellä oli itelläänkin ollut koko ajan paha olo. Jos hänessä olisi ollut miestä lopettaa suhde siihen joulukuun alkuun, niin mitään lasta ei nyt olisi tulossa.
Minustakin tuntuu, että mieheni ei osaa/pysty/halua tarpeeksi yrittää päästä tästä eteenpäin, yhdessä. Hän rämpii syyllisyyden tuskissaan, mutta näyttää ettei ole todellista halua löytää ulospääsyä tilanteesta. Asiat tulisi osata laittaa tärkeysjärjestykseen.
Pidetään yhteyttä, toivon sitä. On tärkeää tietää toisten selviytymiskeinoista tai ainakin niiden yrityksistä. Kukaanhan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tsemppiä siskot!
Sain tietää vappupäivänä. Oli synkkä vappu. Tai itse asiassa en muista koko menneestä viikosta mitään. Tuskan vaan ja kyyneleet.Sulla on lapset joitten takia on syytä jatkaa. Mun mieheni ei koskaan halunnut lapsia ja kiitti siitäkin sille paskapäälle. Mun tunteet vaihtelee laidasta laitaan. Syön rauhoittavia mutta alkaa mennä teho, pitäisi saada kovempia.
Näinkö nyt käy? Meni elämä ja terveys?
Pyydä apua joltakin ammattiauttajalta. Älä jää yksin murehtimaan. Yritä jättää ne rauhoittavat, ne vain turruttavat ja tuskan käsittely siirtyy. Yritä ajatella asiaa siltä kantilta, että mikä ei tapa se vahvistaa. Tiedän nuo tunteiden heilahtelut. Minäkin saatan yhtenä hetkenä olla tosi tyyni ja ajatella, että mitäs tuosta, sattuuhan sitä, mutta hetken päästä ruumistani vavisuttaa silmitön viha. Siitä päivästä asti on ollut oksettava olo eikä ruoka ole maistunut.
Ajattele siten, että sinä et ole tehnyt mitään väärää, sinussa ei ole vikaa. Jos suhteenne ei jatku, sinä kyllä selviät siitä. Olet ansainnut onnesi ja se varmasti tulee kohdallesi. Tämä tapaus tekee sinusta vain vahvemman. Toki usko ja luottamus kokevat kolauksen, mutta luotan siihen, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Menee varmaan aikaa, ennen kuin uskaltaa luottaa keneenkään. Pelko siitä, että joku satuttaa pysyy varmasti pitkään, mutta aika parantaa.
Taas Aikuinen Tyttö. Meillä on käyntejä tarapiassa yhdessä, mutta ne ovat erittäin kipeitä. Mieheni ei tiedä haluaako jatkaa vai ei ja se repiää sieluani. Rauhoittavat auttavat sen verran että pystyn edes nukkumaan. Muuten en syö eikä vatsa toimi eikä elimistö.Olet ihana virtuaaliystävä ja toivon auttavani suakin. Kerro miten sulla menee? Voinko sua lohduttaa????
Kiitos itsellesi. Tästä keskustelusta on ollut hyötyä paljonkin. Nyt minulla tuntuu, että alkaa jo helpottaa vähän. Olemme saaneet mieheni kanssa keskusteltua jonkin verran. Minulla on vähän eri tilanne kuin sinulla, mieheni haluaa jatkaa ja hän on sanonut tekevänsä kaikkensa voidakseen pitää minut. Luottamus on saanut kovan kolauksen, mutta rakkaus ei ole mihinkään kadonnut. Meillä on vähän erikoislaatuinen suhde, olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta, olin 16-vuotias tavattuani hänet. Mieheni sanoo, että minä olen hänen pelastajansa, ilman minua häntä ei kuulemma enää olisi. Uskon kyllä hänen rakkauteensa minuun, mitä on vaikea käsittää kaiken tapahtuneen jälkeen. Minä haluan ja yritän jatkaa suhdetta. Mitään takeita sen onnistumisesta ei ole, mutta ei näin arvokasta suhdetta voi noin vain jättää. Meillä on kuitenkin lapset, joiden vuoksi kaikki keinot kannattaa kokeilla. Tulevaisuudessa onnistumisen kannalta paljon on kiinni mieheni teoissa. Hänen pitää voittaa minun luottamukseni takaisin. Siinä on työtä.
Sinun kohdallasi tärkeää olisi saada päätös siitä, että yritättekö jatkaa yhdessä. Kun päätös on tehty, on helpompi lähteä työstämään asiaa. Jos jäät yksin, tiedän että selviät. Ole vahva ja usko itseesi. Oletko töissä? Pystytkö hoitamaan työsi? Itselleni varmaan oli suuri helpotus, että oli työpaikka. Pääsi ainakin muutamaksi tunniksi pakoon kipeitä asioita, vaikka toki asiakaspalvelutyöni hoitaminen vaati suuria ponnistuksia. Jos olisin ollut työtön, olisin jäänyt sängyn pohjalle itkemään ja sieltä nousu olisi ollut helvetin vaikeaa. Pidetään yhteyttä, yritän auttaa jos vain suinkin pystyn.