Hei vaan kevätkiitäjät!
En ole rullaluistellut yli 10 vuoteen, ja eilen menin ostamaan luistimet, kun sain ne kohtuuhinnalla. Illalla tietenkin piti lähteä sitten kokeilemaan eikä harrastus olekaan niin helppo kuin muistelin.
Ajattelin käydä Katukiitäjien alkeiskurssilla ja opetella itsekseni läheisellä parkkipaikalla. Teiltä kokeneet rullailijat kysyisin kuitenkin vinkkejä jarruttamiseen ja alamäkiluisteluun. Ensimmäinen tavoitteeni kun olisi luistella kuntosalille, jonne ei ole pitkä matka mutta parin alamäen takana.
Eniten mua ihmetyttää, miten vauhtia saa hidastettua alamäessä. Eilen testasin ihan loivaa mäkeä ja vauhti tuntui jo siinä nousevan huimaksi. Jarrutus ei myöskään onnistunut ja törmäsin kaiteeseen, johon olin varautunutkin.
Lisäksi olen kartoittanut lähialueen mäkiä ja useissa niissä voi olla autotie välissä eli mäki jakaantuu ns. kahteen osaan. Miten jarrutuksen saa tehtyä kesken mäen, jos kyseisellä autotiellä on liikennettä?
Onko keinoja pitää vauhtia edes kohtuullisella tasolla alamäissä? Vai pitääkö aina mennä niin lujaa kuin luistimet vain vievät?
En ole rullaluistellut yli 10 vuoteen, ja eilen menin ostamaan luistimet, kun sain ne kohtuuhinnalla. Illalla tietenkin piti lähteä sitten kokeilemaan eikä harrastus olekaan niin helppo kuin muistelin.
Ajattelin käydä Katukiitäjien alkeiskurssilla ja opetella itsekseni läheisellä parkkipaikalla. Teiltä kokeneet rullailijat kysyisin kuitenkin vinkkejä jarruttamiseen ja alamäkiluisteluun. Ensimmäinen tavoitteeni kun olisi luistella kuntosalille, jonne ei ole pitkä matka mutta parin alamäen takana.
Eniten mua ihmetyttää, miten vauhtia saa hidastettua alamäessä. Eilen testasin ihan loivaa mäkeä ja vauhti tuntui jo siinä nousevan huimaksi. Jarrutus ei myöskään onnistunut ja törmäsin kaiteeseen, johon olin varautunutkin.
Lisäksi olen kartoittanut lähialueen mäkiä ja useissa niissä voi olla autotie välissä eli mäki jakaantuu ns. kahteen osaan. Miten jarrutuksen saa tehtyä kesken mäen, jos kyseisellä autotiellä on liikennettä?
Onko keinoja pitää vauhtia edes kohtuullisella tasolla alamäissä? Vai pitääkö aina mennä niin lujaa kuin luistimet vain vievät?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kunnollisen kantapääjarrutuksen oppii kyllä, kunhan malttaa harjoitella sitä. Itselläni jarrutus alkoi sujua paremmin, kun vaihdoin jarrupalan vasempaan luistimeen - en tiedä miksi, sen vaan tuntui luontevammalta.
Uudella jarrupalalla on yleensä hankalampi jarruttaa, koska luistinta ei saa riittävän isoon kulmaan eikä näin ollen painoa kunnolla palan päälle. Tähän auttaa, jos nirhaa puukolla tms. puoli senttiä palasta pois.
Kun jarrutuksen oppii, saa sillä hyvin otettua liian vauhdin pois. Yleensä mäessä ei kannata päästää vauhtia liian kovaksi, vaan "huudattaa" jarrupalaa säännöllisin välein mäkeä laskiessa(varsinkin jos mäessä on risteyksiä).
Tuossa on hyvä ohje jarrupalajarrutuksesta:
http://www.luisteluliitto.fi/liitto/kysymyslomake/
Hyvä ohje on, että ei laske vauhtia liian kovaksi alamäissä, jos on se vaara, että joutuu pysähtymään. Siis pitää jarrutella heti mäen alusta asti. Nopea pysähtyminen jarrupalalla tai muuten ilman (esim. T-jarrutus) kaatumatta ei onnistu.
Turvallinen reittivalinta ja ennakointi on a ja o rullaluistelussa kypärä ja muut suojavarusteet ja harjoittelu.
Voit jakaa alamäen kolmeen eri vaiheeseen jarruttelun suhteen.
Kun tasaiselta siirrytään alkuvaiheeseen käytetään kantapääjarrutusta kevyesti, ettei vauhti pääse kasvamaan liikaa ennen jyrkkää osuutta. Kevyellä kantapääjarrutuksella tarkoitan sellaista melkein pystyasennossa tehtävää hidastusta.
Alamäen kakkosvaihe on pisin (riippuu tietysti alamäestä) eli alkulaskun jälkeen niin pitkälle kuin pudotusta riittää. Tässä kakksosvaiheessa voit kantapääjarruttaa niin syvään kuin on tarvetta, ettei vauhti kasva liikaa. Eli oikeaoppisesti menet tarvittaessa "istumaan" jarrupalan päälle. Joka tapauksessa pudotat vauhtia kerralla niin paljon että se putoaa melkein nollaan ja sitten vapautat jarrupalan ja taas syvää jarrutusta. Mäen loppuvaiheeseen asti. Voit ajoittaa hidastuksia esimerkiksi jos alamäessä on risteäviä teitä tai vastaantulijoita.
Toiset käyttävät myös kokoaikaista jarrutusta alamäessä, mutta luulen että se kuluttaa enemmän jarrupalaa.
Kolmas vaihe on loppuosa eli kohta, missä vapautat jarrutuksen ja annat rullata vapaalla loppumäen. Tämä vaihe pidentyy mitä enemmän kokemusta tulee.
Olennaisinta on oppia kantapääjarrutus eri asennoissa (pystyssä -> "istualleen"). Samoin on hyvä huomata, missä vaiheessa jarrupala on.
Hyvät luistelut!
Kiitoksia hyvistä neuvoista! :-) Luulenpa, että alkuun suurin voitettava asia on pelko. Pyöräillessä olen telonut itseni aika useasti, ja rullaluistelu tuntuu fillarointia paljon suojattomammalta ja vaarallisemmalta harrastukselta. Toisaalta yritän voittaa itseni ja pelkoni ryhtymällä tähän uuteen harrastukseen. Kun nyt vaan kehtaisi lähteä tuonne ulos heilumaan ja huojumaan luistinten kanssa... No ehkä se Katukiitäjien kurssi antaa myös pontta!
Rullaillessa oppii nopeasti hahmottamaan vaaratekijät. Nopeasti mietittynä tulee mieleen pikkulapset, koirat sekä asfaltin paikkaukseen käytetty piki joka pehmenee hellesäällä. Toi viimeiseksi mainittu on petollista. Siihen jää luistin kiinni niin hyvin, et kaatuminen hyvin mahdollista.
Itse alotin luistelun tuossa muutama vuosi sitten ja kilometrejä takana varmaankin 2500km. Kertaakaan en oo kaatunut!
Neljän vuoden vähäisellä kokemuksella voin sanoa, ettei kannata miettiä, että pitää heti osata tai uskaltaa.Kun päättää sen,ettei halua loukata itseään tai ottaa turhia riskejä, uskatautuu myös olemaan se kokematon siellä tien päällä eikä välitä, jos näyttäkin siltä! En tiedä,oliko tämä ymmärrettävää mutta tärkeintä on , että menee aluksi niin hitaasti ja varovasti, että varmasti välttää vaaratilanteet ja ennakoi ne ajoissa.Kokemuksen myötä sitten uskalluskin ja varmuus kasvaa.
on suurin voitettava asia alussa. Moni on lopettanut kaaduttuaan ensimmäisessä jyrkässä tai pitkässä alamäessä. Ensin on opeteltava mäkilasku. Harjoittelua, harjoittelua, hyvät luistelijat! Mutta miten?
Ensin kuitenkin kannattaa opetella pelkkä perusluistelu tasamaalla. Jos lähistöllä on aivan pieni ja tosi loiva alamäki kannattaa käyttää tarjoutunut tilaisuus hyväksi. Mutta jos ei ole sopivaa mäkeä, mene isomman mäen juurelle. Sen jälkeen luistele mäkeä ylös vain hieman - aluksi muutama metri riittää - ja laske takaisin alas. Tee sitä muutaman kerran. Sen jälkeen voi yrittää muutamaa metriä korkeammalta.
Se riittäisi aluksi, sillä jalat varmaan ovatkin jo hapoilla vasta-alkajalla. Asia jää hautumaan kroppaan seuraavalle kerralle kun tulet uudelleen mäen juurelle. Hapotus johtuu osittain puhtaasta reisi- ja pakaralihasten sekä nilkkojen ja osittain tasapainon puutteesta ja heikkoudesta. Mutta juuri näitähän tässä harjoitellaan.
Lihakset ja tasapaino kehittyvät varmasti päivä päivältä jos jaksaa harjoitella. Joka päivä pystyt laskemaan alas yhä korkeammalta. Kunnes hallitset alamäkilaskettelun.