Pakko saada purkaa tunteita johonkin ja ajattelin kirjoittaa tänne! En tiedä onko kellään vastaavia kokemuksia mutta olisi mukava saada palautetta! Elikkä tästä se nyt lähtee lyhyen kaavan mukaan...
Ollaan oltu avoliitossa jotain reilu 5v. Meillä on yhteinen lapsi joka syntyi puolen vuoden seurustelun jälkeen. Tapasimme netissä kun olin 22v. kirjoiteltiin, tavattiin ja siltä seisomalta päätettiin että se elämä on tässä. Rakastuttiin niin ettei voitu tapaamisen jälkeen erota ollenkaan vaan vietimme koko viikonlopun yhdessä. Seuraavalla viikolla jo suunniteltiin että hän muuttaa minun luokseni ja seuraavaksi hän jo olikin siellä... Puolen vuoden seurustelun jälkeen tulin raskaaksi ja mentiin kihloihin! Elämä ei kuitenkaan ollut ruusuilla tanssimista koska mieheni oli melkein koko raskaus ajan baareissa tai kavereillaan ryyppäämässä. Hänellä ei ollut aiemmin ollut pitkäaikaisia suhteita kun taas minä olin ollut kaksi kertaa aiemmin avoliitossa (4v. ja 2v)Luulen että hän ei ehkä ollut valmis samanlaiseen sitoutumiseen kun minä. Välillä pelkäsin että hän jää ryyppy reissulleen ja minä jäisin yksin ja välillä ajattelin että mitä jos hänelle tapahtuukin jotain pahaa kun sellaistakin on sattunut. Ajattelin aina hermoni halki ja yksinään ajatukset tiivistyy joskus ihan ihmeellisiksi!
Lapsi syntyi ja tilanne rauhoittui. Mieheni jäi jopa lapsen kanssa kotiin puoleksi vuodeksi! Tilanne oli ihana ja uusi. Kaikki tuntui olevan hyvin ja kohdallaan... Näin ei kuitenkaan ollut sillä seuraavan vuoden aikana alkoi minulle tulemaan viestejä ja puheluita toiselta naiselta! Nainen väitti että mieheni oli pettänyt minua hänen kanssaan ja että hän voi sen jopa todistaakkin jotenkin! Puhuin asiasta mieheni kanssa ja hän sanoi että mitään ei ole tapahtunut. Minä en kuitenkaan saanut mielenrauhaa vaan aloin tutkia asioita ja yritin selvittää kaikki mieheni liikkeet.. (sairasta näin jälkeen päin mietittynä) Asia kuitenkin ratkesi siihen että hän myönsi että oli pettänyt minua mutta ei tuon naisen kanssa joka näin väitti. Syy pettämiseen oli se että kerran olin häntä sellaisesta epäillyt niin hän päätti katkaista epäilyksiltä siivet tekemällä sen oikeasti. Tuo nainen muuten myöhemmin tappoi itsensä mielenterveys ongelmien takia...Eli totuus ei koskaan selviä!
Kaikki meni jälleen hivenen aikaa ihan hyvin kunnes mieheni alkoi jälleen olemaan viikonloppuja hunningolla ja välillä en edes tiennyt että missä. Minä vietin yksinäistä aikaa kotona lapsen kanssa kun minulla ei ollut oikein ystäviä eikä ajokorttia jotta olisin päässyt edes liikkumaan. Minun päivät menivät niin että vein lapsen hoitoon, menin töihin 8h, hain lapsen, kauppaan, kotiin tekemään ruokaa, siivoomaan, pyykkäämään ja nukkumaan. Puhti oli aivan finaalissa! Lapsi oli onneksi välillä viikonloppuja mummolassa joten silloin vedin oman pääni niin täyteen siideriä ja olutta niin että asiat varmasti nollautuu ja unohtuu! Käytökseni oli siis se että juodaan ja paetaan todellisuutta. Vapaalla en kuitenkaan ollut yksin vaan vietin ne yleensä mieheni kanssa tai sitten joskus olin vain yksin kotona! Tapahtui kaikkea paskaa... Miehelläni oli ollut joitakin lähellä piti tilanteita pettämisen suhteen! Vaatteet oli jo pois ja melkein samassa sängyssä kun hän oli kuulemma perääntynyt!!! Uskoin tai halusin uskoa tuon mutta hiljaa mielessäni kuitenkin katkeroiduin ja vihasin häntä. Oli paljon sellaisia öitä joista en tiedä missä hän on ollut ja aina kun hän oli viikonloppuna jossain mietin että saanko mitään ilmoitusta että missä mennään vai onkohan seuraava viesti se et en halua enään olla sinun kanssa! Pääni oli aivan rikki! Olin sekä henkisesti että fyysisesti aivan raiskattu. Rakastin kuitenkin miestäni niin paljon että annoin hänelle kaiken anteeksi ja samalla oma olonikin helpottui. Nautin suhteen pienistä hyvistä hetkistä ja pahat asiat peitin juomalla ja pakenemalla. Puhuminen suhteessa oli vaikeata ja kummallakin oli vaikeuksia kertoa omista tunteista. Riidat kuitenkin ratkottiin ja seuraavaksi oli uuden elämän aloittaminen.
Ostimme siis keväällä omakotitalon ja hankimme koiran jotta saisimme kunnon perhe idyllin kasaan. Koira ei ollut puolta vuottakaan kun jouduimme luopumaan siitä kaikkien muiden ongelmien ja koiran tuhoamisvimman takia. Ostamamme omakotitalo ei kuitenkaan ollut ihan sitä mitä luulimme! Taloon tehtiin kutotarkastukset ennen ostoa ja kaiken piti olla ok! Ja paskat! Koko rakennus on täysin laho ja kallellaan... Rakennuksen talouspuoli 53 neliötä tuomittiin suoraan purkuun! Myyjä ei korvaa ja nyt taistellaan asianajajien välityksellä. Minä olen alusta asti hoitanut kaiken muun lisäksi myös nämä talon asiat ja voin sanoa että jos ei henki ole lähtenyt niin järki ja kaikki muu on!!! Elämän halukin on sitä tasoa etttä jos tuota lasta ei olisi niin en tiedä olisinko oikeasti jo tehnyt itselleni jotain! Aina sitä kuitenkin miettii että kyllä se hyväkin sieltä viellä tulee ja mutta seuraavaksi sataakin enemmän paskaa niskaa! Ei ole kovinkaan reilua!
Aloin etsimään netin kautta ystäviä ja laitoin match.com palstalle ystävä haun.(Mieheni aina sanoi että etsi ystäviä niin ei tarvitse yksin olla) Sain mielettömästi viestejä ja vaikkakin suurin osa oli sellaisia jotka pystyi heittämään suoraan roskakoriin. Löysin kuitenkin hyviäkin tyyppejä sieltä ja keskustelut syvenivät todelliseksi ystävyydeksi ja minä sain suunnatonta mielihyvää siitä että pystyin puhumaan pahasta olostani jollekkin. Aloin viettämään vapaa-aikaani koneen ääressä kirjoitellen ihmisten kanssa ja tulin riippuvaiseksi ystävien viesteistä! Eihän tätä ennen kukaan ollut välittänyt minun tunteistani ja nyt tuntui jotenkin mielettömälle että sain kohdata ihania ihmisiä. Mieheni alkoi tulla mustasukkaiseksi kun vietin aikaani yläkerrassa omissa oloissani ja hän tunsi jäävänsä aivan yksin. Kyllähän minä sen ymmärrän että olisin voinut rajoittaa keskusteluja mutta toisaalta olin tuntenut jo pidemmän aikaa itseni yksinäiseksi enkä voinut luopua "kavereista"!
Tapasin erään naispuoleisen netti kaverin ja meillä meni jutut hienosti yhteen! Tapailtiin viinin merkeissä ja siellä tunsin olevani vapautunut arjesta ja paskasta. Sitten tuli tilaisuus tavata toinenkin miespuoleinen ystävä mutta en usaltanut mennä tapaamiseen yksin vaan pyysin tätä ystävääni tulemaan mukaan.(Nykyään kun ei tiedä mitä miehet oikeasti naisista haluaa...) Kysyin mieheltäni mutkien kautta, siis valehtelin että voisinko mennä tämän naisen kanssa ulos ja hän sanoi että kyllä! Jokin kuitenkin pakotti häntä tutkimaan puhelintani ja jäin asiasta viellä samana iltana kiinni ja tapaamista ei tullut. Mieheni sai asian takia mielettömän mustasukkaisuus puuskan ja minäkin sain tuntea sen takaraivossa (lievä aivotärähdys ja kuhmuja päässä) En kuitenkaan lopettanut tietokoneen parissa oloa ja mieheni alkoi etsiä muita keinoja saada huomioni muualle.. mm. haki lapsen hoidosta ilman että ilmoitti minulle mitään ja kaikkea muutakin jota en nyt viitsi kertoa. Tyhmyyttäni tai ajattelemattomuuttani jatkoin kuitenkin noiden ystävien kanssa jutustelua koneella ja tilanne muutui aivan mahdottomaksi. Sitten alkoi puhelimella tulla yhteyden ottoja noilta ystäviltä joita ehkä hieman säikähdinkin koska ajatukseni oli kuitenkin että osan kanssa ollaan vain "kirje ystäviä". Eräs ystäväni laittoi minulle viestin puhelimeen joka oli tarkoitettu lohdutukseksia ja voimia antavaksi mutta minä en sitä ehtinyt lukea kun mieheni luki sen ensin... Loput varmaan arvaattekin eli sattui pieni tapaturma ja tikkejä naamaan. Seuraavana päivänä lähdin evakkoon entisen työkaverini luoksen. Siellä sain lohdutusta ja asiat menivät minun mielentilassani siihen että menin hänen kanssaan sänkyyn. Tunteeni oli kuitenkin kotona mieheni luona enkä voinut aloittaa toista suhdetta ja palasin jonkin ajan kuluttua kotiin. Samaan aikaan myös mieheni vietti aikaan muualla rauhoittuen ja hän oli hakeutunut hoitoon ja saanut terapiaa asian tiimoilta. Hän joutui sairaslomalle asioiden takia koska oli ottanut myös itse raskaaksi kaikki tapahtuneet. Sovittiin ja jatkettiin kunnes parhaan ystäväni aviomies laittoi minulle seksiä ehdottavan viestin jonka mieheni luki ja vaikka minulla ei ollut osaa eikä arpaa tuon viestin kanssa tai koko ihmisen kanssa niin sain kuulla siitä niin pahasti että otin jälleen jalat alleni ja hyökkäsin entisen työkaverin luokse kun en muutakaan keksinyt. Myöhemmin ajatellen olisi ollut järkevämpää mennä jonnekkin muualle! Siinä sitä oltiin ja itkettiin elämän kurjuutta poika mukana ja asiat solmussa ja tunteet hukassa! Rakkaus rinnassani huusi tuskaa ja edelleen ajatukset olivat miehessäni vaikka kaikkea oli tapahtunut. Olinhan minäkin aiheuttanut miehelleni jo masennuksen ja kauhean tuskan lähtemällä, pettämällä, valehtelemalla ja olemalla yhteyksissä muihin miehiin vaikka kyse ei ollut kuin ystävyydestä.
En voinut kuitenkaan jäädä paikkaan missä ei ollut hyvä olla joten menin häntä koipien välissä takaisin kotiin... Siinä muutaman päivän nukuin sohvalla kunnes mieheni sanoi että voisin minä mennä omaan sänkyynkin. Tilanne muuttui taas iloisemmaksi ja minäkin pystyin jo puhumaan kaikista asioista ilman että olisi ollut tarvetta peitellä tai valehdella mitään. Päätimme jatkaa ja lapsikin oli tilanteesta selvästi helpottunut. Asiat ei kuitenkaan mennyt ihan kaavan mukaan vaan mieheni ei pysty antamaan anteeksi ja pyörittelee ajatuksissaan mielikuvia missä olen tämän toisen miehen kanssa... Olen murtunut, itken ja ahdistaa! Kaiken jälkeen olen kuitenkin halukas jatkamaan suhdetta ja periksi en anna! Kaikesta voi oppia ja ei se elämä sen ruusuisempaa ole vaikka lähtisin muualle. En usko että minulla olisi enään voimia neljättä kertaa lähteä rakentamaan suhdetta ja perhettä. Mieheni on vain sitä mieltä että nyt erotaan... Hän ei saa mielen rauhaa itselleen niin kauan kun on minun kanssani vaikka samalla kertoo rakastavansa minua aivan mielettömästi! Hänen tunteensa on koko ajan sahannut mutta nyt on ilmeiseti tosissaan! Olenko minä täysin idiootti kun haluan jatkaa? Syytän nyt itseäni tästä erosta ja haluaisin kuulla muiden mielipiteitä asiasta? Miehistä näkökulmaakin olisi mukava kuulla? Miten voin viellä pelastaa tilanteen?
Apua oikeasti tarvitaan nyt ja paljon!!!
Ollaan oltu avoliitossa jotain reilu 5v. Meillä on yhteinen lapsi joka syntyi puolen vuoden seurustelun jälkeen. Tapasimme netissä kun olin 22v. kirjoiteltiin, tavattiin ja siltä seisomalta päätettiin että se elämä on tässä. Rakastuttiin niin ettei voitu tapaamisen jälkeen erota ollenkaan vaan vietimme koko viikonlopun yhdessä. Seuraavalla viikolla jo suunniteltiin että hän muuttaa minun luokseni ja seuraavaksi hän jo olikin siellä... Puolen vuoden seurustelun jälkeen tulin raskaaksi ja mentiin kihloihin! Elämä ei kuitenkaan ollut ruusuilla tanssimista koska mieheni oli melkein koko raskaus ajan baareissa tai kavereillaan ryyppäämässä. Hänellä ei ollut aiemmin ollut pitkäaikaisia suhteita kun taas minä olin ollut kaksi kertaa aiemmin avoliitossa (4v. ja 2v)Luulen että hän ei ehkä ollut valmis samanlaiseen sitoutumiseen kun minä. Välillä pelkäsin että hän jää ryyppy reissulleen ja minä jäisin yksin ja välillä ajattelin että mitä jos hänelle tapahtuukin jotain pahaa kun sellaistakin on sattunut. Ajattelin aina hermoni halki ja yksinään ajatukset tiivistyy joskus ihan ihmeellisiksi!
Lapsi syntyi ja tilanne rauhoittui. Mieheni jäi jopa lapsen kanssa kotiin puoleksi vuodeksi! Tilanne oli ihana ja uusi. Kaikki tuntui olevan hyvin ja kohdallaan... Näin ei kuitenkaan ollut sillä seuraavan vuoden aikana alkoi minulle tulemaan viestejä ja puheluita toiselta naiselta! Nainen väitti että mieheni oli pettänyt minua hänen kanssaan ja että hän voi sen jopa todistaakkin jotenkin! Puhuin asiasta mieheni kanssa ja hän sanoi että mitään ei ole tapahtunut. Minä en kuitenkaan saanut mielenrauhaa vaan aloin tutkia asioita ja yritin selvittää kaikki mieheni liikkeet.. (sairasta näin jälkeen päin mietittynä) Asia kuitenkin ratkesi siihen että hän myönsi että oli pettänyt minua mutta ei tuon naisen kanssa joka näin väitti. Syy pettämiseen oli se että kerran olin häntä sellaisesta epäillyt niin hän päätti katkaista epäilyksiltä siivet tekemällä sen oikeasti. Tuo nainen muuten myöhemmin tappoi itsensä mielenterveys ongelmien takia...Eli totuus ei koskaan selviä!
Kaikki meni jälleen hivenen aikaa ihan hyvin kunnes mieheni alkoi jälleen olemaan viikonloppuja hunningolla ja välillä en edes tiennyt että missä. Minä vietin yksinäistä aikaa kotona lapsen kanssa kun minulla ei ollut oikein ystäviä eikä ajokorttia jotta olisin päässyt edes liikkumaan. Minun päivät menivät niin että vein lapsen hoitoon, menin töihin 8h, hain lapsen, kauppaan, kotiin tekemään ruokaa, siivoomaan, pyykkäämään ja nukkumaan. Puhti oli aivan finaalissa! Lapsi oli onneksi välillä viikonloppuja mummolassa joten silloin vedin oman pääni niin täyteen siideriä ja olutta niin että asiat varmasti nollautuu ja unohtuu! Käytökseni oli siis se että juodaan ja paetaan todellisuutta. Vapaalla en kuitenkaan ollut yksin vaan vietin ne yleensä mieheni kanssa tai sitten joskus olin vain yksin kotona! Tapahtui kaikkea paskaa... Miehelläni oli ollut joitakin lähellä piti tilanteita pettämisen suhteen! Vaatteet oli jo pois ja melkein samassa sängyssä kun hän oli kuulemma perääntynyt!!! Uskoin tai halusin uskoa tuon mutta hiljaa mielessäni kuitenkin katkeroiduin ja vihasin häntä. Oli paljon sellaisia öitä joista en tiedä missä hän on ollut ja aina kun hän oli viikonloppuna jossain mietin että saanko mitään ilmoitusta että missä mennään vai onkohan seuraava viesti se et en halua enään olla sinun kanssa! Pääni oli aivan rikki! Olin sekä henkisesti että fyysisesti aivan raiskattu. Rakastin kuitenkin miestäni niin paljon että annoin hänelle kaiken anteeksi ja samalla oma olonikin helpottui. Nautin suhteen pienistä hyvistä hetkistä ja pahat asiat peitin juomalla ja pakenemalla. Puhuminen suhteessa oli vaikeata ja kummallakin oli vaikeuksia kertoa omista tunteista. Riidat kuitenkin ratkottiin ja seuraavaksi oli uuden elämän aloittaminen.
Ostimme siis keväällä omakotitalon ja hankimme koiran jotta saisimme kunnon perhe idyllin kasaan. Koira ei ollut puolta vuottakaan kun jouduimme luopumaan siitä kaikkien muiden ongelmien ja koiran tuhoamisvimman takia. Ostamamme omakotitalo ei kuitenkaan ollut ihan sitä mitä luulimme! Taloon tehtiin kutotarkastukset ennen ostoa ja kaiken piti olla ok! Ja paskat! Koko rakennus on täysin laho ja kallellaan... Rakennuksen talouspuoli 53 neliötä tuomittiin suoraan purkuun! Myyjä ei korvaa ja nyt taistellaan asianajajien välityksellä. Minä olen alusta asti hoitanut kaiken muun lisäksi myös nämä talon asiat ja voin sanoa että jos ei henki ole lähtenyt niin järki ja kaikki muu on!!! Elämän halukin on sitä tasoa etttä jos tuota lasta ei olisi niin en tiedä olisinko oikeasti jo tehnyt itselleni jotain! Aina sitä kuitenkin miettii että kyllä se hyväkin sieltä viellä tulee ja mutta seuraavaksi sataakin enemmän paskaa niskaa! Ei ole kovinkaan reilua!
Aloin etsimään netin kautta ystäviä ja laitoin match.com palstalle ystävä haun.(Mieheni aina sanoi että etsi ystäviä niin ei tarvitse yksin olla) Sain mielettömästi viestejä ja vaikkakin suurin osa oli sellaisia jotka pystyi heittämään suoraan roskakoriin. Löysin kuitenkin hyviäkin tyyppejä sieltä ja keskustelut syvenivät todelliseksi ystävyydeksi ja minä sain suunnatonta mielihyvää siitä että pystyin puhumaan pahasta olostani jollekkin. Aloin viettämään vapaa-aikaani koneen ääressä kirjoitellen ihmisten kanssa ja tulin riippuvaiseksi ystävien viesteistä! Eihän tätä ennen kukaan ollut välittänyt minun tunteistani ja nyt tuntui jotenkin mielettömälle että sain kohdata ihania ihmisiä. Mieheni alkoi tulla mustasukkaiseksi kun vietin aikaani yläkerrassa omissa oloissani ja hän tunsi jäävänsä aivan yksin. Kyllähän minä sen ymmärrän että olisin voinut rajoittaa keskusteluja mutta toisaalta olin tuntenut jo pidemmän aikaa itseni yksinäiseksi enkä voinut luopua "kavereista"!
Tapasin erään naispuoleisen netti kaverin ja meillä meni jutut hienosti yhteen! Tapailtiin viinin merkeissä ja siellä tunsin olevani vapautunut arjesta ja paskasta. Sitten tuli tilaisuus tavata toinenkin miespuoleinen ystävä mutta en usaltanut mennä tapaamiseen yksin vaan pyysin tätä ystävääni tulemaan mukaan.(Nykyään kun ei tiedä mitä miehet oikeasti naisista haluaa...) Kysyin mieheltäni mutkien kautta, siis valehtelin että voisinko mennä tämän naisen kanssa ulos ja hän sanoi että kyllä! Jokin kuitenkin pakotti häntä tutkimaan puhelintani ja jäin asiasta viellä samana iltana kiinni ja tapaamista ei tullut. Mieheni sai asian takia mielettömän mustasukkaisuus puuskan ja minäkin sain tuntea sen takaraivossa (lievä aivotärähdys ja kuhmuja päässä) En kuitenkaan lopettanut tietokoneen parissa oloa ja mieheni alkoi etsiä muita keinoja saada huomioni muualle.. mm. haki lapsen hoidosta ilman että ilmoitti minulle mitään ja kaikkea muutakin jota en nyt viitsi kertoa. Tyhmyyttäni tai ajattelemattomuuttani jatkoin kuitenkin noiden ystävien kanssa jutustelua koneella ja tilanne muutui aivan mahdottomaksi. Sitten alkoi puhelimella tulla yhteyden ottoja noilta ystäviltä joita ehkä hieman säikähdinkin koska ajatukseni oli kuitenkin että osan kanssa ollaan vain "kirje ystäviä". Eräs ystäväni laittoi minulle viestin puhelimeen joka oli tarkoitettu lohdutukseksia ja voimia antavaksi mutta minä en sitä ehtinyt lukea kun mieheni luki sen ensin... Loput varmaan arvaattekin eli sattui pieni tapaturma ja tikkejä naamaan. Seuraavana päivänä lähdin evakkoon entisen työkaverini luoksen. Siellä sain lohdutusta ja asiat menivät minun mielentilassani siihen että menin hänen kanssaan sänkyyn. Tunteeni oli kuitenkin kotona mieheni luona enkä voinut aloittaa toista suhdetta ja palasin jonkin ajan kuluttua kotiin. Samaan aikaan myös mieheni vietti aikaan muualla rauhoittuen ja hän oli hakeutunut hoitoon ja saanut terapiaa asian tiimoilta. Hän joutui sairaslomalle asioiden takia koska oli ottanut myös itse raskaaksi kaikki tapahtuneet. Sovittiin ja jatkettiin kunnes parhaan ystäväni aviomies laittoi minulle seksiä ehdottavan viestin jonka mieheni luki ja vaikka minulla ei ollut osaa eikä arpaa tuon viestin kanssa tai koko ihmisen kanssa niin sain kuulla siitä niin pahasti että otin jälleen jalat alleni ja hyökkäsin entisen työkaverin luokse kun en muutakaan keksinyt. Myöhemmin ajatellen olisi ollut järkevämpää mennä jonnekkin muualle! Siinä sitä oltiin ja itkettiin elämän kurjuutta poika mukana ja asiat solmussa ja tunteet hukassa! Rakkaus rinnassani huusi tuskaa ja edelleen ajatukset olivat miehessäni vaikka kaikkea oli tapahtunut. Olinhan minäkin aiheuttanut miehelleni jo masennuksen ja kauhean tuskan lähtemällä, pettämällä, valehtelemalla ja olemalla yhteyksissä muihin miehiin vaikka kyse ei ollut kuin ystävyydestä.
En voinut kuitenkaan jäädä paikkaan missä ei ollut hyvä olla joten menin häntä koipien välissä takaisin kotiin... Siinä muutaman päivän nukuin sohvalla kunnes mieheni sanoi että voisin minä mennä omaan sänkyynkin. Tilanne muuttui taas iloisemmaksi ja minäkin pystyin jo puhumaan kaikista asioista ilman että olisi ollut tarvetta peitellä tai valehdella mitään. Päätimme jatkaa ja lapsikin oli tilanteesta selvästi helpottunut. Asiat ei kuitenkaan mennyt ihan kaavan mukaan vaan mieheni ei pysty antamaan anteeksi ja pyörittelee ajatuksissaan mielikuvia missä olen tämän toisen miehen kanssa... Olen murtunut, itken ja ahdistaa! Kaiken jälkeen olen kuitenkin halukas jatkamaan suhdetta ja periksi en anna! Kaikesta voi oppia ja ei se elämä sen ruusuisempaa ole vaikka lähtisin muualle. En usko että minulla olisi enään voimia neljättä kertaa lähteä rakentamaan suhdetta ja perhettä. Mieheni on vain sitä mieltä että nyt erotaan... Hän ei saa mielen rauhaa itselleen niin kauan kun on minun kanssani vaikka samalla kertoo rakastavansa minua aivan mielettömästi! Hänen tunteensa on koko ajan sahannut mutta nyt on ilmeiseti tosissaan! Olenko minä täysin idiootti kun haluan jatkaa? Syytän nyt itseäni tästä erosta ja haluaisin kuulla muiden mielipiteitä asiasta? Miehistä näkökulmaakin olisi mukava kuulla? Miten voin viellä pelastaa tilanteen?
Apua oikeasti tarvitaan nyt ja paljon!!!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Älä ainakaan lähde syyttämään itseäsi koska vika ei ole yksin sinussa! On kuitenkin hienoa ja ihaltavaa että viellä nykyäänkin ihmiset uskaltavat ja haluavat tehdä suhteensa eteen mitä vain.
Voimia ja toivottavasti saat elämäsi järjestykseen!
En vain osaa olla katumatta tekojani joten myöskin omat syytökset on pinnalla! Mieheni viellä ehkä omalla tapaa haluaa minunkin kärsivän ja en tiedä onko tämäkin nyt vain tapa kostaa...
Kuulostat aidolta ja rehelliseltä ihmiseltä, tuollaisen minäkin haluan!
Kiitos mutta kai minun laisiani on maailma pullollaan :)
Älä turhaan tunne syyllisyyttä siitä että menit jonkun toisen kanssa sänkyyn. Miehesi teki sen useasti kerta toisensa perään.
Baarireissut venyi ja oli muutama "läheltäpiti" pettämistilanne mistä perääntyi, HAH!
Pani minkä kerkesi. Senpä takia hermostui niin silminnähden sun nettikeskusteluista, kun tiesi mitä itse on tehnyt ja nyt pelkäs sun tekevän samaa mitä itsekin harrasti.
Jos se olisi itsekin vaan keskustellut niiden naisten kanssa tapaamisillaan, ei sitä olis pelottanut ne sunkaan tapaamiset toisten kanssa. Mutta "näki" sut tekemässä sitä mitä itse on tehnyt....
Tämä oli miehen näkemys.
Kiitos miehisestä näkemyksestä.
Jotenkin en vain voisi uskoa että hänellä olisi ollut useampikin petikumppani tässä seurustelun aikana mutta eihän sitä tosiaan voi koskaan tietää. Yritän koko ajan itsellenikin selvittää että onhan hänkin ollut minua kohtaan välinpitämätön jne. Mutta en kuitenkaan voi käsittää että olisin itse samanlainen! Siitä syyllisyys...
Mies itse viettänyt aikaansa baareissa niin ettet sinä ole tiennyt missä hän luuraa. Ei myönnä koskaan pettäneensä. Muutaman kerran ollut tilanteessa että vaattet pois otettu mutta sitten nähnyt valon ja perääntynyt!
Ihan tosissani nyt sanon, että tuon kirjoituksen perusteella miestä ei kyllä usko kukaan, paitsi rakastunut nainen joka ei todellisuutta halua nähdä.
Jos hän omilla reissuillaan on ollut niin kiltisti (ja niitähän on ollut usein, teidän yhteisten juttujen kustannuksella), niin miksi hän hurjistuu siitä, että haluat tavata jonkun nettituttavan kanssa? Jos itsekin tietää omasta kokemuksesta että näillä reissuilla ollaan täysin asiallisesti? Siinäpä miettimistä...
Ja se, että hän on väkivaltainen sinua kohtaan, ei helvetti sentään. Se, että haluat tavata jonkun nettituttavan tai lähetät viestin jollekin miehelle EI ole väkivaltaan oikeuttava teko!!!!!!!!!! Aivotärähdystä ja ties mitä... Mikään ei oikeuta väkivaltaa. Luottamuksen pettäminen oikeuttaa parisuhteen lopettamiseen, mutta ei väkivaltaan.
Miehesi toiminta kielii lähinnä huonosta itsetunnosta, jota pitää pönkittää muilla naisilla ja kavereilla, baarireissuilla. Silti hän on hyvin omistava sinua kohtaan (silloin kun hätääntyy siitä ettet lopunikää istukaan kotona kun itsee panee ympäriinsä). Hän kuvitteli että on itse ainoa jolla on sutinaa muualle ja se tekstiviesti oli hänelle raju shokki, koska säikähti sinun (hänen kotona odottava itsestäänelvyys) toimivan itsensä kaltaisesti.
Se, että mies on omistava sinua kohtaan, ei valitettavasti johdu rakkaudesta, vaan siitä että sinun tulee olla hänen omansa, mutta itselleen ei tarvitse asettaa samoja sääntöjä. Luonne, jota on mahdoton muuttaa...valitettavasti.
Ette te ole samanlaisia, älä syyllistä itseäsi! Aiheutitko miehellesi aivotärähdyksiä hänen tullessaan baarista myöhemmin kotiin kun oli sovittu, menitkö sinä oman mielesi mukaan hänestä välittämättä riennoissasi, oliko sinulla ennen sitä pettämistäsi sellaisia "läheltäpiti" tilanteita housut nilkoissa, joista "kuitenkin peräännyit"?
Älä anna miehesi pilata loppuelämääsi, joka voisi mennä toisinkin. Sanot, ettei suhde vaihtamalla parane... Teidän suhteessa tuntuu kuitenkin olevan kyseessä kuvio, jossa mies ei ole kovin sitoutunut ja hakee huomiota muualta, ja kun sinä yrität samaa, miehesi henkinen kantti pettää. -Tee toisille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän- on miehellesi periaate johon hän ei kykene. Hän havahtuu vasta kun on menettämässä sinut, ja jos takaisin otat, hetkenpäästä sama meno jatkuu... kunnes taas olet jättämässä...jne... sellaista elämääkö haluat lopunelämäsi...
p.s minkälaista vastuuta miehesi ottaa tilanteesta sanoin ja teoin? Vai syyllistääkö hän vain sinua ja teidän erossa onkin kyse vain siitä sinun pettämisestäsi ja siitä että SINÄ olet tehnyt miestäsi kohtaan väärin?
>> Älä turhaan tunne syyllisyyttä siitä että menit jonkun toisen kanssa sänkyyn. Miehesi teki sen useasti kerta toisensa perään.>>
Taitaa olla tätä nykyajan moraalirelativismia. Jos miehesi on super-paskiainen niin tekeekö se sinun aviorikoksistasi jalompia? Ei.
Pettämisessä ei ole mitään lieventäviä asianhaaroja. Jos kumppanisi ei kykene yhteiseloon, rakkauteen ja kunnioitukseen niin ei näitä asioita korjata lisämokilla.
Eli sen sijaan, että perheessänne oli yksi aviorikkoja, niin niitä on nyt kaksi. Voitko olla tyytyväinen ja ylpeä itsestäsi kun katsot peiliin?
Yleisenä neuvona: teillä kummallakin (miehelläsi toki enemmän, väkivalta ensimmäisenä) on pahoja ongelmia ja paras ratkaisu nykytilanteeseen on erilleen muuttaminen kunnes tilanne rauhoittuu. Sen jälkeen sotkua ryhdytään selvittämään ammatti-ihmisten kanssa. Kummankin on oltava ennen kaikkea rehellisiä, avoimia ja sitoutuneita muutokseen. Kolmannet pyörät ja salarakkaat ovat ehdottomasti pannassa! Jos nämä kriteerit eivät täyty niin ei tuosta liitosta enää ehjää tule ja parasta on erota lopullisesti, jotta lapsella on ainakin koti, jossa ei hakata, petetä ja ryypätä.
Kiitoksia kommentista!
Mieheni on luonteeltaan herkkä, avoin ja rehellinen. Asioita on selvitelty enkä usko että on ollut muita pettämisiä kuin tuo yksi vaikka olisi ollut ehkä muitakin tilaisuuksia.
Uskon että masentunut ihminen ei aina voi hallita tunteitaan samalla tavalla kuin terve. Väkivaltaisuus ei ratkaise mitään ja jos rehellisiä ollaan niin hän ei ole edes sen luonteinen että haluaisi ketään satuttaa vaikka näin on käynytkin. Jos olisin itse ollut rehellinen häntä kohtaan ja kertonut asiat niin kuin ne oli niin kaikilta mustasukkaisuus puuskilta olisi vältytty. Viimeisin riita missä sain tikkejä oli osittain myös huonoa tuuria sillä hän ei missään nimessä minua lyönyt vaan löin pääni seinään hänen tönaistyä minua. Tiedän että väkivaltaisuus on väärin ja hänkin on myöntänyt sen ja on pahoillaan tapahtuneesta eikä itsekkään ymmärrä tekoaan. Hän on käynyt terapiassa masennuksen takia ja nyt näyttää jo hieman valoisammalle. Aijon olla hänen tukenaan kaikista tapahtumista huolimatta ja uskon että aika ja puhuminen parantaa haavat! Ihmiset on nykyään aina ensimmäiseksi eroamassa kun se on ilmeisesti monelle paljon helpommaa kuin se että asiat selvitetään läpikohtaisin ja niistä puhutaan.
Tämä on ollut molemmille kasvun paikka niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Olemme molemmat myöntäneet että unohdimme suhteen hoitamisen ja aloimme pitämään toisiamme itsestään selvyytenä. Unohdimme kiitos sanan merkityksen emmekä muistaneet aina huomioida toisiamme. Kun kaikki nuo asiat ja rehellisyyden muistaa tulevaisuudessakin niin uskon että tästä viellä syntyy vankka ja hyvä suhde jossa kaikilla on hyvä olla...
Nyt annamme toisillemme aikaa ja katsomme mitä tulevaisuus tuo tullessaan ;)
Hyvät hyssykät sentään!Luin ensin ekan kirjoituksesi ja sitten toisen..
Lähipiirissäni on tismalleen samansuuntainen "tapaus".
Just joo.Kyllä teillä taas hiukan aikaa jotenkin menee "hyvin".
Ei tule kestämään,tai voi mennä vielä muutama vuosikin kitkuttaen,mutta niin kauhee suhde tai mikä lie teillä tuo teidän tapanne olla yhdessä onkin,niin on todella kauheeta!
Suoraan syvältä..
Joup,ja tuo nimityksesi yhdelle kirjoittajalle,"ääliö",niin kertoo sinusta enemmän kuin koko pitkä ensimmäinen kirjeesi..
Kiesus,tuollaisten ihmisten pitäisi käyttää ehkäisyä aina ja joka paikassa.Ei lapsia tuollaisille ihmisille!
Et ole miestäsi "parempi" etkä "huonompi".Olette "älynlahjoiltanne"ihan samanlaisia.
Näitä täällä riittää..
Se kuitenkin muista,että ei ole olemassa kahta syytöntä taikka yhtä syyllistä..
Yhdellä myllynkivellä ei jauhoja saa tehtyä..
Ole sinä "aikuisempi" ja lopettakaa tuo ns suhteenne!
En ole nimittänyt ketään ääliöksi eli ei ollut minun nimimerkkini kommentti!!!
lapsi siis syntyi puolenvuoden suekkaamisen jalkeen, ei siis taida olla yhteinen lapsi?
lukee TULIN RASKAAKSI!ÄÄLIÖ!!!
...lähteminen auttoi.
Itellä kans vaikee ja pitkä tarina takana.
(myös lapsi)
Mutta jos ukko on mielipuoli niin ei siinä auta muu kuin lähtä.
Itselläni asiat ovat kääntyneet IHAN päälaelleen
sen jälkeen kun lähdin(siis hyvällä tavalla)
Mieti nyt, "hän saa pettää ja lyödä mutta ei muut"
Kyllä toi on ihan selkee, kiertoon vaan.
Kyllä suomalainen nainen pärjää!
Voi jeesus.
En halua olla tunteeton. Ymmärrän kyllä, että rakastat. Mutta eikö sulla ole minkäänlaista omanarvon tuntoa?
Joskus on rohkeempaa luovuttaa.
Sanoit, ettet jaksa neljättä kertaa enää rakentaa suhdetta. Miksi pitäisi? Todellinen onni löytyy susta itsestä.
Ymmärrän hyvin sinua. On vain ihmisiä, joiden ei pitäisi olla suhteessa ollenkaan, kuten miehesi. Näin vain on. Asiat eivät sillä parane, että täällä päivitellään ja kehotetaan olemaan 'vähemmän naiivi' ym.
Suhteesta ei niin vain lähdetä. Sen tietävät kaikki, joilla on ollut riittävästi vaikeuksia.
Toivon sinulle kaikkea hyvää; uskon, että asiasi järjestyvät lopulta. Jos suhteessa olo ei tuo hyvää oloa, tavoittele jotakin parempaa.
Mielenkiintoiset kuviot! Mutta voimia teille molemmille :)
Voi.... oma elämä tuntunee jotenkin helpolta nyt. En ymmärrä miten jaksat! Onkohan näitä omien vanhempieni toimivia suhteita enää lainkaan olemassa?
Jokatapauksessa tuo juttusi kuulostaa nyt jo niin tulehtuneelta etten usko että saatte sitä kaksi kasaan. Oletteko harkinneet pariterapiaa tai jotain avioliittoleiriä? Kovasti tässä täytyy töitä tehdä, sen uskon. Mutta myös ulkopuolisesta näkökulmasta olisi apua ja saisi uusia neuvoja ja ehkä se luottamuskin saataisiin sieltä jostakin kaivettua esiin.
Jatkuva hermostuminen, huonotuulisuus ja huono-onnisuus aiheuttaa masennusta ja väsymystä. Ne taas aiheuttavat kaikkea muuta.
Joten jos olette tosissanne ja uskon että kyllä tämäkin vielä korjattavaissa on, mutta paljon apua ja tukea siinä tarvitaan. Suhdetta on koeteltu jo tarpeeksi joten eiköhän olisi eron tai parannuksen aika...
Minä ainakin olen henkilökohtaisesti sitä mieltä asiasta, että sinun täytyisi päästää irti :/
Vaikka se voi vaikealta tuntua, ja mietit ettet jaksa yksin, niin se olisi ehdottomasti parasta teille kaikille!
Jos mies rakastaa, hän ei juokse baareissa, hän ilmoittaa missä on, ei petä, eikä varsinkaan LYÖ! Sinä varmasti ajattelet ja luulet että rakastat häntä, mutta tosiasiassa olet hänestä vakavasti riippuvainen!
Teidän kannattaa ottaa etäisyyttä, ja koska hän on lyönyt ja vahingoittanut sinua, rakasta ihmistä, hän ei sinua ansaitse! Jos ihminen oikeasti rakastaa, hän ei suurin surminkaan halua satuttaa sitä joka rakkauden kohteena on!
Sinä olet riippuvainen miehestäsi ja luulet rakastavasi häntä, oli aivan oikein että pakenit kotoa kun asiat kuumenivat, ja parempi paikka on mikä tahansa muu kuin se missä mies on.
Minä itse elin lapsena väkivaltaisessa avioliitossa, muistan useita välähdyksiä lapsuudesta kun isäni hakkasi äitiä ja äiti puolestaan uhkasi tappaa itsensä ellei tilanne muutu :,( Kärsin siitä aivan suunnattomasti, toivoin joko isäni kuolemaa tai että he eroavaisivat. Mieti lapsesi parasta! Lapselle on todella vaikeaa elää perheessä jossa on huono olla, jossa äitiä lyödään ja joka itkee. Sinuna en miettisi lainkaan hyviä hetkiä, vaan miettisin sitä että sinun rakkaasi on sinua satuttanut! Ja lapsen ei ikinä tulisi nähdä tuollaista :(
Minä en voi antaa sinulle muuta kuin voimia siihen että pääset pois väkivaltaisesta kodista, vaikka teiltä jäisikin kaikki asuntoriidat ja menneisyys ja tulevaisuus kesken, lähde!
Se on kaikkein paras ratkaisu sinulle ja lapsellesi, vaikka mies olisi kuinka mustasukkainen ja vaikka mitä tapahtuisi, hän ei saa lyödä, ei sen puoleen nainenkaan saa harrastaa väkivallalla alistamista!
Vaikka lapsenne vaikuttaa tasapainoiselta ja onnelliselta kun olette sopuisina yhdessä, hän kärsii kymmenkerroin teidän riidoistanne ja miehen hakkaamisista, mieti, jos mies voi lyödä sinua, rakastaan, hän voi lyödä poikaakin!
Lähde pois ja aloita elämäsi alusta, hankkiudu eroon väkivallasta, unohda hyvä, väkivallassa ei saa elää! Sinä et voi rakastaa miestäsi jos hän lyö ;,( Hanki apua, olet varmasti vakavasti masentunut ja uupunut, parhaimman avun voit varmasti saada jos hankkiudut lapsesi kanssa turvakotiin heti ja nyt! Siellä voidaan hoitaa teitä molempia ja miehesi ei pääse teihin käsiksi, voit ottaa etäisyyttä asioihin ja ymmärrät mikä on itsellesi parasta, keskustele asiasta kaikkien kesken kuin pystyt, jos sinulla on muuta sukua, keskustele heidän kanssaan, apua voi tulla odottamattomista paikoista, mutta hanki sitä ennenkuin olet liian uupunut, sinulla ei ole nyt hyvä elämä. Tee siitä parempi sekä itsesi että varsinkin lapsesi vuoksi, älä anna kummankaan enää kärsiä, miehesi ei ansaitse teitä jos hän lyö ja pettää ja on noin mustasukkainen!
Voimia :,(
- Vihakodissa asunut :,(