Tyttöni osallistuu sunnuntainan piirikunnallisiin kisoihin. Juoksee myös 40 m, mutta sen osaa neuvomattakin. Hän on vasta 8 tyttänyt ja kilpailee 9-vuotiaissa. En muista mitä hyppäsi viime kesänä, ehkä 3 m pintaan. Kisassa palkitaan vaan kolme parasta, mikä on mielestäni erittäin typerää, kun on näin nuorista kyse. Toivon tietysti, että tyttö on näiden mukana.
No, miten neuvoa häntä hyppäämään mahdollisimman pitkälle? Olemme illalla menossa kentälle "harjoittelemaan". Neuvonko ottamaan mahdollisimman kovan vauhdin vai keskittymään ponnistukseen? Ponnistaako ylöspäin vai eteenpäin? Muita "niksejä"?
Kiitos jo etukäteen.
No, miten neuvoa häntä hyppäämään mahdollisimman pitkälle? Olemme illalla menossa kentälle "harjoittelemaan". Neuvonko ottamaan mahdollisimman kovan vauhdin vai keskittymään ponnistukseen? Ponnistaako ylöspäin vai eteenpäin? Muita "niksejä"?
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=Pituushypyn tekniikka&btnG=Google-haku&meta=
Taisi olla liian laajaa fysiikkaa... No sen nyt ainakin opin, että askeleita pitäisi ottaa 15-21 (naisilla), kun on pieni tyttö kyseessä, ehkä vähempikin riittää... muuta en sitten tajunnutkaan...
Niin ehkä tärkeintä tuossa ois se, että vauhti kiihtyy lopussa ja sitten EI katso alas päin, lähinnä ponnistuspaikkaa. Eli mahdollisimman hyvästä ryhdistä ja katse eteen ylös. Sillon lähtee ponnistus oikeeseen suuntaan. Tämän onnistuessa saa jalatkin hyvin eteen. Mutta ei se nyt oo niin justiinsa tämän ikäsellä. Kunhan tykkää hypätä. Ja eiköhän ne kisat ihan hyvin mene vaikka ois viidestoista, kunhan äiti muistaa ja osaa kannustaa vaan oikein. =) Tsemppiä!
loput mennee itsestään.
kotona voi harjoitella esim hyppyä siten että joku pitää risua tai keppiä matalalla ponnistuskohdan jälkeen, kepin pitäisi yrittää ylittää (harjoittaa ylös ponnistusta), vauhti hoitaa loput.
Hyvin meni kisat, kaksi palkintoakin kotiinviemisiksi. Eli siltä 40 m 1. sija ja siitä pituushypystä 2. sija. Tyttö hyppäsi huimat 314, kun neuvoin katsomaan eteen ja ponnistamaan korkealle. Kiitos neuvojille. Tästä on hyvä jatkaa.
Nyt on tärkeintä huomioida kuka urheilee lapsi vai vanhemmat ? Näitä tapauksia, että vanhemmat hötkyilee pienen lapsen urheillessa on ihan liikaa. Annetaan lasten urheilla ja kilpailla ihan miten lystää ja kannustetaan tuloksista ja sijoituksista riippumatta !
Turha niistä tuloksista ja sijoista tosiaan on hötkyillä. Totuus kuitenkin yu-kisoissa on se, että 3 parhaan kaulaan ripustetaan mitalit, toisille ei mitään. Ja ne parhaat ovat joko a)lahjakkaampia b) enemmän harjoitelleita c)molempia.
Silloin kun kisajärjestäjä alkaa palkita kaikki osallistujat, lopetan minä hötkyilyn. Siihen asti neuvon ja opetan lastani parhaani mukaan. Kutsutaan sitä sitten kannustukseksi, neuvonnaksi, hötkyilyksi tai ihan miksi vaan.
Ennemmin tosiaan katson, että lapsi hyppää neuvojen kera pituutta yli 3 m, kuin silkasta "osallistumisen riemusta" omia aikojaan 2 m.
Sitä paitsi olen huomannut, että nämä vanhemat, jotka moittivat toisia vanhempia liian innokkaiksi ovat niiden pärjäämättömien lapsia. Niiden vanhempien, joiden lapset pärjäävät, ei tarvitse selitellä ja haukkua muita.
lapset vai vanhemmat?
sama juttu.
Tai kuka laittaa lapseta armeijaan, kuka pärjää, lapset vai vanhemmat? (tässä vaiheessa aikuiset eivät niinkään välitä lastensa pärjäämisestä).
Kyllä se niin on että jos vanhemmat ovat nössöjä, niin luultavasti lapsetkin kehittyvät samaan suuntaan.
Ollaan hippejä ja risukasoja eikä haluta opettaa kilpailua tai pärjäämistä.
Mitäköhän näiden lusmu-vanhempien työpaikkoja luovat yritykset tekevät - eivätkö nekään yritä pärjätä/kilpailla...
Kun tuollatapaa opettaa lapsia siihen ettei tarvitse edes puolileikillä ponnistella, tulee näitä prekariaatti / yomango tyyppejä jotka OTTAVAT itselleen.