Jos ei ole 20-vuoteen ikävuoteen mennessä saavuttanut minkäännäköistä kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, ei sitä saavuta milloin muulloinkaan. Itse olen 26-vuotias enkä ole koskaan minkään näköistä kontaktia saanut, enkä usko että koskaan saankaan.
Yksinäisyys on kohtaloni. Monilta tulee tässä vaiheessa varmaan säälin tai muun vastaavan kaltaisia tunteita esiin, mutta kun näitä parisuhteitakin täällä kattoo ja vapaudesta ja hakkaavasta miehestä ruikuttavia avioliittoja yms. niin mistä olen jäänyt itseasiassa paitsi?
Minusta olisi hyvä olla tyytyväinen siihen mitä on saanut, eikä ruikuttaa kaiken maailman pikkuasioista. Minulla on työ, kavereita ja olen kiinnostunut monista mielenkiintoisista asioista. Tähän täytyy olla tyytyväinen. Miksi ahnehtia enempää?
Haluaisin vain tehdä sitä mikä on minulle oikeaa ja mikä on mahdollista. En haluaisi olla sillä tavalla suorituskeskeinen, että koko ajan hampaat irvessä ja veren maku suussa pakkovoitto mielessä. Olen kuitenkin sen verran vakavahenkinen ja synkkämielinen, että minua huolettaa tietyt asiat maailmassa.
En lähde tuomitsemaan kenenkään tekemisiä. Jokainen tekee niinkuin tekee. Joku vetää huumeita ja toinen tappaa lapsensa. Nämä kuulostavat äkkiseltään hirveiltä teoilta, mutta näillä kaikilla on kuitenkin(niin uskon) joku tarkoitus, jota harva ihminen ymmärtää.
Oikein hyvää kesää kaikille!
Yksinäisyys on kohtaloni. Monilta tulee tässä vaiheessa varmaan säälin tai muun vastaavan kaltaisia tunteita esiin, mutta kun näitä parisuhteitakin täällä kattoo ja vapaudesta ja hakkaavasta miehestä ruikuttavia avioliittoja yms. niin mistä olen jäänyt itseasiassa paitsi?
Minusta olisi hyvä olla tyytyväinen siihen mitä on saanut, eikä ruikuttaa kaiken maailman pikkuasioista. Minulla on työ, kavereita ja olen kiinnostunut monista mielenkiintoisista asioista. Tähän täytyy olla tyytyväinen. Miksi ahnehtia enempää?
Haluaisin vain tehdä sitä mikä on minulle oikeaa ja mikä on mahdollista. En haluaisi olla sillä tavalla suorituskeskeinen, että koko ajan hampaat irvessä ja veren maku suussa pakkovoitto mielessä. Olen kuitenkin sen verran vakavahenkinen ja synkkämielinen, että minua huolettaa tietyt asiat maailmassa.
En lähde tuomitsemaan kenenkään tekemisiä. Jokainen tekee niinkuin tekee. Joku vetää huumeita ja toinen tappaa lapsensa. Nämä kuulostavat äkkiseltään hirveiltä teoilta, mutta näillä kaikilla on kuitenkin(niin uskon) joku tarkoitus, jota harva ihminen ymmärtää.
Oikein hyvää kesää kaikille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
tässä elämässä joku mukava kumppani. Tiedän että itselläni olisi paljon annettavaa, mutta ihmiset on niin ihmispelkoisia, että eivät kykene kanssani suhteeseen, koska häpeävät minua. Ja näin on ollut lukioajoista lähtien.
26 vuotta ei ole ikäeikä mikään! Ehkä siunaus, että et ole ryvettänyt itseäsi keskenkasvuisena.
Uskot, että asioilla on jokin tarkoitus, niin minäkin. Jos tiellesi on joku tarkoitettu niin kyllä se vastaan tulee kun pitää silmät auki ja mielen avoimena. Itse en haluaisi viettää yksikseni koko elämäää, vaikka ei ne ihmissuhteet aina helppoja ole, niin kuin ei elämässä mikään.
Hyvää kevään jatkoa ja kesän odottelua!
sellaisen kanssa, josta en itse olisi tykännyt, ja joka ei olisi tykännyt minusta. En ymmärrä ihmisiä, jotka harrastaa irtosuhteita, pelkkään seksuaaliseen tyydytykseen riittää oma käsikin. Ja olin niin saamarin ujo ja häpesin itseäni monestakin eri syystä, etten uskonut kenellekään kelpaavani. Eikä tilannetta toden totta helpottanut, että jouduin itse pyytämään kahta ihmistä vanhojentanssipariksi, eikä kumpikaan suostunut. Nannaa herkän nuoren tytön naiselliselle itsetunnolle.
Minä taasen pidin itsestäänselvänä, ettei kukaan nainen halua parikseni, joten annoin asian olla. Kävin vain harjoituksissa, että saisin edes jonkunasteista käsitystä siitä mitä se olisi. Hirveä akne ei tietenkään naisia houkuttele. Nyt ei ole enää finnin finniä, ja yksi yllättävän nätti tyttöystäväkin oli jonkin aikaa. Petti ja jätti tosin, mutta en valita. Kyllä se silti vähän kyrsii.
Ahdistunut ja estynyt olen tosin yhä sosiaalisessa mielessä. Se on piinaavaa, etenkin yhdistettynä tuohon yksinäisyyteen. Yritän nyt keskittyä opiskeluihini ja työntekoon ja jos ei suomineitoa parin-neljän vuoden sisään löydy rinnalleni, lähden sinne missä järvet ei jäädy talvella ja mistä naisen saa helposti pelkällä farangi-statuksella. Minä hankin itselleni naisen ja perheen vaikka kovan työnteon kautta, prkle. Sittenpä ainakin osaan arvostaa kaikkea sitä, kun olen joutunut odottamaan ja kärsimään ensin tarpeeksi. Ja jos kukaan tulee selittämään mitään pahaa ulkomaalaisesta naisestani, löytää itsensä ojanpohjalta.
Heippa!
Olin jo 27-vuotias kun tapasin poikaystäväni, jonka kanssa muutin myöhemmin saman katon alle. Sitä ennen "suhteeni" miehiin olivat loppuneet ennen kuin olivat ehtivät kunnolla alkaakaan... Niin, se avoliittoni hajosi sittemmin. Sen jälkeen "suhteeni" ovat taas lopahtaneet alkumetreille.
Tavallaan olen samaa mieltä kanssasi. Oletan viettäväni elämäni yksin, enkä välttämättä ole siitä kovin pahoillani (paitsi juhannuksen ja joulun aikaan).
Mukavaa kesää :)
etten enää ikinä saisi jakaa kaikkea rakamani ihmisen kanssa. Ei ihmisen ole hyvä olla yksin.
Kun ei ole sitä ihmistä, jota rakastaisi. Eron jälkeen kaipasinkin uutta suhdetta, mutta nyt viihdyn hyvin yksin.
Ensinnä totean että olin itse 25v, kun
tajusin että ryven itsesäälissä (tosin,
pahan koulukiusauksen johdosta), ja päätin
tehdä asialle jotain. Aloin kuntoilla, jopa
maanisesti, ja sain kroppani atleettiseen
kuntoon. Aloin nettitreffailla, ja treffi
treffiltä osasin käyttäytyä yhä oikeammin.
Aloin käydä baareissa ja juoda olutta. Aloin
puhua ihmisille baareissa. Vähä vähältä kuroin
kiinni sitä valtavaa kuilua itseni ja tavallisten
ikäisteni välillä. Nyt minulla on ollut jo yksi
pidempi seurustelusuhde takana 32 vuotiaana, eli
vei viitisin vuotta päästä seurustelupeliin niin
sisälle, että löysi seurustelukumppanin.
Suurin ongelma kun on, että alussa ei tiedä
treffailun pelisääntöjä. Normaali-ihmiset
oppivat ne joskus 14-18 vuotiaina, ja me
hiljaiset ujot nörtit olemme tuollaisesta
täysin ulkona tuossa iässä. Oleellista on tajuta,
että mies tekee aina kaikessa aloitteen
treffailussa - pyytää treffeille, suutelee,
johdattelee tilanteen seksiin, kaikessa
tuollaisessa. Nainen on vain passiivinen ja
odottaa että mies toimii, ja jos mies ei toimi
nainen dumppaa miehen parin treffin jälkeen.
Pitkään treffini tuntuivat aina kuivuvan kasaan
viimeistään 4. treffeillä. Nyt ymmärrän, että
nämä naiset odottivat minun aloitteitani, että
asiat olisivat edistyneet.
Sanoisin, että sinulla on mahdollisuus seurata
samaa polkua, kuin itse kuljin. Ala kuntoilla,
kävele lenkkejä, ala juosta niitä kun pystyt,
käy pari kertaa viikossa salilla, ala harrastaa
jotain taistelulajia. Näillä saa etenkin
ITSELUOTTAMUSTA huimasti parissa kolmessa vuodessa, kun kroppa alkaa olla kunnossa.
Ala nettitreffailla. Alussa olet kuviosta
pihalla, mutta ajan kanssa oppii kommunikoimaan
sopivasti naisten kanssa. Tämän oppii vain
tekemällä.
TÄRKEINTÄ on, että PYSTYT muuttumaan. Vain
SINÄ ITSE pysyt sellaisena kuin nyt olet.
VAIN sinä ITSE pystyt muuttumaan, JOS haluat.
Pitää muistaa, että maailmassa on säännöt, ja
niitä ei voi muuttaa - silloin pitää pelata
niiden sääntöjen mukaan.