Kysynpä nyt teiltäkin arvon kanssasisaret ja veljet, että miten parisuhde on toiminut avoeron jälkeen? eli tilanne on se, että emme eroa, vaan muutamme vain eri osotteisiin. Rakastamme toisiamme, mutta aika ei ole ilmeisesti vielä oikea asua saman katon alla, joten päädyimme erilleen muuttoon. Onko suhteenne korjaantunut ns.Timeout:in aikana? Mitkä syyt ovat ajaneet teidät loppulliseen eroon, jos niin on käynyt? Helppoa ei ole erkaantua toisesta, mutta varmasti asia joka on todella tarpellinen nyt.
Kiitos jo etukäteen vastauksista..
Kiitos jo etukäteen vastauksista..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kokemusta on ja tämän ns. timeoutin aikana ex kihlattuni otti vapaa-ajastaan kaiken irti ja juhli ja rellesti ja harrasteli näitä "merkityksettömiä" yhdenillan juttuja ja lopulta sitten löysi vakavamman suhteen ja se oli sitten vähän pitemmän kaavan mukaan otettu timeout :) On tässä pari vuotta timeouttia vietelty tähän mennessä. Eli onnea sinulle ja toivo parasta mutta valmistaudu pahimpaan silti. Ja totuttele niihin öihin kun yksin mietit kotonasi mitä tämä timeoutrakastettusi touhuilee tällähetkellä ja kuulet sitten myöhemmin kuinka hauskaa hänellä oli parin hyvän "ystävän" kanssa siellä laivaristeilyllä jossa vain sattui tapahtumaan kaikenlaista "millä ei ole merkitystä." Älä jää odottamaan niinkuin minä tein :)
juuri näin meille kävi! eikä mitään merkityksellistä...kun nimiäkään ei ehkä muista jne....
Siis oletteko vieläkin timeoutilla? Vai oletteko kuopanneet suhteenne todella? Eronneet.
Jäikö kaikki niin että ollaan nyt timeoutilla ja sitten kun toinen pari vuotta seilailee muilla mailla niin sinä ymmärsit ettei hän enää sinua halua / te ette enää voi olla yhdessä?
Kuulostaa koko toi timeout siltä että miehelläsi ei vain ollut pokkaa erota, vaan piti verhota se siihen "pidetään vähän taukoa ja katellaan myöhemmin"..
Saa itse jatkaa elämäänsä toisten kanssa, ja jos ei onnaa niin sittne voi aina palata tauolta sen "turvallisen kakkosvaihtoehdon" viereen takaisin, ettei ihan yksin jää.
Onko tosiaan niin, että aina tapahtuu katastrofi suhteessa kun muutetaan erilleen? Eikö kenenkään suhde ole saanut uutta tuulta purjeiden alle, ja alkanut taas kukoistamaan? Huolestuttavaltahan tuo kuullostaa, mutta ei se noin voi mennä...
Jos yhdessä asumista on jo kokeiltu eikä se toimi, millainen tulevaisuus suhteella on? Mihin siitä voi edetä? Muuttaako aikalisä mitään? Kannattaa miettiä tarkoin, mitä itse tulevaisuudelta odottaa.
Exäni kertoi, että sen opiskelukaveri aikanaan otti timeoutin tyttöystävänsä kanssa. Palasivat sitten muutamankuukauden jälkeen yhteen ja nykyään ovat onnellisia vanhempia ja asuvat uudessa omakotitalossaan. Myös mun entiset naapurit olivat erossa 5 kuukautta ja siinä välissä jätkällä oli muutama eri muija. Sitten se vanha palasi takas. Lopusta en tiedä, kun mä sain lähtee talosta veke. Mun exäni ei halunnut enää mitään harkinta-aikaa, vaan sanoi ettei pysty kuvittelemaan meitä enää koskaan yhdessä. Hänen on nyt paljon parempi olla uuden naisensa kanssa.
Ei meillä mitään ongelmaa yhdessa asumisen suhteen ole ollut, tms. arjenpyöritys sujuu ongelmitta, ei riidellä, keskustellaan asioista. Ongelman ydin on se että kumpikin kaipaa kypsymistä, molemmat ovat kyllä nähneet ja kokeneet paljon, mutta paikoilleen asettuminen pelottaa. Näen että meidän suhteella on tulevaisuutta, ehkä jos päädymme joskus uudestaan saman katon alle, niin suhde on syvempi. Tietysti pelottaa että jos meno jatkuu samanlaisena, kuin ennen avoeroa, mutta mitä sitä ei olisi valmis tekemään suhteensa eteen. Pitääkö erota kokonaan, jos toinen on ns. sielunkumppani, mutta jotkut asiat ei vaan suju? Asiota pitää yrittää korjata! Mielestäni ei saa luovuttaa liian helpolla, se tässä nykymaailmassa on vialla.
Mukava kuulla että löytyy myös näitä suhteita joille on käynyt hyvin. Luulen että se asioihin puututaan riittävän ajoissa pelastaa paljon.
Minä en esimerkiksi halua vielä vakituista työpaikkaa, enkä ostaa asuntoa, mutta olen löytänyt miehen jonka kanssa haluan olla, joten asioiden kypsyttely omassa päässä rauhassa selkeyttää kuvioo.
muutimme 10 yhteisen vuoden ja yhteisen lapsen jälkeen erilleen miettimään elämää. Syynä oli miehen liiallinen alkoholin käyttö. Lisäksi hän haki netin kautta seuraa itselleen kuvallisella ilmoituksella jo yhdessä ollessamme. Sovimme, että pidämme yhteyttä, kuten on tapahtunutkin ja huolehdimme lapsesta yhdessä.
Jo jonkin aikaa tosin olen epäillyt, että toinen osapuoli hakee uutta suhdetta elämäänsä. Ja tänä
aamuna hänet sitten tapasin toisen kanssa. Joten
se siinä ja 10 hukkaan heitettyä vuotta. Vähän jäi paha maku suuhun.