Niin, luulin olleeni parisuhteessa miehen kanssa, mutta opiskelun ja muitten tekijöiden summana emme päässeet näkemään toisiamme face to face.. Soittelimme toisillemme useastikin kuukausien ajan, mutta sitten sekin tyrehtyi, ehkäpä sen seurauksena että omin lupineni menin miehen luo tämän vanhempien taloon, kun hän oli sairastunut. Tilanteessa olin vaan niin ikävissäni, että ei kai aivot toimineet enkä ymmärtänyt omaa parastani...
No tästä tapahtuneesta lähtien soitot harveni, ja tyrehtyivät kokonaa, ja nyt koittelen jäätä aina tikulla tekstareiden muodossa, mutta kerran kun niihinkään ei mitään vastausta tule koskaan, niin kai tässä pitää sitten olettaa omin nokkineni että suhteen olisi loputtava =(
Kun olisi ollut mahdollisuus puhua tilanteesta, niin sitä sitten on niin hurmiossa toisesta, että ei saa mitään fiksua aikaiseksi, ja toisaalta yleensä ympäristökin on liian täynnä "tuttuja" ihmisiä. Jonkinlaisen ujous ottaa sitten taas vallan ja yltiövarovaisuus.
Mutta ottaa tämä vaan niin päähän! Toisaalta ei nyt innosta muut miehet, toisaalta jos laskisi kunnolla irti tästä niin ehkä joskus sitä taas (kai) uskaltaisi luottaa mieheen ja antautua suhteelle 100%.. Nyt niin ei ole käynyt.
Argh!
No tästä tapahtuneesta lähtien soitot harveni, ja tyrehtyivät kokonaa, ja nyt koittelen jäätä aina tikulla tekstareiden muodossa, mutta kerran kun niihinkään ei mitään vastausta tule koskaan, niin kai tässä pitää sitten olettaa omin nokkineni että suhteen olisi loputtava =(
Kun olisi ollut mahdollisuus puhua tilanteesta, niin sitä sitten on niin hurmiossa toisesta, että ei saa mitään fiksua aikaiseksi, ja toisaalta yleensä ympäristökin on liian täynnä "tuttuja" ihmisiä. Jonkinlaisen ujous ottaa sitten taas vallan ja yltiövarovaisuus.
Mutta ottaa tämä vaan niin päähän! Toisaalta ei nyt innosta muut miehet, toisaalta jos laskisi kunnolla irti tästä niin ehkä joskus sitä taas (kai) uskaltaisi luottaa mieheen ja antautua suhteelle 100%.. Nyt niin ei ole käynyt.
Argh!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eihän se mitenkään hyvä tapa ole suhdetta lopettaa mutta valitettavasti sellasta tapahtuu. Kai se on ihmistyyppikysymys. Parhaiten tuollaset tilanteet vois välttää niin että suhteessa alusta asti puhuttas avoimesti. Jos toinen ei suhteen aikana pysty puhumaan tunteistaan niin ei sitten varmaan suhteen loputtuakaan.
Nii-in, aika parantaa jne. Mutta turha sitten kaiketi asettaa mitään vaateita puolelta jos toiselta tulevaisuudessa. Se ei onnistunut nyt, eikä onnistu huomennakaan.
Lopetin oman suhteeni (reilu vuosi kestoa)hiljentymällä ja ottamalla kaikintavoin etäisyyttä. En voinut sanoa loppumisen oikeaa syytä: toinen oli narsisti, otteeseensa kietova käärme. Verhosi tukahduttamisen muka-huolenpitoon.
Koska hän piti itseään täydellisenä en vaan halunnut sanoa kaikkea päin naamaa. Siitä olisi seurannut järjetön sota.
Kuukausi sen jälkeen kun lopetin yhteydenpidon oli hänellä jo uusi kierroksessa - vaikka valtavasti hetki aiemmin muka minua rakastikin.
No, onneksi näin. Nyt olen tyytyväinen.