En kestä tätä enää. En kestä enää yhtään kesää yksin. Joudun olemaan kaikki juhlapyhät, juhannukset yksin. En halua juoda viinaa jossakin festareilla, ja olla sielläkin sitten yksin. Istun siis yksin kotona juhlat ja juhannukset, kun muilla on hauskaa. Kukaan ei kutsu minua minnekään, vaikka tietävät että olen yksin kotona. Ainoa vaihtoehto on mennä baariin(yksin) ja tulla taas sieltä yksin itkien pois.
Tänä kesänä en ole yksin. Tapan itseni.
Tänä kesänä en ole yksin. Tapan itseni.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Loppu tollanen. Keksit varmasti jotain mukavaa tekemistä. Muistele mikä on mukavaa.
Entäs, jos olisit itse se joka kutsuu ihmisiä tai järjestää jotakin?
Kysele jo nyt, mitä ihmiset on tekemässä jussina. Kehittele joitakin hyviä ideoita ja ehdottele, että saataisi koottua joku porukka [sinne ja sinne]. Aktiivisuudesta se lähtee.
Niin, aika vaikea tilanne. Voitaisiinko lähteä purkamaan tilannetta miettimällä syitä yksinäisyyteesi? Jokainen ihminen tarvitsee ihmisiä ympärilleen, joten ymmärrän tuskasi. Etkö uskalla tutustua ihmisiin vai mistä yksinäisyytesi johtuu? Olisiko mahdollista löytää ystäviä esim. täältä netin kautta anonyymillä s-postiosoitteella? Muista, että sinun täytyy myös tulla puolitiehen vastaan.Ihmissuhteiden eteen pitää tehdä työtä. Jaksamista ja toivoa elämääsi. Voihan juuri tämä kesä olla hyvää aikaa löytää ystävä. Rohkeasti vaan eteenpäin!
Anonyymien sähkäreitten takana oleva valehtelee yleensä paljon. Jos ei se oikaise valheitaan,jos tapaatte, alä ala mihinkään! Kysy vähän sen kavereista yms. ja kattele miten se elää,puhuuko paljon asioistaan yms.
jossa näet muita ihmisiä ...
Osaatko sina kavella? Etsi lenkkeilijoiden ryhma tai aloita itse sellainen- mainosta tyopaikkasi/koulusi/supermarkettisi ilmoitustaululla.
Osaatko sina katsella luontoa?
Liity muuttolintuhavaitsijoihin(?), kasvitieteiliojoihin.
Pysyyko kastelukannu kadessasi?
Liity harrastelelija puutarhureihin ja juttele/kysele/haastattele heita kuinka saat kolme kukkasta (kakstusta) ikkunalaudallasi pahaiten kasvamaan.
Osaat lukea. Etsi ryhma joka kokoontuu kerran kuussa keskustelemaan lukemastaan kirjasta. Tai aloita sellainen ryhma itse.
Kay juttelemassa vanhuksille hoitokodeissa.
Pelkaatko vetta? Ellet, liity melontaseuraan ja vieta viikonloput meloen ympari Suomen tuhansia jarvia.
Haluatko oppia keittamaan muutakin kuin vetta?
Etsi kokkaajien harrastajien ryhma ja liity jaseneksi.
Tuossa oli vain muutama esimerkki. Yleensa ellet itse lahesty ihmisia, he eivat tieda olemassaolostasi eivatka osaa edes kaivata sinua.
Mita useammasta aiheesta olet kiinnostunut sita suuremmalla varmuudella tapaat erilaisia ihmisia joista sinun on sitten helpompi valita ketka ovat omalla aaltopituudellasi, kenen moraalitaso vastaa omaasi, kehen haluaisit tutustua lahemmin ja viettaa aikaasi jopa kahdenkesken.
Mutta todellakin sinun on itse nahtava "vaiva" tullaksesi ulos kuorestasi ja saat nahda etta ulkopuolella on paljon tosi mahtavia ihmisia!
Jos ystävää kaipaat, niin kirjoittele mulle
[email protected]
Minulla kyllä on "ystäviä", jotka tekstaavat ja joskus peräti soittavat. Tapaamiseen ei ole kenelläkään aikaa - perheellisiä, työssäkäyviä ihmisiä. Olen etsinyt sellaista "ystävää" joka kävisi kanssani pizzalla, baarissa, matkoilla, festareilla, mökillä, rannalla, ja vain kyläiltäisiin ja juteltaisiin. Ei, kenelläkään ei ole aikaa MINULLE. Vanhat uskolliset lapsuudenystävät asuvat kaukana, ja tapaamme hyvin harvoin. Olen totaalisen kyllästynyt siihen että joudun juttelemaan kaupan kassojen ja tuntemattomien mummeleiden kanssa, kun muuta juttuseuraa ei ole. Tapaan "ystäviäni" kuukauden-parin välein, ja esim baariin menen aina yksin Olenkin lopettanut koko baareissa käymisen, koska sielläkin joutuu olemaan yksin, ellei huoli seuraansa jotakin kännistä kaljamahaäijää. Kaikki juhlapyhät ym. olen yksin kotona. Olen ollut jo monta juhannusta yksin kerrostalossa, ja itkenyt päiväkausia. En todellakaan halua lähteä jonnekin festareille YKSIN kännäämään. Ikää on jo sen verran että olen vanhus siinä porukassa. En yksinkertaisesti enää jaksa tätä paskaa. Miestä ei löydy, ellei ala olemaan jonkun kaljamahaäijän kanssa. Olen aina ollut hyvin sosiaalinen ja optimistinen luonne, mutta nyt en enää ole. Olen väsynyt ja katkera, kun elämä tarjoilee joillekin, kuten minulle pelkkää paskaa kerta toisensa jälkeen, jokaisella elämänalueella. Vaikka kuinka yritin, aina tuli seinä vastaan. Ulkona en enää kohta pysty käymään ollenkaan, kun en kestä katsoa rakastuneita pariskuntia, kun en itse saa kokea vastaavaa edes hetken ajan. Jotkut sitten täälläkin valittavat kun/jos suhde menee poikki monen vuoden jälkeen. He kuitenkin saivat kokea sen rakkauden. Minä en saa, enkä ole koskaan saanut. Olen ollut etsimättä, ja odottanut että jospa se kohtalo tuo sen eteeni - ei tuo. Vuosikaudet odotin, ja ajattelin että kai täytyy yrittää avittaa kohtaloa. Eipä auttanut sekään - tapaamani miehet ovat olleet vain hyväksikäyttäjäkusipäitä. Nyt sitten olen totaalisen yksin, sydän taas kerran murskattuna, ilman ystävää, jonka kanssa voisin lähteä vaikka reissuun, että hetkeksi unohtaisin tämän kurjuuden. En jaksa enää mennä etsimään miestä enkä ystävää. Olen niin rikki ettei kukaan minun kanssani haluaisi ollakaan. Ja turha sanoa että mene hoitoon tai hakemaan lääkitystä, koska sitäkin on kokeiltu. Lääkkeet kun eivät poista yksinäisyyttä.
Tiedättekö, että monet vanhukset syövät masennuslääkkeitä YKSINÄISYYTEEN ! Ja että Suomessa vanhukset tekevät itsemurhia YKSINÄISYYDEN VUOKSI ! Lääkkeet ja terapia eivät tuo minulle ystäviä, eivätkä miestä joka minua rakastaisi. Turhaan olen tällä planeetalla. Mitään PAHEMPAA ei voi olla rajan takana. Olen kokenut lähes kaiken inhimillisen pahan jo täällä.
vaikka kahville tai jotain,jos ei matka ole ihan kauhee.
Millä ilmansuunnalla suunnilleen?
Missäpäin sä sitten asustelet ja mulle voi edelleen pistää mailia. Itsekin kaipaan kaveria. Pallo on nyt sulla.
Tutulta kuulostaa osittain. Mäkin kävisin mielelläni erilaisissa tapahtumissa, näyttelyissä, festareilla jne. mut yksin en osaa lähteä.
Esim. ajatuskin yksinäisestä juhannuksesta kerrostalossa hirvittää ja iästä huolimatta lähtisin mielelläni vaik Raumalle juhannuksenviettoon, mut eihän sitä yksin voi!!
Harmittaa...
Raumalle vaikka kaksin.
pääkaupunkiseudulla. En enää oikein luota netin kautta tapaamiini ihmisiin, joten vaikea on ruveta mailailemaan tuntemattomien kanssa. Ellei sitten löytyisi juhannusseuraa..?
Oletko joutunut pettymään netistä tapaamiisi ihmisiin? Ja jos niin kuinka monta pettymystä? No mulle tämä on ainakin suht helppo tapa tutustua ensin ihmiseen. Niin ja eikös niistä "tuntemattomista" tule aikaa myöten tuttuja, niin livenä kuin netissäkin? Mutta ymmärrän kyllä jos olet arka. Onnea elämässä eteenpäin ystävien löytämisessä ja muutenkin.
Ps. Minäkään en ole pääkaupunkiseudulta.
Oikeesti!!!=)
Mistäpäin olet?
koko elämä täynnä, eikä vain miesten suhteen. Ihan sama se on mitä kautta miehen löytää; netin, baarin tms. niin petetyksi ja hyväksikäytetyksi olen joutunut. Ja ihan sama onko mies ollut komea vai ruma, raitis vai alkoholisti, varakas vai köyhä, suomalainen vai ulkomaalainen, hyväkäytöksinen vai junttijumpura.
Minusta puuttuu täysin joku elementti johon miehet rakastuvat, koska en ole sitä koskaan kokenut. Päälle 30-vuotiaaksi luulin etteivät miehet oikeasti edes osaa rakastaa, tai suljin sen tosiasian tietoisuudestani, että he vain jostakin syystä eivät rakastu minuun. Oli julmaa ja kivuliasta tajuta että miehet todellakin osaavat rakastaa. Aloin nähdä sen puolen heissä, enkä voinut ymmärtää mikä minussa on vialla kun minuun ei rakastuta. Vain äitiä/hallitsijaa etsivät miehet kiinnostuvat minusta, vaikka en todellakaan halua olla äiti miehelle, vaan nainen. Kun he huomaavat etten tähän rooliin lähde, he katoavat - hyvä niin.
Tavalliset, "terveet" miehet eivät pidä minusta. En ole tavallinen, myönnän sen. Olen Persoona, ja vain Vahva mies uskaltaa olla kanssani. Kerta toisensa jälkeen he vaihtavat minut siihen hihittelevään, teeskentelevään, blondattuun naapurintyttöön, joka sopii paremmin tämän yhteiskunnan naisihanteeseen. Kaipaavat sitten sänkyyni, kun eivät blondiltaan saa kaipaamaansa, "sitä jotakin". En tiedä mikä se jokin on, mutta sitä he eivät kyllä ole minultakaan aikoihin saaneet.
Eikä tarvitse selittää mitään psykohöpinöitä, että ensin pitää osata rakastaa itseään, koska kyllä minä osaan. Ja osaan rakastaa myös toista ihmistä - pyyteettömästi. Sitä ominaisuutta minussa onkin sitten käytetty hyväksi. Uskoani siihen, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä - ja paskat ole.
Uusimaalainen.
Melkeinpä sama matka.
sopii sitten kivasti.
Oletko aiemmin viettänyt juhannusta Rauman festareilla?
tullut raumalla juhannusta vietettyä,entäpä itse?
olen siellä juhannuksen viettänyt.
Tänä vuonna siellä näyttäis olevan paljon kuunneltavia bändejä ja olisihan se loistavaa vaihtelua viettää muutama hauska, rento kesäpäivä murehtimatta arkisia. =)
olet kyllä oikeassa.
Miten sä sitten käyttäydyt muita ihmisiä kohtaan? Mikä mahtais olla se juttu sussa, että miehet eivät rakastu, vaan juoksevat karkuun? Oletko sellainen joka yrittää ottaa väkisin ohjat? Okei, olet persoona, mutta millainen persoona, kerran "vain vahvat" miehet uskaltavat olla kassasi? Mahdatkohan olla sitten liian vahva nainen ja liian kova pala purtavaksi monille ns. tavallisille, terveille miehille? Mutta ymmärsinkö oikein, että ne ns. vahvatkin miehet vaihtaa sinut jossain välissä siihen iloiseen, kikattelevaan, blondiin naapurintyttöön? Millainen sä olet luonteeltasi? Millainen parisuhteessa noin yleisesti? Kyllä hyviäkin ihmisiä vielä riittää, usko pois.
suunnittelemaan käytännön toteutus. =)
Olen parisuhteessa hyvin avoin ja lämmin/lempeä. Näytän tunteeni. En osaa pelata/teeskennellä. Miehet eivät välitä naisista jotka ovat "helppoja". Jos jostakin tykkään, en osaa sitä peittää, ja minusta on alentavaa ja vastemielistä ruveta leikkimään vaikeasti tavoiteltavaa. Ilmeisestikin en saa miestä ennen kuin teen näin.
Avoin ja lempeä nainen on seksuaalisesti kova sana. löydät sä,usko vaan.
mutta eivät halua sitoutua. Ehei - en enää anna seksiäkään. En saa siitä enää mitään-. Aikaisemmin Sain, mutta nyt kaipaan siihen tunnetta mukaan, joten olen lopettanut irtosuhteet. Miehet eivät halua naista joka on "lempeä, ja avoin" vaikka olisi sen lisäksi peto sängyssä. He haluavat tavoitella/saalistaa.
[email protected]
Itse ainakin pidän lempeistä ja avoimista naisista. Jos toinen on kiinnostunut, niin toivon että hän myös näyttää sen.
minä olen:
parisuhteessa hyvin avoin ja lämmin/lempeä. Näytän tunteeni. En osaa pelata/teeskennellä
Jos jostakin tykkään, en osaa sitä peittää.
olen myös huumorintajuinen, naamavärkkinikään ei ole huono, silmäni ovat kauniit. olen suvaitsevainen, monenlaisia ihmisiä maailma kantaa päällään ja meitä kaikkia täällä tarvitaan, vaikka osan ihmisten tarkoitusta ei pysty edes kuvittelemaan.
olen myös paksu, noin 15kg ylipainoinen, pitäisi laihduttaa.. ilmeisestikin en saa miestä ennen kuin teen näin.
asioilla on taipumus järjestyä ja kaikella on tarkoituksensa.. ja huomenna on uusi päivä.. minun mottoni, jotka auttaa jaksamaan..
halauksia!!
minä olen viettänyt muutaman juhannuksen yksin kerrostalossa. ekalla kerralla nautin kun talo oli tyhjä ja sain soittaa rokkia täysillä. toisella kertaa olin häissä kuskina, toiset vietti onnellisina ja rakastuneina häitä, minä kuskasin boolia nauttineen kiukuttelevan jengin kotiinsa. kolmas kerta, surffasin netissä ja chateissa, etsin pitkään juttuseuraa huomatakseni vain ettei meitä yksinäisiä naisia tai miehiä paljonkaan netissä ollut, kaikilla oli muuta, todennäköisesti parempaa tekemistä.
viime juhannuksena kelpasin erääseen seurueeseen ja raumalla oltiin, olikin tosi riemukas reissu, niin juhannusta pitäisikin viettää. tänä juhannuksena sellaista reissua ei samassa porukassa tule, jengi on löytänyt paremman puoliskonsa talven aikana, vain minä olen yksin.. onneksi en enää kerrostalossa..
Voin sanoa omakohtaisesta kokemuksesta, et tiedän mitä tarkoitat. Elin itse sinkkuna melkein 34v asti. Oli aikoja jolloin ajattelin ihan samoin kuin sinä, mut jotenkin kuitenkin synkimmät ajatukset jäivät taka-alalle. Muistan kuinka vaikeita olivat ne illat jolloin raahauduin kotiin mielessä kyseisen illan tapahtumat. ja mietin miksi sitä oikeaa ei vain osu kohdalle! Ongelma on siinä ettei voi mitenkään tietää mistä ja milloin sen oman kullan löytää tai.... kaverin. Vaimoni löysin "9-yhdistää,kautta" nyt meillä on kaksi lasta jne.. Omalta kohdaltani tiedän ettei kapakoista oikein löydy seuraa. Pitää vain "potkia" itseään välillä persauksille ja raahustaa sinne missä muutkin ihmiset liikuvat. Ainoa kokemuksesta saatu neuvoni on ettei pidä läträtä sen alkoholin kanssa, mieluimmin selvänä ja pudottaa omat laatuvaatimuksensa kumppanisat normaali tasolle, tiedän monta ihmistä jotka ovat yksin siksi et vaatimukset kumppanin suhteen ovat tolkuttomat.
En etsi rahaa, statusta, elintasoa, prinssiä, vaan tavallista raitista miestä. Ongelma on se, että kaikki miehet joita olen tapaillut, ovat valtavan alkuihastuksen jälkeen pettyneet minuun. "korppi" tuossa kysyikin, että miksi näin on. Luulen että olen niin persoonallinen, että miehet olettavat että olen joku ikuinen arvoitus/salaperäisyys, ja kun huomaavat muutaman kk tapailun jälkeen että elän kuitenkin täysin normaalia elämää, ja parisuhteessa olen "normaali", he kyllästyvät. Toinen seikka on se, että olen ulkonäöltäni ja pukeutumistyyliltäni niin massasta poikkeava, että moni mies on sanonut minulle että miksi en pukeudu tuulipukuun, kun menemme markettiin lauantaiostoksille. He eivät kestä sitä, että minua katsotaan. Olen monen miehestä normaalia paremman näköinen, en mikään kauhistus.
Minusta siis kiinnostuvat pääosin massasta poikkeavat miehet, joilla sitten ilm. on ongelmia (alko tms) koska ovat itsekin persoonia/oman tiensä kulkijoita. Tavalliset miehet eivät uskalla olla kanssani, tai sitten etsivät minusta hoivaajaa/hallitsijaa, ja jaluavat tossun alle. En halua miestä joka alistuu/kaipaa tossun alle, vaan haluan miehen, joka on minua vahvempi, tai samantasoinen.
En viihdy tavallisissa vaatteissa. Ulkonäköni ja pukeutumistyylini ovat osa minua, enkä voi sitä muuttaa. Ja kun olen lenkillä siinä tuulipuvussa, ilman meikkiä, minua silti katsotaan, sekä miehet, että naiset.
Eräsn mies kuvasi minua näin " ensin vaikutat oudolta/erilaiselta, sitten kun sinuun tutustuu, huomaa että oletkin ihan tavallinen, ja sitten kun tutustuu vielä paremmin, huomaa, että et olekaan tavallinen/samanlainen kuin muut."
Yksi vastaus siinäkin. Olet niin hyvännäköinen ettei miehet muuta kaipaakaan kuin sulan hattuunsa, tyyliin "vau mä oon saanut tolta pimppiä". on siinä tietty sekin et miehet ovat sitten tyydyttäneet sen luontaisen metsästysviettinsä ja vaihtavat seuraavaan kun huomaavat ettet sä niin erikoinen olekaan. kauniita ja kauniimpiakin naisia löytyy ja eikun uutta putkeen...
ainaki kaksi yksinäistä jotka myös juhlapyhät yksin...olis se kivempi olla kahden