Ongelmanani on parisuhteessani jatkuvasti vaivaava liika ajattelu, joka saa alkunsa jostain asiasta mitä hän sanoo, yleensä. Viimeksi hän vertaili näkemyksiämme seksuaalisuudesta. Totesi, että minä kanavoin kaiken seksuaalisuuden yhteen ihmiseen, eli häneen, kun hän taas näkee koko maailman seksuaalisena. Se on aika pitkälti totta. Onko tämä reilua? Sitä mietin päässäni jo kolmatta päivää putkeen.
Päässäni kaikuu vaan "hän on sinulle koko maailma, sinä olet hänelle vain pala seksin universumia". Ja se rasittaa. Maha ja pääkin on kipeänä tämän takia ja varmaan saan vatsahaavan tällä menolla.
Päässäni kaikuu vaan "hän on sinulle koko maailma, sinä olet hänelle vain pala seksin universumia". Ja se rasittaa. Maha ja pääkin on kipeänä tämän takia ja varmaan saan vatsahaavan tällä menolla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
varaansa.
Pitääkö sen toisen sanat sitten ottaa aina niin vakavasti? Pitääkö olla niin ehdoton?
Ehkä sinä olet vielä niin epävarma ja säikky, että hyppäät heti raakoihin johtopäätöksiin kun toinen esim. vähänkään vihjasee jotakin. Hän taas saattaa olla siinä "iässä", että nauttii provosoida lähimmäisiäänkin möläytyksillään. Kiva nähdä miten ihmiset reagoi kun sanoa päräyttää jotakin, jne.
Mutta itse sinä itsesi vatsahaavaan asti ajat jos ajat, siitä et voi syyttää kumppaniasi. Se on valinta, jonka sinä teet ja toteutat itse.
Kandeeko niitä kauhukuvia kehitellä omassa päässään niin, että sairastuu, mieti sitä.
Joskus voisi olla parempi ja olla kelaamatta asioita liikaa, helpommin tietty sanottu kuin tehty. Mutta joskus ihmiset sanovat sellaisia asioita, joita eivät niin kirjaimellisesti tarkoita ja on ihmisiä, minä mukaanluettuna, jotka ruotivat usein asioita ihan liiallisuuksiinkin asti. Joittenkin asioitten on vain parempi antaa olla, pääsee itsekin helpommalla.