Käytännön neuvoja

heti, niin ei tarvitse ihmetellä. Itse kysyin kerran vastaavassa tilanteessa neuvoa asiantuntijalta. Hänen mukaansa, jos myyt autot, se otetaan erossa huomioon ja joudut maksamaan osuuden toiselle. Ymmärsin että "juonittelu" on nykyään jotakuinkin mahdotonta. Laita paperit vetämään, niin kaikki menee hyvin...

älkää vaan tehkö sitä virhettä että pistätte lapset jakoon. He kärsivät siitä myöhemmin ja se ei voi olla aiheuttamatta tunnetta että vahemmat ovat jotenkin valinneet heidän välillään. Tämä ei voi olla vaikuttamatta heidän myöhempään käsitykseen omasta tärkeydestä teille. Jos esim kaksi jää sulle niin tälle kolmannelle joka muuttaa äidin kanssa tulee tunne että sinä halusit nuo kaksi muuta mutta et häntä ja taas niille kahdelle jotka ovat jäämässä sulle, tulee jossain vaiheessa mieleen että äiti halusi itselleen vaan yhden heistä eikä huolinut loppuja. Tuo vaikuttaa koko heidän loppuelämäänsä, isä ja äiti suhteisiin ja heidän keskinäisiin suhteisiin. Sillä niitä perusteita miten lapset on jaettu on todella vaikea esittää niin että lapsi ei koe tulevansa hylätyksi. Kun taas kaikki lapset jäävät samalle vanhemmalle, tälläisiä perusteluja ei tarvita ja he eivät ole ns. eriarvoisessa asemassa. Rahaa on maailma täynä, mutta niitä sun omia ja ainutekertaisia lapsia on vaan nuo kolme. Ei heitä kannata rikkoa.On myös liian suuri taakka lapselle joutua eroon sisaristaan siksi ettei kumpikaan vanhempi jäisi yksin. Miettikää se kuvio tosi huolella. Niitä vaurioita ei saa korjattua millään rahalla.

Hei ja missään nimessä lapsia ei kannata lähteä jakamaan, onhan mahdollisuuksia muitakin. lasten tapaamiset, voisivat olla joka ´toinen viikko toisella vanhemmalla joka toinen toisella.Viikonlopputapaamiset. Neuvoisin teitä ottamaan yhteyttä kuntanne lastenvalvojaan. Omaisuus kantsii jakaa pesänjakajan/ asianajaja avustuksella jotta siitä tulisi mahdollisimman tasapuolinen. Riidelkää tässä vaiheessa mahdollisimman vähän lasten kuullen. Miettikää onko pakko vielä ajautua erotilanteeseen.........

Ikävää että ero käsissänne -- hyvä että lasten etu mielessänne. Sovittavana teillä seuraavaa:

- omaisuutenne jako
- lastenne huoltajuus
- lastenne elatus
- lastenne tapaamisoikeudet

Juridisesti ei asumuseroa ole olemassa, eroprosessi alkaa kun toinen tai yhdessä haetaan avieoron ekaa vaihetta mistä alkaa 6-12 kk harkinta-aika, ellei lopullista avioeroa kumpikaan hae 12 kk harkinta-ajan jälkeen prosessi raukeaa.

Jos olette asuneet 2 vuotta eriosoitteissa, voidaan hakea suoraan kakkosvaihetta (siis lopullista eroa, ilman harkinta-aikaa).

Niin kauan kun eroprosessia ei olla laitettu vireille, teillä on avioikeus toistenne omaisuuksiin. Hyvä esimerkki tästä ... jos lauantaina voitat lotossa se on mukana osituksessa. Jos jätät erohakemuksen huomenna käräjäoikeuteen, lottovoittosi ei ole mukana osituksessa (kunhan kuponki tehty hakemuksen jättämisen jälkeen).

Et kertonut lastenne ikiä, yli 12 vuotias voi käytännössä päättää kumman vanhemmistaan tahtoo lähihuoltajaksi, nuorempiakin kuullaan. hieman oudoksuttaa ajatus sisarusten erottamisesta, mutta laajat tapaamiset hyvä asia ... monessa perheessä vuoroviikottelu toimii oivallisesti.

Laitan tuohon loppuun "vakivastauksiani" niin elareista kuin osituksestakin, ehkä niistä apuja.

Kysyit keinoista "kikkailla" ... eli omaisuuden hukkaamisesta. Esim. myyt autosi käteisellä ja menet "häviämään" rahat kasinon hedelmäpeliin. Tai, eksäsi ottaa Ärrältä Elloslainaa ja tekee saman tempun. Molemmat vaikuttavat osituslaskelmaan -- käräjillä sitten selvitetään mitä laki asiasta kertoo ... en suosittele kokeilemaan (vaikka ajatuksena voi joskus helpottaa tuskassa missä nyt oudut elämään)

Et aivan riittävästi kertonut omaisuudestanne, joten joudun keksimään loput...

sinun: 20.000 EUR auto, 12.000 EUR auto, velkaa 6.000 EUR

hänen: 2.000 EUR velkaa

yhteistä: 220.000 EUR talo, irtaimisto 25.000 EUR, säätöjä 17.000 EUR, asuntolaina 200.000 EUR

Ensiksi lasketaan molempien netto-omaisuudet =>

sinä: 20 + 12 + 220/2 + 25/2 + 17/2 - 6 - 200/2 = 62.000 EUR

hän: 220/2 + 25/2 + 17/2 - 2 - 200/2 = 34.000 EUR

Teillä siis yhteensä avio-oikeuden alaista omaisuutta 96.000 EUR, ja eron jälkeen molemmilla pitäsi olla 48.000 EUR. ELI, sinun maksettava puolisollesi tasinkoa hänen niin vaatiessaan 14.000 EUR jolloin teillä molemmilla se 48 kEUR.

Nyt on siis vasta ositettu, ei jaettu. Sinä saat päättää miten tasinko suoritetaan, esim. annat koko irtaimiston hänelle ja hieman rahaa... tai toisen auton ja säästöjen osuudestasi loput, tms. SINÄ päätät miten tasinko suoritetaan. Ellet halua luopua autoista, ei tarvitse ... vaikka vaimosi vaatsikin ... tasingolle et mitään mahda, ellei vaimosi tahdo kohtuullistaa.

Voitte sopia että sinä lunastat talonne, eli otat velan kokonaan (jos sopii pankille)ja maksat puolisollesi hänen osuutensa, tässä esimerkissä se olisi tasingon lisäksi 10.000 EUR.

__________________________

ELARIT

I VAIHE - määrä

Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:

a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia [email protected]

b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 450 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)

350 + 350 x 0,95 + 350 x 0,90 = 998 ekee (eli 998/3 = 333 e/kk keskiarvona per lapsi)

Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 450 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).

c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).


II VAIHE - jako

Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.

Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).

Yleensä ei suositella ”könttämaksua” elareista (eli sekoitetaan vanhempien ositus ja lasten elatus), mikä ei tietenkään estä vanhempia näin sopimasta. Tämän summan määrittäminen jos mikä kahden sovussa eroavan aikuisen asia, yksikään tuomioistuin Suomessa ei tällaista ratkaisua tee.

Minimi elareille voi olla nolla euroa. Ajattelepa äitiä joka Nokian tiedotusjohtaja ja optio-ohjelmassa, isä sekatyömies. Tulee ero, yli 12 vuotiaat tyttäret haluavat jäädä äidille ... et kai kuvittele että yksikään lastenvalvoja suosittaisi tai tuomari määräisi 120 elareita per naama isälle??? Kysymys vanhempien maksukyvystä osallistua lasten elatukseen (jotain 0 ja 100% välillä, mutta EI yli). Mutta, JOS elarit tässä esimerkissä jostain syystä kuitenkin vahvistettu 120 euroon, eikä etä niitä pysty maksamaan … niin ”ilman tarveharkintaa” lain mukaan veronmaksajien se lähivanhemmalle tilitettävä!


III VAIHE - vahvistaminen

Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).

Lastenvalvoja tai ”kunta” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun (ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin lastenvalvojankin vahvistama sopimus kiertää oikeuden kautta ”byrokratian rattaissa)). Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.


”nollas” VAIHE – lapsen etu

Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.

*********

Perustietoa aiheesta saa täältä: http://www.info.tampere.fi/eta/laki1/aviojako.html

Älä sekoita ajatuksissasi osittamista ja erottelua, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensin ositetaan -- eli lasketaan ne nettovarallisuudet (omaisuus miinus velat). Ja sitten katsotaan suurellako tasingolla "puntit menevät tasan"

Ehkä esimerkki auttaa:

Yhteistä: 200.000 EUR talo (sisältää irtaimiston), asuntovelkaa 100.000 EUR
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, autolainaa 20.000 EUR
Nainen: 10.000 EUR säästötilillä

Miehen netto-omaisuus on :
200000/2 + 40000 + 50000 – 100000/2 – 20000 = 120.000 EUR

Naisen netto-omaisuus on :
200000/2 + 10000 – 100000/2 = 60.000 EUR

Jotta netto-omaisuudet saadaan yhtä suuriksi pitäsisi vaadittaessa miehen maksaa 30.000 EUR naiselle, jotta ”puntit tasan” … siis 90.000 EUR jäisi lopulta molemmille (puolet avio-oikeuden piirissä olevasta omaisuudesta).

Jälleen, mökki on ja pysyy miehen omaisuutena, kuin autokin, ja velkavastuu omasta velastaan. Miten tasinko suoritetaan on sovittavissa … viimekädessä vaikka riihikuivana rahana ellei muuta sopua synny. Mutta vaikka kuinka mökkiä vaimo vaatisi, niin ei saa. Tai mies ”päättää” kuitata tasinkonsa autolla ajokortittomalle rouvalle, niin ei onnistu.

Noh niin, nyt on siis ositus saatu tehdyksi. Seuraavaksi aletaan jakamaan. Jos vaimo tahtoo asunnon, ja näin sovitaan … lasketaan homma näin:

Asunnon velaton arvo on 100.000 EUR, josta puolet miehen omaisuutena … se siis ”ostettava”, kuitataan ensin 30.000 EUR tasingot pois tässä, maksettavaa jää vielä 20.000 EUR. Sitten nainen antaa 10.000 EUR säästöt. Hmmm … jostain tarvitaan vielä 10.000 EUR ukolle. Tätä varten nainen ottaa uutta velkaa. Ja vot, talo hänen …

Hetkinen !! Entäpä se 100.000 asuntovelka ?? Mies ei enää omista osuuttaan 200.000 EUR talosta, tuskin tahtoo olla velkavastuussakaan sen veloista. Eli, ositussopimusta vastaan pankki hakee uudet lainhuudot talolle (nainen 100% omistajaksi), ja tehdään uudet lainapaperit missä nainen ottaa koko jäljellä olevan 100.000 EUR lainan vastattavakseen, ja mies vapautuu velkavastuusta samalla. TÄHÄN ”osuuteen” on oltava pankin suostumus, ja kyse käytännössä uudesta lainoituspäätöksestä omine riskikartoituksineen ja hakemuksineen.

Tarkistetaanpa menikö ositus ja erottelu oikein, eli miltä nettovarallisuudet näyttävät kun kaikki yllä kuvattu sovittu ja tasingot kuitattu pois (molemmilla pitäisi olla edelleen se puolet 180.000 EUR avio-oikeuden piirissä olevasta varallisuudesta):

Yhteistä: Ei ole

Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, nyt 20.000 EUR exän suorittamaa osuutta ”velattomasta” talosta pankkitilillä, edelleen se 20.000 EUR autolaina

Nainen: talo 200.000 EUR, koko vanha velka 100.000 hänelle, uutta ”lunastusvelkaa” 10.000 EUR. Miehelle maksettu talosta 20.000 EUR (mihin hupeni ne 10.000 säästöt)

Miehen netto-omaisuus on :
40.000 + 50.000 + 20.000 – 20.000 = 90.000 EUR

Naisen netto-omaisuus on :
200.000 – 100.000 - 10.000 = 90.000 EUR


Eli NYT vasta on tehty sekä ositus, että erottelu. Ja tulos täsmää, molemmilla se 90.000 EUR omaisuus joka kuuluukin, kun nyt ”eriteillä” ja ”hopiat kahrees kasaas”.

Ja sitten se varainsiirtovero. Tässä esimerkissä pesän ulkopuolisia varoja on käytetty 10.000 EUR, josta pitäisi maksaa varainsiirtovero. Eli fiksumpaa olisi ollut että mies olisi ottanut laajakuva TV:n ja Juhani Palmun taulut talon irtaimistosta ”maksuna” talosta (esimerkissäni kun 200 kEUR sisälsi irtaimiston), jolloin naisen ei olisi tarvinnut ottaa uutta velkaa.