Luin tätä palstaa ja huomasin että monet olivat pettyneitä, kun toinen ei haluakkaan tavata, vaikka on pitkään kirjoiteltu ja soiteltu ja tapaamisestakin sovittu. Minä olen yksi heistä ja nolottaa. Olen monta viikkoa kirjoitellut ja soitellut erään miehen kanssa. Olemme käyneet molempien asiat läpi moneen otteeseen ja puhuttu kipeistäkin asioista, eli luottamusta on ollut. Mutta...tapaamisesta olen luistellut milloin minkäkin asian varjolla. En mahda mitään, että minua vaivaa , että hän on käynyt tapaamassa useita naisia joihin on tutustunut netissä. Olenkohan minäkin "vain" joku nettipimu hänelle. Olen jo aivan ihastunut häneen ja odotan kokoajan koska taas saamme vaihtaa kuulumisia. Pelottaa aivan mielettömästi jos tapaan hänet , eikä tunne olekkaan molemminpuolista.
Eli sen vaan halusin sanoa, että ei kyse ole välttämättä siitä, että kiinnostus olisi lopahtanut vaan aivan päinvastoin. Toisilla tunteet on enemmän pinnassa kuin toisilla ja pelkää pettyvänsä...
Eli sen vaan halusin sanoa, että ei kyse ole välttämättä siitä, että kiinnostus olisi lopahtanut vaan aivan päinvastoin. Toisilla tunteet on enemmän pinnassa kuin toisilla ja pelkää pettyvänsä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Missä pelko, siinä tehtäväsi, sanoi jo Jung aikoinaan. On kuule niiiiin tuttuja tunteita, mutta senkin tilanteen vain antaa tulla, niin jälkeenpäin tilanne on paljon helpompi. Tai sitten ei. Mutta elämähän on tällaista, ei tästä koskaan oikein varmaksi voi sanoa uhtään mitään...
Ei sitä kannata jännittää, harvoin sitä osuu heti oikeaan tyyppiin vaan joutuu tapailemaan useampia kuten nettikaverisikin. Ei siis kannata olla turhia odotuksia varsinkaan, jollet ole nähnyt kuvaa hänestä ja kuvakin voi valehdella riippuen siitä mistä kuvakulmasta se on otettu tai millainen valaistus siinä on. Esim. jo pariin otteeseen oon kirjoitellut pojan kanssa jolla luulin olevan vaaleanruskeat hiukset, mutta niillä olikin tummanruskeat hiukset. Jos onnistaa niin olette toisillenne sopivat, mutta älä odota liikoja, sillä esim. minun on AINA käynyt niin, että jos minä olen kiinnostunut niin mies ei ole ja jos minä en ole kiinnostunut niin mies on. Yhden lomaromanssin olen kokenut ja sitten piti erota, eli sinkku olen edelleen ja käyn nettitreffeillä vaikken tiedä onko tässä mitään järkeä. Mutta onnea sinulle! Kaverini löysi aviomiehensä netistä ekalla yrittämällä.
Rohkeutta. Sinä voit olla joku nettipimu siihen saakka kunnes tapaat hänet. Mutta vain tapaamalla voit tulla hänelle oikeasti tärkeäksi jolloin voi unohtaa ne muut. Jos tapaaminen ei johda mihinkään niin mitä siitä, elämä jatkuu kummallakin omiin suuntiin.
Sanoit että pelkäät pettyväsi. Mutta jos et koskaan uskalla yrittää niin silloin varmasti petyt. Toisaalta jos otat itseäsi niskasta kiinni niin ehkä huomaat että ei se niin kamalaa ollutkaan. Ehkä se toinen ajattelee ihan samalla tavalla.
Joskus taas treffit voi mennä ihan pieleen, mutta se pitää unohtaa ja mennä vaan eteenpäin. Koska muuten ei voi ikinä onnistua..
Uijui, jos pelottaa noin kauheasti eikö olisi parempi sitten lopettaa koko homma alkuunsa???
Mitä pidempään mietit, sitä enemmän hänestä kuvittelet. Rohkaise mielesi ja anna hänelle tilaisuus. Jos ei kemiat pelaa, siirry seuraavaan. Säästyy aikaa ja särkyneitä sydämiä...
ollaan kirjoiteltu päivittäin 8 kuukautta. ollaan tapailtu, jopa "seurusteltu" ja viihdytään yhdessä, mutta silti ei yhteistä elämää taida löytyä. Itkettää... Yhdessä on niin hyvä, muttei kuitenkaan, miten siitäkin eroon pääsee?