Heips
Kiinnostavaa keskustelua, pakko kertoa oma stoori.
5 vuotta sitten meni jalat alta, rakastuminen oli ihanaa aikaa ja sitä kesti kauan. Sitten alkoi arki hivuttautua suhteeseen. En itse nähnyt tilannettamme ahdistavana, meillä oli perhe, no siis kaksi kissaa :) ja mä opiskelin ja olin töissä, hän töissä. Nyt ajattelen että meillä ei ollut aikaa huolehtia suhteestamme ja rakkaudestamme. Hän kertoi mulle vasta kun itse kysyin että mikä oli vikana. Hänellä tunteet kateissa..
Hän ei halunnut loukata, joten ei kertonut tunteistaan, omaa tyhmyyttään ei muhun luottanut. Ei saanut kuulemma seurustelusta enään mitään.
Olen miettinyt kaikkia mahdollisia syitä, itseänikin syytellyt.
Nyt on kuitenkin reilu puoli vuotta erosta ja ollaan nähty tosi usein ja on ollut todella ihanaa, se tässä kalvaakin! Mitä hitto ukkoa vaivaa jos näin kivaa on jne..
Luulen että hän tahtoo nähdä aidan toiselle puolelle ja katsoa joskos olisi parempaa. Mua pari vuotta vanhempi on ja uudessa "liikkuvassa" työssä on. Sekin työ alkoi vähän ennen meidän eroa, sitäkin miettinyt -tuntuikohan siitä että on loukussa mun kanssa..
Nyt kuitenkin asun yksin ja kisut hänen kanssaan, rakastan häntä ja haluan elää hänen kanssaan. Tunnen että hän on mulle se oikea ja ehkä siksi pidän hiljaiseloa treffipuolella..
Kysymys kuuluukin nyt: Jos nyt odotan, ikävöin ja rakastan, miten käy jos hän löytää uuden?? Minä en enää olekaan "maailman paras tyttöystävä"
Kestänkö sen? Yrittänyt puhua sille tästä, mutta hän kuittaa sen vain että -älä stressaa..!hmm.
nim. Aikamoisessapinteessäneito
Kiinnostavaa keskustelua, pakko kertoa oma stoori.
5 vuotta sitten meni jalat alta, rakastuminen oli ihanaa aikaa ja sitä kesti kauan. Sitten alkoi arki hivuttautua suhteeseen. En itse nähnyt tilannettamme ahdistavana, meillä oli perhe, no siis kaksi kissaa :) ja mä opiskelin ja olin töissä, hän töissä. Nyt ajattelen että meillä ei ollut aikaa huolehtia suhteestamme ja rakkaudestamme. Hän kertoi mulle vasta kun itse kysyin että mikä oli vikana. Hänellä tunteet kateissa..
Hän ei halunnut loukata, joten ei kertonut tunteistaan, omaa tyhmyyttään ei muhun luottanut. Ei saanut kuulemma seurustelusta enään mitään.
Olen miettinyt kaikkia mahdollisia syitä, itseänikin syytellyt.
Nyt on kuitenkin reilu puoli vuotta erosta ja ollaan nähty tosi usein ja on ollut todella ihanaa, se tässä kalvaakin! Mitä hitto ukkoa vaivaa jos näin kivaa on jne..
Luulen että hän tahtoo nähdä aidan toiselle puolelle ja katsoa joskos olisi parempaa. Mua pari vuotta vanhempi on ja uudessa "liikkuvassa" työssä on. Sekin työ alkoi vähän ennen meidän eroa, sitäkin miettinyt -tuntuikohan siitä että on loukussa mun kanssa..
Nyt kuitenkin asun yksin ja kisut hänen kanssaan, rakastan häntä ja haluan elää hänen kanssaan. Tunnen että hän on mulle se oikea ja ehkä siksi pidän hiljaiseloa treffipuolella..
Kysymys kuuluukin nyt: Jos nyt odotan, ikävöin ja rakastan, miten käy jos hän löytää uuden?? Minä en enää olekaan "maailman paras tyttöystävä"
Kestänkö sen? Yrittänyt puhua sille tästä, mutta hän kuittaa sen vain että -älä stressaa..!hmm.
nim. Aikamoisessapinteessäneito
Vastaukset 11
Vanhimmat
Suosittelen, pistä Paranoid soimaan täysillä, se helpottaa...
Itsellä on samanlainen tilanne eli en olisi halunnut erota, mutta mies lähti, koska hänellä oli tunteet kateessa. Olen miettinyt pääni puhki, mikä meillä meni vikaan ja luulen myös, että ehkä suhteemme arkipäiväistyi ja suhteestamme olisi pitänyt pitää parempaa huolta. Mies ei koskaan ajatuksistaan puhunut ja itse en eroa ajatellut. Minulle suhteemme oli kai liian itsestään selvyys ja kuvittelin, että vanhenemme yhdessä.
Luulen, että miehellä on myös jonkinlainen ikäkriisi. Harrastelimme yhdessä kaikenlaista ja olimme paljon kotona, mutta nyt tuntuu, että hänellä menee lujaa kapakoissa kavereidensa kanssa. Jossain vaiheessa, ehkä piankin, uusi tyttöystävä astuu kuvioihin, ja se tuntuu jo pelkkänä ajatuksena kamalalta! Toivon kuitenkin, että kun mies on juoksunsa juossut ja naisensa testannut, niin hän palaa?! Itse koin suhteemme harvinaisen läheiseksi ja olin todella järkyttynyt miehen lähdöstä, mutta yritän ajatella niin, että hän vielä lähitulevaisuudessa itse sen myös huomaa, ehkä.
9 vuoden, mielestäni hyvän avoliiton, jälkeen mies lähti ykskaks yllättäen, koska ei enää tuntenut mitään kuulemma. Silti samana päivänä väitti vielä rakastavansa...no joka tapauksessa nyt on 4 kk ollut kova meno päällä...hieman liiankin kova ehkä...joka vkloppu baarissa ja välillä viikollakin. Hänen kaveritkin ovat huolissaan kun miehelle maistuu vinetto vähän turhankin hyvin. Selkeetä ikäkriisii ainakin meillä....muutimme alta kakskymppisinä yhteen ja "villiä, opiskelijanuoruutta" sinkkuina emme ehtineet kokea ja mieheni on sitä joskus vuosia sitten ääneenkin harmitellut.
Minäkin toivon, että aikansa remuttuaan palaisi takaisin, mutta vielä ei ainakaan siitä ole merkkejä :((
Ei ole olemassa mitään ikäkriisejä. On vain ongelmia joidenkina asioiden tai tunteiden kanssa, jotka ovat riippumattomia iästä. On vain helpompaa ilmaista asia ikäkriisinä.
Ihminen kasvaa ja muuttuu kaiken aikaa ja rakkauskin voi vain loppua. Vuosia ollut tyttöystävä ja arkipäivä ei vain jaksa elähdyttää, eikä päivästä päivään saman arjen eläminen jaksa elähdyttää. Sen tunteen kanssa jaksaa elää jonkun aikaa ja valehdella itselleen, että rakastan ja kaikki on hyvin. Lopulta kuitenkin tulee hetki, jolloin ei voi enää valehdella itselleen.
Aivanko todella haluat itsellesi takaisin miehen, joka on jonkun aikaa jossain "testaillut" muita naisia? Hei, kunnoita nyt itseäsi sen verran, että et alennu moiseen. Tuolla perusteella nuolisit kai hänen kengänpohjansakin puhtaaksi!
Entäs, jos sieltä löytyykin se oikea hänelle?
Jos mies lähtee, niin anna lähteä, äläkä istu itsekään kotona itseäsi "säästäen" ja häntä takaisin odottaen. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä lähtijä lähtee ikipäiviksi, eikä tule tai haikaile takaisin.
Kirjoitat, että mies ei koskaan puhunut ajatuksistaan. Monasti asia on kuitenkin niin, että mies ei saa suunvuoroa, kun naiset pitävät tärkeänä itse koko ajan puhua niistä. Siinä samalla sitten luulee puhuvansa molempien suulla ja tietävänsä, mitä se mies haluaa ja ajattelee..
Ehkä mies ei viihtynyt nyhjäämässä kotona kaiken aikaa, vaikka sinä viihdyit. Pitäisikö sinunkin vain ryhdistäytyä ja etsiskellä itsellesi sellainen poikaystävä, joka viihtyy rauhallisemman elämän parissa ja kotona.
Vastaavassa tilanteessa minä suljin oven takanani ja aloin availla uusia ovia edessäni hetken haikailun jälkeen.
Aika antaa perspektiiviä asioille ja suhteen raunioille. Sinun on aika ryhdistäytyä, kunnoittaa elämääsi ja itseäsi ja lopettaa tuollaiset puheet ja haikailut.
ikäkriiseistä. Miehillä väitetään olevan 50vuoden kriisi, jolloin lähtee nuorempien perään. Eipä pidä paikkaansa jos oma liitto on kaikinpuolin kunnossa. Huonosta liitosta on lupa lähteä, oli ikä mikä tahansa.
Lisäisin vielä, että huonosta suhteesta on lupa ja jopa velvollisuus lähteä missä iässä tahansa.
Huono suhde pilaa oman ja toisen elämän.
Nämä jätetyt naiset haikailevat lähteneen miehensä perään ja toivovat hänen tulevan takaisin sitten kun hän "tulee järkiinsä" tai on "testannut muita naisia". Ehkä se mies tuli järkiinsä siinä vaiheessa kun lähti..
Surettaako eniten se, että nyt ei ole ketään ja kaikki unelmat tulevaisuudesta raukesivat? Tuntuuko pahalta ja jopa nololta kun äijä lähti lätkimään ja sen vuoksi on valmis vaikka mihin?
Miettikää toki enemmän omaa itseänne ja suhtautumistanne elämään. Opetelkaa tulemaan toimeen yksinänne ja sen jälkeen etsikää uusi mies, mutta varokaa viemästä vanhoja virheitä uuteen suhteeseenne.
Hei
Joo, aika samaan olen päätynyt. Tosi vaikeeta tosin kun se läheisyys on nytkin olemassa, siis olemme läheisiä sillä tapaa ettei luulisi et oltais erottu..Ihmiselämä on sitten hassua :)
Mutta joo, positiivisesti tässä pitää ajatella. Mullakin on kaikki ovet auki nyt, samoin kun sillä. Harmi vaan etten sitä ajattele kun mustasukkaiset aatokset valtaa mielen :)
Aina kyllä helpottaa puhua kaverille tms. tuntemuksistaan, musta tuntuu että ihan kaikkea omaa fiilistä ei kannata exälleen (tuleva nykyinen toiv
Heips
Päinvastoin, kyselin häneltä, herätin keskustelua, mutta hän kuittasi sen "kriiseilynä" :) Enkä halunnut nyhjätä kotona todellakaan, halusin ja haluan matkustella ja käydä uusissa paikoissa, liikkua ja harrastaa, mutta yhteistä aikaa oli niukalti.
Haluan tämän ihmisen takaisin, koska hän on ihmisenä kuitenkin sellainen jonka kanssa haluaisin elää. Rakastan tätä ihmistä, mutta ymmärrän ettei takaisin ole paluuta. En usko siihen etteikö samat ihmiset voisi onnistua uudella yrittämällä, mutta en myöskään pyri ripustautumaan siihen ajatukseen. Olen käynyt ulkona, treffeillä, mutta tähän asti ei ole tullut vastaan ihmistä, joka pysäyttäisi minut.
Tällähetkellä minulla ei ole vaan semmoista oloa että haluisin treffailla. Paremmin selvitän välini kokonaan entiseen ja katson mitä tuleman pitää.
Välillä tulee hetkiä, jolloin ikävöin entistä julmetusti, jokainen hetki menee häntä ajatellen. Se kuuluu kait eroprosesssiin ja siihen kun on tunteita vielä tätä kohtaan.
Olen keskustellut eron syistä tämän kanssa ja pyytänyt häntä nyt ottamaan onkeensa siitä että puhuisi avoimemmin tunteistaan, eikä pelkäisi niiden loukkaavan. Olen sanonut tälle että kuitenkin tärkeintä on että ollaan onnellisia -molemmat.
kirsikka
Sama juttu meillä. Minusta avoliitossamme oli kaikki hyvin ja yhteisiä vuosia takana 9,5. Yhtäkkiä mies lähti ja olen vieläkin siinä luulossa, että kuvioon ei liittynyt ketään naista. Nyt miehellä menee kuitenkin tosi lujaa eli kaljaa/viinaa kuluu ja kapakoissa kierrellään... Olen aika ihmeissäni ja mietin, aiheuttiko jonkinlainen ikäkriisi hänelle uuden teini elämän? Erosta on aikaa nyt pari kuukautta ja toivon, että mies jossain vaiheessa huomaisi, että koti oli kuitenkin ihan hyvä paikka. Tällä hetkellä vaikuttaa tosin huonolta.
Ei ole mitään ikäkriisejä - on vain muita ongelmia, elämätöntä elämää tai silkkaa lapsellisuutta
Yllättävää, että moni nainen kertoo tällaisen pikaeron yhteydessä, että meillä meni sentään hyvin. Miehet pelaa jotain ihme peliä, kun tunteista tai pahasta olosta kerrotaan vasta sitten kun ovi painetaan viimeisen kerran kiinni.
Toisaalta on naurettavaa, että joku odottaa kaiken tällaisen jälkeen miestä kotiin - kunhan tulee järkiinsä tai huomaisi, että koti on paras paikka!
Siskot hyvät, missä on teidän itsekunnoituksenne ja suomalaisen naisen itsenäinen elämä. Ei naisen tarvitse olla ja odottaa kynnysmattona että jospa se kuitenkin seuraavien kolmen vuoden kuluessa tulisi jonain päivänä. Todennäköisesti ette ole edes ottaneet yhteisen asuntonne avaimia pois, jos se ukko kuitenkin sattuis jonain yönä tulemaan. Niin kauan kuin olette noin nöyriä ja kilttejä, teille tehdään ihan mitä tahansa.
Ala sinäkin elää omaa elämääsi eteenpäin ja unohda tuollainen mies. Kyllä niitä uusia ja parempia kävelee vastaan joka päivä..
no mulla läks ukko nuoremman mukaan. elämä ei kuulemma antanut enää mitään se oli ihan ok mut tylsää. ne vehtas muutaman vuoden tai taitavat vehtailla vieläkin.. tossa päivänä muutamana tapasin exäni ja lämmiteltiin vähän hirveä virhe ja samalla sain kuulla kuinka nuorikko oli hänen elämänsä suurin virhe mutta että ja plaaa plaaa plaaa siis nii kamalaa itsekkyyttä että oksat pois. nyt mä olen sydän rikki ja ottaa sydämmestä.. mies on urpo enkä todella aio ottaa henkilöä taikaisin eikä hän edes rakasta minua kysymys on vain ainaisesta hoitosuhteesta mihin me ladyt aina lankaudumme. sitä mies haluaa äidin kotiin ja h''''' sänkyyn. en halua olla enää kumpikaan!