Jätin avioeron 1-vaiheen juuri käräjäoikeudelle. Samalla pyysin yhteiselämän lopettamista niin, että saisin jäädä lasteni kanssa siihen asumaan. Tätä mies ei halua eikä hän halua myydä taloa minulle. Voiko mies jotenkin saada jäädä asumaan taloon, eikö äidillä ja lapsilla ole etuoikeus? Lasten elatusavut ja huolto on sovittu jo aikaisemmin (mies pitää joka toinen vkonloppu).Onko minulla mitään mahdollisuuksia saada ostaa talo itselleni ja saada mies ulos talosta,(hän kun käyttää henkistä väkivaltaa uhkaillen etten pärjäisi)?
Saanko pitää kotimme
Vilma
202426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mikäli ette ole tehneet avioehtoa. Se on hyvä tarjous myös miehellesi, jos tarjoudut ostamaan talonne osuuden häneltä markkinahintaan. Tässä olisi syytä käyttää yhtä tai useampaa ja molempien hyväksymää arvioijaa. Riitelyjen kautta, mikäli avioehtoa ei ole, voisit saada jopa oikeuden asua siellä lastenne kanssa muutenkin, mutta tasapuolisuuden nimissä tarjouksesi "maksaa hänet ulos" on oikeudenmukainen ja luultavasti suuresti helpottaa jatkoelämäänne käytännössä. Lastenne kehittymisen kannalta on kuitenkin parasta, ettet kuitenkaan yritä kieltää lapsilta oikeutta tavata isäänsä.
Isää ei estetä tapaamasta lapsiaan tänä päivänä - onneksi - kuin erittäin painavista syistä.
Kriminaali tai muuten täyshunsvotti siinä täytyy olla.
Miten voit olla noin itsekäs? Yhtä lailla miehelläsi on käyttöä talolle. Mistä ihmeestä ammennnat logiikan, että ÄIDIN ja lasten pitäisi saada jäädä sinne??? Miksei ISÄ ja lapset????
Nyt tietenkin heität "kehinn" perinteiset viinan ja alkoholin ja "henkiseen väkivaltaan".
Ei muuta kuin talo myyntiin ja rahat puoliksi. Siitä sitten molemmat jatkavat siten miten pystyvät.
parhain vaihtoehto on se, että jompikumpi voi jäädä vanhaan asuntoon asumaan ja toinen saa käypäsen summan euroja käteen. miksi molempien
pitäisi lähteä ja talo myydä vieraalle.
talon arvon voi tarkistutta vaikka useammalla
välittäjällä, realistisesta myyntihinnasta pois
velat ja loppu jaetaan kahdella,siinä toisen
ulosmaksun hinta. yksinkertaista mutta totta.
Kyllä hän todennäköisesti sen talonpuolikkaan myy, kunhan ensin vähän jäähtyy.
Ei ole kivaa tulla jätetyksi, ja se näkyy käytöksessä aika kauan.
Mieshän se lähes aina on se jätetty, ja ja jättäjä saa lähes automaattisesti kuitenkin lapset.
Se on niin väärin. Varsinkin, kun monikaan mies ei ymmärrä, miksi hänet jätettiin. Tuskin Sinunkaan miehesi ymmärtää.
Siksi hän myös pitää Sinua kyvyttömänä selviytymään, koska olet niin "tyhmä".
Se on vain hänen mielipiteensä, eikä väkivaltaa.
Hänestä Sinä olet henkisesti väkivaltainen, koska rikoit lasten kodin.
Aikanaan hän kyllä tajuaa, että ei eroon tarvitakaan mitään järkevää syytä, ja että hänen on paljon parempi jatkaa yksin, kunnes löytää tilallesi toisen.
Viimeistään tuossa vaiheessa hän haluaa päästä taakastaan eroon, eli kaikesta, mikä muistuttaa Sinusta.
Hänestä alkaa tuntumaan, että on onnellisempi, kuin koskaan avioliittonne aikana. Sitten hän ei välitä, mitä mokomalle "idiootille" lainkaan kuuluu. Korkeintaan hän alitajuisesti toivoo, että saisit uudessa suhteessasi kunnolla turpaan, kun menit jättämään "kunnon miehen".
Rauhan tulet kyllä saamaan, ja varmaan sen talonkin, kunhan maksat tarpeeksi.
Toki kaikki jätetyt miehet eivät toimi näin, mutta aika moni tuntemistani kylläkin. Myös minä itse, kuten varmaan arvasitkin.
Sydämellisesti onnea, ja hyvää elämää teille kummallekin!
Et siis ole sinä päässyt yli siitä että sinut jätettiin.. Jos olisit oikeasti niin hyvä, niin tuskin olisit tullut jätetyksi. Meinaan niin myös Exäni luuli ja luulee edelleen että on parempi kuin kukaan muu. Sääli ettei ole oppinut nöyryyttä. eihän hänellä ole edes ystäviäkään. Minä olen ristini kantanut kun olin kusipään vaimona 7vuotta ja nyt ole löytänyt elämää suuremman rakkauden , unelmieni täyttymyksen, miehen jota ei tarvitse pelätä, että kaivaa sen haulikon ja toteuttaa uhkauksensa. Ja mä uskon että exänikin joskus löytää itselleen sen "oikean" ja ymmärtää. tai sitten jatkaa samoja virheitään ja katkeroituu lisää. Mä olen vain NIIN onnellinen että pääsin eroon vanhasta paskasta elämästäni.
Lapsikin rakastaa tätä nykyistäni enemmän kuin isäänsä, kun isä on kerta toisensa jälkeen jättänyt hakematta lastaan, luulee kostavansa minulle mutta satuttaa vain lasta ja lapsi ei enää edes kaipaa isäänsä, ei edes juuri puhu siitä. Minä en rupea keksimään valheita lapselle isästä, miksi ei milloinkin pääse hakemaan. Viimeksi ei kuulemma ollut varaa ottaa viikolopuksi..(käy töissä normaalisti joka päivä, palkka sama kuin minulla)
Mä en jaksa enää välittää, pilatkoon elämänsä. Juokoon vaikka rahansa kurkusta alas.
Ehkä minäkin joskus pääsen yli siitä että olin niin typerä että edes menin naimisiin.
mutta kummastelen, miksi toistuvasti valitetaan, että on toinen on ollut "kusipää" , ääliö ym...
Tutustukaa ensin kunnolla ja tarpeeksi pitkän ajan kumppaaniinne niin ei tarvitse valittaa ja korjata "erehdyksiään" yhtenään...yksi tärkeimmistä mitä tulee testata kumppanista, millainen viinapää tällä,miten toimii humalassa..miten on agressiot ja niiden purku...
Ei ihme että katkeroituu, jos on liina sinisilmäinen ja toistuvasti...
kuin itse olisin kirjoittanut ! Joku ihme näitä naisia nykyään vaivaa, liekö nuoruuden kaipuu ja olettamus, että uusi prinssi tulee ja vie paratiisiin vai onko sittenkin arkisempi syy kuten esim. keski-iän kriisi mitä nykynaiset eivät tunnu millään kestävän (luulevat pysyväksi olotilaksi). Oli miten oli, joka tapauksessa tuntuu siltä että perheen rikkoja yhä useammin on nainen! Syitä toki voi olla monia mutta pienellä kärsiväisyydellä ja itsetutkiskelulla vältyttäisiin suunnattomilta kärsimyksiltä joita esim. omassa elämänvaiheessa tehdyt järjettömät ratkaisut aiheuttavat läheisille joilla rakkautta kyllä riittäisi. HERÄTKÄÄ NAISET !!!
Mitä ihmeen väliä sillä on kuka "jättää"? Eli käytännössä siis laittaa maistraattiin sen avioerohakemuksen.
Itse en ainakaan näe asiassa mitään pohdittavaa.
Jos homma ei toimi niin se ei vaan toimi. Toinen
siinä sitten laittaa paperit menemään.
Kyllähän minä olen jättämisestä jo yli päässyt. Enää en tunne edes vahingoniloa, kun ex:llä menee surkeasti. Hän ei löydä vierelleen ketään. Ainakaan sellaista, jonka olisi esitellyt.
Minulla olisi ottajia ollut joka sormelle, ja olenkin seurustellut vuoden aivan iki-ihanan naisen kanssa. Hänen kanssaan voi puhua normaalisti, eikä tarvitse pelätä toisen suuttuvan vaikkapa sellaisesta, että en ole huomannut kuinka toinen on laihtunut kilon pari, ja jättänyt kehumatta kauniiksi. Tai että äiti haukkuu arkipäivänä annetun lahjakorun, kun se ollut linjassa "normaalien" (500-1000€)lahjojen kanssa.
Suhteemme on onnellisempi, kuin olisin voinut koskaan edes kuvitella.
Lapsikin pitää hänestä valtavasti, mutta ex kostaa lapselle hankaloittamalla mustasukkaisuuksissaan tapaamisia, koska hän viihtyy kai liian hyvin. Sen sijaan keksii valheita lapselle, miksi hänen pitää olla yksin vuokramurjussa, vaikka voisi olla minun luonani. Kurja juttu, mutta onneksi lapsi kasvaa, ja ymmärtää joka päivä paremmin, missä mennään.
Muuten en ex:n elämästä välitä. Juokoon äitinsä ja sisarensa kanssa "viiniä" vaikka joka päivä, mutta ei lapsen aikana, kuten nyt valitettavasti tapahtuu.Itse en juo lainkaan.
Ei naimisiin meneminen typerää ole, kunhan ymmärtää sen merkityksen. Silloin pitää ottaa toinenkin huomioon, ja unohtaa "Minä minä minä-ajattelu".
Taidan muuten esitää kosinnan lähiaikoina.
Toivottavasti Sinuakin vielä kositaan jonain päivänä, mitä sitten ikinä vastaatkin.
Ihanaa kesää kaikille!
Ellei teillä ole avioehtoa ja talo puoliksi teidän (velkoineen), niin loppupelissä oikeuden määräämä pesänjakaja päättää kuka asuu ja ketä lunastetaan ulos ... kunhan saanut omat palkkionsa. Kalliiksi tulee molemmille ellei sopuun päästä, mutta joskus pakko turvautua jakajaan.
Millainen tutipalkkio pesänjakajalla on ? Maksaako hävinnyt osapuoli vastapuolenkin asianajajan ym. palkkiot? Käräjille tässä ollaan lähdössä, mies ei suostu mihinkään yhteistyöhön. Käräjöinti on minunkin mielestäni paras vaihtoehto kun puhe ei auta.
onko asuinpaikkakunnallasi oikeusaputoimisto.
sieltä saa asianajajan käyttöön kohtuukorvauksella. tsemppiä
Yleensä ositukset tehdään sovussa, juristilla ehkä luotetaan tehty sopimus ettei jää muotovirheitä joista harmia myöhemmin. Teillä ei tämä tilanne...
Joskus sitten molemmat palkkaavat juristit ajamaan etuaan, tai saavat kunnan oikeusaputoimistosta juristin palveluja edullisesti tai jopa ilmaiseksi. Usein näissäkin tapauksissa juristi saa puhuttua järkeä toimeksiantajalleen, ja onnistuu kertomaan mitä laki osituksesta sanoo ja millainen tulema käräjöinnilla saadaan ... sillä erotuksella että rahaa on palanut ja jaettavaa molemmille vähemmän. Sitten te ja molempien juristit sovitte osituksen, ja homma selvä. Molemmat maksavat omat juristinsa palkkiot. Ilmeisesti ei tämäkään auta tilanteessassi.
Noh, sitten on se viimeinen vaihtoehto. Pyydetään käräjäoikeutta määräämään pesänjakaja, riittää vaikka vain toinen teistä sitä vaatii. Hän on sitten riippumaton osapuoli (ainakin pitäisi olla) joka arvottaa omaisuutenne, myy tarvittaessa, ja jakaa parhaaksi katsomallaan tavalla ... sen jälkeen kun on ottanut omat palkkionsa pesän varoista. Riippuu kuinka suuresta urakasta on kyse, mutta usein hänen palkkionsa ovat yli 10.000 EUR.
Pitääkö talo todellakin myydä pesänjakajan toimesta, vai voiko hän päättää, että talo jää minulle (vaikka mies ei halua missään olosuhteissa sitä, että talo jää minulle)? Perusteluni ovat hyvät; hyvä ystäväverkosto itsellä ja lapsilla vieressä, harrastukset ja lasten koulu lähellä, lasten turvallisuuden tunne jne.
Jos pesänjakaja määrätään, jomman kumman vaatimuksesta, hän tekee "diktaattorina" kuten parhaaksi katsoo ... kohtuullistaa jos syytä, toki teitä kuulee, molempia. Sen vuoksi se maksaakin, työtunteja menee...
Pesänjakaja voi myydä talon puolestanne, tai päättää että jää sinulle. MUTTA, silloin teillä syytä olla muuta omaisuutta, millä mies saa osuutensa.
Sinuna hakeutisin ripin-rapin juristin puheille, hän valaisee sinua tarkemmin.
Vain tämä talo on omaisuutenani (miehen kanssa puoliksi ollaan maksettu), miehellä lisäksi auto, josta suurin osa velkaa. Asianajajan luokse olen menossa ensi viikolla. Katsotaan miten juttu etenee.
... nimittäin mennä asianajajan puheille. Ehkä täällä lukemasi keskustelut ja kommentit auttavat esttämään hänelle oikeita kysymyksiä ... vastausten saamiseksi tämä on väärä paikka :-)
Kyllä pesänjakajan on hyvin vaikeata ellei mahdotonta "kohtuullistaa" niin, että sinä saisit talonne ja mies ei vastaavaa määrää muuta omaisuutta (koska sitä ei ole).
Se minkä hän voi tehdä, on "jakaa" talon sinulle, ja sinä otat pankkilainaa sen verran että saat lunastettua miehesi talosta "ulos". Tosin, en ymmärrä mihin tuossa kallista pesänjakajaa tarvitaan...
Pesänjakaja jakaa siis omaisuuttanne, hän ei voi esim. kuitata elareita kertakorvauksena maksuna talosta tms.
Mies pakoilee yhä avioeron ykkösvaiheen tiedoksiannon saantia.Täten avioeroni harkinta-aika ei ole vieläkään lähtenyt käyntiin. Hän oli viikonlopun yksin kotona ja verhot ikkunoiden edessä piilossa haastemiestä, joka oli kyllä käynyt kolme kertaa pihallamme ja soittelemassa ovikelloa. Kaikki tuntuu raskaalta ja vaikealta. En voi tehdä mitään kuin kärsiä lasten kanssa hänen huutojaan omakotitalossamme. Lainavapaata maksuaikaa hän ei suostu allekirjoittamaan pankissa, joten hätätilassa ei ole varaa edes lähteä vuokralle (minun ja lapsien). Tämä on sitä kiusantekoa pahimmillaan tai parhaimmillaan.
sitä miksi aina vaimot haluaa jäädä taloon asumaan. Parasta terapiaa avioerossa on lähteä uusiin maisemiin. Lapset kyllä sopeutuu yllättävän hyvin uuteen kotiin. Ettei vaan olisi ollut koko avioliiton ajan kyse kulisseista.
Itse en hakunnut jäädä vanhaan.