Pistin naisenhakutoiveessa ilmoituksen eräälle nettideittipalstalle. Tuli muutamia vastauksia mutta yksi erottui ylitse muiden ja aloimme ahkerasti viestittelemään. Keskustelimme kaikenlaisista asioista maan ja taivaan välillä. Noin viikkoa myöhemmin nainen ehdotti tapaamista, johon suostuin.
Tavatessamme viime perjantaina eräässä kauppakeskuksessa täällä Lahdessa minut kuitenkin iski jonkinlainen pettymys. Nainen oli ihan ok, ei ollut millään tavalla luotaantyöntävän näköinen tai mitään mutta kun ei vaan kolahtanut.
No, minä olen mestari peittämään kasvojeni taakse inhimilliset tunteet kuten riemu ja pettymys joten olin hänen seurassaan ihan normaalisti. Teimme pitkän kävelylenkin jonka aikana juttelimme samoja juttuja mitä viesteissämmekin. Ainakin 10km käveltiin ympäri Salpausselän maisemia.
Lopulta kun kello alkoi lähestyä yhdeksää niin minä sanoin, että oli hauska tavata mutta minun on mentävä että ehdin vielä kauppaan. Aikomuksenani oli ostaa bisseä ja lähteä myöhemmin illalla baariin, kuten teinkin. Nainen ymmärsi ja sanoimme toisillemme että nähdään taas ja kirjoitellaan.
Kuvaavaa mielestäni kuitenkin on se, että koko aikana mielessäni ei kertaakaan käynyt, että pitäisikö yrittää kutsua itseni hänen luoksensa yökylään. Moinen olisi varmasti onnistunut mikäli olisin yrittänyt sillä kotiin tultuani nainen oli lähettänyt sähköpostin, että hänellä oli ollut aivan ihanaa seurassani ja kuinka mukava mies olenkaan ja kuinka oli harmi että minun piti niin aikaisin lähteä.
Minun ongelmani on se, että olen aivan liian kiltti mies. En halua pahoittaa toisen ihmisen tunteita. Haluaisin jatkaa yhteydenpitoa tämän naisen kanssa jatkossakin sillä hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia ja voin vaikka joka viikonloppu tehdä hänen kanssansa pitkän kävelylenkin vaikka Hollolaan asti jos niikseen tulee.
Kuitenkin, taisi kuitenkin naisella viestiini vastatessaan olla hieman muut motiivit kuin löytää lenkkikaveri tai sähköpostifrendi. Minä en mahda sille mitään että en tunne mitään romanttista tätä naista kohtaan. Voin ja haluankin olla hänen ystävänsä mutta mihinkään suhteeseen saatikka että intiimimpää kanssakäymistä hänen kanssaan harrastaisin niin ei tule kuuloonkaan minun puoleltani.
Totta kai olen imarreltu, että olen saanut jossakin tyttöihmisessä aikaan näin positiivisia väreitä. Onneksi tässä arkena on molemmilla töitä estämässä uudestaan tapaamista ja kyllä minä voin hänet uudestaan tavatakin ja tehdä kävelylenkin ja joka kerta olen vastannut hänen viesteihinsä, joita hän on päivittäin kuulumisistaan lähettänyt. Jotenkin tuntuu vain siltä, että tässä jutussa ei loppujen lopuksi hyvin käy.
Koska teknisesti katson edelleen olevani sinkku niin olen vastaillut myös muille minulle vastauksia lähetttäneille ja olen itse vastannut naisten jättämiin ilmoituksiin. Näiden asioiden kanssa pelatessa on kuitenkin syytä olla varovainen sillä aivan eri vakavuudella ihmiset ovat liikkeellä.
Tavatessamme viime perjantaina eräässä kauppakeskuksessa täällä Lahdessa minut kuitenkin iski jonkinlainen pettymys. Nainen oli ihan ok, ei ollut millään tavalla luotaantyöntävän näköinen tai mitään mutta kun ei vaan kolahtanut.
No, minä olen mestari peittämään kasvojeni taakse inhimilliset tunteet kuten riemu ja pettymys joten olin hänen seurassaan ihan normaalisti. Teimme pitkän kävelylenkin jonka aikana juttelimme samoja juttuja mitä viesteissämmekin. Ainakin 10km käveltiin ympäri Salpausselän maisemia.
Lopulta kun kello alkoi lähestyä yhdeksää niin minä sanoin, että oli hauska tavata mutta minun on mentävä että ehdin vielä kauppaan. Aikomuksenani oli ostaa bisseä ja lähteä myöhemmin illalla baariin, kuten teinkin. Nainen ymmärsi ja sanoimme toisillemme että nähdään taas ja kirjoitellaan.
Kuvaavaa mielestäni kuitenkin on se, että koko aikana mielessäni ei kertaakaan käynyt, että pitäisikö yrittää kutsua itseni hänen luoksensa yökylään. Moinen olisi varmasti onnistunut mikäli olisin yrittänyt sillä kotiin tultuani nainen oli lähettänyt sähköpostin, että hänellä oli ollut aivan ihanaa seurassani ja kuinka mukava mies olenkaan ja kuinka oli harmi että minun piti niin aikaisin lähteä.
Minun ongelmani on se, että olen aivan liian kiltti mies. En halua pahoittaa toisen ihmisen tunteita. Haluaisin jatkaa yhteydenpitoa tämän naisen kanssa jatkossakin sillä hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia ja voin vaikka joka viikonloppu tehdä hänen kanssansa pitkän kävelylenkin vaikka Hollolaan asti jos niikseen tulee.
Kuitenkin, taisi kuitenkin naisella viestiini vastatessaan olla hieman muut motiivit kuin löytää lenkkikaveri tai sähköpostifrendi. Minä en mahda sille mitään että en tunne mitään romanttista tätä naista kohtaan. Voin ja haluankin olla hänen ystävänsä mutta mihinkään suhteeseen saatikka että intiimimpää kanssakäymistä hänen kanssaan harrastaisin niin ei tule kuuloonkaan minun puoleltani.
Totta kai olen imarreltu, että olen saanut jossakin tyttöihmisessä aikaan näin positiivisia väreitä. Onneksi tässä arkena on molemmilla töitä estämässä uudestaan tapaamista ja kyllä minä voin hänet uudestaan tavatakin ja tehdä kävelylenkin ja joka kerta olen vastannut hänen viesteihinsä, joita hän on päivittäin kuulumisistaan lähettänyt. Jotenkin tuntuu vain siltä, että tässä jutussa ei loppujen lopuksi hyvin käy.
Koska teknisesti katson edelleen olevani sinkku niin olen vastaillut myös muille minulle vastauksia lähetttäneille ja olen itse vastannut naisten jättämiin ilmoituksiin. Näiden asioiden kanssa pelatessa on kuitenkin syytä olla varovainen sillä aivan eri vakavuudella ihmiset ovat liikkeellä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Niin just. Mistä tiedät haluaako tuo lenkkiseurasikaan sinusta muuta kuin ystävää? Saatat olla vain niin äärimmäisen mukava, mikä sen kauheampaa...
Tuntuu vaan hiukan käsittämättömältä lähteä etsimään sutinaa markkinoilta, missä ei heti edes näe toista. Kannattaisko ehkä sopia nuo tapaamiset heti tuttavuuden löydyttyä, niin et joudu pettymään joka keta kun ei "kemiat" kolahda.
En voi kyllä vieläkään ymmärtää sähpostiste kumppania etsiskeleviä, ei mitään järkeä!
jos ei kohtaa missään muulloin ketään.
Ts. ei edes synny tilanteita joissa voi treffata, esim. jos käy vain töissä, on kotona, harrastaa, käy kaupassa yms. normaalia arkea - ei siinä tapaa ketään. Varsinkin keski-ikäisten on joskus vaikea kohdata vapaita, kumppania etsiviä vastapareja erikoisesti silloin jos ei käy rafloissakaan.
Minä kannatan sähköpostikontakteja "etsiville" jotka muuten eivät löydä - mutta olen kyllä ehdottomasti myös sitä mieltä, että pian pitää kyllä tavata - siitähän tietää heti onko edellytyksi/kemiaa eteenpäin tai mihinkään...on kaksinkertaista energian, sydämen ja ajan haaskausta kirjoitella kuukausitolkulla jos mitään todellista vetovoimaa ei sitten löydykään face to face...
Olen täysin samaa mieltä edellisen puhujan kanssa.
Hiili lienee monen eri miehen pökkimänä ollut kapakkalumppu, hänen on vaikea käsittää, että on olemassa kumppaninsa huolella valitseviakin ja ennenkaikkea selvinpäin mieluummin tutustuviakin ihmisiä.
Itse en käy kapakoissa ollenkaan, jos mies käy kapakoissa niin tutustuminen loppuu siihen.
Voi Jeesus sentään! Kyllähän ihmisiä muuallakin tapaa kuin kapakoissa.
Suu ja silmät auki vaan, kyllä suakin kohta
onnistaa!
Älä anna toisen uskoa enempää kuin olet valmis antamaan. Tee mieluummin selväksi että haluat olla vain kaveri, se on reilumpaa. Naisen näkökumasta katsottuna on parempi saada karu totuus päin näköä alkumetreillä kuin elätellä pilvilinnoja ja tipahtaa korkealta.
Viestistäsi heräsi ajatus, että minä olen kai sitten vastaavasti kiltti nainen.
Olen tavannut 5 miestä deittikirjoittelun kautta. Heistä kenenkään kanssa minä en löytänyt itsestäni mitään "kipinää". Olin aluksi, ensimmäisten tapaamisteni jälkeen, todella hämmennyksissä. Mietin omia vikojani yms., sitten tunsin mm. syvää syyllisyyttä aiheuttamastani pettymyksestä jne.
Itseäni en kuitenkaan edelleenkään pakota seurustelemaan - vaikka toinen olisikin kiinnostunut - jos minä en. Minusta kannattaa olla rehellinen paitsi toiselle - ennen kaikkea myös itselle!
Nykyisin minä itse en enää oikein edes usko tähän deittailuun omalla kohdallani. En pidä enää omaa profiiliani missään, käyn harvoin sivuilla katsomassa miesten profiileita jne. Olen kai kyynistynyt, ajattelen, että olkoot, turha vaiva...
Ehkä tyydyn jo tähän yksinolooni, vaikka kaipaankin muuta...
Ei ole ollenkaan kivaa aina vaan pettyä ja kantaa syyllisyydentunteita, ei sitäkään jaksa...
Mutta, tämä kesä ja luonto on meillä kaikilla, vaikka niitä rakkaita ei löydykään, hyvä mieli on parempi kuin paha, ja ainahan on toivoa että ehkäpä juuri tänään kohtaamme....
Näin on! Siksipä suosittelenkin oikein lämpimästi kaikille rehellisyyden ylläpitoa. Eihän kukaan normaali ihminen pidä toisen ihmisen satuttamisesta, mutta mietitäänpä kumpi loppujen lopuksi satuttaa toista enemmän: tietäminen vai tietämättömyys?
Minulla on ollut jokseenkin samanlaisia kokemuksia. Sekä niin päin, että minua on satutettu ja myöskin minun on pitänyt "satuttaa" toisia totuudella. Kumpanakaan osapuolena olo e taatusti ole mukavaa. Sen voin taata. Ei ole mukavaa elää epäluulossa, kun ei voi varmasti tietää toisen tunteista, mutta haluaisi kuitenkin yrittää. Myöskin "valehtelijana" oleminen on raskasta. Tuntea jatkuvaa syyllisyyttä totuuden pihtaamisesta.
Järkyttävää itseasiassa miksi edes olen ollut näistä asioista hiljaa! Miksi en ole heti sanonut ihmisille suoraan jos he eivät ole kiinnostaneet minua. Kun sen voi sanoa asiallisestikin, aina ei tarvitse olla tyly. Tai miksi en ole vaan uskaltanut kysyä asiaa suoraan toiselta jos hänen tunteensa ovat minua askarruttaneet? (Pidättekö muuten moista suorasukaisuutta ja suoraan kysymistä hyökkäävänä?)
Tästä lähtien aion toimia toisin...Rehellisyys sen maan perii edelleen. Ei sille mitään mahda.
suoraan puhumista hyökkäävänä tuossa tilanteessa kun pitää saada tunteista (omista ja toisen) selkoa.
Puhumattomuus ja ajatusten arvailu tuo vaan päänvaivaa ja turhia murheita ja aikaa hukkaantuu.
Älä ota sitä vakavasti. Kerro naiselle jossain sopivassa vaiheessa, että hän ei ole sinun tyylinen lyyli, mutta kerro, että haluat pitää yhteyttä. Se joko onnistuu tai sitten ei. Sinä et todellakaan tee mitään väärää jos joku ihastuu sinuun ja sinä et.
Minä olen naispuolinen ja itsekkin tapailin erästä miestä. Eka kerralla, kun tavattiin ei minkäänlaista kolahdusta :/ Mies antoi ymmärtää olevansa todella kiinnostunut, eikä ollut yhtään pettynyt minun tapaamiseen. Kerroin rehellisesti, että minä en tiedä vielä mitä ajatella, en siis yksinkertaisesti tuntenut mitää, ehkä hieman "pakokauhun" poikasta, kun mies halusi halata...
Sovimme kuitenkin, että tavataan uudelleenkin. Minulla itselläni on vaikea tehdä toisesta minkäänlaista johtopäätöstä parin kolmen tunnin perusteella ja kun vielä jännittikin. Tietysti en olisi enää tavannut, jos olisin tuntenut inhoa tai muunlaista vastenmielisyyttä...
Kolme päivää oli pakostakin väliä tapaamisessa (molemmilla oli muita menoja, työ ym.) Tekstareita lähettelimme tällävälin ja sähköpostia, minäkin sain rauhassa sulatella asiaa.
Tapasimme uudelleen ja minä huomasinkin, että nyt jotain oli ilmassa :)En tiedä mitä tapahtui, mutta nyt olemme seurustelleet jo 3kk ja ei ole kaduttanut yhtään! Olemme kumpikin aivan rakastuneita, minulla vaan kesti alkusyttyminen =)
Oli pakko kirjoittaa tänne, näinkin voi siis käydä. Mies oli toinen nettideitti kenet tapasin ja aivan umpisokkotreffeillä.
Mutta ole rehellinen tytölle mille sinusta tuntuu, vain kohteliaisuudesta ei kannata antaa toiselle turhia toiveita, jos niitä ei ole.
Kiitos kommentistasi ja samoin muillekin. Pistää hieman ajattelemaan, että on hiukan vaikea tilanne; sitä haluaisi suhteen jonkun naisen kanssa mutta kun sellainen olisi käden ulottuvilla niin ei ole enää niin varma haluaako sittenkään.
Ei vissiin pitäisi laittaa tuollaisia ilmoituksia palstoille ellei 100% varmasti ole sitä mieltä, että varmasti haluaa suhteeseen jonkun kanssa sillä, uskokaa tai älkää, niihin ilmoituksiin tulee myös naisilta vastauksia.
Ehkä minulla todellakin on aikalisän paikka. Kerrankin kun joku naisihminen osoittaa kiinnostusta minua kohtaan niin ei asia minuun itseeni voi topata. Olen minäkin käynyt muutaman kerran sokkotreffeillä ja muutaman kerran on ollut tilanne, että kumpikaan ei ole ollut kiinnostunut, muutaman kerran on ollut tilanne että minua olisi kiinnostanut mutta naista sitten ei. Nyt on ensimmäisen kerran näin päin. Minä en usko että sellaista tilannetta koskaan tuleekaan että löytäisin jonkun josta olisin kiinnostunut ja joka olisi myös minusta kiinnostunut. Taitaa tämä nykytilanne olla että "ota tai jätä mutta jos jätät niinälä sitten jälkeenpäin tule itkemään miten ikävää on olla yksin"
"Ei vissiin pitäisi laittaa tuollaisia ilmoituksia palstoille ellei 100% varmasti ole sitä mieltä, että varmasti haluaa suhteeseen jonkun kanssa sillä, uskokaa tai älkää, niihin ilmoituksiin tulee myös naisilta vastauksia."
Voithan sinä haluta suhteeseen JONKUN kanssa, se ei vain välttämättä ole tämä tyttö jonka olet tavannut. Ei sinulla ole mitään velvollisuutta ihastua takaisin johonkin tyttöön siksi, että haluat tavata itseäsi kiinnostavan tytön. Ei tunteilleen aina voi mitään, jatka etsimistä. Kyllä tosiasia on, että 99% ihmisistä on valmiita suhteeseen sitten kun löytää sellaisen ihmisen jota kohtaan oikeasti tuntee jotakin. Tätä naista kohtaan et tunne, mitä sitten?
"Minä en usko että sellaista tilannetta koskaan tuleekaan että löytäisin jonkun josta olisin kiinnostunut ja joka olisi myös minusta kiinnostunut."
Tai voi tulla, mutta se voi viedä aikaa. Jos ihmissuhteet olisivat niin yksinkertaisia että se otetaan, joka satutaan tapaamaan ja tunteista viis, sinulla olisi varmasti ollut vaimo jo 12-vuotiaasta. :=) Useimmilla kestää kuitenkin aika pitkään löytää sellainen, josta kiinnostuu ja joka kiinnostuu takaisin. Ei sellaista ihmistä olekaan, johon kaikki rakastuisivat. Kun jatkat rohkeasti naisten tapailua, mahdollisuutesi löytää juuri sinulle sopiva kumppani kasvavat.
Selkeä kirjoitus, pistää epäilemään oliko kirjoittaja oikeasti naispuolinen. Olipa sukupuolesi kuitenkin kumpi vain niin kiitos, mun oma tilanne nimittäin "aukesi" ja pystyn nyt hengittämään ilman syyllisyydentunnetta kun eräs nainen roikkuu mussa ja haluaa seuraani. Onn ihastunut ja olen sanonut etten ihastuneena ole häneen ja hän väittää, että ihastun syksyyn mennessä kun hän laihduttaa 20kg kesän aikana. Mutta kun se ei hänen tapauksessa ole tosiaankaan ulkonäöstä kiinni vaan luonteesta, hänen älystäänkin kenties hieman, hänen ja minun älymme eivät nauti toistensa seurasta. Minä en ainakaan viihdy hänen seurassaan. Olen alustavasti lupautunut olemaan tapaamatta muita naisia ja tekemään lopullisen päätöksen hänen suhteensa syksyllä.
Pitää tapailla salaa naisia, koska hän pyrkii kontrolloimaan menojani ja tulemisiani puhelinsoitoin aika tarkasti, kylään haluaa. Olemme paneskelleet kerran ja se oli erehdys. Hän pääsi makean makuun....
Seuraavaksi kun hän soittaa niin lainaan muutamia kirjoittamiasi lauseita, ajatus tulee tosi hyvin noista riveistä esiin, mulla on ollut painostettu olo....ja nyt se saa loppua. Kiitti.
Mikset voisi rehellisesti kertoa tälle naiselle että vain lenkkiseura kelpaa?
Minua eniten ärsyttää miesten käytöksessä se ettei ne voi sanoa suoraan mitä ajattelevat.
Jos toinen vetää siitä sitten herneet nenään niin jäät lenkkiseuraa vaille.
Mutta jos nainen ymmärtää ja pääsette lenkkeilemään, niin siitä pikkuhiljaa voi kehittyä jotain, ehkä ne tunteet herää, tai sitten ei, mutta mitä siinä menettääkään?
Rehellisyyttä peliin, sitä nainen arvostaa.(ainakin tämä nainen)
Tämä tyttö onkin teknisen alan tyttöjä, joten logiikkaa pitää olla. :=)
Ai naisetko aina kertovat suoraan mitä ajattelevat? Salli minun nauraa!
Olet kyllä siinä oikeassa, että minun on otettava härkää sarvista ja kerrottava totuus. En voisi ajatellakaan suhdetta ko naisen kanssa.
Minulle on tullut selväksi, että minä en oikeastaan haluakaan suhdetta yhtään kenenkään kanssa. Ajatus siitä, että sitoutuisi olemaan olematta kenenkään muun kanssa kuin yhden naisen kanssa, on kammottava. Parempi että on rehellisesti sinkku ja harrastaa lyhyitä juttuja tai yhden yön suhteita.
Minä vaan olen liian kiltti ihminen sillä en halua pahoittaa kenenkään tunteita. En voisi ajatellakaan pistäväni poikki kuten eräs tyttö minun kanssani lähettämällä tekstiviestin: "Sori, mutta minun täytyy peruuttaa meidän tapaaminen. Muutenkin, luulen että me emme ole toistemme tyyppiä. Hyvät jatkot sinulle!"
Tuo jos mikä hieman kirpaisi!
Sanoinko jossain että naiset aina kertovat suoraan? Sanoin vaan että itse arvostaisin rehellisyyttä tuollaisessa tilanteessa.
Ihmiset voisivat yrittää olla ylipäätään rehellisempiä ja suorempia niin olisi kaikkien helpompi elää.
Mikä siitä rehellisyydestä tekee niin vaikeaa?Onko asioiden kiertely ja kaartelu jotain puolustumekanismia vai mitä se on?
Naisen saa pokattua paljon helpommin jos valehtelee sille olevansa akateeminen tai hyvissä omaisuuksissa, siksi ei rehellisyyttä ainakaan mukta heru kun oon oikeasti amispelle ja muutenkin paskat housussa ja talous kuralla. Perintöö venaan, ehkä pitäis mennä opiskelemaan ammattikorkeaan kun sitä voi sitten saada arvostustakin naisilta ja voisi olla rehellinenkin.