Olen 25nen mies ja tutustuin samanikäiseen naiseen. Nyt ollaan oltu yhdessä puoli vuotta. Kysymys kuuluu, vakiintua vaiko ei? Nainen ei ilmeisesti oikein haluaisi vakiintua, mutta haluaisi kuitenkin olla vilpittömästi kanssani. Yhdessä on kiva olla.
Eli voiko yleensä seurustella ilman että vakiintuu? Ja mitenköhän sellainen onnistuu? Kuitenkin tunteet ovat jo jollain tasolla, kaipuuta esiintyy poissaollessa, molemmin puolin. Jos ei halua vakiintua, tarkoittaako se sitä että voi vain yhtäkkiä pistää pelin poikki kylmästi, jos alkaa ahdistaa? Onko suhde varpaillaan olemista, eikä mitään isompaa voi suunnitella, jos ei vakiinnu? Voiko nainen tällöin elää ns sinkkuelämää ja hengailla välillä muidenkin miesten kanssa, ilman huonoa omaatuntoa, koska ei olla vakiinnuttu? Vai mistä johtuu, että toinen ei halua vakiintua? Mistä??? Kannattaako tällaisen ihmisen kanssa olla, ja odottaa päivää parempaa???
Eli voiko yleensä seurustella ilman että vakiintuu? Ja mitenköhän sellainen onnistuu? Kuitenkin tunteet ovat jo jollain tasolla, kaipuuta esiintyy poissaollessa, molemmin puolin. Jos ei halua vakiintua, tarkoittaako se sitä että voi vain yhtäkkiä pistää pelin poikki kylmästi, jos alkaa ahdistaa? Onko suhde varpaillaan olemista, eikä mitään isompaa voi suunnitella, jos ei vakiinnu? Voiko nainen tällöin elää ns sinkkuelämää ja hengailla välillä muidenkin miesten kanssa, ilman huonoa omaatuntoa, koska ei olla vakiinnuttu? Vai mistä johtuu, että toinen ei halua vakiintua? Mistä??? Kannattaako tällaisen ihmisen kanssa olla, ja odottaa päivää parempaa???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vasta puoli vuotta takana seurustelua! Mikä kiire on vielä "vakiintua"? Antaa ajan kulua ja näyttää miten menee, ei kannata hätäillä :)
Mitä tarkoitat vakiintumisella?
Kihlautumista, naimisiin menoa?
Vai kaipaatko ehkä yhteisiä pelisääntöjä seurusteluunne, sääntöjä jotka poissulkevat muut henkilöt eli haluat varmuuden, että olette jakamattomassa suhteessa?
Viestistäsi kuulostaa, että käsitteesi vakiintuminen ei ole sama kuin minulla. Minä ymmärrän sen tarkoittavan vähintään yhteenmuuttamista, lasta tai kihloja. Olen ollut jo 8 vuotta samassa parisuhteessa, eikä vielä olla suunniteltukaan kihloja. silti koen olevani "turvassa", enkä todellakaan epäile, että minua petettäisiin tai että kumppanini lähtisi noin vain lätkimään. Ei se kihlautuminenkaan eroa estä, jos se on tullakseen.
Ihmetyttää vain tuo sinun hätäsi, jos todella tarkoitat että jo puolen vuoden päästä pitäisi kihlautua tai muuttaa yhteen. herranjesta, ettehän te edes tunne toisianne. Minulle tulee vieläkin uusia asioita esiin kumppanistani, enkä todellakaan tiennyt hänestä paljoakaan puolen vuoden seurustelun jälkeen.
Jos olet noin hädissäsi usuttamassa toista vakiintumaan jo tuossa vaiheessa, voi tälle toiselle tulla pakokauhu.
Mutta jos tarkoitat vakiintumisella vain ns. virallista seurustelua. Siis jos haluat olla varma, että tyttöystäväsi on vain sinun tyttöystäväsi, silloin kehottaisin ottamaan asian puheeksi hänen kanssaan. Kysy haluaako hän olla tyttöystäväsi, vakavassa seurustelusuhteessa.
Ei mikään kiire kihloihin yms hömppään, ei sitä. Vakiintumisella tarkoitin juuri sitä "virallista seurustelua", ettei tarvitse olla varpaillaan. Juuri sitä että hän olisi vain minun.
Lisäkysymyksenä voisin heittääkin, miten voisi yleensä seurustella ns vapaasti? Eli sanoako toiselle iloisena: "joo mene vain sen Pekan kanssa viikoksi etelän lomalle, juokaa ja naikaa minkä ehditte, odotan sinua syli avoinna täällä". Tai sitten näin: "ai jaa, olitko nainut Arton kanssa, no oliko sillä iso kulli, koskas me naidaan". Tämäkö on ns vapaata seurustelua? Kuka yleensä haluaa tuollaista? En ainakaan minä.
En ymmärrä miten voisimme seurustella kaveripohjalta, kaiken lisäksi kun molemmilla on herännyt tunteita toisiaan kohtaan. Jos on tunteita, on myös tietynlaista omistushalua ja sitä kautta vapaa suhde toisi esiin varmasti mustasukkaisuutta jossain määrin. Mutta silti naiselle on kova paikka, jos hänen pitää esitellä minut kavereilleen "poikaystävänä", mieluummin hän puhuu minusta kaverina, tai no katotaan nyt rauhassa "tyyppinä". Sitä tässä vain ihmettelen, että mitä kauheaa siinä nyt on jos ollaan virallisesti yhdessä. Kihloihin ei ole kiire, ei todellakaan.
Vielä sen haluaisin kysyä, että miten voi seurustella ns "ei niin vakavasti"??? Että ei nyt olla liian vakavasti yhdessä, mitä se on??? Sitäkö, että toinen voi vain yhtäkkiä ottaa ja poistua elämästä tuosta vain? Tai sitäkö, että voi elää kevytkenkäisesti, liman huonoa omaatuntoa?
Oma mielipide on, että seurustelu on aina vakavaa jos kaipaa toista.
Kuvauksesi perusteella kuulostaa sellaiselta, mitä minä pitäisin jo ns. "vakavana" seurusteluna. Ehkäpä naisella on jonkin asteinen sitoutumiskammo tai sitten haluaa vain pitää ovet avoinna jos sattuisi vaikka löytymään vielä parempi mies.
Keskustelkaa asiasta, jotta molemmat tiedätte missä mennään. Sano hänelle esim, että haluat seurustella vakavasti mutta et kuitenkaan vielä tiedä onko hän se kenen kanssa haluat elää loppu elämäsi yms. Ja kysy suoraan millaisen suhteen hän haluaa.
..pohdit asioita ja osoitat sanoillasi olevasi tosissasi tytön suhteen.
Minulla asia oli juuri toisinpäin; mies ei ymmärtänyt eroa vakavan ja "ei niin vakavan" seurustelun välillä. Hän olisi mielellään jatkanut hengailua kun minä taas vaadin että minut otetaan vakavasti, ja nimenomaan jakamattomassa suhteessa.
Eihän mikään tässä elämässä ole varmaa ja välttämättä kestä ikuisesti, mutta olen sitä mieltä että jos ihminen vähääkään epäröi sitä haluaan olla toisen kanssa niin se ei ole oikein toista kohtaan, siis jos veri vetää katselemaan ympärilleen mitä sieltä nurkan takaa vielä voisi kävellä vastaan, jotain "parempaako".
Keskustelkaa kekenänne ja kerro juuri nuo ajatuksesi hänelle niin ehkä pääsette asiassa eteenpäin ja toivon että suhteenne tiivistyy =)
Kun aloitin tapailun nykyisen mieheni kanssa, oli ilmassa tietty epävarmuus, mitä tutuille vastataan. Kaikki aavisti että tapaillaan, mutta en uskaltanut hehkuttaa kaikille että siinä on mun tuleva mies...kun ei hänen tunteistaan ja vakavuudestaan ollut varma.
Mutta jos olette jo puoli vuotta seurustelleet niin ei varmasti ole tästä kyse. Pystytkö keskustelemaan hänen kanssaan asiasta? Minä yrittäisin varmasti kaivaa sitä perimmäistä syytä, ehkä häntä pelottaa, tai hän antaa liian suurta huomiota normaalille ajatukselle, että tämänkö kanssa sitä pitäisi olla onnellisesti loppuelämä? Jokainen välillä tekee tuollaista kyseenalaistamista.
Mutta jos tyttöystävällesikin on selvä että vakiintumisella tarkoitat sitoutumista uskolliseen parisuhteeseen (kannattaa selvittää että puhutte samasta asiasta) niin sitten tuo kuulostaa siltä että ei ehkä uskalla sanoa suoraan ettei halua seurustella kanssasi. Ystäväpohjalta..vapaa suhde...
Ainakaan hän ei olisi kovin mustasukkainen sinusta TAI sitten toi on vaan puhetta. Jos vapaaseen suhteeseen alatte / kokeilette niin voipi hänenkin ajatus muuttua.