Olen seurustellut poikaystäväni kanssa puoli vuotta, joka on vietetty tiiviisti yhdessä. Kotitöitä on tehty molemmat toistemme luona ja muutenkin arkea eletty jo yllättävän kauan. Nyt etsimme yhteistä asuntoa. Kertokaa kokemuksianne, mitä yhteenmuuttaminen tekee suhteelle? Mikä muuttuu, mikä paranee, missä tulee yleisimmin ongelmia? Pelkään jostain syystä näennäisen itsenäisyyden(oma yksiö) menettämistä. Miksi?
Yhteen muuttamisesta
pipe
104039
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä se niin on, ettei puolessa vuodessa toista vielä niin hyvin tunne, että on ilman riitoja hyvä asua yhdessä. Varsinkin jos molemmat ovat olleet jo pitkään yksin!
Mieti hetki haluatko pestä pyykkiä kahden edestä, tehdä ruokaa joka päivä kahden edestä, siivota kahden edestä, ajatella kaikki kahden edestä ja periaatteessa hoitaa koko taloutta mukisematta kahden edestä (eli ei riitoja viimeisestä suklaapalasta yms.)... kaiken ei todellakaan tarvitse mennä niin että toinen tekee kaiken, mutta muista että mikäli olisit siihen valmis= olisit valmis muuttamaan yhteen näinkin nopeasti :)
Tietysti on pareja, jotka sopeutuvat asumaan yhteen hyvinkin nopeasti, mutta se on harvinaista. Parasta olisi saada tarpeeksi iso asunto, että molemmat mahtuvat ja saavat myös omaa tilaa. Jos kaiken sopeutumisen huomioi jo ennen muuttoa, niin se käy vain kivuttomammin. Tsemiä.
Pyykin pesusta: Suurin osa meistä pesee aina vajaita koneellisia pyykkiä, eli pyykkiä ei tarvitse olla pesemässä yhtään sen useammin kuin aikaisemminkaan. Ripustamisessa vaan menee hieman enemmän aikaa. Ja jos pyykkiä pesee vuorotellen niin pääsee puolet vähemmällä.
Jos teet joka päivä ruokaa, niin kyllä samalla vaivalla tekee tupla-annoksenkin. Ja tässäkin: Jos molemmat kokkaa niin puolet vähemmällä pääsee.
Siivoamisessa ainoastaan kaksi saa aikaan kaksinkertaisen sotkun yhteen ihmiseen nähden, mutta onhan sitä kaksi siivoamassakin. Ei nykyään voi kuitenkaan olettaa että nainen vaan tekisi kotitöitä ja mies "eläisi valmiissa".
Minun kokemuksen mukaan kannattaa jutella kunnolla raha-asioista. Eli miten teillä kulut jaetaan esim. ruoan suhteen. 50-50 vai jotenkin muuten koska mieshän kuitenkin syö enemmän. Hankitteko yhteisen ruokatilin, vai tasaatteko kuluja muuten. Kannattaa erittäin huolellisesti suunnitella raha-asiat sillä muuten saattaa toiselle tulla olo että on koko ajan toista elättämässä vaikka eihän sen (ainakaan minun mielestä) niin pitäisi olla. Ja jos/kun kalusteita ostatte niin niidenkin kohdalla on ihan tervettä (eikä suinkaan pirujen manaamista) jutella siitä että miten tehdään jos ero tulee.
Meillä on aika hyvin jakautunut jo kotityöt kahtia. Minä teen ruokaa, mies tiskaa. Minä luutuan, imuroin ym. ja hän tekee miehekkäämmät maton puistelut ja huoltohommat. Varmasti minä teen enemmän yhteenlaskettuna, mutta se sopii mulle hyvin, kun pesänrakennusvietti on melkoinen. Olen miettinyt sellaista asiaa, että miten käy, kun suurin osa tavaroista on minun. (Astiat, liinavaatteet, pyyhkeet, ym. pienet romut)
Poikaystäväni kanssa reilusti yli vuosi ollaan asuttu yhdessä.
Suhde on muuttunut, ehkä hieman neutraalimmaksi, mutta ymmärtäähän sen kun toisen pärstää katselee 24/7. On omaa aikaa ihan riittävästi, kunnei koko ajan toisen kyljessä kiinni jaksa nyhjätä. Ehkä se johtuukin siitä, että meillä kämpässä on kaksi tietokonetta.. ;P
Mutta ei se rakkaus mihinkään lopu, jokaisessa suhteessa arki tulee joskus vastaan. Mutta se ei silti estä tunteiden näyttämistä.
Kahden edestä on ostettava/tehtävä ruokaa, ja sen teenkin ihan mielelläni, mutta kyllä avomiehenikin auttaa tarvittaessa. Kahden edestä pyykättävä, siivottava jne, mutta on myös kaksi ruuan ostajaa/tekijää, siivoojaa, tiskaajaa...näin ainakin meillä...vaikka välillä onkin ongelmia asian suhteen, mutta ne ovat pientä.
Tottakai ymmärrän että pelkäät oman minäsi menettämistä, mutta itse ainakin olen pysynyt ihan samana tyttönä kuin ennenkin.
Riitoja saattaa tulla enemmän, mutta ne on yleensä nopeasti sovittu. Ja varsinkon jos olette kovin samanlaiset/erilaiset ettekä jousta missään asiassa (kuten kumpikin meistä on äärettömän itsepäisiä), saattaa sarvet joskus kolista yhteen ja lujaa (verbaalisella tasolla).
Nimimerkkini kai saattaa johtaa harhaan, mutta kun laskee yhteen kaikki suhteen plussat ja miinukset, jäädään selkeästi positiivisen puolelle.
Hyvää kevään jatkoa teille kummallekin ja onnea kämpän etsintään! :)
Ongelmia ei välttämättä jääräpäisyydestä tule, kun joustavaa laatua ollaan molemmat. Minä saatan kyllä olla vaikea, pahantuulinen, pikkumainen ja vittumainen toisinaan, mutta tähän mennessä olen ainakin sanonut siitä, niin mies osaa olla hiljaa jos olen vaikka väsynyt.
muutimme avopuolisoni kanssa yksiin n.7kk:n seurustelun jälkeen, enkä ole katunut päivääkään. Suuria ja pieniä riitoja tulee ja menee, mutta kuten joku jo mainitsikin, kaikki sovitaan hyvissä ajoin. Yksi tärkeimmistä piirteistä on mielestäni se, että vaikkei aina menisikään hyvin, yhteinen asunto ja elämä saa yrittämään tosissaan.
Omalta kohdaltani voisin sanoa yhteenmuuton syventäneen suhdettamme. Rakkautta löytyy ja aito ystävyys korostuu. :)
Mielestäni aikainen yhteenmuutto ei ole ongelma, jos molemmat osapuolet haluavat ottaa askeleen eteenpäin. Sitä oppii todella nopeasti tuntemaan toisen hyvät ominaisuudet niistä ei-niin-mukavista piirteistä puhumattakaan. ;)
Oppii ns. kasvamaan yhteen ja huomaa pian jos suhde ei jostain syystä toimikaan.
Kyllä se toimii,kun ei ota turhia paineita tai stressaa joutavista.Ei se ole mitään pelkkää pyykinpesua tai ruuanlaittoa,niinkun tuolla joku jo mainitsi.Ja jos molemmat on asunut aikasemmin yksin ja tottunut huolehtimaan omasta kodistaan,niin harvoin silloin kotityöt kasaantuu pelkästään toisen ongelmaksi.
n. 10kk seukkailun jälkeen, tästä 10kksta mieheni oli 5kk toisella paikkakunnalla töissä ja näimme vain viikonloppuisin. Sitten kun hän muutti takaisin samalle paikkakunnalle muutimme yhteen. Nyt ollaan asuttu yhdessä n.7kk ja siitä n.2kk omassa yhteisessä asunnossa (eli ostettiin yhteinen kämppä).
Minulla pesäntekovietti oli todella suuri ja sähelsin ja söhläsin, leivoin, siivosin, tiskasin ja tein ruokaa alussa todella paljon. Sitten miehelläni paloi hermo hössöttämiseeni ja hän kielsi minua tekemästä niin paljoa, sanoi olevansa aikuinen mies joka osaa itsekin tehdä asioita eli nyt se tekee joka ehtii/jaksaa :)
Raha-asioista kannattaa sopia tarkkaan, meillä menee siten että mies maksaa yhtiövastikkeen ja lainanlyhennykset asunnosta (laina ja kaikki muu on fifty-sixty molempien nimissä) minä maksan ruokakulut, koska yleensä sielä kaupassa käynkin, ja bensat. Auto on yhteinen mutta mieheni maksaa vakuutukset ja lainan lyhennykset, kuulostaa varmaan siltä että elän hänen siivellä mutta se ei ole totta, jos teemme hankintoja esim. ostimme juuri puutarhakaluston parvekkeelle, maksan minä nämä hankinnat. Minulla on myös huomattavasti pienempi palkka joten ruoka- ja bensa- ym. kulujen jälkeen minulle ei "omaa rahaa" jää paljoakaan, ei kyllä jää miehellenikään koska hänellä on nuoruuden velkoja maksettavana ja niiden maksamiseen en minä suostu osallistumaan.
Eli tarkkana raha-asioissa kaikki muu on soviteltavissa ja juteltavissa. Me esim. hankimme maailman ihanimman koiranpennun ja jos niin kakkasäkä käy että erotaan on meillä edessä suuret huoltajuusriidat koska kumpikaan ei suostu meittin vauvasta luopumaan :)
Otin kaksi vuotta sitten todella uhkarohkean riskin ja muutin kahden viikon seurustelun jälkeen nykyisen mieheni kanssa yhteen. Mitään en kadu, vaikka irtisanoinkin oman asuntoni... Kyllä sinä sitä omaa rauhaa sitten saat. JOs tuntuu ettet saa niin sano hänelle sitten siitä ja selitä tilanne....hän ymmärtää jos rakastaa sinua.
Riitatilanteet hoidamme niin että hän istuu makuuhuoneessa ja minä olohuoneessa. Tai kerran hän lukkiutui vessaan :))) mutta nykyään vain nauramme noita tilanteita. Kun adrenaliini on laskenut puhumme asiat selviksi.
Yhteenmuuttaminen lähensi meitä ja olemme alkaneet toteuttaa yhteisiä unelmia. Unelmistakin tuli yhteinen tavoite. tavoitteita on helpompi saavuttaa yhdessä :))))
Yleensä ongelmia tulee rahatilanteesta, mistä mieheni stressaa yli kaiken. Mutta Yhdessä olemme päässeet niistäkin yli. Teimme suunnitelmia miten toimia vaikeissa tilanteissa: Meistä tuli tiimi. :)
Omasta itsenäisyydestä ei tarvitse luopua. Yhtä lailla sinä itsenäisesti hoidat asioitanne. Teidän pitää vain jakaa asiat että kumpi hoitaa mitäkin ja molempien pitää auttaa toisiaan jos toinen ei jostain asiasta selviä. Kaksin on helpompi ratkoa ongelmia eikä itsenäisyyttä tarvitse menettää, sinä et vain hoida ihan kaikkia asioita ja saat jopa tukea. Hoidat vain tietyt sinulle sovitut asiat...
Onhan yhteenmuuttaminen pelottavaa, mutta kyllä se antaa paljon enemmän kuin ottaa. Tsemppiä!
nyt siis, melkein kolmen vuoden suhteen jälkeen, ja vuoden yhdessäasumisen jälkeen ollaan eroamassa. toki yhdessäasumisessa on hyvät puolensa, mutta myös huonot. arki. raha-asiat. jännityksen häviäminen. itse siis seurustelin mieheni kanssa 2 vuotta ennen yhteenmuuttoa. suhde vain lakastui, meistä tuli kuin kämppiksiä. puoli vuotta on muuten tosi lyhyt aika oppia tuntemaan toinen kunnolla, vuoden päästä ehkä jo saattaa tunteakin paremmin. elätte vielä alkuhuumassa. mutta hei, eihän yhessäasuminen välttämättä kaikkien suhteita pilaa, onnea :)