Vietimme poikaystävän kanssa iltaa eri porukoissa ja yöt vietimme omissa asunnoissamme.
Tämän reissun jälkeen poikaystävä on ollut kauhean vaisu ja omituinen. Hänelle on myös muutaman kerran tullut omituinen puhelu, johon ei ole "just nyt jaksanut vastata". Kysyessäni, pettikö hän minua silloin, saan syytökset hänen epäilemisestään. Mitään kummallisia puheluita hän ei muista eikä kuulemma huomaa olleensa mitenkään vaisu. Tai jos on ollut vaisu, niin se johtuu siitä, että on niin paljon tekemistä (ei sen enempää kuin ennenkään).
Haluaisin kyllä uskoa hänen sanaansa, mutta tuo kaiken muistamattomuus herättää epäilystä, jos ei mitään salattavaa kerran ole.
Minulla on kyllä kokemusta pettäjistä, eikä kukaan koskaan ensi kysymällä ole tunnustanut tekoaan. Yleisimmät selitykset on ettei ole koskaan pettänyt, miten voit epäillä, olet vainoharhainen,... Vedotaan muistamattomuuteen tietyissä jutuissa ja sitten taas muille asioille löytyy aina täysin loogiset selitykset.
Tällä kertaa tiedän että poikaystäväni selitykset asioille ovat valhetta. Miksei voi sanoa syytä alakuloisuuteensa, jos se ei ollut pettäminen. Miksi valehdella, ettei ole itsessään sellaista huomannut? Tell me...
Tämän reissun jälkeen poikaystävä on ollut kauhean vaisu ja omituinen. Hänelle on myös muutaman kerran tullut omituinen puhelu, johon ei ole "just nyt jaksanut vastata". Kysyessäni, pettikö hän minua silloin, saan syytökset hänen epäilemisestään. Mitään kummallisia puheluita hän ei muista eikä kuulemma huomaa olleensa mitenkään vaisu. Tai jos on ollut vaisu, niin se johtuu siitä, että on niin paljon tekemistä (ei sen enempää kuin ennenkään).
Haluaisin kyllä uskoa hänen sanaansa, mutta tuo kaiken muistamattomuus herättää epäilystä, jos ei mitään salattavaa kerran ole.
Minulla on kyllä kokemusta pettäjistä, eikä kukaan koskaan ensi kysymällä ole tunnustanut tekoaan. Yleisimmät selitykset on ettei ole koskaan pettänyt, miten voit epäillä, olet vainoharhainen,... Vedotaan muistamattomuuteen tietyissä jutuissa ja sitten taas muille asioille löytyy aina täysin loogiset selitykset.
Tällä kertaa tiedän että poikaystäväni selitykset asioille ovat valhetta. Miksei voi sanoa syytä alakuloisuuteensa, jos se ei ollut pettäminen. Miksi valehdella, ettei ole itsessään sellaista huomannut? Tell me...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yleinen kuvio on sekin että ensin kerran pettää... sitten seuraavana aamuna iskee morkkis kun se oma kumppani taas muistuu mieleen ja ymmärtää mitä on mennyt tekemään. Ei halua satuttaa kumppaniaan ja pitää pettämisen omana tietona (kärsii itse huonon omatuntonsa). Se pidetään omana tietona, vaikka toinen sitä tivaisi.
Luulen kyllä että todellisuudessa kyse on siitä, ettei se kumppanin suojelu ole päälimmäinen tavoite, vaan itsensä suojelu ja suhteensa säilyttäminen. Tässä mennään metsään, koska pettämiselle on aina jokin syy (vaikka tuntuisi siltä, ettei tiedä miksi teki niin). Tällöin se jää käsittelemättä ja sitten käy seuraavaa:
Ajatellaan ettei toisen tarvitse tietää (ja satuttaa itseään tiedolla) jos on kerran pettänyt ja tietää ettei tee niin enää koskaan. No, kun siltä perimmäisen syyn käsittelemiseltä on "vältytty", sama kuvio toistuu kyllä sitten helposti ajan saatossa uudelleen. JA pienemmällä omantunnon tuskalla tällä kertaa.
Jos halua riittäisi ollakseen suoraselkäinen, asiat käsiteltäisiin yhdessä. Suoraselkäisyyteen kuuluu vastuunotto teoistaan (vaikka uhakan saattaisi olla parisuhteen menetys) Mutta koska pettäminen on itsekästä puuhaa, on helppo ymmärtää ettei pettäjällä ole vastuunottoon rahkeita.
Jos todella välittää omasta kumppanistaan , tulisi asia ehdottomasti kertoa ja käsitellä. Uhkana on parisuhteen menetys, mutta voittoarpana myös suhteen paraneminen pitemällä tähtäimellä.
Jos kyse on vain siitä, ettei oma suhde ole enää tyydyttävä, pitäisi miettiä, miksi on niin läheisriippuvainen ettei pysty siitä irrottautumaan.
"Jos todella välittää omasta kumppanistaan , tulisi asia ehdottomasti kertoa ja käsitellä. Uhkana on parisuhteen menetys, mutta voittoarpana myös suhteen paraneminen pitemällä tähtäimellä. "
huonommaksi se menisi. kumppani miettisi sitä jatkuvasti, että tekeekö sen uudelleen ja toinen homma on että uhri voi alkaa karsastaa pettääjää, kun kun miettii toisen koskeneen omaa rakasta. Voi olla että uhrilla alkaa jopa yököttää se pettäjän kosketus. EI KANNATA KERTOA, jos suhde päättyy, miettii vasta sitten kertooko...
Olisiko mahdoton ajatus sellainen että puhuisitte tyylin "mitä jos..." eli oletetaan että jompi kumpi pettäisi ja keskustelette mistä se olisi johtunut. Tai että miettisitte mitä kumpikin haluaisi tehtävän jos tuntuu, että joku asia painaa, mutta ei osaa puhua siitä toiselle...onko se pettäminen ainoa vaihtoehto.