Ärsyttää koko sanakin. Pöh, joku avovaimo tai avomies. Kämppiksiä ne on niin kauan kun ei avioliittoa ole solmittu. Liitto on virallinen paperilla solmittu sopimus.
Avovaimoa ja -miestä voi vaihtaa vaikka joka päivä ja niitä voi periaatteessa pitää vaikka kuinka monta yhtä aikaa. Avioliitossa sensijaan on vaikeampi olla yhtä aikaa useamman kanssa ja eroprosessikin kestää vähän kauemmin kuin että kantaa kamat pihalle.
Avovaimoa ja -miestä voi vaihtaa vaikka joka päivä ja niitä voi periaatteessa pitää vaikka kuinka monta yhtä aikaa. Avioliitossa sensijaan on vaikeampi olla yhtä aikaa useamman kanssa ja eroprosessikin kestää vähän kauemmin kuin että kantaa kamat pihalle.
Vastaukset 21
Vanhimmat
nuoret "leikkivät" kotia niin kauan kuin se on kivaa. Osa kämppiksiä opiskelun takia. Ei sitä kovin vakavasti voi ottaa, ennenkuin pappi on sen aamenensa sanonut.
Totta, että jotkut muuttavan aika nopeasti yhteen ja esim. sen takia, että säästetään asumiskuluissa jne. Mutta kyllä jotkut ottaa avioliitonkin aika kevyesti. Avioidutaan nopeasti ja erotaan yhtä nopeasti. Jotkut avioliitot ei kestä vuottakaan.
Mutta toisaalta myös muut kuin nuoret ovat avoliitossa. Jotkut avoliitot kestää vuoden tai kaksi tai useamman vuoden jonka jälkeen avioidutaan. Tai ollaan avoliitossa lopun elämän. Kyllä avoliittokin voi kestää vuosikymmeniä. Kyllä mä ainakin otan ystävieni avoliitot aivan vakavasti. Ei se suhteen vakavuus ja millainen se on riipu vaan siitä ollaanko naimisissa vai ei. Ei kaikki avioliitotkaan aina ole kovin vakavasti otettavia/toimivia/onnellisia jne. Kyllä se riippuu monesta muusta asiasta, kuin siitä pelkästään ollaanko avoliitossa vai avioliitossa.
Kannattaisi ottaa vaaleanpunaiset lasit pois silmiltä, jos luulette että avioliitto pelkästään tekee autuaaksi.
Mitäpä, jos et tietäisi että joku pari ei ole naimisissa ja olisit jotenkin erehtynyt luulemaan, että ovat. Sinä ottaisit heidät 10 vuotta vakavasti ja kunnioittaisit heidän suhdettaan, kunnes kuulisit, että he ovatkin avoliitossa. Jo loppui kunnioitus! Ja ajattelisit, että he leikkivät vain kotia ja ovat kämppiksiä tms. Tiedän monta avioparia ja avoparia ja en näe heidän suhteessaan mitään eroa (joka johtuisi tästä kyseisestä seikasta). Paitsi, että joillakin aviopareilla on sama sukunimi (ei kaikilla).
Mun mielestä suhteen peruskiviä on esim. uskollisuus. Ja uskolliseksi ei uskotonta saa pelkästään avioitumalla. En myöskään kunnioita avioliittoa (enkä avoliittoa), jossa on väkivaltaisuutta tms. Mitä ne ovat ne asiat jotka loppujen lopuksi merkitsee?
Eikö avioon pitäisi mennä, kun suhde on vakavalla hyvällä pohjalla? Sinun tai teidän mielestänne siis avoliitto on vaan leikkiä ja ei ole vakavasti otettavissa? Ja hokkus pokkus "papin aamenen" jälkeen he ovatkin hyvin vakavasti otettava pari. Niin lyhyessä ajassa tapahtui suuri muutos?
Otetaan esimerkiksi tuntemani aviopari jotka olivat n. 11 vuotta avoliitossa ennen avioitumistaan. He avioituivat kuukauden kihlauksen jälkeen. Kuukaudessako heidän suhteensa muuttui oleellisesti vai kenties siinä pienessä hetkessä, kun pappi sanoi aamen? Ihmeellistä? Ei kun kaikki vaan äkkiä avioon, koska se muuttaa kaiken!
Tai anteeksi... esimerkissäni pappi ei sanonut aamen, koska menivät maistraatissa naimisiin. Mutta sekin kai riittänee vai?
Ihan niinkuin se, että käydään hakemassa papin aamen ja virallinen paperi tekisi suhteesta kotankin kestävämmän ja luotettavamman. Kyllä ihmiset jotka rakastavat toisiaan vilpittömästi pysyvät yhdessä ja ovat ihan yhtä aidossa suhteessa kuin naimisiin mennessäkin. Uskomatonta, tekopyhää ajattelua että naimisissa olevat pariskunnat olisivat jotankin parempia tai enemmän tosissaan.
Avioliitto on instituutio. Se antaa puolisoille ja lapsille paremmat oikeudet ja turvan esim. yhteiseen omaisuuten nähden, jos toiselle sattuu jotain, tai tulee ero. Muuten se ei tee suhdetta välttämättä sen vakavammaksi tai rakkaudentäyteisemmäksi.
Ja eipä silti, kyllä minäkin haluan mennä joskus naimisiin avopuolisoni kanssa. Ja onhan se romanttista tunnustaa rakkautensa sillä tavalla koko suvulle ja seurakunnalle. Sormus sormessa on merkki siitä, että on sitoutunut elämään jonkun kanssa elämänsä loppuun asti. Mutta se ei suinkaan ole siitä mikään tae. Kuten ei sekään, että asuu avoliitossa ole tae siitä, että eletään yhdessä kevytkenkäisesti ja puolitosissaan. Höpöhöpö.
ei ole mikään liitto, että sitä ei voi sanoa liitoksi. Olkoon sitten avioliitto instituutio tai mikä hyvänsä ja tätä instituutiota voi sanoa virallisesti solmituksi liitoksi. "Avoliitto" on pelkkä suhde. Avo tarkoitaa sitä että siitä voi lähteä litomaan koska tahansa ilman mitään virallista liiton purkamista.
Siis puhukaamme elämänkumppaneista ja suhteista eikä mistään avovaimosta, avomiehestä tai avoliitosta.
pätevä kuin kirjallinenkin. Ei kumppanin juridinen asema muuta sitä miten helppo tai vaikea hänestä on erota. Tunteet ovat tunteita ja byrokratia byrokratiaa, eivätkä ne kohtaa samalla tasolla.
Avoliitto on rinnastettavissa nykyään avioliittoon. Luulenpa että joidenkin parien avoliitto on huomattavasti vakavammalla pohjalla kuin joidenkin avioliitto..mutta mielipiteitä on monia...
Avoliitossa kaksi ihmistä, useimmiten mies ja nainen, asuvat yhdessä. Avoliiton tunnuspiire on siis yhteinen asunto, näin ollen kukaan ei samanaikaisesti pysty olemaan avoliitossa useamman kuin yhden kanssa. Sillä jokaisella voi olla vain yksi asunto, yksi osoite, eikö vain?
Mielestäni avoliitto ei todellakaan ole mikään nuorten kotileikki, sillä myös aikuiset, vakavat ja kypsät ihmiset asuvat avoliitossa - jotku koko elämänsä. Kaikki eivät halua papin aamenta tai maistraatin allekirjoitusta liitolleen, ja mitä aamen edes muuttaa? Ei yhden vokaalin ostaminen, toisen sormuksen kantaminen tai kirkon siunaus tee liitosta yhtään sen vakavempaa, kestävempää tai "oikeampaa", suhde ja liitto on sitä, mitä kumppanit ja puolisot siitä tekee.
Lisäksi olen myös sitä mieltä, että avoliitto sana on hieman huono. Esimerkiksi ruotsinkielestä löyty paljon parempi sana, "sambo" joka on lyhenne sanasta "sammanboende" joka siis tarkoittaa yhdessä asuvia puolisoita.
Avoliitto ja avopuoliso on määritelty laissa, eikä puolisoita voi olla useampia yhtaikaa periaatteessa tai muutenkaan.
Minua taas ärsyttää koko sana 'avioliitto'. Se viittaa instituutioon jossa arvostetaan ulkopuolisen, välinpitämättömän osapuolen aamenta ja sopimuspaperia enemmän kuin kahden ihmisen keskinäistä rakkautta.
Jos tarvitsee tuollaista että voi tuntea olevansa oikeasti suhteessa, niin on kyllä ongelmia.
Jos ajattelen joitakin tuntemiani kämppiksiä niin he ovat vain ystäviä eivätkä tunne toisiaan kohtaan mitään "romanttista rakkautta". Heillä saa olla vapaasti suhteita muihin ja mennä ja tulla miten lystää. Eikä yhteiselo ole muutoinkaan samanlaista kuin avoliitossa. Kyllä avioliitto ja avoliitto muistuttaa huomattavasti enemmän toisiaan.
Tietysti jotkut avoparit voi olla kuin kämppikset, mutta tuntevathan jotkut avioliitossakin olevansa kuin kämppiksiä/ystäviä kun tunteet oat muuttuneet. Tunteet ja käytäntö ja laki ja mitä on virallisesti on aivan eri asia!
Jo on saivartelua... Laki ei tietenkään kiellä pitämästä montaa avopuolisoa. Mutta kuinka moni haluaisi pitää ja pitää? Tai haluaisi, että toinen pitää?! Laki kieltää menemästä naimisiin toisen kanssa, mutta kyllä aviopuolisoillakin voi olla suhteita muihin? Ja itseasiassa monella onkin... Ei se kovin vaikeaa tunnu olevan.
En ymmärrä miten kämppikset muuttuu yhtäkkiä rakastavaiseksi, tunteet ja kaikki yhteiseloon liittyvä muuttuu kuin taikaiskusta kun on allekirjoitettu virallinen paperi (vihitty avioliittoon)? Ja monihan asuu avoliitossa ennen avioliittoa.
Ja väitätkö, että esim. huonon suhteen voi pelastaa menemällä avioliittoon? Ei avioliitto mitään mullistavaa muutosta tee. Monethan eroaa juuri siksi, kun luulevat sen muuttavan jotain. Moni on sanonut, että mikään ei oikeastaan muuttunut.
Jos on ollut esim. 15 vuotta avoliitossa ja on yhteisiä lapsiakin niin väitän, että ero on vaikea henkisesti. Tietysti ei ole mitään lain vaatimaa 6 kk eroprosessia. Mutta useat avioparitkin muuttavat pois jo ennen ja heillä voi olla jo uusi suhde. Naimisiin ei tietysti heti voi mennä.
ainakin suomen lain ja Kelan mukaan. Kelan ja Työkkärin tukiin vaikuttaa avopuolisosi tulot aivan kuten aviopuolison tulot! Jos samassa asunnossa asuu samaa sukupuolta olevat ihmiset ei tulot vaikuta jos parisuhdetta ei ole rekisteröity mutta jos samassa osoitteessa asuvat ovat eri sukupuolia vaikuttavat toistensa tulot yhteiskunnaltasaataviin tukiin eli AVOLIITTO on liitto!
Onko se avoin liitto ? Kaikki on sallittua. Ei sentäs eri sukupuolta olevia sisaruksia "avoliittolaisiksi" katsota, vaikka yhdessä asuvatkin. Tuskin serkuksiakaan ?????
Niin tuo "avoero" keskustelukin on turha palsta. Koska avoero on niin helppo, ei kun kantaa kamat vain pois. Siellä varmaan keskustellaankin vain muuttoon liittyvistä ongemista. Mistä saada muuttoauto jne.
Itse olen ollut 9 vuotta avoliitossa. Jos avomies sanoisi jättävänsä mut niin eipä huolta. Kun ei onneks olla naimisissa? Hmm....
Ei hylätyksi tuleminen ole koskaan helppoa. Ei todellakaan! Eikä varsinkaan silloin, kun itse olet se hylätty osapuoli ja samalla se, joka yhä rakastaa. Sille osapuolelle, joka on löytänyt jo uuden ja kuvitelmiensa mukaan jopa paremman kuin entinen oli, se on toki paljon helpompaa. Hylätyksi tuleminen on henkisesti aina yhtä raskas kokemus riippumatta siitä onko kysymys erillään asuvien seurustelusuhteesta tai avio-/avoliitosta. Nuo kaikki on tullut omakohtaisesti kokeiltua ja koettua monestikin...
Tällä hetkellä kaikki on kuitenkin elämässäni erittäin ihanalla mallilla ja olen uudessa avioliitossa jo toista vuotta ja sitä ennen pari vuotta olimme avoliitossa. Ihanaa on edelleenkin.
Kuitenkin näitä palstoja lukiessani muistui elävästi mieleeni monetkin karvaat pettymykset, jotka sain kokea ennen kuin tapasin nykyisen ihanan vaimoni...
jos kuvittelet, että avoliitossa elävät ihmiset vaihtavat paria lennosta, mutta kun se on virallisesti paperilla, ei tee mieli pettää. Kyllä ne ihmiset, jotka ovat pettääkseen tekevät sitä olosuhteessa kuin olosuhteessa. Se ei todellakaan ole mikään uskollisuuden tae, vaikka niin alttarilla luvattaisiinkin.
Olen tähän mennessä nähnyt pidempiä ja kestävämpiä avoliittoja kuin avioliittoja, ja sama toisinpäin. Ei olla taas niin mustavalkoisia. Typerää ajattelua, kertakaikkiaan!!
"paperilla solmittua", vaan sopimusta yhden tai useamman kesken joko paperilla vahvistettua tai suullista! Näin ollen suullisesti sovitut liitot ovat yhtä päteviä tai pätemättömiä kuin paperisetkin!
Siis mitäh?? Mitä ihmeen väliä yhdellä i-kirjaimella, papin aamenella ja paperilla on?? Tai sillä että avosuhteessa elävän olisi helpompi lähteä litomaan?? Eiköhän se kahden ihmisen välinen tunne ole tärkein! Avioliitto ei tee taikatemppuja ihmisten tunteille, eikä se todellakaan ole tae auvoiselle ja ikuiselle yhteiselolle! Ihmisethän voivat asua koko ikänsä yhdessä avoparina, ja olla yhtä onnellisia kuin naapurissa elävä avIopari!
"eroprosessikin kestää vähän kauemmin kuin että kantaa kamat pihalle"...eikös tuo sitten ole hyvä asia?
Ja kyllä avoliitto on liitto. Se on liitto missä opetellaan asumaan yhdessä ja katsotaan kestääkö suhde kriisejä ja siksi tuo ylempänä oleva on hyvä asia.
Kyllä täällä meillä on ainakin ollaan kokoaikaisesti tiimityöskentelyssä eteenpäin kohti häitä ja avioliittoa, mutta yhteistyötä ei ole vielä tehty tarpeeksi avioliitton asti.
Avoliitto on siis liitto, joka auttaa ihmistä varmistamaan sen "oikean" ja opettamaan asumaan yhdessä tämä "oikean" kanssa. Koska ei se nyt ihan niinkään enää nykypäivänä mene että hellurei ja onnellinen loppuelämä lapsineen päivineen. Rakkauden eteen on tehtävä töitä ja työn voi aloittaa ensin parisuhteessa ja sitten avoliitossa rauhallisin mielin.
Minä ainakin halusin vaimolleni tehdä avioliitolla selväksi, (emme asuneet avoliitossa sitä ennen), että minä haluan sitoutua häneen. Hän on ja tulee olemaan ainut oma rakkaani. Halusimme sen myös tehdä julkisesti muiden edessä, osoituksena siitä että näin olemme yhdessä toisiimme sitoutuneet. Tarkoittaen huonoja ja hyviä päiviä. Rakkaus ei tunteena kestä, eikä sitä joka hetki toista kohtaan pysty rakkautta tuntemaankaan, mutta tahtona ja päätöksenä pysyä rinnalla se kestää. Itse en kykenisi avoliittoon. Tuntuisi kuin olisin joku "koekaniini". Että milloin tuo toinen mut lemppaa ulos, kun täytyy "kokeilla" aina vaan sitä yhdessä pärjäämistä ja asumista. Ei kiitos mulle, mä olen sitoutunut vaimooni ja näin avioliiton kautta. Avoliitto ei ole sitoutunut liitto.