HEI! TE NAISET JOTKA OLETTE KOKENEET VÄKIVALTAA PARISUHTEESSA.
Olen nuorinainen joka kärsin väkivaltaisesta avomiestä. Olemme seurustelleet n. 6vuotta.
Tänään tein elämäni isoimman ratkaisun otin yhteyttä "parisuhde neuvojaan"... aijon mennä yksin tai mieheni kanssa sinne keskustelemaan hänen väkivaltaisuudestaan... toistaiseksi en tiedä vielä kuinka mieheni suhtautuu asiaan??
Kauan olen asiaa pohtinut yksin, koska en ole kehdannut kertoa kenellekkään. Eihän kukaan voi uskoa että niin "kiltti ja hertainen" mies voisi lyödä minua heiveröistä naista.
Toivonkin että saa apua tai toivon että ME saadaan apua sieltä. Olen niin kyllästynyt pelkäämään niitä raivokohtauksia.
Onko ketään kohtalotoveria...onko kenenkään mies parantunut!
Olen nuorinainen joka kärsin väkivaltaisesta avomiestä. Olemme seurustelleet n. 6vuotta.
Tänään tein elämäni isoimman ratkaisun otin yhteyttä "parisuhde neuvojaan"... aijon mennä yksin tai mieheni kanssa sinne keskustelemaan hänen väkivaltaisuudestaan... toistaiseksi en tiedä vielä kuinka mieheni suhtautuu asiaan??
Kauan olen asiaa pohtinut yksin, koska en ole kehdannut kertoa kenellekkään. Eihän kukaan voi uskoa että niin "kiltti ja hertainen" mies voisi lyödä minua heiveröistä naista.
Toivonkin että saa apua tai toivon että ME saadaan apua sieltä. Olen niin kyllästynyt pelkäämään niitä raivokohtauksia.
Onko ketään kohtalotoveria...onko kenenkään mies parantunut!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvä, että olet hakenut apua, mutta vähän mietityttää tuo osoite, parisuhdeneuvoja. Miehelläsi on ongelmana väkivaltaisuus, se ei ole sinun ongelmasi. Sinä et voi auttaa häntä mitenkään ja kaikki pysyy samanlaisena, ellei mies itse toimi ja hae apua. Ikävä kyllä luulen, ettei parisuhdeneuvoja osaa auttaa. Toivottavasti olen väärässä.
Tärkeintä kuitenkin on, että kerrot asiasta jollekulle. Mitä häviät siinä, että kertoisit asiasta esim. ystävillesi, tai edes yhdelle? Olisi tärkeää, että sinulla olisi joku johon turvautua kun miehesi saa "raivokohtauksen".
Oikea osoite olisi miehelle alkuun vaikka "lyömätön linja" ja yhteisenä hoitona sitten parisuhdeneuvoja. Toisaalta parisuhdeneuvoja luultavasti ohjaa miehen ottamaan yhteyttä lyömättömään linjaan, mikäli mahdollista.
on samankaltaisia ongelmia. Mieheni on kuin tulivuori, täysin arvaamaton milloin seuraavan kerran räjähtää. Henkinen väkivalta on päivittäistä. Usein saa väistellä ilmassa lenteleviä tavaroita. Lasiesineitä ei voi pitää pöydillä. Läppäsyjä silloin tällöin, ei varsinaisia lyöntejä.
En tiedä provosoinko itse tilanteet vai mitä tapahtuu. Mielisairautta vai mitä se on, en tiedä. Kukaan ei koskaan voisi uskoa miehestäni tätä. Siksi ehkä olen suhteessa vielä, koska kaikki muut asiat ovat hyvin.
pahenee ennenmittaan. En halua pelotella, mutta niin se vaan menee. Et provosoi, vika on miehen päässä ja hänen pitäisi hakea apua. Ei kai teillä vaan ole lapsia?
...ei onneksi ole lapsia. Luulenpa, että tuo kaikki on jonkinasteista alistamista, henkistä heikkoutta.
Jos nainen on henkisesti vahvempi se ei välttämättä sovi joka miehelle. En tiedä. Ero on kyllä harkinnassa.
En kestäisi päivääkään tuollaisessa suhteessa. Kertokaapas te joiden äijät mätkii teitä, milloin se tapahtui ensimmäisen kerran, miltä teistä silloin tuntui, ja miksi ette katkaisseet suhdetta jo silloin ja miksi olette edelleen antaneet vakivallan jatkua panematta suhdetta poikki?
Tiedän mistä puhun, kärsin itse vuosia häpeästä ja syyllisyydestä kun mieheni pahoinpiteli minua. Turhaan, sillä väkivalta on tekijän ongelma, ei uhrin. Parisuhdeväkivallan kaava on hämmästyttävän samanlainen kaikissa suhteissa, joissa sitä esiintyy: Uhri syyllistetään usein sekä tekijän että ulkopuolisten puolelta. Minä en osannut hakea apua, ennen kuin olim henkiseseti aivan lopussa. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta en ole vielä toipunut. Hyvä puoli asiassa oli se, että pääsin terapiaan, sitä on ilmaiseksi ainakin hgissä tarjolla kaupungin puolesta. Miestä ei tilanteeseen oteta, eikä kuulukaan, se on uhrin henkisen terveyden kannalta tärkeää. Suosittelen tukinaisen päänavaus selviytymiseen - iltoja, siellä voi anonyymisti kuunnella tai puhua kokemuksistaan. Loistopaikka saada kaikupohjaa kokemuksilleen, kukaan ei ymmärrä niinkuin saman läpikäynyt. Voimia kaikille jotka väkivallasta kärsivät: MUistakaa, ettei vika ole teissä ja että apua saa ja pitä hakea!