naiset vastatkaa

No miksi pitäisi.Ei mulla ole mitään tarvetta mennä naimisiin,koska ei mua mikään paperinpala tee onnelliseksi.Ja kun kumpikin ollaan onnellisia näin,niin ei siihen enää mitään kirkkoja tai maistraatteja tarvita.

omaisuussotkuja, perintöriitoja enkä muutenkaan leluja samaan pussiin. Minä hallitsen uraani ja omaisuuttani, päätän minkä verran lapsiani autan ja avomies samoin omissa asioissaan. En tee tiliä tuhlailuistani avolle kuten en oleta että hänkään tekee omistaan tiliä minulle.

ollaan oltu vuosi yhdessä. mies kyllä puhunut kihlautumisesta, mutta en uskalla ennen kun tiedän satavarmasti että haluan olla hänen kanssaan loppuelämän. Olen aiemmin ollut kihloissa, ja lopulta se kuitenkin päättyi, ennen häitä. En uskalla.

Annan kullalleni aikaa tottua siihen avoliittoonkin. Muutimme yhteen seurusteltuamme 2 vko. Eli totutelkoon nyt ihan rauhassa avoliittoon ja sitten siihen avioliittoon vaikkei se periaatteessa muuta mitään. Mutta miehelle se voi olla kova paikka ja tietenkin myös joilekin naisille (ei minulle).

Avoliitossahan vasta opetellaan asumaan yhdessä. Jos hyppää suoraan seurutelusuhteesta avioliittoon jää tämä oppi oppimatta. Ja toisen kanssa on opittava asumaan ennen aviolittoa,koska jos se ei onnistukaan niin sitten voi vielä helposti pakata kamat ja häippästä. Avioliittoon mennään vasta sitten kun ollaan opittu asumaan toisen kanssa, tunnetaan perinpohjaisesti toinen ja tiedetään varmasti se että haluanko asua varmasti tämän henkilön kanssa loppu elämäni tällä tavalla kuin se nyt tapahtuu. Koska avioliittohan ei muuta asumistyyliä (kotitöiden tekoa,rutiineja...yms.)

Hiljaa hyvää tulee!

Kumpikin vielä opetellaan asumaan yhdessä ja vielä ei varsinaista syytä ole mennä naimisiin. Sitten kun on opiskelut opiskeltu ja oma asunto ja lapsi haaveena niin sitten mennään naimisiin. Sitä ennen ei ole mitään syytä.

Odotan tässä mieheni kosintaa, ehkä se tulee vielä joskus ehkä ei,, ei tässä mikään kiire ole.. :)

Toista kuukautta asustellaan yhdessä ja heinäkuussa avoliitto muuttuu avioliitoksi. :)

pitäisi? Olen ihan tyytyväinen tilanteeseen näin eikä suhteemme tarvitse isoja kalliita juhlia toimiakseen, me emme myöskään tarvitse jumalan siunausta kun emme kirkkoon kuulu. Ehkä jos saamme lapsia joskus niin katsellaan asiaa...

Muuten tuskin koskaan menemme naimisiin. Voihan avoliitossa toistensa tulevaisuuden kuoleman sattuessa tielle turvata testamentillakin. Se minulle kai ainoa järkevä syy olisi naimisiin mennä..

Olen ollut avioliitossa kerran ja eronnut.
Lapsi olisi ehkä syy avioliittoon.
Kun näin latteita mietiskelen, mieskin voi olla "väärä"?

urheilun takia:)