minä olen aina etsinyt sitä oikeaa ja haaveillut omasta perheestä, mutta eteen on vain sattunut törppöjä. nyt olen päättänyt antaa periksi ja elää suosiolla loppuelämäni sinkkuna. minulla on onnekseni paljon hyviä ystäviä ja suuri, läheinen suku. eli mikäli vauvakuume iskee päälle tai en halua olla joulua yksin, aina löytyy pikkulapsia siskoilta tai serkuilta ja vanhempien luokse olen aina tervetullut mikäli yksinäisyys iskee. olen myös suorittanut 2 korkeakoulututkintoa, joten ihan hyvin saattaisin alkaa keskittyä aivan täysillä työuraani. lisäksi, tykkään asua keskustassa kaksiossani ja koska lapsia en koskaan tule saamaan, en joudu muuttamaan maaseudulle suuren, punaiseen tupaan. rakastan myös seikkailemista ja matkustelua, ja voin sekä rahan että ajan puolesta kierrellä vaikka kaikki maailman maat läpi loppuelämäni aikana. joten loppujen lopuksi: mihin minä enää miestä ja lapsia tarvitsisinkaan? elämäni on ihan loistavaa juuri näin =)
uraan keskittyvä...
...sinkkunainen
6833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen siis hieman samanlainen mies ja elämässäni on ollut tuollainenkin vaihe.
Paitsi huomasin, ettei suku omaa perhettä korvaa.
Ja menestys uralla ei tunnu oikein miltään, sitten kun sen saavuttaa.
Onnea kumminkin matkaan !
sehän oli rohkaisevaa luettavaa =)... oletko sitten nyt löytänyt jonkun naisen elämääsi? vai mikä tilanne sinulla on ja miten päädyit siihen??
...se on vaan itsestä kiinni.
Itse päädyin olemaan kansainvälisesti tunnettu omalla alallani, varsin rikas ja kolme lasta kiukuttelee vuorotellen tässä ympärillä. :-)
Kovin harva pystyy yhdistämään nämä tavoitteet.
Katkeraa ja kovaa elämää -- kova ihminen.
Muovinen elämä.
joillakin vain ei ole valinnanvaraa. Se on katsos niinkin, että vaikka ei haluaisi olla uralla, haluaisi perheen, haluaisi toisenlaista elämää, niin aina ei ole mahdollisuutta valita. Kyllä minun perheelliset ystäväni katsovat kateellisena minun elämääni, onko se muka niin hohdokastakaan aina, ei ole, mutta ei minullakaan ole annettu valinnanvaraan työn ja perheen välillä. Pitäähän sitä jotakin tehdä. Mitä minä tekisin elämälläni jos en olisi töissä? Sen jos joku keksisi.
Elämä on kovaa ja sen jälkeen kuolee.
Ei tuossa tilanteessa ole muita vaihtoehtoja kuin tehdä se mitä haluaa, jos käy huonosti niin käyköön.