Olen ollut nyt kolmisen viikkoa perheessäni. Pääosin olen viihtynyt, perheeni on mukava ja rento, lapset ihania. Nyt viimeaikoina olen jonkun verran pahoittanut mieltäni.
Perheellä on käytössä ns. työlista. Siihen on merkitty kaikki mahdolliset kotityöt ja pistän siihen ruksin aina, kun olen jonkin homman tehnyt. Eilen siivosin keittiön huolella ja pistin sitten ruksin kohtaan "keittiö". Illalla joku oli kirjoittanut listaan: "Entäs jääkaappi?". Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun siivouksesta valitetaan. Muuten asia ei harmittaisi, mutta kun ei voida sanoa suoraan... Tulee paha mieli, kun lukee sellaista paperilta. Olisi paljon helpompaa jos sanottaisiin suoraan.
Toinen asia on sitten syöminen. Valmistan arkisin lounaan itselleni ja lapsille. Perheellä on tapana valmistaa illallinen, kun molemmat vanhemmat ovat tulleet töistä. Minun odotetaan osallistuvan myös illalliselle. Mutta ongelman tästä tekee se, ettei varsinaista illallista tarjota minulle lainkaan, vaan eteeni annetaan murokuppi ja kysytään haluanko muroja vai leipää? ööh...Ei ole kovin kiva istua pöydässä syömässä muroja, kun muut syövät lämmintä ruokaa.
Ja sitten vielä yksi asia. Sain ison haavan käteeni, joka täällä lämpimässä alkoi tulehtua. Pyysin perhettäni varaamaan minulle ajan lääkäriin. En voinut tehdä sitä itse, sillä en puhu paikallista kieltä. Pyysin itseasiassa kolme kertaa ennenkuin varasivat ajan. Yhteen puheluun meni yli viikko ja sillä aikaa tulehdus kädessäni oli jo todella paha. Sain antibioottikuurin ja kehotuksen pitää haava kuivana. Joudun tiskaamaan kolmesti päivässä, mutta perhe ei aio kustantaa minulle kumihanskoja?! Viikonloppuna on pakko mennä itse ostamaan tai muuten olen varmaan vielä pitkään antibioottikuurilla...
Ehkä nämä nyt vain ovat perheen tapoja joihin täytyy tottua. Välillä vaan tuntuu niin oudolta tämä kaikki...
Perheellä on käytössä ns. työlista. Siihen on merkitty kaikki mahdolliset kotityöt ja pistän siihen ruksin aina, kun olen jonkin homman tehnyt. Eilen siivosin keittiön huolella ja pistin sitten ruksin kohtaan "keittiö". Illalla joku oli kirjoittanut listaan: "Entäs jääkaappi?". Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun siivouksesta valitetaan. Muuten asia ei harmittaisi, mutta kun ei voida sanoa suoraan... Tulee paha mieli, kun lukee sellaista paperilta. Olisi paljon helpompaa jos sanottaisiin suoraan.
Toinen asia on sitten syöminen. Valmistan arkisin lounaan itselleni ja lapsille. Perheellä on tapana valmistaa illallinen, kun molemmat vanhemmat ovat tulleet töistä. Minun odotetaan osallistuvan myös illalliselle. Mutta ongelman tästä tekee se, ettei varsinaista illallista tarjota minulle lainkaan, vaan eteeni annetaan murokuppi ja kysytään haluanko muroja vai leipää? ööh...Ei ole kovin kiva istua pöydässä syömässä muroja, kun muut syövät lämmintä ruokaa.
Ja sitten vielä yksi asia. Sain ison haavan käteeni, joka täällä lämpimässä alkoi tulehtua. Pyysin perhettäni varaamaan minulle ajan lääkäriin. En voinut tehdä sitä itse, sillä en puhu paikallista kieltä. Pyysin itseasiassa kolme kertaa ennenkuin varasivat ajan. Yhteen puheluun meni yli viikko ja sillä aikaa tulehdus kädessäni oli jo todella paha. Sain antibioottikuurin ja kehotuksen pitää haava kuivana. Joudun tiskaamaan kolmesti päivässä, mutta perhe ei aio kustantaa minulle kumihanskoja?! Viikonloppuna on pakko mennä itse ostamaan tai muuten olen varmaan vielä pitkään antibioottikuurilla...
Ehkä nämä nyt vain ovat perheen tapoja joihin täytyy tottua. Välillä vaan tuntuu niin oudolta tämä kaikki...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Anteeksi mutta minusta perheesi kuulostaa aika epäilyttävälle, jos eivät edes vaivaudu huolehtimaan terveydestäsi (tarkoitan varaamaan lääkäriin aikaa ja hommaamaan kumihanskoja). Lisäksi illallinen? siis, ööh... Mikä ihmeen perhe se on joka ei valmista sulle illallista? Ensin duunailet siellä päivät ja sitten et saa edes ruokaa?
Itselleni en sallisi tuota tilannetta, ottaisin asian puheeksi perheessä ja jos todella on noin välinpitämätöntä porukkaa niin ottasin kyllä lopputilin. Ei tuollaista tarvitse kenenkään sietää!
Ota asiat suoraan puheeksi konfliktinkin uhalla.
Illallinen:
Kysy miksi velvollisuutesi on osallistua illalliseen "perheenjäsenenä", mutta et kuitenkaan saa kohtelua perheenjäsenenä eli samaa ruokaa. Aloita keskustelu nimenomaan kysymyksellä: miksi en saa iltaisin lämmintä ruokaa - minullakin on silloin kova nälkä. Silloin homma ei mene heti riitelyksi tai sitä ei tulkita sinun kiukutteluksesi, vaan asialliseksi kysymykseksi johon toivottavasti saat vastauksen. Olipa vastaus mikä vain, niin se on tuskin millään tapaa hyväksyttävä. Voit siinä vaiheessa aivan hyvin sanoa, että et enää halua osallistua illallisille jollei muutosta tule. (Vai onko se työaikaasi?)
Haava:
Sano vain rauhallisesti, että et voi tiskata niin kauan kuin kätesi on tulehtunut. Lääkäri kielsi kastelemasta käteä turhaan. Asia on yksiselitteinen. Työnteko ei saa vaarantaa terveyttäsi. (Jos hanskat hankitaan, myönny tietenkin siinä tapauksessa taas tiskaamaan).
Työlista:
tuon sietäisin - ei ehkä mikään paras tapa toimia, mutta jollain tapaa järjen rajoissa kuitenkin... Voithan laittaa sinne välillä omiakin kommentteja, ns. muka-ystävällisiä, vaikka tuosta tiskauksesta että sorry en voi, lääkäri kielsi.
Arvaan, että tilanne ei ole mikään mukava, eikä tee mieli valittaa ettei joutuisi keskelle riitaa. Mutta puolensa on pidettävä ja vaikeistakin asioista on uskallettava puhua. Jos noin alussa on jo noin monta ikävää tapausta, niin se ei hyvää kerro jatkostakaan ko. perheessä. Työnantajalla on velvollisuuksia, kuten tuo terveyden vahingoittamattomuus.
Pyri itse olemaan ainakin ulospäin rauhallinen asioita selvittäessäsi. Koeta ilmaista että haluat vain kaikkien osapuolien voivan hyvin.
Jos tyyli jatkuu, niin vaihta perhettä.
Itse olen ollut au pairina jo 1,5 vuotta. Myos minulle tehtiin eka paivien aikana ns. lista, jossa on esim. kellon ajat milloin on paivaunien aika, ruoka aika yms. ja jotain myos kotitoista. Uskon, etta perheen kaytos on taysin heidan oma tapansa. Mutta ei minun mielestani kovinkaan ystavallinen!!! Itse en viihtyisi. Au pairin ja perheen vanhempien valinen suhde ei voi kehkeytya kovin laheiseksi tuolla tavalla. Haluat varmasti kunnioittaa heidan tapaansa kayttaytya sinua kohtaan, mutta he eivat taydesta sydammesta tunnu kunnioittavan sinua. Itse puhuisin asiasta, ja tietysti siihen tapaan ettei tule riita. Riita olisi ikava asia. Mietin onkohan heilla aikaisemmin ollut au pairia? Tai onko heilla arkisin niin kiire etteivat ehdi huomioimaan sinun tarpeitasi? Voi olla etta jotkut perheet eivat ajattele au pairin ottaessaan, etta heidan on myos huolehdittava itse au pairista. Vaikka henkilo onkin aikuinen. Itse olen hyvassa perheessa, missa asioista pystytaan puhumaan. Toki on ollu vaikeita aikoja, ja valilla panniny jos joku on maininnut etta pitaisi imuroida, vaikka olisin sen seuraavaksi alkanut tekemaan. Tekisi mieli sanoa etta joo joo, kylla mina sen teen. Olen oma-aloitteinen melko paljon, ja haluan etta voin tehda tyoni omaantahtiin ja tehda hieman lisaakin ilman etta joku hengittaa niskaan. Eika aina edes ehdi. Joskus haluaa paeta kotitoihin, se on helpompaa kun ei aina jaksa lasten kanssa kommunikoida, valilla haluaa keskittya vain lapsiin jos kaipaa jotain rennompaa. Olet ollut vasta vahan aikaa siela, sekin tietysti vaikuttaa, mutta jos teilla ei ole viela rentoa jutustelua vanhempien kesken, voithan aina valilla vaikka tutustua heihin enemman. Se saattaisi myos sinua auttaa ymmartamaan heidan tapansa kayttaytya niin kuin he kayttaytyvat. Toivon etta tilanteesi muuttuu parempaan suuntaan ja kaikesta huolimatta viihdyt siela! Pidetaan peukkuja =)
Kieltämättä outoa jos varaa au pairiin vaan ei tiskikoneeseen :)
Luinpa äsken tuon ekan viestini uudelleen... Siis perheen lapsetkaan eivät syö lämmintä ruokaa illallisella, vanhemmat vain. Ja ehkä juuri se ärsyttääkin, kun minut jollain lailla asetetaan lapsen rooliin. Vaikka tosiasiassa esim. perheen äiti on minua vain 4v. vanhempi :)
En ole ensimmäinen au pair, vaan itseasiassa jo neljäs. Jokainen edeltäjäni on ollut perheessä vähintään vuoden.
Tämä perhe elää erittäin luonnonmukaisesti. He kasvattavat itse kaikki tarvitsemansa vihannekset ja muutenkin syövät luomua. He eivät myöskään juurikaan käytä lääketiedettä hyväkseen (lapsia ei ole rokotettu ja he välttävät kaikkia lääkkeitä viimeiseen asti). Tässä varmaan onkin se kuilu välissämme, kun minä haluan mennä lääkäriin jos jokin on vialla ja perheeni taas välttää lääkäriin menoa. Luulen etteivät he osaa ymmärtää minun tapaani toimia.
Vanhemmat ovat myös todella kiireisiä viikolla. Ehkä he eivät ole pysähtyneet ajattelemaan au pairin tarpeita. Kuitenkin minulle painotettiin ennen tuloani, että minun hyvinvointini täällä on heille tärkeää ja, että tulen täysivaltaiseksi perheenjäseneksi.
Jotakin arvostuksesta kertoo sekin, että saan aika hyvää palkkaa ja muita etuja.
Mutta katsotaan nyt...
syökö ne vanhemmatkin vain sen yhden lämpimän ruoan päivässä, vai syövätkö lounaankin jossain? Kuulostaa vähän oudolta jos sinulle ja lapsille tarjotaan iltapalaa kun vanhemmat syövät päivällisruokaa...
Itse en todella katselisi tollasta meininkiä! Sinua nähtävästi kohdellaan lapsena ja palvelijana. Mieti oletko mielelläsi vuoden perheessä....
provo? Kerro nyt edes, mikä maa ja mikä valuutta? Voisiko jostain ihan täydellisestä kulttuurierosta olla kysymys? Osaat varmaankin lyhyen enkun verran kieltä ja perheesi todennäköisesti myös, jotta voisitte keskustella asiasta. Tai sitten teillä on joku muu väline kommunikointiin.
Kuulostaa tosiaan kummalliselta, jos asia on ihan noin kuin kerrot.
Perheen puolesta kuitenkin pari seikkaa.
Asioista suoraan sanominen ei meillä toiminut. Joka kerta, kun pikkasen moitittiin, niin meidän au pair otti nokkiinsa ja niin mekin päädyttiin vähän vastaavaan lappu systeemiin.
Tosta illallisesta joku kirjoittikin, ehkä he eivät syö päivän aikana toista lämmintä ateriaa. Yhden tutun luona (Ranska) oli kanssa au pair tyttö ja he eivät aluksi tyrkyttäneet lämmintä ruokaa illalla, koska olivat kuulleet Suomen ruoka-ajoista ja he luulivat ettei hän halua illallista paikalliseen tapaan. Ehkä asiassa on vain jotain pientä "väärinkäsitystä".
Ja itsehän tossa toisessa viestissä sanoit, että perhe ei oikein luota lääkäreihin. Toki sinun pitää sanoa selvästi, että asia ei ole samoin sinun kanssasi ja että haluat lääkäriin tarvittaessa. Oliko perheen "luomutavat" puhuttu ennen työsopimuksen kirjoittamista?
Mielestäni sinun kannattaisi katsella ja sopeutua ja jos et pysty siihen niin vaihda perhettä. Oletko liikkeellä yksityisesti vai järjestön kautta?
Olen mennyt yksityisesti ja olen Italiassa. Perheeni on englantilais-italialainen. Italiaa en puhu, englantia kylläkin.
En usko, että kukaan tässä perheessä mitään pahaa tarkoittaa, varmaankin kyse on enemmänkin väärinkäsityksistä. Totta on, että tässä on kulttuurieroja ja erilaisia tapoja toimia eri tilanteissa. Pitäisi varmasti keskustella perheen kanssa, mutta en oikein tiedä mistä aloittaa...
Tuo lääkäriasiakin on varmasti vain sellainen, että minulla on eri tapa toimia, kuin perheellä. Pitäisi pystyä ymmärtämään toisia, minun heitä ja heidän minua.
Moni asia tuli selväksi ennen tänne lähtöä, mutta moni asia on selvinnyt vasta täällä. Ehkä tämä on vasta jotain alkukankeutta ja tilanne paranee.
Varmasti vaaditaan ymmärrystä molemmin puolin, että saadaan homma toimimaan.
Kirjoittajalle:
En halua mitenkään pelotella mutta noiden sun juttujen perusteella taidan tunnistaa perheen. Etten paljastaisi sinua tai ketään muutakaan niin eikös ole se paikka missä olet pienessä kaupungissa sen maan pääkaupungin lähellä ja sieltä menee sellanen hassu "ratikka tai juna" sinne pääkaupunkiin? Anteeksi jos olen väärässä mutta taidan tunnistaa perheen!
Älä välitä, minullekaan ei kustannettu kumihanskoja. Otti niin päähän kun piti ostaa ne itse vaikkeivat kalliit olekaan. Mutta kyllä mielestäni perheelle kuuluisivat ko. hankinnat. Eniten otti päähän se kun kirjoitin hanskoihin oman nimeni ja sitten perheen äiti käytti minun hanskoja mm. suoraan sanoen kakkahommissa niin silloin meinasin suuttua mut en sit kumminkaan sanonu mitään. Kumihanskojen täytys nimenomaan olla henkilökohtaiset ja perheen äidin ois tullut hankkia sellaset niin itselleen kuin minullekin! Eikös vain? Kyllä ainakin mulla tuli paljon sellaista hommaa, että kumihanskat oli välttämättömät useissa töissä ja läträsin niin paljon pesuvesien kanssa.
Ja tosta haavasta. Jos se nyt on se maa ja paikka miksi luulen niin pyydäs vanhempias lähettämään suomesta Kelan ilmainen Eurooppalainen sairaanhoitokortti. Sen kortin avulla sun tarttee vaan kävellä suoraa lääkärille. Vaikka jotenkin asiat on kai kunnossa kun kerroit jo päässees lääkärille. Mutta vastaisuudessa voit mennä sinne itsekin, kyllä ne lääkärit osaa siellä englantiakin.
Tsemppiä sulle sinne ja mukavaa kesää!
hyviä perheitä lyötyy roppakaupalla. jos olet ottanut perheen jonkin välitysfirman kanssa, ota yhteyttä sinne! turha sitä on jäädä kituuttamaan tollaseen! lykkyä tykö!!
hhmmm...aika jannalta kuulostaa...
mutmut..missas pain Italiaa sina olet?
ite ollu nyt jonkun aikaa taal pohjoses ja alkuviikosta ilmoitettiin et mun on etsittava toinen paikka,kun oon liian kiltti,enka huuda tarpeeks heidan lapsoselleen..!et nain taalla!!
eihan naa jutut aina voi menna kasikirjoituksen mukaan.....mut koitetaan me jaksella ja suosittelen sullekin,et yrita ainakin jutella niiden kans..meil tuotti tuloksen,et voin olla heilla asumas siihen asti ennenku loytyy toinen perhe ja nyt oon niinku tavallaan tuttava lomailemas=)
mut jos ei auta ollenkaan,niin pikapikaa vaan profiili joillekin sivustoille ja sanot,et pystyt alottaa vaik heti...varmasti loytyy!!!!=)
tsemppia sulle ja katsellaan!
Minulle kävi sama juttu. Jouduin vaihtamaan perhettä, kun perheen pojat jyräsivät minut ihan 5-0. En ollut ikinä tavannut vastaavanlaisia lapsia.
Vaihdoin perheeseen, jossa oli ihanat kiltit ja hyvin kasvatetut lapset ja kaikki sujui loistavasti!!!
Toivottavasti sinulle kävi yhtä hyvin!!!:)