Olen seurustellut avomieheni kanssa kohta 3 vuotta. Meillä menee hyvin. En ole koskaan ollut näin rakastunut eikä mikään aikaisempi suhteeni ole toiminut näin hyvin.
Oikeastaan ainoa suurempi, ja jatkuva, ongelma suhteessamme on mieheni äkkinäiset suunnitelmien muutokset, jotka ilmenevät kun hänen paras ystävänsä soittaa hänelle ja pyytää johonkin. He ovat tunteneet pitkään ja pidän tästä ystävästä ja olen tyytyväinen että miehelläni on niin hyvä ystävä. Mutta se, että meidän keskinäiset suunnitelmamme ovat jääneet lähes poikkeuksetta taka-alalle kun tämä ystävä keksii muuta menoa, on häirinnyt minua ihan alusta asti.
Aikaisemmin olen ajatellut että kumppanini arvostaa yhdessäoloa ystävänsä kanssa enemmän kuin minun kanssani ja siksi se on ollut meidän suhteessamme ongelma. Nyt kuitenkin vähän aikaa sitten tapahtui sattumus, joka osoitti ettei asia olekaan välttämättä ihan niin. Ystävä otti taas samalla tyylillä, päivän varoituksella yhteyttä, että pe-iltana olisi menoa, mutta sillä kertaa mieheni vastasikin että hänelle sopii, mutta keskustelee ensin minun kanssani. Minä sanoin sitten ettei se sovi koska olemme jos sopineet muuta menoa. Ystävä suuttui tästä miltei silmittömästi. Haukkui
miestäni munattomaksi ja minua pirttihirmuksi kun pitää kysyä muijalta lupa, eikä kuulemma tarvi poikien iltoihin enää tullakaan kun ei ole omaa päätäntävaltaa. Kumppanini puolusti minua ettei tarvi minua syyttää ja luonnollisesti parisuhteessa neuvotellaan menoista.
He eivät ole minun tietääkseni aiemmin joutuneet vastaavaan törmäyskurssiin ja ilmeisesti tilanne on akuutti edelleen. He eivät ole puhuneet asiasta eivätkä kaiketi olleet oikein tekemisissäkään sen jlk.
Minä olen aivan ihmeissäni. Ensinnäkin minusta tämä ystävä käyttäytyi todella lapsellisesti vaikka muuten hän on mielestäni erittäin fiksu kaveri. Olemme 3-kymppisiä joten ei tässä enää missään teinivaiheessakaan eletä. Ja tämä ystävä seurustelee itsekin, mutta ilmeisesti hänellä on toisenlainen käsitys parisuhteesta ylipäänsä. Minulle on täysin itsestäänselvää että jos suunnitelmat muuttuvat, niistä keskustellaan kumppanin kanssa ennen kuin sovitaan muuta. Muu käytös on minusta huonosti perustelua. Mitä mieltä te olette? Pelkään että heidän välinsä katkesivat lopullisesti. Miten te käsittelisitte vastaavaa riitaa ystävänne kanssa? Lähinnä ehkä miehiltä kaipaisin kommenttia tähän viimeiseeen kysymykseen, minä kun puin asioita jatkuvasti ystävieni kanssa mutta he eivät kaiketi hirveästi puhu.
Oikeastaan ainoa suurempi, ja jatkuva, ongelma suhteessamme on mieheni äkkinäiset suunnitelmien muutokset, jotka ilmenevät kun hänen paras ystävänsä soittaa hänelle ja pyytää johonkin. He ovat tunteneet pitkään ja pidän tästä ystävästä ja olen tyytyväinen että miehelläni on niin hyvä ystävä. Mutta se, että meidän keskinäiset suunnitelmamme ovat jääneet lähes poikkeuksetta taka-alalle kun tämä ystävä keksii muuta menoa, on häirinnyt minua ihan alusta asti.
Aikaisemmin olen ajatellut että kumppanini arvostaa yhdessäoloa ystävänsä kanssa enemmän kuin minun kanssani ja siksi se on ollut meidän suhteessamme ongelma. Nyt kuitenkin vähän aikaa sitten tapahtui sattumus, joka osoitti ettei asia olekaan välttämättä ihan niin. Ystävä otti taas samalla tyylillä, päivän varoituksella yhteyttä, että pe-iltana olisi menoa, mutta sillä kertaa mieheni vastasikin että hänelle sopii, mutta keskustelee ensin minun kanssani. Minä sanoin sitten ettei se sovi koska olemme jos sopineet muuta menoa. Ystävä suuttui tästä miltei silmittömästi. Haukkui
miestäni munattomaksi ja minua pirttihirmuksi kun pitää kysyä muijalta lupa, eikä kuulemma tarvi poikien iltoihin enää tullakaan kun ei ole omaa päätäntävaltaa. Kumppanini puolusti minua ettei tarvi minua syyttää ja luonnollisesti parisuhteessa neuvotellaan menoista.
He eivät ole minun tietääkseni aiemmin joutuneet vastaavaan törmäyskurssiin ja ilmeisesti tilanne on akuutti edelleen. He eivät ole puhuneet asiasta eivätkä kaiketi olleet oikein tekemisissäkään sen jlk.
Minä olen aivan ihmeissäni. Ensinnäkin minusta tämä ystävä käyttäytyi todella lapsellisesti vaikka muuten hän on mielestäni erittäin fiksu kaveri. Olemme 3-kymppisiä joten ei tässä enää missään teinivaiheessakaan eletä. Ja tämä ystävä seurustelee itsekin, mutta ilmeisesti hänellä on toisenlainen käsitys parisuhteesta ylipäänsä. Minulle on täysin itsestäänselvää että jos suunnitelmat muuttuvat, niistä keskustellaan kumppanin kanssa ennen kuin sovitaan muuta. Muu käytös on minusta huonosti perustelua. Mitä mieltä te olette? Pelkään että heidän välinsä katkesivat lopullisesti. Miten te käsittelisitte vastaavaa riitaa ystävänne kanssa? Lähinnä ehkä miehiltä kaipaisin kommenttia tähän viimeiseeen kysymykseen, minä kun puin asioita jatkuvasti ystävieni kanssa mutta he eivät kaiketi hirveästi puhu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kuulosta ihan tasapainoselta tyypiltä se kaveri, jos kerrasta ottaa noin verisesti kuonoonsa. Mä juttelisin sen kans jos se olis mun kamu ja ihmettelisin sille sen käytöstä, varsinkin jos ei oo käyttäytyny tolleen koskaan ennemin.
Ei sun tarvi sekaantua asiaan ollenkaan. Se on sun ukkos ja sen kamun välinen juttu, nehän niitä kavereita on ja niiden kaveruus sen kolauksen nyt sai.
Kandeis varmaan asettaa se kaveri samaan tilanteeseen ja kysyä miltä siitä tuntuis jos sun ukkos ottais nokkiinsa sen päätöksestä ja haukkuis sen ja sen muijan pataluhaksi.
kysymys vain siitä, että tällä ystävällä olisi mennyt huonosti työssään/suhteessaan/jossain muussa, ja hän olisi todella tarvinnut ystäväänsä (miesten tapaan, ryyppyilta tai ilta yhdessä jutellen joutavista asioista, ehkä sitten sivulauseessa pari sanaa the Asiasta)? Ja tämä miehesi empiminen olisi ollut sitten se kuuluisa viimeinen pisara? Minusta tuo kuulosti tältä.
Ja tärkein: ÄLÄ SEKAANNU. Toistan: ÄLÄ SEKAANNU. Useimmat teistä naisista ette todellakaan ymmärrä miesten välistä dynamiikkaa, ja sitä, että teidän tapanne toimia ei läheskään aina ole meidän tapamme toimia. Miehesi ja hänen ystävänsä selvittävät asian ainoastaan ja vain keskenään, jos selvittävät. Jos välttämättä haluat tunkea nenäsi asioihin, jotka eivät sinulle kuulu, varaudu lähes varmasti siihen, että tarkoituksistasi riippumatta a) pahennat tilannetta b) miehesi ystävä alkaa suhtautua vihamielisemmin sinuun. Oma valintasi.
Olet varmasti oikeassa. Hänen reaktionsa oli niin voimakas että hänellä oli varmasti mielessä jotain jota ei sanonut. Tosin he olivat menossa viettämään poikien mökkiviikonloppua joka tapauksessa mökille la-su, mutta hän olisi halunnut lähteä jo pe ja suuttui sitten kun se ei onnistunutkaan.
Ja olet oikeassa myös siitä etten saa sekaantua tähän. Olen kuitenkin jo sekaantunut, koska keskustelimme tästä aiheesta sähköpostitse. Niin että mieheni forwardoi minun vastaukseni ystävälleen että meillä on jo muuta menoa eikä se sovi ja kaveri vastasi sitten meille molemmille. Näillä tulikivenkatkuisilla kommenteilla höystettyinä. Suoraa hyökkäystä meitä molempia ja meidän suhdettamme kohtaan. Koska hän hyökkäsi minua kohtaan, minä tietysti puolustauduin.
No, nyt en enää sitten sekaannu ellei se sitten jo ole liian myöhäistä. Minusta tässä on kuitenkin pohjimmiltaan kyse enemmästäkin kuin tästä yhdestä illasta. Kuten kerroin aikaisemmin, hänellä on tapana pyytää lyhyellä varoitusajalla kumppaniani seurakseen ja kumppanin äkkinäisistä reaktioista päätellen on ollut aiemminkin aihetta olettaa että tämä ystävä suuttuu ellei kumppanini lähde kun "kutsu käy". Se on minusta outoa. Kuten sekin millainen tarve hänellä on järjestää miltei pelkästään "poikien iltoja" joihin on oikein erikseen mainittuna tyttöystäviltä pääsy kielletty. Muuten kaveriporukassamme on tapana järjestää illanistujaisia, joihin kaikki ovat tervetulleita. Minä taas taidan olla erityisen kaikkiruokainen kavereiden suhteen koska en oikeastaan laita eroa sukupuolten väleille kavereissa, minulla on suunnillen yhtä paljon naisia kuin miehiäkin kavereina. Siksi minulle nämä "miehellä ei ole munia ellei tee sitä ja tekee tätä"-kommentitkin ovat jotenkin ihan absurdeja.
sinua tai parisuhdettanne kohtaan tuo "kolmas pyörä" - jotkin rajat pitää olla, seurusteleeko miehesi kenties myös kaverinsa kanssa..?
Mun mielestä miehesi on korkeintaan munaton, jos ei saa sanotuksi kaverilleen, että teillä onmuita suunnitelmia.
Miten joku voi olla niin omisushaluinen ja katkera kuin miehesi kaveri??Kaverit on kavereita ja perhe on perhe...ihan selkeä asia.
Ilmeisesti miehesi ei halua viettää aikaa kaverinsa kanssa, mutta ei itse kehtaa sanoa joten laittaa sitten viestejä eteenpäin, että kaveri haukkuisi sinut, eikä miehesi..mites kun teillä joskus on lapsia?Pettääkö miehesi myös lupauksensa lapsilleen??
ettymyksistä ja työhuolista voi keskustella myös puhelimitse, ei sitä varten tarvitse lähteä viettämään "äijä viikonloppua" aalle.
Sinkkuina ollaan vapaita ja seurustelevina tyttöystävä / perhe etusijalla. ihan normaalia, kummallista kun miehesi kaveri ei tajua..?