varten. Olisiko mukavaa olla lapsi, jos ei tiedä ovatko vanhemmat vielä ensi kesänäkin yhdessä vai eivät? tai ensi kuussa? Pitäisikö siinä muka olla ikuisesti ensirakkauden huumassa? Mitä ihmeen elokuvahöpinää tuo on? Lasten elämän turvaamiseksihan sitä uvataan olla ikuisesti yhdessä: sitä varten vihille mennään ja häät pidetään! Rakkaudesta onkin sitten pidettävä visusti huolta eikä aina niin helppoa olekaan.
Avioliitto on lapsia, sukua ja yhteiskuntaa
varten
9497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei,
millä vuosisadadalla sinä elät. Maailma on muuttunut. Alussa puoliso, lapset ja suku saattavat tuntua tärkeiltä, mutta kun uusi ihana rakkaus yllättää, niin siinä sitten unohtuvat kaikki.
Me kaikki haemme nykyään elämyksiä, eikä siihen kuvaan kuulu mikään vanhanaikainen löpinä ikuisesta avioliitosta.
Menehän vähän itseesi ja mieti asioita.
Uusi rakkaus on ihanaa!Puoliso pellolle,mitä väliä lapsista.
Uusi rakkaus muuttuu arkiseksi,kipinä sammuu eikä enää honaa.
Mutta ei hätää,taas uusi ihana rakkaus ilmestyy jostain,kestää aikansa,elämys haalistuu,plääh.
Kunnes taas etsitään ihana ihana elämyksiä tuottava rakkaus,kipinät sinkoilevat onnesta.
Ja yhtäkkiä ollaan vanhoja,ei meinaa enää elämykset roihahtaa,lapset ties missä,oma elämä...
missä se on mennyt,hups.
Hae sinä elämyksiä,mutta älä elä.
Emmekä me kaikki noin itsekkäästi ja tyhjästi elele.
Minä ainakin olen mennyt tuhansia kertoja itseeni ja ajatellut asioita syvyyksiä myöten,kummasti olen vielä naimisissa.
ne lapset joista huolehditaan menestyvät paremmin. Vanhoja piikoja ja vanhojapoikia on ihan tarpeeksi, ei pidä houkutella kaikkea kansaa elämyshömpötyksiin siinä tulee pää vetävän käteen.
Ihan turhaan sitä yhdessä ollaan, jos yhteistä ei enää muuta ole kuin lapset.
Lapsillekin on paljon hauskempaa, kun ei tiedä, millainen perhe on ensi jouluna. Voi saada uuden vanhemman, jolla on mukanaan kiva lapsi, josta sitten tulee sisko tai veli.
Eivät ehdi kyllästyä uuteen isään/äitiin, kun se vaihdetaan uuteen ja usein nuorempaan.
Saattaa olla, että perheeseen ilmestyy uusi vauva vielä kun muut lapset ovat teini-ikäiset.
Ihan kiva!
Aikanaan sitten perinnönjaot ovatkin oma mielenkiintoinen tapahtumansa, kun sisarpuolet tapaavat perunkirjoituksen merkeissä.
Varmasti elämys.
NII ja millä vuosisadalla SINÄ!!!!!!! 2000-luvulla jolloin ihminen on ottanut vallan täysin itselleen, on oman itsensä herra! Eli juuri sillä vuosisadalla elät sinä jolloin pahuus lisääntyy maailmassa kauhealla vauhdilla. Jos tietäisit edes vähän niin olisit viisas muttakun et tiedä mitään.
Ja avioliitto on edelleen tärkeä Jumalan edessä. Ihminen itse muuttaa, rikkoo ja särkee kaikki hyvät asiat... Mene sinä omaan itseesi jamieti mitä puhut.
Jumaliin en usko, mutta todelta näyttää että nautinnonhaluisuus ja ahneus syövät pohjaa niin terveeltä perhe-elämältä kuin rauhallisemmalta maailman menoltakin. Uskon pysyvään avioliittoon lasten ja perheyhteisön puolesta. Egoistinen seksin ja rakkauksien perässä juokseminen voidaan joissain tapauksissa sopia "salaa" aikuisten kesken. Lapset tarvitsevat jatkuvuutta ja turvallisen perheympäristön, eivät kaaosta ja pahoinvointia.
Olen samaa mieltä, Lapset tarvitsevat jatkuvuutta ja turvallisen perheympäristön, eivät kaaosta ja pahoinvointia.
Aikuiset leikkiköön omia leikkejään aikuisten kanssa. On selvää, että välillä kiinnostaa leikkiä muun kuin oman vaimon kanssa tai vaimon kiinnostaa leikkiä jonkun muun kanssa. Ne ovat pieniä ohimeneviä hetkiä, huumaa. Vaihtamalla ei loppujen lopuksi mikään muutu....
Terveen järjen ja epäitsekkyyden voitto egoismista ei ole mikään itsestäänselvyys. Liiallinen minäkeskeisyys pilaa elämän nykyään valitettavasti liian monelta. Jos aikuinen haluaa olla itse iso lapsi, ei tulisi edes tehdä lapsia. Lastenkasvatus vaatii kypsyyttä ja kykyä uhrautua suuremman tavoitteen puolesta. Mukavaa että vielä sentään löytyy samoin ajattelevia ihmisiä.
Riippuu kai lasten iästä, mutta en usko, että kovin pienet lapset ajattelee, että kun mun vanhemmat ei ole naimisssa niin ovatkohan he enää ensi kesänä yhdessä... Ja kyllähän monet avioparitkin eroavat, joten voiko lapsi siihenkään luottaa? Kun esim. kavereitten vanhempia eroaa?
Omassa tuttavapiirissä on 8-30 vuotta kestäneitä avoliittoja. Muutama eroon päättynyt lyhyempikin, mutta vain yhdellä parilla oli lapsi. Itse kyllä ajattelen silti positiivisesti avioliitosta, mutta en ole jyrkästi avoliittojakaan vastaan.
Miten suku avioitumiseen liittyy? Muuta kun ne omat lapset?
Ja uskoisin, että tärkeintä lapsille on, että vanhemmilla menee hyvin yhdessä eikä ole jatkuvia riitoja yms. Omilla vanhemmillani ei ollut kovin onnellinen avioliitto. Ei siinä paljon lohduttanut, että he ovat naimisissa, kun kuunteli heidän huutamistaan.